Nyt alan keskittyä itseni kehittämiseen, en enää lapsen harrastuskuljettamiseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aapee"

Vieras
Tuli mitta täyteen. Lapsi oli viime viikolla tanssitunnilla, tykkäsi kuin hullu puurosta. Nyt piti lähteä, ei kun en ole saanut olla yhden kaverin kanssa moneen päivään. Kaveri on ollut kipeenä, eikä ole mitään takeita onko vielä terve. Ja en yhtään tiedä, milloin hänellä harrastukset. Onko edes kotona vai mökillä.

Antaa olla. Sama juttu aina. Haluaa mennä johonkin, kohta ei haluakaan. Olen niin monet turhat harrastusmaksut maksanut, ettei ole tosikaan. Lapsi nyt tokalla.

Enää en aio yhtään satsata noihin.

Eikä ole kyse että mä haluaisin, että harrastaa tuota tai tätä. Itse on halunnut, kinunnut, vannonut että tämä harrastus kestää, tykkään niin paljon siitä ja kesken ekaa kautta ei vaan enää tykkääkään.

Aina hänellä menee ihan hyvin siellä, joten mitään syytä ei oo tuohon paitsi ettei ole pitkäjännitteisyyttä tai on laiska.
 
Siis jos on yhdessä valittu joku harrastus ja lapsi sinne oikeasti haluaa niin sitten siellä tasan käydään. Tuo ei ole mikään syy jäädä sieltä pois. Meillä on ihan samanlainen lapsi ja ollaan yhdessä sovittu että kausi käydään loppuun ja jos sen jälkeen ei enää halua mennä niin ei tarvitse. Kyseessä siis 9vuotias.
 
[QUOTE="Ööp";28866463]Siis jos on yhdessä valittu joku harrastus ja lapsi sinne oikeasti haluaa niin sitten siellä tasan käydään. Tuo ei ole mikään syy jäädä sieltä pois. Meillä on ihan samanlainen lapsi ja ollaan yhdessä sovittu että kausi käydään loppuun ja jos sen jälkeen ei enää halua mennä niin ei tarvitse. Kyseessä siis 9vuotias.[/QUOTE]

Olen tätäkin yrittänyt. Siitä ei tule kuin paha mieli. On niin kärttyinen ja äreä, väkisin pitäisi viedä :(
 
No, onpahan mulla aikaa enemmän käydä salilla, pilateksessa ja opiskelen saksan kielen taitoa paremmaksi, koska työssä tulee kohta parin vuoden periodi, että tarvin joka päivä sitä saksaa.
 
[QUOTE="Ööp";28866463]Siis jos on yhdessä valittu joku harrastus ja lapsi sinne oikeasti haluaa niin sitten siellä tasan käydään. Tuo ei ole mikään syy jäädä sieltä pois. Meillä on ihan samanlainen lapsi ja ollaan yhdessä sovittu että kausi käydään loppuun ja jos sen jälkeen ei enää halua mennä niin ei tarvitse. Kyseessä siis 9vuotias.[/QUOTE]

Ei niitä muksuja voi väkisin harrastuksiin viedä?:O Vai onko tässä kyse siittä että sinä saat kehuskella meidän xxxx harrastaa sitä ja tätä?;):D
Veikkaisin et puolet alle 10.v lapsista lopettais harrastuksensa heti jos vanhemmat ei pakottaisi siellä käymään?
Onko suomessa joku harrastuspakko?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei väkisin!!;28866524:
Ei niitä muksuja voi väkisin harrastuksiin viedä?:O Vai onko tässä kyse siittä että sinä saat kehuskella meidän xxxx harrastaa sitä ja tätä?;):D
Veikkaisin et puolet alle 10.v lapsista lopettais harrastuksensa heti jos vanhemmat ei pakottaisi siellä käymään?
Onko suomessa joku harrastuspakko?

Miksi sellainenkin lapsi haluaa lopettaa heti, joka ensin puoli vuotta kinunnut sinne tanssitunneille, tykkäsi ekasta tunnista ja sitten ei huvittanutkaan?
 
Meillä lapset saa vapaasti olla harrastamatta, en todellakaan ole sillä kannalla että kaikilla on pakko olla monta harrastusta. Me ollaan kummajaisia tässä suhteessa koska meidän lapsilla on vain yksi tai ei ollenkaan harrastuksia per viikko. Jos haluaa harrastaa, niin silloin se järjestetään, tietenkin. MUTTA jos lapsi ITSE haluaa jotain harrastaa, niin ei sitä kyllä heti ekan kerran jälkeen lopeteta jos syynä on se, että haluaa leikkiä kaverin kanssa. Jos aidosti inhoaa valitsemaansa harrastusta heti, niin totta kai sen saa silloin lopettaa. On näitäkin tapauksia nähty.
 
Auttaisiko joku kannustin? Rasti ruutuun, kun on käynyt harjoituksissa. Kun on tietty määrä rasteja, saa jonkun palkinnon.
Meillä on aina keskusteltu harrastusta aloitettaessa, että harrastukset maksavat ja jos tutustumiskerran jälkeen haluaa harrastuksen aloittaa, niin sitten siihen sitoudutaan kaudeksi (esim. syyskaudeksi, sehän on muutama kuukausi käytännössä).
Jos harrastukseen lähteminen ei jollain kerralla kiinnosta, niin sitten keskustellaan asiasta. Jos on paljon muuta ohjelmaa samalla viikolla tai ollaan muuten väsyneitä, niin harrastus jätetään välistä.
Lasta auttaa, kun ennakoi ja puhuu harrastuksesta jo edellisenä iltana. Kyselee mitä viimeksi on tehty ja osoittaa kiinnostusta.
Haluan opettaa lapselle sitoutumista ja se on kyllä palkinnut.
 
No minusta se on aika hieno asia että lapsella on itsellään halua etsiä harrastuksia itselleen.

Eipä sille mitään voi jos asia ei sitten kiinnostakkaan.

Ei lapsi sitä omaa juttuaan tule keksimäänkään jos ei saa kokeilla eri asioita, siksi noihin harrastuksiin pitäisi aina sopia joku pehmeämpi kokeilu ilman täysiä investointeja, eikä suoraan ostaa rensseleitä ja pensseleitä heti alkuunsa tai maksaa koko kurssista / harrastuskaudesta.
 
[QUOTE="kolmen äiti";28866597]Auttaisiko joku kannustin? Rasti ruutuun, kun on käynyt harjoituksissa. Kun on tietty määrä rasteja, saa jonkun palkinnon.
Meillä on aina keskusteltu harrastusta aloitettaessa, että harrastukset maksavat ja jos tutustumiskerran jälkeen haluaa harrastuksen aloittaa, niin sitten siihen sitoudutaan kaudeksi (esim. syyskaudeksi, sehän on muutama kuukausi käytännössä).
Jos harrastukseen lähteminen ei jollain kerralla kiinnosta, niin sitten keskustellaan asiasta. Jos on paljon muuta ohjelmaa samalla viikolla tai ollaan muuten väsyneitä, niin harrastus jätetään välistä.
Lasta auttaa, kun ennakoi ja puhuu harrastuksesta jo edellisenä iltana. Kyselee mitä viimeksi on tehty ja osoittaa kiinnostusta.
Haluan opettaa lapselle sitoutumista ja se on kyllä palkinnut.[/QUOTE]

Kyllä nämä on puhuttu ja kokeiltu. Olisin mä varmaan nytkin saanut väkisin kammettua sen sinne tanssitunnille. En vaan jaksanut enää.
 
Miten lapsi muuten keskittyy?? Itselläni on keskittymisvaikeuksia ja jonkinlainen diagnosoimaton häiriö sen osalta. Ongelma on että innostun herkästi mutta en jaksa tehdä mitään loppuun saakka. Lapsena harrastin sitä että löysin uuden harrastuksen, käsin kahdesti ja vaikka millä verukkeella lopetin. Sama aikuisena, sama ammattiopintojen kanssa.. Siis kaikki on kivaa, vaikka se tanssi, mutta kun homma vaikeutuu ja kuvioon tulee jotain askelia tai koreografioita, lopahtaa mielenkiinto..
 
No minusta se on aika hieno asia että lapsella on itsellään halua etsiä harrastuksia itselleen.

Eipä sille mitään voi jos asia ei sitten kiinnostakkaan.

Ei lapsi sitä omaa juttuaan tule keksimäänkään jos ei saa kokeilla eri asioita, siksi noihin harrastuksiin pitäisi aina sopia joku pehmeämpi kokeilu ilman täysiä investointeja, eikä suoraan ostaa rensseleitä ja pensseleitä heti alkuunsa tai maksaa koko kurssista / harrastuskaudesta.

Yleensä keskeyttää sen verran myöhemmin, että ne pari kokeilukertaa on menneet ja on vaikka ostettu sisäpelikengät tms. Sitten ei huvita, mutta pitää maksaa, kävi siellä tai ei.

Viimeksi oli eka kerta, se oli se kokeilukerta tykkääkö vai ei. Vannoi tykkäävänsä. Nyt kun kaveri oli flunssassa ja ei oo nähnyt 3 päivään, niin se oli ihan tyhmä tanssitunti.

Koulussa on jotain ilmaisia kerhoja. Kokeilkoon niissä, jos huvittaa. En tiedä mitä ne on tänä vuonna. Ei enää maksullisia harrastuksia ainakaan vuoteen.

Ehkä sen oma juttu on se, ettei ole harrastuksia.
 
Miten lapsi muuten keskittyy?? Itselläni on keskittymisvaikeuksia ja jonkinlainen diagnosoimaton häiriö sen osalta. Ongelma on että innostun herkästi mutta en jaksa tehdä mitään loppuun saakka. Lapsena harrastin sitä että löysin uuden harrastuksen, käsin kahdesti ja vaikka millä verukkeella lopetin. Sama aikuisena, sama ammattiopintojen kanssa.. Siis kaikki on kivaa, vaikka se tanssi, mutta kun homma vaikeutuu ja kuvioon tulee jotain askelia tai koreografioita, lopahtaa mielenkiinto..

Ihan hyvin keskittyy. On oikeastaan aika pedanttikin, kun tekee jotain. Siksi tämä yllättää mut joka kerran, vaikka ei pitäisi enää.

Koulussa menee hyvin, kaikki arviot hyviä tai erinomaisia. Opettajan mukaan keskittyy hommiinsa, ei yleensä mene mukaan tuntihälinöihin (siis jos joku muu alkaa hölöttää omiaan). Päiväkodissakaan ei kukaan koskaan osoittanut mitään huolen paikkaa. Luulisin siis että ei ole jotain häiriötä. Vaikka mistä sitä tietää.
 
[QUOTE="vieras";28866788]En jaksanut lukea kaikkia. Mutta joskus lapsi on vain pakko viedä harrastukseen tai voi tulla ikäviä seurauksia (lihava, epäsosiaalinen, ym.).[/QUOTE]

Meillä on lapsi vähän miinuskäyrällä, eli ei pyöreä. On keskivertososiaalinen, kavereita on jonkun verran, muttei ole mikään luokan johtajatyttö tms.
 
[QUOTE="vieras";28866788]En jaksanut lukea kaikkia. Mutta joskus lapsi on vain pakko viedä harrastukseen tai voi tulla ikäviä seurauksia (lihava, epäsosiaalinen, ym.).[/QUOTE]Jostakin syystä lapset osasivat vielä 80- ja 90-luvuilla kuluttaa aikaansa ja kasvaa kunnon aikuisiksi ilman jatkuvia aikuisten ohjaamia suoritustuokioita. Harrastukset olivat itseohjautuvia pelejä ja leikkejä, jyrsijöiden hoitoa, lukemista ja piirtämistä, kavereiden kanssa hengailua. Mitä te vanhemmat olette tehneet nykyisille lapsille, kun he eivät enää selviä samasta?
 
Jostakin syystä lapset osasivat vielä 80- ja 90-luvuilla kuluttaa aikaansa ja kasvaa kunnon aikuisiksi ilman jatkuvia aikuisten ohjaamia suoritustuokioita. Harrastukset olivat itseohjautuvia pelejä ja leikkejä, jyrsijöiden hoitoa, lukemista ja piirtämistä, kavereiden kanssa hengailua. Mitä te vanhemmat olette tehneet nykyisille lapsille, kun he eivät enää selviä samasta?

Jaa. Olen ollut lapsi 80-luvulla. Oli mullakin harrastuksia, mm. olin uimaseurassa, tanssin, kuvataidekoulussa, ratsastin, soitin pianoa ym. Oliko nämä niitä suoritustuokioita, omasta halustani olin niissä (en kaikissa yhtäaikaa tietenkään).

Saa mun puolestani olla vaan ja hengata. Mutta ei sitten ruinaa mihinkään, kuten nyt kävi.
 
Harrastuksista on tullut nykyajan vanhempien mantra jota Pitää hokea. Kaikki vapaa-aika Kuuluu mennä auton kanssa suhatessa harrastuksesta toiseen. Lapset silmänaluset mustina väsyneinä päiväkoti/koulupäivän jälkeen. Aina kiirettä ja aikatauluja, että jossain pitää kohta olla ja suorittaa. Ei oikein ehditä kunnon ruokaakaan tehdä ja syödä kun aina on ravattava harrastuksissa. Ei oikein ehditä nukkuakaan riittävästi kun harrastuksia on ilta piukassa ja niistä jää vire päälle.

Millaiset muistot lapsille siinä jää lapsuudesta? Missä on väljyys antaa ajatusten lentää? Missä on väljyys tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä ellei huvita? Missä on kiireetön ja aikatauluttamaton vapaa-aika? Missä on ilo ja luovuus, joka nousee itsestään lasten leikeistä eikä aikuisten ohjauksesta ja alituisesta suorittamisesta?

Minusta monille lapsille päiväkodissa ja koulussa on riittävästi aktiviteettia, ohjattua ohjelmaa, virikettä, aikatauluja ja suorittamista, että koko vapaa-ajan ei tarvitse jatkaa samaa rumbaa. On meilläkin joitain harrastuksia, mutta ei koko elämä ja vapaa-aika saa pyöriä niiden ympärillä. En kannata täyttä passiivisuutta ja "alisuorittamista" etenkään isommilla lapsilla mutta kohtuus kaikessa. Monet ravaavat harrastusrumbassa sekä vanhempien että lasten jaksamisen ja iloisen, rennon elämän kustannuksella.
 
[QUOTE="ookoo";28867246]Harrastuksista on tullut nykyajan vanhempien mantra jota Pitää hokea. Kaikki vapaa-aika Kuuluu mennä auton kanssa suhatessa harrastuksesta toiseen. Lapset silmänaluset mustina väsyneinä päiväkoti/koulupäivän jälkeen. Aina kiirettä ja aikatauluja, että jossain pitää kohta olla ja suorittaa. Ei oikein ehditä kunnon ruokaakaan tehdä ja syödä kun aina on ravattava harrastuksissa. Ei oikein ehditä nukkuakaan riittävästi kun harrastuksia on ilta piukassa ja niistä jää vire päälle.

Millaiset muistot lapsille siinä jää lapsuudesta? Missä on väljyys antaa ajatusten lentää? Missä on väljyys tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä ellei huvita? Missä on kiireetön ja aikatauluttamaton vapaa-aika? Missä on ilo ja luovuus, joka nousee itsestään lasten leikeistä eikä aikuisten ohjauksesta ja alituisesta suorittamisesta?

Minusta monille lapsille päiväkodissa ja koulussa on riittävästi aktiviteettia, ohjattua ohjelmaa, virikettä, aikatauluja ja suorittamista, että koko vapaa-ajan ei tarvitse jatkaa samaa rumbaa. On meilläkin joitain harrastuksia, mutta ei koko elämä ja vapaa-aika saa pyöriä niiden ympärillä. En kannata täyttä passiivisuutta ja "alisuorittamista" etenkään isommilla lapsilla mutta kohtuus kaikessa. Monet ravaavat harrastusrumbassa sekä vanhempien että lasten jaksamisen ja iloisen, rennon elämän kustannuksella.[/QUOTE]

En jaksa uskoa, että iloinen rento elämä siitä kärsisi, jos kävisi kerran viikossa tanssitunnilla.
 
Nyt toi tyttö sanoi, että haluaa alkaa ratsastamaan. Sanoin, että voit mennä, jos ilmoitat itse itsesi sinne ja myös menet sinne yksin. Ei kuulemma osaa. (Ehkä osaisi mennä, koska talli on yhden bussimatkan päässä. Ilmoittaminen ilman aikuisen lupaa tuskin onnistuu).

Sanoin etten aio nyt tämänpäiväisen jälkeen enää turhaan ilmoittaa mihinkään, kun sitten aina kuitenkin into loppuu pian ja menee vaan rahaa hukkaan. Ratsastuksessa vielä melko pian toivovat, että olisi omat välineet. Nekin maksaa.

Tyttö suuttui, ovet paukkuen meni huoneeseensa.
 
Onko lapsi selittänyt, mikä harrastuksessa onkin tyhmää? Lopahtaako kiinnostus vain kertakaikkiaan, vai alkaako parin kerran jälkeen tulla suorituspaineita jostain? Oletteko siis yhdessä pohtineet, mikä harrastuksessa on ollut kivaa ja mikä ikävää?

Muuten olen kyllä sitä mieltä, ettei vanhempien tosiaan tarvitse maksaa aina uutta harrastusta. Nuo koulun ilmaiset kerhot kuulostavat hyvältä.
 

Similar threads

Yhteistyössä