tehdäänkö tälläinen ketju: kuvaile palstalaista MIELIKUVAN, joka nikistä tulee perusteella

tuleeko minusta kellekkään mitään muuta mieleen kuin ruumis?

Nooo....

Black Dahlia on kaunis, huomattavan pitkä nainen. Hänen ryhtinsä on ylväs ja vartalonasa hoikkaa. Pitkää selkää peittää korpinmusta kiiltävä pitkä tukka.

Black Dahlialla on oma pieni kukkakauppa, erään toiseen liikeen yhteydessä. Tai pikemminkin se on osa tätä liikeyritystä, vai pitäisikö sanoa palvelua. Sillä kyseinen yritys ei kääri suuria voittoja. Tämä palvelu tarjoaa apua ihmisille, jotka ovat saattamassa rakkaittaan tai vaikka vähemmänkin rakkaita viimeiselle matkalleen.

Sieltä saa hankittua arkun/ uurnan / sovittua ruuminkuljetuksista ja monenlaista käytännön apua, mutta sieltä saa myös henkistä apua, tukea surun keskellä.

Black Dahlian huoneessa on paljon kukkia, sillä kaikki kukkiin liittyvä on hänen erikoisosaamisaluettaan. Täältä asiakas voi valita haluamiaan kukkia. Yhdessä asiakaan kanssa Black Dahlia valitsee kukat, hän ei tyrkytä, ei tuputa, mutta pyydettäessä neuvoo tai vinkkaa mikä voisi olla kullekin vainajalle sopiva.
Black Dahllia osaakin hämmästyttävän hyvin " nähdä "mitä kukakin asiakas toivoo ja tarvitsee. En tiedä voisiko häntä nimittää näkijäksi, pikemminkin ehkä lukijaksi. Hän osaa lukea ihmisten sisintä ja jos ihmisille on suotu, jotakin erityistä, nimitetään niitä sitten armolahjoiksi, taikuudeksi tai miksi hyvänsä on Black Dahlialle suotu lohdutuksen lahja. Hän löytää oikeat sanat, jotka sanoa, hän tietää, koska puhua ja koska olla vaiti. Koska vaan kuunella, koska koskettaa.
Hän osaa kohdata ihmisen häkelyttävän aidosti suurella viisaalla sydämellään ja ymmärryksellään.

Ihmiset tulevat hänen luokseen ahdistuneina, suruissaan, shokissa, musertuneina , mutta jokainen omainen poistuu hänen luotaan sydän aavistuksen keveämpänä. Pieni toivon ja valon kajastus silmissään. Black Dahlian runolliset sanat sielua silittelen.

 

Nooo....

Black Dahlia on kaunis, huomattavan pitkä nainen. Hänen ryhtinsä on ylväs ja vartalonasa hoikkaa. Pitkää selkää peittää korpinmusta kiiltävä pitkä tukka.

Black Dahlialla on oma pieni kukkakauppa, erään toiseen liikeen yhteydessä. Tai pikemminkin se on osa tätä liikeyritystä, vai pitäisikö sanoa palvelua. Sillä kyseinen yritys ei kääri suuria voittoja. Tämä palvelu tarjoaa apua ihmisille, jotka ovat saattamassa rakkaittaan tai vaikka vähemmänkin rakkaita viimeiselle matkalleen.

Sieltä saa hankittua arkun/ uurnan / sovittua ruuminkuljetuksista ja monenlaista käytännön apua, mutta sieltä saa myös henkistä apua, tukea surun keskellä.

Black Dahlian huoneessa on paljon kukkia, sillä kaikki kukkiin liittyvä on hänen erikoisosaamisaluettaan. Täältä asiakas voi valita haluamiaan kukkia. Yhdessä asiakaan kanssa Black Dahlia valitsee kukat, hän ei tyrkytä, ei tuputa, mutta pyydettäessä neuvoo tai vinkkaa mikä voisi olla kullekin vainajalle sopiva.
Black Dahllia osaakin hämmästyttävän hyvin " nähdä "mitä kukakin asiakas toivoo ja tarvitsee. En tiedä voisiko häntä nimittää näkijäksi, pikemminkin ehkä lukijaksi. Hän osaa lukea ihmisten sisintä ja jos ihmisille on suotu, jotakin erityistä, nimitetään niitä sitten armolahjoiksi, taikuudeksi tai miksi hyvänsä on Black Dahlialle suotu lohdutuksen lahja. Hän löytää oikeat sanat, jotka sanoa, hän tietää, koska puhua ja koska olla vaiti. Koska vaan kuunella, koska koskettaa.
Hän osaa kohdata ihmisen häkelyttävän aidosti suurella viisaalla sydämellään ja ymmärryksellään.

Ihmiset tulevat hänen luokseen ahdistuneina, suruissaan, shokissa, musertuneina , mutta jokainen omainen poistuu hänen luotaan sydän aavistuksen keveämpänä. Pieni toivon ja valon kajastus silmissään. Black Dahlian runolliset sanat sielua silittelen.

oi joi :heart: :kiss:

 

Dahlia on mustiin pukeutuva teinityttö. Hän on hiemaan masennukseen taipuvainen, kokeillut viiltelyäkin, mutta se ei ollut hänen juttunsa. Hän on juuri täyttänyt 15 ja saanut äidiltään luvan meikata, ja Dahlia syntymäpäivän kunniaksi äiti on vienyt hänet tavarataloon ostamaan elämänsä ensimmäiset meikit. Dahlia valitsi mustaa kajalia, mustaa ripsiväriä, mustaa huulipunaa, sekä mustaa eyelineriä. Äiti ei ollut suostua, mutta tyttärelleen heikko isä sai ylipuhuttua äidin ostamaan Dahlia tahtomat meikit, sivustaseuraajatkin huomasivat kuinka Liisan korvista meinasi nousta savua.
Äiti on ollut aina hyvin tarkka tyttärestään. Räikeisiin kokovartalomekkoihin pukeutuvalla äidillä, Liisalla, on lukemattoman pitkä lista asioista jotka ovat hänen mielestään teinitytölle sopimattomia. Dahlia kapinoi äitiään vastaan. Hän tekee välillä jekkuja äidilleen, useimmiten yöllä. Kamalinta mitä hän on tähän mennessä tehnyt, oli kun hän pani jalkavoidetta äidin silmänympärysvoiteseen. Välillä hän on syönyt salaa äitinsä laihdutuskeksejä (jotka ovat todellisuudessa suklaatäytteisiä, mutta sitä äiti ei ikinä myöntäisi).
Dahlia pukeutuu aina mustaan, nyt hän käyttää myös mustia meikkejä. Jopa hänen hiuksensa ovat mustat, onneksi luonnollisesti, sillä äiti ei ikinä antaisi värjätä niitä. Häntä kutsutaan pilkkatarkoituksessa nimellä Black Dahlia, mutta hänen mielestään se kuulostaa tyylikkäältä, ja pitää sitä kohteliaisuutena.
Hän kuuntelee heavy metallia ja raskasta rokkia. Dahlia ei ole montaa ystävää, vain hänen paras ystävänsä Otto, ja kultakalansa Kalle. Otto asuu ihan naapurissa, ja he ovat tunteneet lapsesta saakka, he tietävät toisistaan kaiken.
Dahlia poikkeaa kaikin tavoin muista koulunsa tytöistä, eikä hän halua muistuttaa muita millään tavalla. Hän tahtoo olla erilainen, ei mikään tusinateini joita on kymmenessä tusina. Mutta tahtomattaankin, hänellä on jotain yhteistä muiden tyttöjen kanssa. Hän on salaa ihastunut koulun komeimpaan poikaan, jalkapallojoukkueessa pelaavaan Atsoon.

Eräänä iltana koulun discossa (jonne joutui kinuamaan luvan pehmittämällä isän, joka suostutteli äidin), hän hörppäsi coca-colamukillisensa tyhjäksi, ja vastoin ujoa luonnettaan, hän marssi kaikkien tusinablondien läpi suoraan Atson luokse ja pyysi tätä tanssimaan. Atso katsoi häntä pitkään, hän avasi jo suunsa vastatakseen Dahlialle jotain, mutta Atson ympärillä parveilevat tusinateinit purskahtavat pilkalliseen nauruun. Koulun ikävin diivatyttö Inka tarttuu Atsoa käsivarresta ja sanoo "mennään tanssimaan", ja luo ivallisen katseen mustiin pukeutuneeseen Dahliaan, jonka silmät alkavat täyttyä kyynelistä.

Dahlia lähtee juoksemaan. Hän juoksee ulos tanssisalista, hän juoksee suoraan ulos ja jää pihalle nurkan taakse nyyhkyttämään. Voi miten häntä harmittaakaan. Pian hän kuulee lähestyviä askeleita, eikä edes vaivaudu siistimään levinneitä meikkejään, sillä tiesi että Otto sieltä tulisi. Eihän kukaan muu ikinä lähtisi hänen peräänsä. Kun askeleet pysähtyvät, hän kehoitti Ottoa menemään pois, mutta hän vastaakin "vastahan minä tulin."
Dahlia nosti katseensa. Hänen vieressään ei seisonutkaan Otto, vaan Atso. Dahlia yritti kiireisesti hinkata hihallaan levinneitä meikkejään, mutta Atso istui hänen viereensä ja otti tätä kädestä kiinni. Atso pyysi anteeksi äskeistä, ja sanoi että tanssisi mielellään hänen kanssaan.

Atso nosti Dahlian pystyyn ja veti tämän lähelleen. Sinä hieman tuulisena syysiltana he tanssivat aivan lähekkäin, täysin kahdestaan, ja hetkeä myöhemmin Dahlia koki ensisuudelmansa pitkäaikaisen ihastuksensa avustamana.

 

Oho, prinsessa ehti ensin.

 

Vaimo-Rakas syntyi perheensä esikoislapseksi syyskuussa. Vaa'an tähtimerkki antaa Vaimo-Rakkaalle erinomaisen organisointikyvyn, järjestelmällisyyttä ja synnynnäistä perhekeskeisyyttä. Hän oli niitä lapsia, jotka pitivät huoneensa järjestyksessä, saivat keskitasoa parempia arvosanoja koulussa ja haaveilivat nuoriksi aikuisiksi tultuaan haasteellisesta työstä kaupan alalla. Toisaalta Vaimo-Rakkaassa on myös räiskähtelevä ja tulinen puolensa. Hän tietää mitä haluaa ja puolustaa ärhäkästi itseään sekä perhettään tarpeen vaatiessa.
Vaimo-Rakas on maatilan tytär, vaalea ja tomera. Hän rakastaa hevosia ja omaa jokseenkin konservatiiviset arvot, vaikka onkin joissakin asioissa epäsovinnainen. Hän laulaa suihkussa Whitney Houstonia ja nauraa käheää, villiä ja tarttuvaa naurua. Hänellä on muutama vanha, hyvä ystävä, joiden kanssa hän jakaa omalaatuisen huumorintajunsa. Hän suuttuu ja leppyy nopeasti ja lapsillern hermostuessaan painaa etusormen ja peukalon nenänvarrelleen. Hiljainen kirous karkaa hänen huuliltaan helposti. Hän osaa pyytää anteeksi, itkee toisinaan ja rakastaa tulisesti miestään, jolla on hauskat kasvonpiirteet ja joka puhuu paljon.

:O :O
Tuossa meni 9 oikein kymmenestä! Olen loppukesän lapsi, enkä esikoinen. Muuten virheitä ei tullutkaan.

 

Minä taidan olla näkymätön. Tai sitten olen niin uusi ettei kenellekään tule mitään mieleen.

 

Minä taidan olla näkymätön. Tai sitten olen niin uusi ettei kenellekään tule mitään mieleen.

valitan, minulle tulee vain lempilauluni mieleen
ja sen takia varmaan mielikuva, että olet kalpea & punahiuksinen

 

Minä taidan olla näkymätön. Tai sitten olen niin uusi ettei kenellekään tule mitään mieleen.

Mulle tuleem mieleen siniseen vanhan ajan mekkoon pukeutunut ruskehiuksinen nainen. Hiukset on palmikolla ja kasvoilla pisamia sekä ruskeat silmät.

 

Minä taidan olla näkymätön. Tai sitten olen niin uusi ettei kenellekään tule mitään mieleen.

Minunkin lempilauluni tulee tuosta nimimerkistä mieleen. Mutta tulee muutakin, tosin johdannaisia Nick Caven ja Kylien biisiin on olemassa.

Elisa Day on kotoisasti ihan vain Elisa. Kaihoisa Murder Ballads-levyn kappale on vain Elisan romanttiseen ja alakuloisaan mieleen pureutunut, ja näin ollen nimivalinta on tarttunut näppäimistölle ensimmäisenä.
Elisalla ei ole oikein ollut onnea rakkaudessa. Hän on saanut kokea auvoisan onnen, tuhatta tähteä kuumemman huuman ja sielua repivän rakkauden. Mutta se rakkaus on koitunut Elisan murheeksi, sydän on revitty riekaleiksi ja tästä syystä Elisa toivoisi olevansa nainen joen törmällä, ruusu hampaiden välissä. Enemmän kuin kerran Elisa on manannut hänet pettäneen miehen siitä, että olisi vain reilusti kohtottanut nyrkissään olevan kiven ja lopettanut Elisan päivät, ainakin ennemmin kuin jättänyt rantakaislikkoon tursaamaan loppumatonta itkua.
Elisalla on kuitenkin tunteenpalo sielussaan, syvistä säröistä huolimatta. Kämmenselkään vuotavan nenänsä pyyhkien hän on kompuroinut rannasta takaisin verannalleen, katsellut kulmat rypyssä jokikivien jättämiä naarmuja valkeilla säärillään. Puristanut valkoisen hameensa helmoista likaista vettä ja kohottanut punapäisen vartensa suoraksi.
Ja vitut! Nyt loppui hukuttaumisesta haaveilu, Elisa päätti pärjätä.
Ja niin vain tuo nainen rakensi oman pesänsä, oman turvasatamansa jota ei yksikään mies häneltä enää hajoita. Hänen valtakuntansa, hänen sääntönsä, jota ei kukaan turpeakullinen häneltä vie, ei vaikka lirkuttaisi ja lipsuttaisi niin hengessä kuin kiihkeässä veressä jokaisen huokosen, jokaisen rakkautta janoavan mielenkiemuran puhtaaksi hunajaksi.
Elisa kyllä voi tarttua olkapäihin, lantioon. Hän voi antaa suloisuuttaan, pitää huolta ja huumata. Hän voi upottaa kasvonsa miehen kaulakuoppaan ja kellua hänen imartelussaan. Hän voi heittäytyä villiin suhteeseen, ehkä jopa hieman ihastua. Mutta taloonsa hän ei miestä ota ja parsittu sydän pitää vimmaisimmankin miehen käsimitan päässä.
Elisan punainen tukka liehuu aina astetta korkeammalla. Enää hän ei putoa.

 

Vau taas niin upeasti krjoitettuja kuvauksia... Kyl teissä naiset olis monessa ainesta kirjailijaksi.
Niin upeasti kirjoitatte!

( Mä oon ihan hullaantunut näihin ja käyn katsomassa pari krt päivässä josko tullut uusia kertomuksia )
Joten jatkakaa vain

 

:O :O
Tuossa meni 9 oikein kymmenestä! Olen loppukesän lapsi, enkä esikoinen. Muuten virheitä ei tullutkaan.

Oho
Joo, nyt kun tarkemmin mietin, sussa onkin enemmän jotain kuopusmaista kuin esikoismaista

 

valitan, minulle tulee vain lempilauluni mieleen
ja sen takia varmaan mielikuva, että olet kalpea & punahiuksinen

BlackDahlia.... Olet seuraava uhrini

Nimimerkkivalinta kertoo naisesta joka ahmii rikosromaaneja, yöpöydällä lepää kirjoja joiden selkämyksiin on painettu "Ihmispedot", "Poliisi kertoo", "Aikamme sarjamurhaajat". Dahlia itse elää tasapainoista perhe-elämää kauniisti sisustetussa kodissa, mukavan ja intohimoisen aviomiehen, parin kissan ja parin muksun kanssa. Tasapaksu duuni toimistossa uuvuttaa Dahliaa ja kirjat suovat hänelle pakoreitin arjesta.
Dahlia ei kaikesta herttaisuudestaan ja humoristisuudestaan huolimatta ole ihan tavallinen Dahlia. Vai kuinka monen perheenäidin uskotte tietävän tarkalleen kuinka naapurin rasittavasta Eirasta pääsisi kätevästi eroon. Dahlia tietää. Hän ei kestä Eiran valitusta miehestään ja tottelemattomista kakaroista. Dahlia on miettinyt tämän niin tarkkaan. Eiran konekivääriturpaa tuijottaessaan, ymmärtävä hymy naamallaan Dahlia voi vain nähdä mielessään Eiran elottoman ruumiin. Dahlia tietää miten ruumis kannattaisi hävittää ja kuinka jälkiä ei jäisi. Hän ei voi ymmärtää typeriä ihmisiä jotka syyllistyvät murhaan mutta jäävät kiinni! Dahlia ei jäisi!
Ja olisihan Eiran mieskin onnellisempi ilman sitä nalkuttavaa riivinrautaa.

Dahlia hekumoi yön pimeinä tunteina, miehensä raskasta hengitystä kuunnellessaan, siitä kuinka taloushallinnon Markus korahtaisi viimeisen kerran hänen käsiensä kautta. Siihen loppuisi tukalat palaverit kun Markuksen "Mä panisin sut hengiltä-tuijotus" kuumottaa Dahlian poskilla. Siihen jäisi työporukoiden iltamat joissa Markus sipaisee täyttä huolimattomuuttaan Dahlian rinnan tai takamuksen kaarta. Tai hänen humalaiset pikkutuhmat ehdotuksensa. Voih, Dahlia on miettinyt tämänkin. Markus sisäpaistina, Markus kulmapalana, Markuksen potkaa! Ja kaikki myllystä läpi.
Siinähän Markuksen pistäisi koiranjauhelihaksi kuin hirvienkin jäännökset. Ja ei koirat valittaisi. Tai sitten Markus sulaisi hapossa. Tai makaisi lopullisessa uurnassaan järvenpohjalla.
Dahlia rakastaa, rakastaa niitä jotka ovat sen ansainneet. Pelastaa, puolustaa, hellii ja hoivaa. Viimeiseen asti. Mutta naps vain, kun sitä ei olla ansaittu.... Dahlialla ei olisi mitään sitä vastaan että monet pääsisivät kärsimyksistään. Ehkä jonain päivänä...
Näitä asioita ei tiedä Dahlian mies. Kun Dahlia saunanlauteilla suutelee hänen käsivarttaan ja hieroo poskeaan rinnan karvoitusta vasten. Kun Dahlia hymyillen katsoo tätä miehen tullessa kotiin iltalenkin jälkeen.
Näitä asioita ei tiedä Dahlian lapset kun äiti silittää heidän pieniä, kapeita selkiään unten maille.
Näitä asioita ei tiedä Dahlian vanhemmat kun Dahlia ystävällisyyttään tarjoutuu pesemään heidän ikkunansa, jottei kipeäselkäisen äidin tarvitse.
Näitä asioita ei tiedä Dahlian ystävät kun hän kohottaa nauraen viinilasin naisten saunaillassa ja keinuttaa lanteitaan WhiteSniken tahdissa.
Mutta ehkä joku, ehkä joku joka arvaisi oikealla hetkellä katsoa, näkisi ilmeen Dahlian katseessa kun Minna alkaa kertoa "Älkää kertoko ikinä kellekään, mutta mä petin Jarmoa..."

 

Mulle sais kans kirjottaa tarinan jos joku viitsii

Minerva elää perheensä kanssa vanhassa rintamamiestalossa maaseudulla. Minerva on saanut lisänimensä McGarmiwan siitä että hän harrastaa täysikuun aikana riittejä, jotka pelottavat tuttavia ja naapureita. Vaikka kylillä Minervan erikoinen pukeutumistyyli ja harottava hiuspehko herättääkin ilkeitä juoruja, (Mm. lepakoita lemmikkinä ja kanan verta aamukahvina) Minerva tekee vain kilttejä taikoja.
Eipä tiedä tien varren pikkumökin mummo että kihtivaivat helpottivat Minervan valkean magian ansiosta saatika että kyläkaupan pariskunnan taapero ei jäänyt ohi jyrisevän maitoauton alle siitä syystä että Minerva oli juuri sinä aamuna lähettänyt enkelin lapsen rinnalle.
Minervan sisustusmakuun kuuluu kynttilät, värikkäät tekstiilit, helmet ja kaukaisten maiden koriste-esineet. Minervan lapsilta on kielletty menemästä vinttikomeron taimmaiselle kaapille, siellä nimittäin on Minervan Quijalauta, jäniksenkäpälät ja oma teekuppi josta Minerva näkee enemmän kuin me muut uskallamme arvata.
Etijäiset ja ennemerkit ovat Minervalle arkipäivää, tosin hän ei niitä McGarmiwina pidä vaan suhtautuu saamiinsa tietoihin tyynesti ja rauhallisesti. Vaikuttaa niihin joihin positiivisesti voisi.
Jos eläisimme 200 vuotta aiemmin, Minerwa olisi ollut noitavainojen uhri.
Senhän kertoo sydämen muotoinen syntymämerkkikin toisessa kyljessä.
Minerva on osallistunut myös kuviokellunta kurssille, joten kelluntakoekin olisi mennyt läpi.
Avarakatseisimmat ystävät ja sukulaiset kernaasti saapuvat pikkuviineissään Minervan luokse turisemaan illaksi, jossain vaiheessa helposti pyydetään katsomaan tulevaa tai parantamaan kenkkuilevaa polvea. Minerva auttaa sen mukaan onko kyseessä selvinpäin saatanallisuudesta juoruava yksilö vai vilpittömästi valkoisen magian auttavuuteen uskovasta henkilöstä.
Omien jälkeläistensä sukupuolen Minerva on tarkastanut jo hyvissä ajoin sormustestillä.
Minerva on joka tapauksessa luonnosta elävä, luomua arvostava elämäntapaintiaani. Sudet, ilvekset, huuhkajat ja pensaikon siili, yhtä kaikki viehättävät Minervaa.
Koskaanhan ei varmaksi voi sanoa, mutta olen kuullut puhuttavan Minervan pulahtavan metsän siimeksessä lampeen joka kolmannen kuunkierron aikana sulan sään aikaan. Silloin Minerva muuttaa muotoaan ja saa seuraavan elämänjakson voimansa makaamalla pohjamudissa kahdesta neljään tuntiin, suomuisena ja kiduksikkaana. Jos Minervan mies huomaisi, näkisi hän noiden yöllisten reissujen jälkeen Minervalla varpaiden välissä pienet räpylät, mutta aamusuihkun aikaan ne hälvenevät jouduttuaan kosketuksiin teollisesti puhdistetun veden kanssa.

 

Oho
Joo, nyt kun tarkemmin mietin, sussa onkin enemmän jotain kuopusmaista kuin esikoismaista

Tässä sulle sitten;

Viikate on käytännön ihminen. Hänen sormiinsa ei istu rakennekynnet, ei geelikynnet. Ennemminkin Viikatteen käsistä löytyy pari kovettumaa, sadonkorjuun aikaan ihan puhtaita rakkoja. Ne ovat tulleet pohjoista viljaa taittaessa tai purjeiden reivaamisesta.
Viikate on kasvoiltaan ahavoitunut, ei perinteisen kaunis nainen, mutte pirun viehättävä kun hivenen tarkemmin katsoo. Nainen joka ajattelee maalaisjärjellä, ammentaa voimia luonnosta ja rivon kauniista riettaasta rakkaudesta.
Parisuhdeongelmat ratkotaan vaikka viinalla, tervalla ja haudalla. Mutta rakkaus voittaa, koska se on kouriintuntuvaa kuin mikä tahansa hautajaissydän.
Viikate nojailee lauantai-iltana petäjäveräjiin, odottaessaan rakastettuaan saunareissulle. Katseellaan maisemaa pyyhkiessään hän ajattelee "Ei enkeleitä", mutta Luojan kaunista sävelmää.
Ahtaista ajoistakin Viikate selviää pää pystyssä. Hän kantaa itsensä ylpeydellä ja voimaa ja ruista hänen ranteistaan löytyykin. Niska on suora ja selkä linjassa. Pienet myrskyt eivät heilauta tätä naista.
Kun kuu on kaakon yllä, Viikatteesta sukeutuu impulsiivinen, tulinen rakastaja joka ei pelkää antaa ja näyttää. Vahvat reidet kertovat tehosta joka hyrrää naisen uumenissa. Viikate on hoikka nainen, mutta heikoksi häntä ei pirukaan voi sanoa.

Suruvaippaa Viikate ei suostu kauaa pitämään harteillaan, hän karistaa sen ennen kuin se tarttuu kiinni. Naururypyt Viikatteen silmäkulmissa ovat lämpimät ja kertovat usein koetuista onnen hetkistä. Se on hänen taitonsa, iloita myös muiden puolesta.

 

Koo oo (kurre) on loistava kirjoittamaan!:heart:

Lispetti, sinun vuorosi, minun aivo-oksennusta:

Lispetti, hän on nainen joka ei luultavasti itse myönnä että nimen pitäisi olla ihan suoraan Lipetti. Ässä on liikaa.
Lispetti-Lipetti on niema sellainen nainen että tietää mitä tahtoo ja se kyllä kuuluu. Rakastamisen taito häneltä löytyy, mutta lipettiin lähtö ei ole minkäänlainen ongelma siinä vaiheessa kun Lispetin sielu tuntee jääneensä loukkoon, näivettyneen tai muuten vain tylsistyneen. Lispetti on aarre parisuhteessa, mutta kyllä se vaatii kumppaniltakin uhrauksia! Jos Lispetti pysyy tyytyväisenä; hän saa tarpeeksi virikettä, haastetta ja saa paistatella vilpuittömän ihailun kohteena, ei ole rakkauskäpyselläkään mitään huolta. Mutta ah, jos kumppani unohtaa tämän sähikäisen mielen ja sielun ruokkimisen... Ovi heilahtaa ja perävalot vilkkuu!

Lispetti on lämpöä täynnä mutta herttaisen ulkokuoren alta vilahtelee melko räväkkä ja piikikäskin eläjä, joka omaa periaatteet ja siihen kuuluvat vaatteet.

 

Voi että miten upeita kuvauksia
Näitä jaksaa lukea lisääkin.

 

Lispetti, sinun vuorosi, minun aivo-oksennusta:

Lispetti, hän on nainen joka ei luultavasti itse myönnä että nimen pitäisi olla ihan suoraan Lipetti. Ässä on liikaa.
Lispetti-Lipetti on niema sellainen nainen että tietää mitä tahtoo ja se kyllä kuuluu. Rakastamisen taito häneltä löytyy, mutta lipettiin lähtö ei ole minkäänlainen ongelma siinä vaiheessa kun Lispetin sielu tuntee jääneensä loukkoon, näivettyneen tai muuten vain tylsistyneen. Lispetti on aarre parisuhteessa, mutta kyllä se vaatii kumppaniltakin uhrauksia! Jos Lispetti pysyy tyytyväisenä; hän saa tarpeeksi virikettä, haastetta ja saa paistatella vilpuittömän ihailun kohteena, ei ole rakkauskäpyselläkään mitään huolta. Mutta ah, jos kumppani unohtaa tämän sähikäisen mielen ja sielun ruokkimisen... Ovi heilahtaa ja perävalot vilkkuu!

Lispetti on lämpöä täynnä mutta herttaisen ulkokuoren alta vilahtelee melko räväkkä ja piikikäskin eläjä, joka omaa periaatteet ja siihen kuuluvat vaatteet.

Wau!:heart: Ihana!
Ja melkosen osuva.

 

Tässä sulle sitten;

Viikate on käytännön ihminen. Hänen sormiinsa ei istu rakennekynnet, ei geelikynnet. Ennemminkin Viikatteen käsistä löytyy pari kovettumaa, sadonkorjuun aikaan ihan puhtaita rakkoja. Ne ovat tulleet pohjoista viljaa taittaessa tai purjeiden reivaamisesta.
Viikate on kasvoiltaan ahavoitunut, ei perinteisen kaunis nainen, mutte pirun viehättävä kun hivenen tarkemmin katsoo. Nainen joka ajattelee maalaisjärjellä, ammentaa voimia luonnosta ja rivon kauniista riettaasta rakkaudesta.
Parisuhdeongelmat ratkotaan vaikka viinalla, tervalla ja haudalla. Mutta rakkaus voittaa, koska se on kouriintuntuvaa kuin mikä tahansa hautajaissydän.
Viikate nojailee lauantai-iltana petäjäveräjiin, odottaessaan rakastettuaan saunareissulle. Katseellaan maisemaa pyyhkiessään hän ajattelee "Ei enkeleitä", mutta Luojan kaunista sävelmää.
Ahtaista ajoistakin Viikate selviää pää pystyssä. Hän kantaa itsensä ylpeydellä ja voimaa ja ruista hänen ranteistaan löytyykin. Niska on suora ja selkä linjassa. Pienet myrskyt eivät heilauta tätä naista.
Kun kuu on kaakon yllä, Viikatteesta sukeutuu impulsiivinen, tulinen rakastaja joka ei pelkää antaa ja näyttää. Vahvat reidet kertovat tehosta joka hyrrää naisen uumenissa. Viikate on hoikka nainen, mutta heikoksi häntä ei pirukaan voi sanoa.

Suruvaippaa Viikate ei suostu kauaa pitämään harteillaan, hän karistaa sen ennen kuin se tarttuu kiinni. Naururypyt Viikatteen silmäkulmissa ovat lämpimät ja kertovat usein koetuista onnen hetkistä. Se on hänen taitonsa, iloita myös muiden puolesta.

Melkoisen osuvaa tekstiä

 

"Que Sera, Sera. Whatever Will Be, Will Be" lauloi pikku-Elisan äiti letittäessään tyttärensä hiuksia. Äiti oli kova Doris Day -fani ja lauloi usein vanhoja ikivihreitä tyttärensä kanssa touhutessaan. Pikku-Elisa yritti kovasti tapailla mukana laulun sanoja ja katsoi ihaillen kauniisti laulavaa äitiäänsä. Äidillä oli kaunis lauluääni, jonka Elisa oli onnekseen perinyt. Onnellisemmat lapsuusmuistot Elisalla liittyvät yhdessä laulamiseen äidin kanssa. Kun Elisa lauloi, niin äiti istui ja ihaili taitavaa tytärtään. "Kultaseni, laula lisää", äiti pyyteli. Ja Elisa lauloi, kahta kertaa ei tarvinnut pyytää. Elisan kasvaessa laulaminen muodostui yhä tärkeämmäksi osaksi Elisan identiteettiä. Musiikkipainotteinen lukio oli luonnollinen valinta lahjakkaalle tytölle ja siitä edelleen ammattiopintoihin, tulevaisuus oli selvä. Elisasta oli tuleva kuuluisa musikaalien laulaja. Haaveissa siinsi esiintyminen Lontoossa. Pelkkää iloa ja päivänpaistetta ei ollut Elisankaan elämä. Laululla on kuitenkin ihmeellinen sieluja kirvoittava voima. Murheen ja surun hetkellä Elisa lauloi ahdistuksen kauaksi pois. Paras mielenkohennuslääke oli lapsuudesta tuttu Doris Dayn Que sera, sera. Elisan varttuessa äiti vanheni. Elämän ehtoolla vanhainkodissa äidin rinta oli rottingilla Elisan laulaessa tuttua laulua. "Mun oma pieni Elisa Day", äiti kuiskasi hymyillen.

Que Sera Sera (Doris Day) - YouTube

 

Rätti-väsynyt: tavalla tai toisella jälkeenjäänyt
Lispetti: rempseä ikiteini
Kaunishäntäinen Orava: vitsikäs, pienikokoinen naishenkilö
moona81: white trash mama, istuu päivät pitkät partsilla rööki huulessaja puhelimella pelailee vuorotellen candy crushia ja vuorotellen palstailee
Päätön: mieshenkilö palstalla, samoin ajattelein kuin rätti-väsyneestä, tavalla tai toisella jälkeenjäänyt
Kais: Mieliskelijä, perseennuolija, näiden taitojen avulla yrittää päästä Palstan Parhaimmistoon
Scarlett o Harava: Huonosti toteutettu piirroshahmo.
Viikate: mukamas pelottava hevi-mamma joka yrittää väkisin saada omistakin lapsistaan Dimmu Borgiria kuuntelevaa porukkaa.

 

Porho: Joku persaukinen, joka on juuri persaukisena ihmisenä saanut tietokoneen arpajaisista, luulee olevansa vitun porho
Wicca: Siellä joku syylänenänen, harvahampainen ruma eukko.
astorable: kuin joku psykedeelinen taideteos, ainakin oman naamansa perusteella.
Hopeatoffee: 90-luvulle jämähtänyt hörhö.
Millenia: Kuuluu samaan sarjaan kuin Viikate.
leijona76: on asiallinen, ravintola-illallis-seuran kaltainen naishenki.
fortune: täydellinen HÖNÖ, joka ei omista hippustakaan tilannetajua.

 

muikku-muija taitaaki olla ite melkonen mätisäkki.

 

kepsis: Ilmiselvä WT, profiilikuva kertoo kaiken.
Akaatti: Aina kun ajattelen hänet kävelemässä helsingin pimeillä kaduilla, näen hänet Michael Jacksonia.
Rähinä-Reetta: Nimimerkki ja jopa profiilkuva ovat rempseitä, mutta kun kirjoituksia lukee niin ihan täys pehmohan toi on.
Data: Ehkä enemmän jälkeen jäänyt kuin edelliset mainitsemani mieshenkilöt.
demdem: teiniäiti, kuvien perusteella pössy on maistunut ennen lapsen saantia.

 

Venakko Milanna: Aikuisten satuhahmo, kuten Joulupukki lapsille.
Mummeliisa: Feikki.

 

Metkoja mielikuvia muikku-muijalla, menee omalla kohdallani vähän metsään