YLIPAINOISTEN laihdutusryhmä 24.8.-24.9.2013!

Mutta hei kaverit :wave: ikimyönteinen Tattari ärsyttää itseäänkin olemalla silti ikipositiivinen ja toteamalla, että mä olen syönyt tismalleen sen minkä etukäteen suunnittelin ja ruokailut on menneet ihan prikulleen niin kuin on pitänyt, vaikka olo on ollut KARSEA ja yleensä olen taipuvainen tunnesyöppöyteen. Olen mä vaan niin ylittänyt itseni

Hienosti selvitty huonosta päivästä! Mulla oli toissapäivänä ihan kamala päivä menkkakipujen ja -vitutuksen takia, mutta mies onneksi patisti lenkille, ja lähdin sit vaikkakin vähän itkua tihrustaen... Kummasti se vaan nostaa mielialaa

Suosittelen kaikille muuten sauvakävelyä, kaloreita kuluu pelkkää kävelyä enemmän ja on tosi hyvä apu niska- ja hartiakivuista kärsiville!

 

Eilinen päivä meni niin hienosti, muruakaan en mitään ylimäärästä syöny, ei ollu edes suuremmin mielitekoja. Mutta nyt, voi v***u mä sanon!! Mun tekee niiiin paljon mieli mennä tonne kaapille ja tehdä yks juustovoikkari. Vaikka mä oon ruoan syöny alle tunti sitten. Onkohan kellään muulla näin suurta himoo leipää kohtaan?

Mä kaipaisin nyt aamupala vinkkejä.. Se puuro tökkii nyt niin pahasti. Eilen söin aamulla puuron, tänäänkin tein sen mutta en saanu syötyä. Rahkaki rupee oleen siinä kiikunkaakun, että maistuuko enään vai ei.. Kaikki ideat otetaan kiitollisena vastaan!

 

Ai niin, ja meille on tulossa tänään vieraita. Jotain hyvää tuolla kaapissa on kaffille varattuna ja oon ihan varma että tuovat myös tullessaan jotain. Kääk! Ku mä en haluais nyt syödä yhtään mitään ylimäärästä, mut tuntuu että on "pakko". Ettei sitä kehtaa siinä vaan istua teekuppi kädes ja vahdata ku muut herkuttelee

 

[QUOTE="Sadie";28940597]
Mä kaipaisin nyt aamupala vinkkejä.. Se puuro tökkii nyt niin pahasti. Eilen söin aamulla puuron, tänäänkin tein sen mutta en saanu syötyä. Rahkaki rupee oleen siinä kiikunkaakun, että maistuuko enään vai ei.. Kaikki ideat otetaan kiitollisena vastaan![/QUOTE]

Vastailinkin jo tuolla edellisellä sivulla, mutta jos keksisin tähän vielä lisää vaihtoehtoja: munakas mieleisillä täytteillä, smoothie, mysli (kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta kalorit ja esim. sokerit! osa on ihan kamalia sokeripommeja), murot (sama kuin myslissä), banaanipannarit (munasta ja banaanista, googlella löytyy)

Mulla leipä on ollut pahin mieliteko viikon aikana, vaikka muu perhe on vetänyt mm. pizzaa, pehmistä ja sipsejä...

Mitä jos laittaisit vieraiden aikaan kahvipöytään jonkin terveellisen tarjottavan? Voileipiä tai voileipäkeksejä päällisillä, ruisnappeja ja tuorejuustoa tmv. pientä?

 

Kiitos Sparkler aamupala vaihtoehdoista!
Voileipiä tai voileipäkeksejä en viitsi tarjolle laittaa, koska pyrin tosiaan olemaan kokonaan ilman leipää ja noi voileipäkeksit mua vasta koukuttaakin! Ruisnapit olis ok, mutta nyt en enää ehdi kauppaan ennen kun vieraat saapuu. Mä sinänsä pystyn kyllä olemaan kahvipöydässä syömättä pullaa, piirakkaa, kakkua, mitä nyt ikinä onkaan tarjolla. Mutta sitten se tunne, että on jotenkin epäkunnioittavaa muita kohtaan jos ei ota mitään. Varsinkin jos on kylässä tai vieraat tuovat mukanaan jotain kahvipöytään laitettavaa.
Ja mä en taas tykkää yhtään mainostaa, että mä laihdutan, en mä ota .

 

Sparklerin kommentit kannattaa lukea ajatuksella, siellä on tosi hyviä pointteja. Ihan näin kaikille yhteisesti sanon. Noista munakkaista vielä, että kaikki ei välttämättä tykkää paistetusta munasta (esim minä...), mutta munan voi aina keittää ja mä ainakin tykkään siitä keitetystä munasta tosi paljon (miks tämä kuulostaa niin rivolta?). Joskus olen syönyt aamupalaksi yhden keitetyn kananmunan, marjoja pakkasesta (itse kerättyjä vattumatoja, muttei mitään ulkomailta tuotuja salmonellavattuja), ja rouskuttanut kuiviltaan päälle palan näkkileipää. Voi kuulostaa tosi mälsältä, mutta mun mielestä se on hyvää.

Sadie pitää nyt mielensä kurissa ja näppinsä teekupin ympärillä! Jos mä voin nyt siirtää tätä mun loistavaa fiilistä Sadien kahvipöytään näin virtuaalisesti tässä niin pistän sitä tulemaan just nyt Voisit muuten yrittää jotain marjoja ottaa itsellesi tai laittaa hedelmiä siihen tarjolle niin et kokisi, että istut toisten suita tuijottamassa. Saisit itsekin jotain syödä.

Mulla menee hienosti. Tein tosi rankan pyörälenkin töihin ja takaisin, kun oli niin hyvä päivä etten viitsinyt bussia käyttää. Nyt teen myöhästyneeksi lounaaksi kalakeittoa. Aamulla söin palan näkkileipää ja jogurtin. Kävin myös kaupassa kotimatkalla ja ajattelin, että nyt sieltä tietty tarttuu kassikaupalla tavaraa niin kuin aina ennen on käynyt, vaikka ei pitänyt hakea kuin sukkia ja lapsille keksipaketti (mä en syö keksejä ollenkaan, siksi niitä voi huoletta ostaa kaappiinkin). Eikä mitä! Kävelin tyynesti koko kaupan läpi ja käteen tarttui niitä sukkia, keksipaketti, ja kivennäisvesipullo. Olen ohittanut mieliteot niin usein, etteivät ne enää tunnu edes kiusauksilta. Itseluottamus ja itsekontrolli on kasvanut huimasti! En enää pelkää kahviloita tai ravintolakäyntejä. Mä tiedän, että pystyn vastustamaan kaikkea.

 

[QUOTE="Sadie";28940823]Kiitos Sparkler aamupala vaihtoehdoista!
Voileipiä tai voileipäkeksejä en viitsi tarjolle laittaa, koska pyrin tosiaan olemaan kokonaan ilman leipää ja noi voileipäkeksit mua vasta koukuttaakin! Ruisnapit olis ok, mutta nyt en enää ehdi kauppaan ennen kun vieraat saapuu. Mä sinänsä pystyn kyllä olemaan kahvipöydässä syömättä pullaa, piirakkaa, kakkua, mitä nyt ikinä onkaan tarjolla. Mutta sitten se tunne, että on jotenkin epäkunnioittavaa muita kohtaan jos ei ota mitään. Varsinkin jos on kylässä tai vieraat tuovat mukanaan jotain kahvipöytään laitettavaa.
Ja mä en taas tykkää yhtään mainostaa, että mä laihdutan, en mä ota .[/QUOTE]

Ymmärrän, itse oon samasta syystä nyt ollut ilman leipää Minäkään en ole toistaiseksi puhunut laihdutuksesta kellekään, eikä oikein huvitakaan. Tuntuu, että sitten helpommin muut vahtii mun syömisiä. Nytkin kävin poikkesin lenkiltä kaverin luo ja tankkasin vettä ja join kahvit, ja oli helppo vaan sanoa, että en halua muuta kun söin ennen lähtöä hyvin että jaksan lenkillä. Tuntuu et jos muut tietää että laihdutat, sit tulee sellasta "voit sä nyt vähän ottaa, herkuttele joskus"-settiä. Ja olen kyllä sitä mieltä että välillä voikin herkutella, mutta haluan ilman painostusta päättää, että missä, milloin ja minkä verran Syöminen on usein myös sosiaalinen tapahtuma ja musta on ihan ok ottaa jotain kahvipöydästä, jos tulee muuten "ulkopuolinen" olo, ei halua herättää huomiota tai tuntuu epäkohteliaalta olla ilman, jos joku on sua varten vaikka leiponut tai hakenut kaupasta jotain hyvää. Ja toki varsinkin itsensäkin takia voi välillä nauttia. Luin just yhtä hyvinvointikirjaa ja siinä oli juttua siitä et ihminen usein kokee kiusaukset pahemmiksi ja tulee syöneeksi enemmän, jos ajattelee sitä syömistä kiellettynä ja "repsahduksina", joten kannattaa ihan suunnitellusti sallia välillä niitä herkkuhetkiäkin.

Mä söin eilen munkin, kun mies halusi juoda töiden lomassa mun kanssa kahvit ja oli tuonut molemmille munkit. Sillä on tapana kantaa mulle liikaakin herkkuja, mutta laskeskelin että syömiset pysyy ihan kohtuudessa vaikka sen otankin, ja olisi tylsää aina kieltäytyä kaikesta ja nyrpistellä ruokapöydässäkin itselleen eri ruokaa. Nythän mä oon ollut myös ilman pastaa ja riisiä, ja oon laittanut itselleni osittain muuta kuin muulle perheelle. Perunaa olen syönyt vain keitossa.

 

Aamulla söin palan näkkileipää ja jogurtin, päivällä söin yhden annoksen (pieni lautanen) kalakeittoa, iltapäivällä kaksi siivua lämmintä tomaatti-ruisleipää ja iltapalaksi juuri äsken rahkaa, jossa 1 banaani ja 1/3 osaa rahkarasiasta, enkä jaksanut syödä annosta edes loppuun. Lisäksi olen liikkunut kiitettävästi. Tein kaksi kertaa 15km:n rankan ja vauhdikkaan pyörälenkin ja siihen päälle vielä 6km:n kävelyn koiran kanssa.

En siis ole voinut saada kovin paljon kaloreita päivän aikana ja olen kuluttanutkin energiaa ihan hyvin, silti mä olen ollut niin ällöttävässä ähkyssä koko päivän, että koko ajan on sellainen tunne kuin olisin syönyt uppopaistetun elefantin :x En vaan pysty syömään enempää, ei mene alas.

 

Selvisin pahimmasta eli äitin luona vierailusta. Siellä on aina pöydät täynnä pullaa, kakkua, jaatelöä ja pikkuleipiä. Sanoin äitille että syötiin kotona ennen lähtöä (mikä pitikin paikkansa) ja juotiin jälkkärikahvit (eli join pelkän kahvin). Söin siellä lopulta vain viipaleen täysjyväleipää ja vettä. Kylläpä tuli onnistunut olo!

Lenkille en tänään ehtinyt, mutta siivosin koko talon, imuroin ja pesin lattiat hiki hatussa. Tuli siis oikeasti hiki, ja tietty puhdasta Huomenna sitten liikutan läskejäni ulkoilmassa.

 

Ja minäkään en mielelläni kerro kenellekään laihduttavani. Kaikki kuitenkin hokisivat että imettäessä ei saa laihduttaa ym. mutta syön kuitenkin tarpeeksi päivän aikana. En ole tiputtanut kaloreita liian alas, vaan vähentänyt herkkuja ja lisännyt liikuntaa.

 

Ei mitään uutta. Syömiset pysyneet ok. Laskeskelin tuossa just, että tänä yönä on tullu syötyä n. 400 kcal, mutta päivän aikana en syönyt kun yhden palan ruisleipää ja kahvin. Se oli mun aamupala (klo 15.15 ).

Mä oon sit varmaan outo, kun mä kyllä kerron, että olen painoa pudottamassa. Se antaa itsellekin jotenkin paremmin boostia tähän hommaan, vähän sama juttu kun tän ryhmän kanssa. Pakko pysyä ruodussa, kun pitää ilmotella painoa teille joka ikinen viikko

"Tein kaksi kertaa 15km:n rankan ja vauhdikkaan pyörälenkin ja siihen päälle vielä 6km:n kävelyn koiran kanssa." Tattari, anteeks kuinka??! Tän jälkeen tuntuu vähän laimealta mainita, mutta kyllä mäkin ne vatsalihasliikkeeni tein. Kaikki 50. Niin ku joka ilta.

 

Tuosta kertomisesta muuten... Siis sen kertomisesta, että laihduttaa. Tyypillinen kommentti on ollu "eihän sun tarvii laihduttaa" "20 kiloa?!, eihän suhun jää mitään" "sussa ei ole kyllä 20 kiloa liikaa". Nyt on joko niin, että mä en muiden silmissä näytä 20 kiloo ylipainoiselta, ihmiset koittaa (vaikkakin turhaan) imarrella tai sit mulle vaan piruillaan ja mä en ees tajuu sitä
Olis tosi virkistävää, kun joku tokasis, että viimeinkin sait itseäs niskasta kiinni, on tätä ootettukin
(sellanen olo itsellä on)

 

Aamulla söin palan näkkileipää ja jogurtin, päivällä söin yhden annoksen (pieni lautanen) kalakeittoa, iltapäivällä kaksi siivua lämmintä tomaatti-ruisleipää ja iltapalaksi juuri äsken rahkaa, jossa 1 banaani ja 1/3 osaa rahkarasiasta, enkä jaksanut syödä annosta edes loppuun. Lisäksi olen liikkunut kiitettävästi. Tein kaksi kertaa 15km:n rankan ja vauhdikkaan pyörälenkin ja siihen päälle vielä 6km:n kävelyn koiran kanssa.

En siis ole voinut saada kovin paljon kaloreita päivän aikana ja olen kuluttanutkin energiaa ihan hyvin, silti mä olen ollut niin ällöttävässä ähkyssä koko päivän, että koko ajan on sellainen tunne kuin olisin syönyt uppopaistetun elefantin :x En vaan pysty syömään enempää, ei mene alas.

Sä oot näköjään ottanut tän homman ihan tosissaan! Hyvältä näyttää, toivottavasti jatkat samaan malliin Paljonko on muuten painoa tippunut tähän saakka?

 

Pulla, sä olet pärjännyt mahtavasti kieltäymyksen tiellä, loistavaa On se mahtava olo, kun onnistuu! Mä muuten laihdutin kuopuksen syntymän jälkeen 77 kiloisesta 65 kiloiseksi imetysaikana, mutta th veti niin kovat kilarit ja piti kauhean saarnan, että pitää laittaa lapsi oman edun edelle. Tuli huono äiti-syndrooma ja lopetin laihduttamisen. Noooh, sitten lihoinkin lähemmäs 90 kiloa, kun en enää pitänyt ruokahaluani kontrollissa. Jos huolehtii riittävästä ravintoaineiden ja rasvan saannista, imetysaikana voi mun mielestä laihduttaa ihan hyvin.

JellyJolly, mä olen himoliikkuja, eikä mun liikuntamääriin kannata vertailla Jos mulle tulee yksikin liikkumaton päivä, alan voimaan henkisesti pahoin. Taidan olla vähän koukussa liikuntaan.

Tuosta kertomisasiasta vielä. Joillakin laihduttamisestaan muille kertominen buustaa eteenpäin, mutta kyllä siitä mulle tulee vaan ylimääräistä painetta. Koen, että nyt kaikki kyselee koko ajan, kuinka monta kiloa on jo pudonnut ja sitten kun ei olekaan, alan kokemaan häpeää painon junnaamisesta. Kun tulee paineita, iskee helpommin myös morkkis niistä huonoista viikoista ja morkkiksen aikaan mulla on paha tapa syödä suruun. Onneksi on tämä ryhmä niin voin toitottaa asiasta täällä.

 

Sä oot näköjään ottanut tän homman ihan tosissaan! Hyvältä näyttää, toivottavasti jatkat samaan malliin Paljonko on muuten painoa tippunut tähän saakka?

Kiitos! Mä olen himoliikkuja ollut aina, mutta ahmiminen vaan on nostanut painoa. Viikko on vasta menty ja mä tosiaan aloitin pudottamisen vasta tässä ryhmässä, joten paljon kiloja ei ole vielä takana. Aloitin 87kg:sta ja 84,5 kiloon sain pudotettu ensimmäisellä viikolla eli -2,5kg. Mitenkäs meidän ryhmän ainoan miehen painonpudotus etenee?

 

Ou jee... Tuntuu et keho on vieläkin ihan yömoodissa, ei siis herännyt vielä. Juon vasta ensimmäistä kahvikupillista.

Eilinen meni suhteellisen hyvin. Ei sais vaan mennä ruokapöytään vanhempien luona. Siellä kun tulee sit aina syötyä ylimääräistä vaikka ei olis tarvis! Kävin siis eilen salilla puolitoista tuntia ja vielä siellä alkeiskurssilla. Ihan on naatti olo kyllä eilisestä ja sen huomas aamussa kun ei meinannu saada itseään ylös. Mut ehkä kun tuohon tottuu... Fiilis on kuitenkin ihan hyvä ja eilisestä sai mukavasti buustia tähän päivään. Jos tänään menee kaikki hyvin ja keho palautuu kívasti, meen huomenna lenkille. Ja perjantaina salille.

 

Tiitiäinen85, onnea uudesta harrastuksesta! Mä haluaisin kanssa jonkun uuden liikuntaharrastuksen, mutta ei vaan riitä aika Talvella lähden taas hiihtämään, sitä odotan innolla. Hiihtäminen korvaa pyöräilyn. Voi muuten suositella kaikille: hiihtäessä on liikkeellä koko kroppa!

Vanhempien luona käyminen on aina riski laihdutukselle. Noin kerran vuoteen vanhempi poika on mummolassa viikon ja tulee aina saumat nitisten takaisin, kun viikon aikana on paisunut pullaporsaaksi. Siellä syödään tasaisin väliajoin, mutta maaseutua kun on ja maitotila... no, maito on suoraan tankista sitä kermapintaista "aitoo maitoo" ja pöytä notkuu mummun leipomia pullia ja piiraita ja hannatädin kakkuja sun muita aamupalalla ja kahviaikaan ja vielä iltapalallakin, siihen päälle mummun taivaallisen ihanat ruuat kaksi kertaa päivässä. Mä en tajua miten kukaan voi syödä pullaa aamulla ja illalla, mutta kyllä siellä ne ainakin pöytään katetaan. Mun äiti on siellä alipainon rajoilla ja syö kuin pikkulintu, mutta lapsille tuputtaa läjäpäin ruokaa. Mun lapset on normaalipainoisia ja liikkuvaisia, mutta kyllä nekin lihoo jos saa kolmesti päivässä lapata navan täyteen leivonnaisia Olen mä yrittänyt monet kerrat siitä puhua, ettei pullalautasia pöytään tartte lasten läsnäollessa laittaa kuin kerran päivässä, mutta ei mene perille. Se on heidän tapansa niin minkäs teet. Ja "xylitol-purkka korjaa hampaat" se sanoo ja lykkää naperoitten eteen ison purkillisen purkkaa :attn:

Onneksi pullaporsaat palaavat entisiin mittoihinsa normi kotiruualla täällä kotona hyvn nopeasti ilman mitään laihdutuksia.

 

MUN TULI IKÄVÄ ÄIDIN LEIPOMAA PULLAA :'( Tuli ikävä sitä makua ja tuoksua ja sanomalehden rapinaa kahvipöydässä. Ei olis pitänyt puhua lasten mummulasta.

Tajusin justiinsa, että se on mun äidin vika, että musta tuli lihava Se opetti mut leipomaan ja tekemään ruokaa. Mä leivoin meidän koko perheen pullat ja karjalanpiirakat ym. jo silloin, kun olin joku 12vee.

 

no niin, palataanpas keskuteluun muutaman päivän tauon jälkeen.

otin sellaisen pikalaihdutuksen, ett kolme kiloa tippui kahdessa ja puolessa vurokaudessa. Luutlavasti tulevat heti takaisin, sillä sairastin tavallista rajumman vatsataudin. Kummetta 40 astetta ja kahteen vuorokauteen ei mikään pysynyt sisällä, joten ensi lauantain mittarilukema voi vielä olla vähän outo, ja seuraavalla viikolla sitten nousua.

Enpä suosittele kenellekkään mieluummin liikkumalla ja järkevällä ravinnolla.

 

SPHE, tervetuloa takaisin sairaspedistä! Tuollainen vatsantyhjennys ei todellakaan ole suositeltavaa :x

 

Mä olen niin väsynyt, että itkettää. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut kunnolliset yöunet. En meinaa nukahtaa, ja lopulta vaivun johonkin kummalliseen valveuneen, saatan nähdä unta mutta samalla kuulen mitä kotona tapahtuu, ja mietin että saisinpa nukuttua. Mulla olisi kaapissa nukahtamislääkkeitä, mutta ne ei vaikuta muhun mitenkään. Oon joutunut välillä syömään ylimääräistä yöllä, kun iltapalasta on tuntikausia ja nälkä alkaa tulla, nälissään ei ainakaan saa unta. Noi nyt ei onneksi kaada laihdutusta, oon syönyt esimerkiksi puuron, pari porkkanaa ja kamomillateetä tmv. Ehkä hidaste, muttei este.

Meillä on ollut aika stressaava elämäntilanne nyt ja se varmaan vaikuttaa, ja oon nyt muutaman kuukauden löysäilyn jälkeen taas panostanut liikuntaan. Mies on niin paljon poissa et pääsen vasta aika myöhään liikkeelle, ja tuntuu että se piristää niin että nukkuminen on vieläkin vaikeampaa Katsotaan nyt jos tämä liittyisi vain tähän aloitusvaiheeseen, ja miehelläkin pitäisi kiireet helpottaa kuukauden sisällä... Antaisin mitä vaan jos se voisi pitää kaksi kokonaista vapaapäivää, peräkkäin, viimeksi tollaisesta luksuksesta ollaan saatu nauttia puolisen vuotta sitten.

Koitin eilen kahvakuulailla lasten ollessa kotona/hereillä, ja oli pakko lopettaa viiden minuutin jälkeen kun sai pelätä että kolautan sen kuulan lapsen päähän. Pitäisi käydä ostamassa jumppamatto, voisi harrastaa vähän lapsiturvallisempaa kotijumpaa - vatsallaan voi olla ilmankin, kun mulla on sillä puolella omat pehmusteet, mut selällään ei pysty ilman et lattia painaa luita kipeästi

Ei kai tässä auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa lattianpesuun, vanhempi ipana järjesti vähän ylimääräistä duunia taas vaihteeksi

 

Kesä vain jatkuu, ainakin täällä etelässä Täytyykin lähteä vaunulenkille, kun on niin hyvä ilma. Tsemppiä kaikille tähänkin päivään!!

 

Sparkler, samaistun suhun, ei voi muuta sanoa. Mä olen ollut myös aina älyttömän huono nukkuja ja herkkäuninen kuin mikä! Oletko lukenut niitä tutkimustuloksia lihavuuden ja uniongelmien yhteydestä? Eipä tullut mulle mitenkään yllätyksenä

Pulla, tsemppiä sullekin Lämmintä tosiaan piisaa ja välillä ihan tuskastuttaa lenkillä, kun hiki virtaa kuin Niagarassa vesi.

Mä leivoin tänään kaura-juusto-sämpylöitä töihin ja kotiin. Yleensä olen mässännyt niitä sitten itse navan täyteen, mutta nyt en syönyt kuin yhden. Huomenna leivon töissä rieskoja Toivottavasti niitä ei jää kotiin viemisiksi, muuten voi tulla eteen iso kiusaus.

 

Tattari, sun on pitäny sitten tykätä ruuasta TOSI paljon, kun oot noin kova liikkumaan ja kuitenkin elopainoa on päässyt kertymään... No, nythän ne liikakilot lähtee!! Täällä ei ole yhtään niin hyvä päivä kun eilen. Kaikki ottaa päähän, eikä mikään innosta. Ei tee mieli syödä, mutta ei jaksa kyllä innostua mistään muustakaan

 

Tattari, sun on pitäny sitten tykätä ruuasta TOSI paljon, kun oot noin kova liikkumaan ja kuitenkin elopainoa on päässyt kertymään... No, nythän ne liikakilot lähtee!! Täällä ei ole yhtään niin hyvä päivä kun eilen. Kaikki ottaa päähän, eikä mikään innosta. Ei tee mieli syödä, mutta ei jaksa kyllä innostua mistään muustakaan

Havainnollistan tämän nololla esimerkillä: pahimman ahmimiskauden aikana pystyin syömän kaksi kokonaista pizzerian pizzaa putkeen viimeistä murua myöten ja kittaamaan siihen vielä kuusi puolen litran siideriä perään Nykyään tilanne on muuttunut paljon. Nykyään en tahdo jaksaa sitä yhtäkään pizzaa ja alkoholiakaan en pysty juomaan kuin maksimissaan 2 siideriä ilman väsymystä. Nyt on siis otollinen aika laihduttaa, kun ahmimiskausia on vähemmän ja muutenkin tasapainoisempi olo.

PIRISTY, JellyJolly :hug: Mulla oli tuollainen päivä vähän aikaa sitten ja se oli karmeeta, mutta jos minä kerran pystyin pitämään pintani, pystyt sinäkin! Huomenna on varmasti parempi päivä :flower: