Siis ilman sossuja niin toimi näin.
Leivo ne pullat ja juttele nätisti, älä liioittele. Älä puolustele itseäsi myöskään sillä se on niiden mielestä hälyttävää jos ns.hyökkäät heitä vastaan. Sanot, että ystäväsi tuli jotta voitte jutella rauhassa eikä lasten tarvitse ihan kaikkea kuulla, vaikka avoimet välit ovatkin. Aikuisten asiat kun on aikuisten asioita, lasten ei pidä huolestua.
Kerrot, että sulla on kyllä apuja ja isommatkin auttaa joskus jos sitä pyydät, ovathan he täysi-ikäisiäkin osa.
Sanot, että olit väsynyt kun kävit lääkärissä, mutta väsymys ei johdu lapsista vaan veloistasi joita murehdit öiseen aikaan välillä.
Velat on silti vaan velkoja, mutta iltaisin ne murheet saa isommat mittasuhteet. Velat ei vaikuta sun arkipäivän rahatilanteeseen juurikaan sillä lyhentelet sen mitä jää ja jos jää.
Ymmärrät , että lääkäri huolestui kun ei tunne kuitenkaan sinua niin hyvin vaan hänelle jäi ehkä puheistasi mielikuva, että olet burnoutissa. Niin ei kumminkaan ole ja itse avoimena ihmisenä kyllä pyytäisit apua jos kokisit tai joskus koet tarvitsevasi.
Kiitää tässä kohtaa ystäväsi olemassaoloa, että on kenen kanssa jakaa ilot ja murheet.
Lapset on sun ilo ja he auttavatkin sinua jaksamaan olemassaolollaan.
Sanot, että olet nyt varannut ajan velkaneuvojalle ja uskot, että se tulee olemaan avuksi kun voit tehdä jotakin konkreettista tilanteen edistämiseksi eli käydä siellä.
Jos et ole anorektikko niin sitten sanot, että kokkaat joka päivä ja katat pöydän kaikille, mutta viime päivinä on ollut vähän kiirieitä ja oma syömisesi on vähentynyt,, mikä näkyy toivottuna painon laskuna.
Ja kuuntelet ehdotuksia. Tosin älä puhu noita asioita yhteen eikä yksinpuheluna vaan keskustellen.
Huomioi välissä lapsia.
Tämä siis jos todellakin asiat on noin.
Muussa tapauksessa ehdota itse mitä apua toivot saavasi, esim. Tuettu loma teille. Hetki ilman huolia sulle jne.
Paranemista ja voimia!