[QUOTE="minttu";28709619]Kaikenlaista on elämän varrella sattunut. En usko että mikään voi auttaa vaan itse on jaksettava ponnistella. Minulle on tärkeää tulla omillaan toimeen, avun pyytäminen on minulle noloa. En halua rahallista apua enkä mitään muutakaan. En ole ollut mitään vailla ja turhaahan ne huomennakin aikaa meihin käyttävät. Ja hyvähän se on pv tietää milloin tulevat, ei väsytä ollenkaan ja pullat uunissa valmiina. Luojan kiitos avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia.[/QUOTE]
Kaikella ystävyydellä sanon, että sinulla on sellainen asenne, että sinua ei ole helppo auttaa. Se saattaa aiheuttaa sen, että pienet tosiaan huostaanotetaan jos et ota apua vastaan, ja lastensuojelusta katsovat että ovat vaarassa uupumuksesi ja syömishäiriösi takia (vaarassa=tässä tapauksessa kasvuolot vaarantuvat). Onko sinulla omasta takaa tukiverkkoa jolta voit ottaa apua vastaan? Vanhempia, lasten isovanhempia, ystäviä, kummeja ym., jotka voisivat ottaa toistaiseksi vetovastuun lapsista. Tai keventää sitä huomattavasti?
Anoreksiasta et taida edes haluta parantua (?), toivottavasti pärjäät sen kanssa tai sitten havahdut jossain vaiheessa. Tsemppiä sinulle kuitenki, eivät ihmiset eivätkä edes ammattilaiset ole useimmiten pahoja vaikka tiellesi olisi ne mädät omenat osuneetkin *halaus*