Miksi joillakin on oltava aina joku seurustelukumppani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sinkkuäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sinkkuäiti

Vieras
Eikö nämä ihmiset osaa olla yksin?

Tiedän erään naisen joka on neljästi vaihtanut lennosta uuteen mieheen niin, että on sitä entistä pettänyt uuden kanssa. Eräs nainen on tehnyt noin kolmesti. En kyllä ymmärrä tuollaista touhua. Eikö pitäisi ensin lopettaa se vanha suhde ja sitten vasta uutta peliin, mutta ei tehdään tuolla tavalla monta kertaa.

Sitte on niitä jotka seurustelevat ajatuksella kunhan nyt joku on. Ei niin väliä vaikka ei toista rakastaisi eikä siitä niin välittäisi, mutta kunhan ei tarvitse olla yksin.

Itse en voisi seurustella jos ei olisi kunnolla tunteita toista kohtaan. Olen joskus ollut suhteessa näin ja mä ahdistuin kun en miehestä enää välittänyt enkä pystynyt pakottamaan itseäni seurustelemaan. Olo oli helpottunut kun sain lopetettua seurustelin ja tunsin itseni vapaaksi.

Näin sinkkuna ollessa olen todella oppinut nauttimaan yksinolosta ja sen tuomasta vapaudesta. En näe mitään tarvetta parisuhteelle joka kuitenkin jossakin vaiheessa kyllästyttäisi, kahlitsisi jne. Haluan hengittää vapaasti ja elää ilman tilivelvollisuutta miestä kohtaan.
 
Jotkut ovat läheisriippuvaisia, jotkut läheisriippuvaisia mutta sitoutumiskammoisia, jotkut käyttävät toisia hyväksi ja kostavat ehkä edellisen suhteen traumoja seuraaville kumppaneille.
 
Iso osa ihmisistä on henkisesti liian heikkoja yksinoloon, kantti ja itseluottamus ja -arvostus eivät kestä. Yksinolovaihe olisi kuitenkin tärkeää suhteelle ja ehkä myös ihmisen henkiselle kehitykselle. Ihminen ei ole läheskään yhtä riippuvainen sosiaalisista vaikutteista eikä särkynyt enkeli (=altis erilaiselle hyväksikäytölle ja onnettomille suhteille) kyetessään seisomaan yksin.

Varjopuoli voi olla, jos kauan yksin elänyt ei kykene enää joustamaan tarpeeksi omasta elämästään. Kaikilla tätä ongelmaa ei silti ole. Sama ihminen voi olla kauan yksin ja silti hyvinkin joustamishaluinen sopivan ihmisen tullessa kohdalle.
 
[QUOTE="vieras";28753189]Jotkut ovat läheisriippuvaisia eivätkä pysty olemaan yksin, se on tosi säälittävää ja ajaa heidät tyytymään ihan keneen tahansa.[/QUOTE]

Vaikka ei olisi sielunkumppaninsa kanssa, se ei tarkoita että olisi tyytynyt "ihan keneen tahansa". Miljoonat elää järkiavioliitoissa, ja ovat tutkimusten mukaan keskiverrosti jopa onnellisempia kuin rakkaudesta naimisiin menneet.
 
[QUOTE="vieras";28753189]Jotkut ovat läheisriippuvaisia eivätkä pysty olemaan yksin, se on tosi säälittävää ja ajaa heidät tyytymään ihan keneen tahansa.[/QUOTE]

Ja sitten taas sen rohkean, itsenäisen ja tasapainoisen sinkun ja säälittävän läheisriippuvaisen suhteessa elijän välille mahtuu niin paljon eri harmaan sävyjä.
Et voi tietää mitkä ovat toisen motiivit suhteessa ololle tai minkälainen parisuhde on, kun sen osapuolet ovat kahdestaan.

Tiedän esim. erään skitsofreenikon joka on suhteessa koska tietää että uutta kumppania olisi hankala löytää sairauden vuoksi ja hän pelkää miten mielenterveytensä kestäisi eron.
Suhteen kautta hän myös saa pitää lapsensa lähellään ja saa tukea ja apua arkeen todella paljon.
Jos kumppani ei kuitenkaan hakkaa, petä tai riehu, miksipä sitä eroamaan ja tekemään elämästä niin hankalaa että lapsenkin saattaa menettää.
 
[QUOTE="vieras";28753209]Rakastaakseen jotain muuta, on opittava ensin rakastamaan itseään.

Yksin eläminen on tähän hyvä lääke.[/QUOTE]

Voiko itseään opetella rakastamaan myös parisuhteessa ollessa?
Tai kasvaa henkisesti?
 
[QUOTE="vieras";28753249]Voiko itseään opetella rakastamaan myös parisuhteessa ollessa?
Tai kasvaa henkisesti?[/QUOTE]

Voi. Ja toivoa että se toinenkin puolisko ymmärtää sen. Esim. tietynlaisen "itsenäistymisen" suhteessa ollessa. Tähän eivät lähellekään kaikki kykene, se on ilmeisesti liian iso uhka.
 
Voi. Ja toivoa että se toinenkin puolisko ymmärtää sen. Esim. tietynlaisen "itsenäistymisen" suhteessa ollessa. Tähän eivät lähellekään kaikki kykene, se on ilmeisesti liian iso uhka.

Tai sitten toinen ei kykene toiselle selittämään että mulla on tälläinen vaihe, joka ei johdu sinusta ja plaaplaaplaa. Otetaan vaan se etäisyys sulkemalla toinen kaiken ulkopuolelle, eikä osata puhua pukahtaa. Toinen sitten miettii että mikä mussa on vikana ja koska tuo hylkää mut ja onkohan sillä joku toinen jnejnejne.
 
[QUOTE="vieras";28753249]Voiko itseään opetella rakastamaan myös parisuhteessa ollessa?
Tai kasvaa henkisesti?[/QUOTE]

Vaikeaa se on, ellei kumppani todellakin ole aivan ihanteellinen itselle. Suurimmalla osalla näin ei taida olla. Olen itse törmännyt ihmiseen, jolla yksinkertaisesti ei ollut tarpeeksi uskoa ja voimia "unelmien suhteeseen", vaan suosi mielummin tasaisen turvallista muttei mitenkään erikoista suhdetta.

Yksin "joutuu" tutustumaan itseensä aivan eri tavoin kuin aina suhteessa oleva. Yksinoleva on dynamo, suhteessa elävä lamppu. On "pakko" pärjätä yksin, mutta myös tykätä itsestään ja seurastaan :) Joka on sekin hirmu tärkeää suhteelle, koska tyhjästä sydämestä on paha nyhjäistä sitä voimaa, rakkautta yms. toiselle. Ja toisen on paha ottaa sitä vastaan riittämättömällä itsetunnolla ja -arvostuksella.

Isämiehen kommentti taannoin, kuinka parhaat kumppanit ovat lähes jatkuvasti varattuja, oli kyllä aika potaskaa. Parhailla kumppaneilla tosin ehkä on jatkuvasti heistä kiinnostuneita, jonkinasteisia "ihailijoita", ja myös läheisiä ihmisiä ympärillään.
 
Naiset rakastuu aina renttuihin, ja aina niistä erotaan ja otetaan tilalle lennosta uus renttu. Sitte itketään miten ovat juoppoja, miten hakkaavat ja miten eivät rakasta, samaan aikaan naiset jättävät ne kiltit, hyvät miehet rannalle ruikuttamaan.

Juuri sen ihmisryhmän, jotka ovat sitä pohdiskelevaa, filosofista tyyppiä, jotka ovat oppineet rakastamaan itseään, rakastaakseen muita.
 
[QUOTE="vieras";28753447]Naiset rakastuu aina renttuihin, ja aina niistä erotaan ja otetaan tilalle lennosta uus renttu. Sitte itketään miten ovat juoppoja, miten hakkaavat ja miten eivät rakasta, samaan aikaan naiset jättävät ne kiltit, hyvät miehet rannalle ruikuttamaan.

Juuri sen ihmisryhmän, jotka ovat sitä pohdiskelevaa, filosofista tyyppiä, jotka ovat oppineet rakastamaan itseään, rakastaakseen muita.[/QUOTE]

Tuo on kyllä hämmentävän yleistä juuri Suomessa. Muualla maailmassa en ole samaan kuvioon törmännyt. Jenkeissä voi olla samaa mutta selvästi vähemmistössä sielläkin koko maan akselilla.

Meillä on tää "kiltti tyttö tapaan tuhman miehen" -kuvio vähän kulttuurinen :) Arvostan naista, joka näkee tämän eikä mene samoja latuja.
 
[QUOTE="vieras";28753249]Voiko itseään opetella rakastamaan myös parisuhteessa ollessa?
Tai kasvaa henkisesti?[/QUOTE]

Totta kai voi. Helppoa se ei kyllä ole ja vaatii myös kumppanilta paljon. Osa ei pysty olemaan yksin ja se saa ihmiset tyytymään kehen tahansa. Pahan olon kierre on valmis.
Itse olin yksin 7 vuotta ennen puolisoani ja voin sanoa rehellisesti, että ne oli hyviä vuosia! Yksinolo ei pelota:)
 
[QUOTE="vieras";28753447]Naiset rakastuu aina renttuihin, ja aina niistä erotaan ja otetaan tilalle lennosta uus renttu. Sitte itketään miten ovat juoppoja, miten hakkaavat ja miten eivät rakasta, samaan aikaan naiset jättävät ne kiltit, hyvät miehet rannalle ruikuttamaan.
[/QUOTE]

Kyllä mun aloituksessa mainitsemani naiset ovat seurustelleet ihan kunnollisten ja jopa kilttienki miesten kanssa. Silti on pitänyt vaihtaa lennosta useita kertoja ja pettää kumppania.
 
Syitä on varmasti monia, mutta mä tunnen pari tyyppiä, jotka eivät yksin pysty tarjoamaan itselleen ja lapsilleen sellaista elintasoa kuin haluavat. Sen vuoksi heillä on oltava uusi parisuhde valmiina ennenkuin lähtevät edellisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28753650:
Syitä on varmasti monia, mutta mä tunnen pari tyyppiä, jotka eivät yksin pysty tarjoamaan itselleen ja lapsilleen sellaista elintasoa kuin haluavat. Sen vuoksi heillä on oltava uusi parisuhde valmiina ennenkuin lähtevät edellisestä.

Minun mielestä tämä on kaikintavoin väärin.
 
[QUOTE="vieras";28753658]Minun mielestä tämä on kaikintavoin väärin.[/QUOTE]
Miksi? Eivät ne siipat vastoin omaa tahtoaan ole näiden henkilöiden kanssa olleet. Kummasti uuttakaan siippaa ei ole haitannut, vaikka edeltäjä on ollut melkein ovella vastassa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28753650:
Syitä on varmasti monia, mutta mä tunnen pari tyyppiä, jotka eivät yksin pysty tarjoamaan itselleen ja lapsilleen sellaista elintasoa kuin haluavat. Sen vuoksi heillä on oltava uusi parisuhde valmiina ennenkuin lähtevät edellisestä.

Minäkin tiedän yhden tällaisen tapauksen. Nainen kyseessä. Tahtoi pitää omakotitalonsa eron jälkeen, eikä omat rahat riittäneet. Siispä nappasi miehen, joka osallistui kustannuksiin. Kertoi itse, että syy parisuhteelle oli alunpitäen tämä, mutta ovat yhdessä edelleen. Taitaa olla kohta jo kymmenkunta vuotta yhteistä elämää takana jos nyt äkkiseltään oikein ynnäilin... Nykyään puhuvat naimisiinmenosta ja nainen tuntuu olevan aidosti mieheen kiintynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28753672:
Miksi? Eivät ne siipat vastoin omaa tahtoaan ole näiden henkilöiden kanssa olleet. Kummasti uuttakaan siippaa ei ole haitannut, vaikka edeltäjä on ollut melkein ovella vastassa :D

Ei vain mene minun arvomaailmani ja moraalikäsitysten mukaan.
 
[QUOTE="vieras";28753681]Ei vain mene minun arvomaailmani ja moraalikäsitysten mukaan.[/QUOTE]
Mä uskoisin, että näissä tuntemissani parissa tapauksessa myös ne puolisot ovat tienneet, mihin ryhtyvät ja saaneet suhteelta kuitenkin sen, mitä halusivatkin .
 

Similar threads

Yhteistyössä