G: Antaisitko toisen naisen imettää vauvaasi, jos vaihtoehtona olisi, että vauva joutuisi huutamaan nälkäisenä?

Pitkään nälässä kituminen on OK, jos henki ei mene?

Toisen lapsen ryöstäminen äidiltä (koska se itkee ja äiti ei vaan imetä) on OK; napata ja tunkea tissi suukkiin.

Viedään tämä yhtä äärilleen kuin sinä viet.

 

Mutta siinä tapauksessahan ei olisi tarvetta olla lapsen kanssa 24/7. Se imetyshän siinä enimmäkseen on se lapsen ja äidin yhteinen juttu, jota ei kukaan muu voi tehdä (edes isä). Olen luullut vain olevani vanhanaikainen, kun mielestäni äidin ja vauvan suhde on jotenkin "pyhä" (joo joku varmaan tuohonkin tarttuu, mutta tarttukoot) ja suuri tekijä siinä "pyhyydessä" on imetys. Mutta taidankin olla vain vieraantunut luonnosta.

Samaa mieltä olen ja se on luonnollista. Toisteksi paras vaihtoehto on silti toisen naisen äidinmaito, ei lehmän maito.

 

Ja voisiko joku vielä selittää tyhmälle, mikä on eloonjäämispelko?

 

Onhan se järkyttävää, että joku äiti rakastaa niin paljon enemmän itseään kuin lastaan. Sillehän on olemassa lähinnä itsekkäitä perusteluita, miksei lapselle annettaisi parasta vaihtoehtoa edes hätätilanteessa.

Onhan se hirveää, että joku rakastaa ja kunnioittaa MUITA IHMISIÄ, siten, ettei vie heidän lastaan ja imetä koska vain itsellä on siihen pakottava tarve.

Älä vi*** jaksa vääntää noin överiksi.

 

Joko tähän keskusteluun on tuotu imettäjät? Olihan sellaisia ennen.

 

Jos tässä jotain oppii niin ainakaan ei kannata koskaan suostua ottamaan ystävän vauvaa hoitoon tälläisessa äkkinäisessä tilanteessa jossa ystävä ei kykene antamaan tarkkoja hoito-ohjeita ja tuomaan mukana kaikkia ruokia ja tarvikkeita. Turha pilata hyvää ystävyyttä sillä että menisi vahingossa hoitamaan lasta äidin mielestä väärin, etukäteenhän on paha sanoa miten sydämenasia mikäkin kellekin on.

Eiköhän yhteiskunta näissä oloissa ole velvollinen katsomaan sille vauvalle jonkun hoitopaikan.

Muoks. Niin ja lisäksi ketju on omiaan vahvistamaan näkemystäni siitä että lastensuojelu mahtaa olla mielenkiintoinen työ...

 

Samaa mieltä olen ja se on luonnollista. Toisteksi paras vaihtoehto on silti toisen naisen äidinmaito, ei lehmän maito.

Se tuntematon nauta koetaan pienemmäksi uhaksi omalle äiti-lapsi-suhteelle, kuin tuttu ihminen.

 

Ja voisiko joku vielä selittää tyhmälle, mikä on eloonjäämispelko?

On tutkittu eri ikäisten ihmisten suurimpia pelkoja ja vauvalla se on eloonjäämispelko, joka ilmenee mm. hylätyksi tulemisen pelkona ja pelkona ravinnotta jäämisestä. Jos pieni vauva joo huutaa nälkäänsä (edellisestä ruokailuista ehkä vierähtänyt pari tuntia), on hänen elimistönsä tavallaan "hätätilassa" ja hän kaipaa maitoa heti. Se nälkä tuottaa kehittymättömyyden takia enemmän kipua kuin aikuisen tai vanhemman lapsen nälkä.

 

Pitkään nälässä kituminen on OK, jos henki ei mene?

Vauva kituu puolessa tunnissa nälän takia?

 

Onhan se hirveää, että joku rakastaa ja kunnioittaa MUITA IHMISIÄ, siten, ettei vie heidän lastaan ja imetä koska vain itsellä on siihen pakottava tarve.

Älä vi*** jaksa vääntää noin överiksi.

No selvähän se on, että rakastaa itseään enemmän kuin lastaan, jos omien mustasukkaisuuden ja epämukavuuden tunteiden takia antaa pienen vauvansa ennemmin huutaa nälissään pitkän ajan kuin antaisi ystävänsä imettää tätä.

 

Ymmärrän molemmat näkökulmat. Sekä sen, että antaa imettää (jos ei ole tauteja jne.) mutta myös sen ettei anna. Ymmärrän sen, että joku imettäisi (kysyen ensin luvan) mutta myös sen, ettei imetä (kenenkään ei ole pakko imettää ketään). Tuntuu väärältä vihjailla jopa rakkaudettomuudesta omia lapsia kohtaan, jos joku ei a) imetä, b) anna imettää.

 

[QUOTE="vieras";28871140]Vauva kituu puolessa tunnissa nälän takia?[/QUOTE]

Edellisessä viestsissä sanottiin, ettei saisi imettää ennen kuin iskee hengenhätä. Eihän se henki lähde vielä monessakaan tunnissa, mutta aika kitumista se jo on.

 

Onhan se järkyttävää, että joku äiti rakastaa niin paljon enemmän itseään kuin lastaan. Sillehän on olemassa lähinnä itsekkäitä perusteluita, miksei lapselle annettaisi parasta vaihtoehtoa edes hätätilanteessa.

Sillehän annetaan, sitä rintamaitoa voi hyvillä mielin antaa kunhan sen saa pumpattua pulloon. Jos ei ole pumppua, niin kipinkapin korviketta hakemaan. Osa lapsista joutuu oleman koko elämänsä ilman rintamaitoa, tekeekö se äideistä itsekkäitä kun eivät anna edes ystävien imettää vaan mieluummin antavat korviketta, vaikka se ystävä olisi paikalla tisseineen?

 

Ja voisiko joku vielä selittää tyhmälle, mikä on eloonjäämispelko?

Odotetaan tietoa myöskin henkisestä turvattomuudesta...

 

Joko tähän keskusteluun on tuotu imettäjät? Olihan sellaisia ennen.

Miten nuo imettäjät ovat oikeastaan toimineet (taas tyhmä kysyy)? Onko niitä ollut lähes kaikilla vai onko se ollut joku esim varakkaille äideille palkattu henkilö, jos ei ole itse pystynyt tai halunnut imettää? Onko se ollut yleinen käytäntö siten, että itse imettäminen on ollut jotenkin harvinaista vai onko se ollut sellainen perheen oma valinta, että kukin tyylillään?

 

No selvähän se on, että rakastaa itseään enemmän kuin lastaan, jos omien mustasukkaisuuden ja epämukavuuden tunteiden takia antaa pienen vauvansa ennemmin huutaa nälissään pitkän ajan kuin antaisi ystävänsä imettää tätä.

Katsos kun ei kyse välttämättä ole a) mustasukkaisuudesta, b) epämukavuudesta.
Tämän kun ymmärtäisit.

En viitsisi kauheasti vihjata äidinrakkauden puutteesta ihmisille. Siinä menee joku mauttomuuden raja, etenkään jos et tunne (älä tuomitse)...

 

[QUOTE="vieras";28871149]Sillehän annetaan, sitä rintamaitoa voi hyvillä mielin antaa kunhan sen saa pumpattua pulloon. Jos ei ole pumppua, niin kipinkapin korviketta hakemaan. Osa lapsista joutuu oleman koko elämänsä ilman rintamaitoa, tekeekö se äideistä itsekkäitä kun eivät anna edes ystävien imettää vaan mieluummin antavat korviketta, vaikka se ystävä olisi paikalla tisseineen?[/QUOTE]

Olisi kohtuuton vaatimus, että ystävä joutuisi jatkuvasti imettämään toisen lasta. Lisäksi äidin ja vauvan kiintymyssuhde on ensisijainen. Sen sijaan siihen suhteeseen ei tee hallaa yksittäinen imetyskerta vaikeassa tilanteessa. Luovutettukin äidinmaito on OK tai se korvike, jos sitä on kotona. Nälässä huudattaminen ei todellakaan.

 

Joko tähän keskusteluun on tuotu imettäjät? Olihan sellaisia ennen.

Ennen myös synnytettiin kotona ja naiset hoiti lapset, mies elannon. Mitä muuta ennen olikaan, ahhh....

Kehitys kehittyy, koita sinäkin pysyä mukana.

 

On tutkittu eri ikäisten ihmisten suurimpia pelkoja ja vauvalla se on eloonjäämispelko, joka ilmenee mm. hylätyksi tulemisen pelkona ja pelkona ravinnotta jäämisestä. Jos pieni vauva joo huutaa nälkäänsä (edellisestä ruokailuista ehkä vierähtänyt pari tuntia), on hänen elimistönsä tavallaan "hätätilassa" ja hän kaipaa maitoa heti. Se nälkä tuottaa kehittymättömyyden takia enemmän kipua kuin aikuisen tai vanhemman lapsen nälkä.

Okei, kiitos. Onko tuolle sanalle jotain synonyymiä tai mikä se on englanniksi, kun googlella ei tullut kuin yksi ainoa osuma?

 

Katsos kun ei kyse välttämättä ole a) mustasukkaisuudesta, b) epämukavuudesta.
Tämän kun ymmärtäisit.

En viitsisi kauheasti vihjata äidinrakkauden puutteesta ihmisille. Siinä menee joku mauttomuuden raja, etenkään jos et tunne (älä tuomitse)...

Jaa, mä pidän ihan verrattavissa lievään pahoinpitelyyn, jos toivoo lastaan huudatettavan nälässä. En tosin usko, että nämäkään äidit tässä ketjussa tosipaikan tullen toimisivat noin. Siinä menee useimmilla äidinvaistot edelle.

 

[QUOTE="vieras";28871171]Ennen myös synnytettiin kotona ja naiset hoiti lapset, mies elannon. Mitä muuta ennen olikaan, ahhh....

Kehitys kehittyy, koita sinäkin pysyä mukana.[/QUOTE]


????

 

[QUOTE="vieras";28871171]Ennen myös synnytettiin kotona ja naiset hoiti lapset, mies elannon. Mitä muuta ennen olikaan, ahhh....

Kehitys kehittyy, koita sinäkin pysyä mukana.[/QUOTE]

Korvikeko on hyvää kehitystä? Siis parempaa ravintoa kuin äidinmaito?

 

Olisi kohtuuton vaatimus, että ystävä joutuisi jatkuvasti imettämään toisen lasta. Lisäksi äidin ja vauvan kiintymyssuhde on ensisijainen. Sen sijaan siihen suhteeseen ei tee hallaa yksittäinen imetyskerta vaikeassa tilanteessa. Luovutettukin äidinmaito on OK tai se korvike, jos sitä on kotona. Nälässä huudattaminen ei todellakaan.

Ja mistä sinä tiedät, ettei siihen suhteeseen tee hallaa yksittäinen imetyskerta? Mun mielestä tilanne ei ole edes vaikea, jos puolen tunnin päästä vauva saa korviketta. Voihan lapsi alkaa itkeä järkytyksestä senkin takia, että vieras nainen alkaa työntää tissiä suuhun. Mitäs sitten tekisit, väkisin vaan yrittäisit imettää?

 

Vissiin on myös luetunymmärtämisessä vikaa? Suosittelen miettimään syy-seuraus-yhteyksiä samalla kun käyt siellä terapiassa ennaltaehkäisemässä traumatisoitumistasi.

[QUOTE="vieras";28871105]Te taas tunnutte traumatisoituvan sen takia, että ette saa imettää toisten ihmisten lapsia. Kukakohan tässä terapiaa tarvitsee? [/QUOTE]

 

Jaa, mä pidän ihan verrattavissa lievään pahoinpitelyyn, jos toivoo lastaan huudatettavan nälässä. En tosin usko, että nämäkään äidit tässä ketjussa tosipaikan tullen toimisivat noin. Siinä menee useimmilla äidinvaistot edelle.

HIVin tartuttaminen on pahoinpitely, ennen tapon tms. yritys.
Mä en ainakaan imettäisi, jos en olisi 100% varma taudittomuudesta.

Pointti oli se, että älä viitsi lytätä muiden äirinrakkauden tunteita maanrakoon, vain, koska ovat kanssasi eri mieltä. Nuo pahoinpitelyjutut ovat oman pääsi tuotetta, ei muiden.

Montaako lasta olet imettänyt?