Ä
"Äitipuoli"
Vieras
Kirjotanpa nyt tänne jos jollain vaikka vastaavaa tilannetta. Eli siis miehelläni on edellisestä suhteesta 5-v poika joka viettää meillä paljon aikaa. Noin pari viikkoa kuukaudessa. Jostain syystä minulla on ruvennut keittämään yli lapsen näsäviisastelu ja jatkuva hölöttäminen. Sitten saatan sanoa tosi pahasti takaisin tai ihan suoraan vittuillakin. Eihän lapsi tietenkään kaikkia puheen hienouksia ymmärrä. Välillä hermostun kun ei heti ymmärrä mitä sanon ja pyydän tekemään.
Itseäni rupeaa aina vituttamaan vielä enemmän oma käytökseni. Muutaman kerran olen vain niellyt ylpeyteni ja pyytänyt rähjäämistä anteeksi. Ei olisi ärtymykseltäni tehnyt mieli, mutta haluan kuitenkin näyttää edes vähän oikeita käytösmalleja.
Miten pääsisin yli tästä omasta ärtymyksestäni? Eihän se lapsen vika ole jos ei osaa lukea ajatuksiani. Lapsi ei ole mitenkään muuten hankala, ei riehu tai tee luvattomia asioita, leikkii yksin pihalla sovitulla alueella jne. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, mutta en missään nimessä myöskään ole lapsia vastaan. Myönnän kyllä että minusta ei olisi koskaan mihinkään lasten kanssa tapahtuvaan työhön tms. Onko ketään äiti- tai isäpuolta samassa tilanteessa?
Itseäni rupeaa aina vituttamaan vielä enemmän oma käytökseni. Muutaman kerran olen vain niellyt ylpeyteni ja pyytänyt rähjäämistä anteeksi. Ei olisi ärtymykseltäni tehnyt mieli, mutta haluan kuitenkin näyttää edes vähän oikeita käytösmalleja.
Miten pääsisin yli tästä omasta ärtymyksestäni? Eihän se lapsen vika ole jos ei osaa lukea ajatuksiani. Lapsi ei ole mitenkään muuten hankala, ei riehu tai tee luvattomia asioita, leikkii yksin pihalla sovitulla alueella jne. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, mutta en missään nimessä myöskään ole lapsia vastaan. Myönnän kyllä että minusta ei olisi koskaan mihinkään lasten kanssa tapahtuvaan työhön tms. Onko ketään äiti- tai isäpuolta samassa tilanteessa?