Asiat jumissa jollain tapaa liitossa. Miten selvitä?

[Väsynyt vaan]

Olemme olleet yhdessä jo yli 18 vuotta. Lapsia muutama kertynyt, nuorin 4½vuotias, muut jo koululaisia/opiskelijoita.

Minulla ja miehelläni on huumorintajua, pystymme vitsailemaan asiasta kuin asiasta. Ja nauretaan sitten yhdessä. Kaikki ei ymmärrä meidän huumoria ja vitsailuja. Kaksimielisiä juttuja sopivasti. Olemme vapaamielisiä joistakin asioista.

Mitään pahempia riitoja ei ole ollut, siitäkö kiikastaa? No asiaan. Muutaman kerran olen mokannut. Olen miestä arvostellut pariin kolmeen otteeseen ihmisten aikana, joka on inhottavaa. Myönnän sen. Saatan sanoa ja vasta sitten ajatella, jos edes silloinkaan. Sanon enkä aina niin ajattele tai huomaa, että siinä oli mitään ihmeellistä. Tai asian voisi esittää hienotunteisemmin. Olen pyytänyt anteeksi, mutta se ei nyt varmaan riitä. Miksi en osaa muuttua? Olen ehkä ajattelematon.

Keskustelut on jotenkin jumissa. Joo siis keskustellaan kyllä töistä, lapsista, seksistä ja muistakin asioista. Mutta mies on sitä mieltä, että minun kanssa ei voi keskustella ja on luovuttanut siinä suhteessa. Myönnän, että pelkään toisen reaktiota ja kommentteja. Pelkään tuoda esiin joitakin asioita. Tunteet kyllä näytän eli sen että mies on tärkeä ja rakastan häntä mutta miehen mielestä ei aina siltä tunnu käytökseni perusteella.

En nalkuta pahemmin tai oikeastaan koskaan. Mies sanoo usein siitä, että voisit siivota tai tyyliin "jos et siivoa voit lähteä". Oon vain kyllästynyt lapsiin. Tai siis ei tunne ole kokoaikaista, vaan ottaa päähän lasten etenkin nuorempien kinastelu. Eihän sitä koko aikaa ole. Mutta pari kertaa päivässä. Olen sellainen että hermostun ja pinna katkeaa helposti. Mutta rauhoitunkin nopeasti.

Mies sanoo, että ei vaan jaksa tilannetta kovin pitkään. Mutta sitten haluaa kumminkin, että asiat käydään läpi ja jatketaan liittoa. Tietysti minä haluan myös, siitä ei ole kyse.

Seksi meillä sujuu hyvin. SIellä puolen ei ongelmia ole. Nautimme seksistä ja aika vilkasta sillä saralla muutenkin.

Tässä nyt jotain näin alkuun. Varmaan jäi tekstistä jotain olennaista pois, mutta. Jos joku osaisi nyt aluksi jotain vinkkejä sanoa, jolla pääsis alkuun.

alkoholiongelmia ei ole, eikä ulkopuolisia suhteita.

 

[piina]

Mitä odotat liitolta? Mä luulen, että sulla on nyt elämässä sellainen vaihe vain, että haluat jotain uutta ja piristävää (esim. kolmenkympin-kriisi tai viidenkympin villitys). Ratkaisu ei aina ole suhteen parantaminen, vaan ratkaisu saattaa olla, että keksit elämälle jotain muuta sisältöä esim. uusi harrastus tai uusi työpaikka.

Toisaalta voihan parisuhde-leirikin olla piristävä kokemus ja antaa lisää sisältöä liitolle :/

 

[Väsynyt vaan]

Mitä odotat liitolta? Mä luulen, että sulla on nyt elämässä sellainen vaihe vain, että haluat jotain uutta ja piristävää (esim. kolmenkympin-kriisi tai viidenkympin villitys). Ratkaisu ei aina ole suhteen parantaminen, vaan ratkaisu saattaa olla, että keksit elämälle jotain muuta sisältöä esim. uusi harrastus tai uusi työpaikka.

Toisaalta voihan parisuhde-leirikin olla piristävä kokemus ja antaa lisää sisältöä liitolle :/

Kyllä tuo voi olla totta, että haluan jotain uutta ja piristävä. Olinhan vuosia kotiäitinä. Ja nyt kun ne on ohi ja olen saanut jo jotain uutta elämään kuten uusi ammatti eli opiskelin, mutta sekin ohi. Töitäkin jonkun verran, mutta ei paljoa. Toivoisin lisää töitä, joo tiedän etei se toivomalla tule. Mutta työhakemuksia on tehty, olen soitellut eri paikkoihin jne. Jo tämä opiskeluaika oli todella mieltä kohentava. Uskon kyllä, että töitä vielä tulee.

Haluan että pääsisimme asioissa eteenpäin, enkä ole valmis vielä luovuttamaan.

En tiedä onko sitten näinkin, että kun sanotaan puolin ja toisin jotain ikävää. Niin ovatko ne ikävät sanat ja teot yhtenä osana käytökseen? Jollain tapaa olen myös tyytymätön. Otan pettymykset ehkä liiankin henkilökohtaisesti.