G: Jos olet nyt Sen Oikean kanssa...

Omalta kohdaltani en vaihtaisi mitään pois, mutta en harrastanutkaan yhden illan juttuja. Hyviä ja huonoja(ja tooodella huonoja) kokemuksia mahtuu menneisyyteen mutta arvostanpahan miestäni nyt niiden valossa.
Miehelläni on ennen mua ollut niin suuri määrä naisia että moni varmaan pitäisi sitä "taakkana" mutta siitäkin näen sen hyvän puolen; eipä mies voi 50vuotiaana alkaa vipattavan menojalkansa kanssa juoksentelemaan meneetettyjen seksikokemuksten perässä. Ei varmaan mitään ole jäänyt kokematta.
Ja tietää että molemmilla on se kokeiluvaihe mennyt ohi ja nyt tietää mitä haluaa.

 

Mieheni on minulle ensimmäinen seksikumppani (aloimme seurustella, kun olin 19-vuotias), mutta toki pari muutaman kuukauden kestänyttä teiniseurustelusuhdetta mulla oli ennen miestäni. Mieheni on minua nelisen vuotta vanhempi, ja hänellä oli seurustelumme alkaessa takanaan jo yksi pitempi seurustelusuhde sekä muutamia lyhyempiä suhteita. Mieheni oli siis harrastanut seksiä ainakin muutamien naisten kanssa, mahdollisista yhden illan jutuista en ole kysellyt.

Kaikki sujuu mainiosti, olemme olleet yhdessä jo reilut 16 vuotta. Menneet eivät kaduta kumpaakaan, eikä minua haittaa se, että miehellä on seksikokemuksia muiden naisten kanssa, vaikka minulla ei vastaavia kokemuksia ole muiden miesten kanssa. Ei siis häiritse oma kokemattomuuteni tai miehen kokeneisuus. Jokaisella on oma eletty elämänsä takanaan siinä kohtaa, kun kaksi ihmistä lyö ns. hynttyt yhteen. Se on luonnollista.

 

[QUOTE="minttu";28688577]Niin, me ollaan erilaisia. Mäkin koitin itseäni tuhon mahtipontiseen romantiikkaan "sulloa" ja nöksähdellä kun sitä en saannut. Siis joskus muinoin. Ja sitten kun joku sitä tarjosikin huomasin että ei hemmetti, tämä tuntuu minusta kovin kovin vieraalta. Ei se ollutkaa sitä mitä kaipasin. Eli entisissä suhteissa olen ollut tasan yhtä "syyllinen" niiden kurjuuteen kuin ne miehetkin. Osasin tasaisesti valita samalla kaavalla ja sen väärän (eikä noita suhteita takana ole kuin kaksi pidempää ja yksi lyhyempi "turpiinotto").

Mä veikkaan että moni "tunnevammainen" nainen ei ole kyennyt ehkä itsessään löytämään niitä oleellisia omia luonteenpiirteitä. Ja ehkä toistuvatsi valitsee se saman kaavan mukaan - ei ihme jos nenille tulee. Tai toisaalta jos on ihminen jonka on vaan pakko olla suhteessa, varmasti silloinkaan ei kykene täysin rehellinen olemaan itselleen.

Itsensä tunteminen, se varmaan on tärkeintä. Ja se että rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä myös vikoineen (ja ne viat on hyvä tunttea) Jos esim minä olisin sinun rinnalla tuskin hommat toimisi. Vaikka taatusti olet monelle hyvä "saalis". Minä vaivautuisin liikaa. ahdistuisin. niin erilaisia me ihmiset. Ja hyvä niin. Se vaan "häiritsee" joskus tuossa parinvalinnassa kun niitä vääriäkin eteen sattuu. Tai puolivääriä, niitä onkin vaikea tunnistaa, ottaa aikaa.[/QUOTE]

Hyvää pohdintaa. Etenkin tuota kaavamaisuutta on syytä välttää, se on kamalaa. Esim. seksissä jos pitäisi toteuttaa jokin naisen täydellisyyden määritelmän mukaan niin mulla ei varmaan seisoisi Myös itsensä tuntemisen puute on turhan yleistä. Lisäksi vielä kulttuurimme ruokkii asennetta, jossa itseä ei _saa_ pitää mitenkään erilaisena kuin kaikkia muita.

Toinen ei ikinä voi olla juuri mitä ajattelit. Tärkein on kunnioittaa toisen erilaisuutta, mutta silti hyväksyä hänet ja arvostaa häntä tästä huolimatta. Jostain syystä jotkut naiset, ehkä myös miehet, ovat aika tarkkoja odotuksissaan. Liian tarkka ei pitäisi olla. Elämä ja nautinto on juuri siinä "sumeudessa", joka liittyy toiseen ihmisenä ja teidän vuorovaikutukseen. Toki tämä ei ole myöskään täysin kaoottista.

Ja kiitoksia kehuistasi En minäkään ensimmäisenä lähde mihinkään juhlajuttuihin tietenkään. Mutta en näe sitä toisaalta myöskään jonain, josta on päästävä eroon tai jonka on pakko olla jotenkin epäaitoa. Tähän voi vaikuttaa se, että luonnollisuus ei minulle ole mikään itseisarvo, vaikka osaltaan tärkeää. En ole oikein koskaan ollut hyvin jalat maassa -persoona. Koen, että niin olisi vaikeampi olla tavoitteellinen ja kunnianhimoinen. On helpompi haaveilla kun ei ole liikaa sidottu reaalimaailmaan. Tämän saman yhdistän myös siihen, miten näen toisen. "Hienompana" kuin hän oikeasti on. Ja tässä on tärkeä lähtökohta minun nähdäkseni parisuhteelle. Fiktiota tarvitaan faktan oheen.

 

Pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että minulla on taustalla ne parisuhteet (ja avioliitto) jotka minulla ennen miestäni on ollut. Opin erityisesti siitä avioliitosta niin paljon asioita toisen ihmisen kanssa elämisestä ja parisuhteesta ylipäätään, että en missään tapauksessa antaisi niitä kokemuksia pois. Opin itsestäni ihmisenä todella paljon arvokkaita asioita ja sen ansiosta olen parempi puoliso nyt.

Seksi kuului luonnollisena osana aiempiin parisuhteisiini ja en vaihtaisi sitäkään pois. Olen onnellinen, että minulla on ne muutamat kokemukset ennen miestäni, eivätkä ne ole mikään uhka parisuhteelleni.

Joku voi olla todella tyytyväinen siihen, että on ensimmäinen puolisolleen ja joku toinen taas todella tyytyväinen siihen, ettei ole. Ihminen on aina kokemustensa summa ja jos vain on onnellinen, miksi muuttamaan mennyttä.

Minusta on aivan yhtä hölmöä kuvitella, että joku jolle puoliso on ainoa seksikumppani välttämättä haikailisi 'muitakin kokemuksia' kuin on kuvitella, että henkilö jolla on aiempaa elämää kaipaisi varmasti jotakin mitä aiemmissa seksisuhteissa on ollut.

 

Ja tietää että molemmilla on se kokeiluvaihe mennyt ohi ja nyt tietää mitä haluaa.

Minusta ihmisen ei ole pakko kokea tietääkseen mitä haluaa. Se on enemmänkin vain meillä yleinen tapa ajatella asiaa. Joku voi olla niin periaatteellinen, ettei hänen tarvitse kokeilla tietääkseen vaan hän tietää jo, vakaumuksensa takia.

 

Mies, anteeksi nyt vain mutta jos sinun oletuksesi siitä että nainen tietää ja tuntee miten saa täydellisen orgasmin ja nauttii seksistä, on vain kaavamaista suorittamista miehen puolelta, et tiedä paskaakaan naisen nautinnosta. Esität olevasi joku naisasiantuntija mutta kommenttisi vie metsään niin pahasti etten voi uskoa.

Oikea tosimies joka tuntee naisen nautinnon, juuri pitää sitä kiihottavana että nainen osaa nauttia siinä missä mieskin, on halukas tekemään paljon ja ottamaan paljon. Kokeilemaan paljon. Ja tosimies nauttii nähdessään naisen nauttivan. Tosimies ei pidä naista heikkona ja särkyvänä madonnana eikä lerpahda edes haasteiden edessä. Tosimies ei pelkää seksuaalisesti viriiliä ja halukasta naista. Tosimies ottaa ja antaa.

 

Minusta on aivan yhtä hölmöä kuvitella, että joku jolle puoliso on ainoa seksikumppani välttämättä haikailisi 'muitakin kokemuksia' kuin on kuvitella, että henkilö jolla on aiempaa elämää kaipaisi varmasti jotakin mitä aiemmissa seksisuhteissa on ollut.

Juuri näin. Tosin itse en samastaisi kokemusten määrää "elämään". Yhdyntä kun ei kuitenkaan ole elämän pääsisältö edes teoriassa.

 

Mies, anteeksi nyt vain mutta jos sinun oletuksesi siitä että nainen tietää ja tuntee miten saa täydellisen orgasmin ja nauttii seksistä, on vain kaavamaista suorittamista miehen puolelta, et tiedä paskaakaan naisen nautinnosta.

Vaimo-Rakas veti tasa-arvokortin

Ei kukaan oikeasti voi _tietää_, miten saada täydellinen orgasmi ja mikä on täydellinen seksi. Seksi on joka kerta erilaista. Se ei ole matka, jolla on jokin tiedossa oleva päätepiste. Se on prosessi, joka kestää läpi elämän ja jolla ei ole mitään yksiselitteistä päämäärää, jonka jälkeen voisi julistautua seksin ylipapittareksi. Sen rikkaus on juuri sen erilaisuudessa, ei sen toistettavuudessa.

Eli ei ole mitään tosimiestä eikä tasa-arvoista, jos nainen levittää jalkansa ja sanoo: "tee mulle täydellinen orgasmi". Kaikki on opittua ja alati vaihtuvaa. Osa toimii, osa ei, osa toimi eilen ja osa toimii huomenna. Täydellisyyttä ei ole. Toki rakastava kumppani pyrkii, molemmin puolin, tarjoamaan näitä toimivia juttuja. Mutta sekin on aina hieman erilaista ja hyvä niin.

 

[QUOTE="vieras";28688395]Mahtava juttu, että koette noin! Mutta ei kai se, jos vaikka olisittekin olleet toistenne ensimmäiset, poissulje sitä vaihtoehtoa, että osaisitte arvostaa toisianne ja sitä mitä olette saaneet, ja ette haikailisi minkään "puuttuvan" kokemuksen perään?

Minulla kävi niin, että tapasin oman puolisoni niin nuorena, että hänestä tuli ensimmäinen ja ainoani sen kummemmin suunnittelematta. En koe, että olisin jäänyt jotain vaille, että en ymmärtäisi arvostaa sitä mitä olen saanut, etten tietäisi miten hyvä puoliso minulla on, etten tietäisi saavani hyvää seksiä (eikö siihen kriteeriksi riitä se että nauttii, tarvitseeko vertailukohtaa?), enkä todellakaan haikaile päästä kokeilemaan mitään muuta. Enkä nyt sano, että tämä olisi yhtään sen PAREMPI tilanne kuin omasi, ei toki, molemmat ovat tilanteeseensa tyytyväisiä. Mutta ei kai kokemus itsessään tuo noita kehumiasi piirteitä suhteeseen? Joskushan se tuo päinvastaista, kaivataan aikaisemmasta puolisosta jotain tiettyä ominaisuutta tms.[/QUOTE]

Koen kirjoittamallani tavalla sen takia, että olen juuri minä. Tunnen siis itseni ja tiedän, että miettisin, millaista olisi muiden kanssa. Nyt tiedän, että ei ollenkaan parempaa, vaan juuri päinvastoin. Uskon kyllä, että kaikki eivät tarvitse aiempia parisuhteita/kokemuksia, mutta minun ja avioliittoni kannalta ne olivat erittäin tärkeitä.

 

"Mies" on tainnut lukea liikaa prinsessa ruususta ja harlekiinikirjoja.

Normaaliin elämään kuuluu se, että iän myötä karttuu kaikenlaisia kokemuksia. Niin hyviä kuin huonoja. Ne pitää hyväksyä sekä itseltä, että toiselta.

Avioliittoni ja lapseni ovat asioita joita en mistään hinnasta jättäisi väliin, vaikka ikuiseksi tarkoitettu ei lopulta ollutkaan ikuista. Jos vielä joskus ryhdyn suhteeseen, niin en usko tuntevani olevani pilalla sen vuoksi, että minulla on entinen elämä.

 

"Mies" on tainnut lukea liikaa prinsessa ruususta ja harlekiinikirjoja.

Normaaliin elämään kuuluu se, että iän myötä karttuu kaikenlaisia kokemuksia. Niin hyviä kuin huonoja. Ne pitää hyväksyä sekä itseltä, että toiselta.

Avioliittoni ja lapseni ovat asioita joita en mistään hinnasta jättäisi väliin, vaikka ikuiseksi tarkoitettu ei lopulta ollutkaan ikuista. Jos vielä joskus ryhdyn suhteeseen, niin en usko tuntevani olevani pilalla sen vuoksi, että minulla on entinen elämä.

Et tainnut ymmärtää. "Normielämään" ei kuulu luottamuspelot, maailman katselu masentunein silmin, väkivallan uhriksi joutuminen, petetyksi tulo, yms. Kuka haluaisi tarkoituksella henkisesti haastavan suhteen hyvin seksitaidoin? En minä ainakaan kun "terveitäkin" (luottavaisia, elämänmyönteisiä, hyvinvoivia, jne.) ihmisiä vielä on. Jo kauneus näyttäytyy heissä isompana, koska se näkyy ulos ihan eri tavalla meille miehille.

Kumppanien iso määrä on tehnyt harvan tuntemani naisen onnelliseksi, päinvastoin. Suojelkaa itseänne terveellä tavalla ihmiset ja muistakaa arvostaa itseänne tarpeeksi.

 

[QUOTE="mies";28688894]Et tainnut ymmärtää. "Normielämään" ei kuulu luottamuspelot, maailman katselu masentunein silmin, väkivallan uhriksi joutuminen, petetyksi tulo, yms. Kuka haluaisi tarkoituksella henkisesti haastavan suhteen hyvin seksitaidoin? En minä ainakaan kun "terveitäkin" (luottavaisia, elämänmyönteisiä, hyvinvoivia, jne.) ihmisiä vielä on. Jo kauneus näyttäytyy heissä isompana, koska se näkyy ulos ihan eri tavalla meille miehille.

Kumppanien iso määrä on tehnyt harvan tuntemani naisen onnelliseksi, päinvastoin. Suojelkaa itseänne terveellä tavalla ihmiset ja muistakaa arvostaa itseänne tarpeeksi.[/QUOTE]

Ja sinä elät haavemaailmassa ja et omaa elämänkokemustakaan jos voit sanoa ettei normaaliin elämään alamäet ja masennuskaudet kuulu. Kyllä se niin on ettei yhdenkään yksilön elämä ole koko ajan pelkkää ruusuista tanssahtelua, vaan niitä vastoinkäymisiä muodossa tai toisessa tulee vastaan jokaiselle.

Millä tavalla se neitsyt tyttönen näyttäytyy miehille eri tavalla, muuta kuin että tämä on helppo opettaa mieleiseksi kun on ensin saanut korkata paketin?

Henkisesti haastavaa voi olla myös elää ja opetella elämää sellaisen kanssa joka on täysin kylmiltään lähtenyt maailmalle sinun mukanasi.

Sulle Mies taitaa itsenäinen, pystyvä ja vahva nainen olla sellainen kauhukuva? Seksuaalisesti villi nainen pelottaa? Kun sinä niin valtavasti haaveilet niistä kynttilöistä, neitsyeistä, ujoista ja kilteistä tytöistä.
Minua taas ahdistaa miehet jotka esineellistävät naisen sellaiseksi miehenmiellyttäjä esineiksi joilla on kiva leikkiä kotista.

 

"Mies" analysoi tätä aihetta nyt vain tapaamiensa naisten kokemusten perusteella. Entä ne omat kokemukset? Jos sinulla on useita naisia menneisyydessäsi, pätevätkö nämä havaintosi myös sinuun itseesi?

 

Ja sinä elät haavemaailmassa ja et omaa elämänkokemustakaan jos voit sanoa ettei normaaliin elämään alamäet ja masennuskaudet kuulu. Kyllä se niin on ettei yhdenkään yksilön elämä ole koko ajan pelkkää ruusuista tanssahtelua, vaan niitä vastoinkäymisiä muodossa tai toisessa tulee vastaan jokaiselle.

Millä tavalla se neitsyt tyttönen näyttäytyy miehille eri tavalla, muuta kuin että tämä on helppo opettaa mieleiseksi kun on ensin saanut korkata paketin?

Henkisesti haastavaa voi olla myös elää ja opetella elämää sellaisen kanssa joka on täysin kylmiltään lähtenyt maailmalle sinun mukanasi.

Sulle Mies taitaa itsenäinen, pystyvä ja vahva nainen olla sellainen kauhukuva? Seksuaalisesti villi nainen pelottaa? Kun sinä niin valtavasti haaveilet niistä kynttilöistä, neitsyeistä, ujoista ja kilteistä tytöistä.
Minua taas ahdistaa miehet jotka esineellistävät naisen sellaiseksi miehenmiellyttäjä esineiksi joilla on kiva leikkiä kotista.

En taida jaksaa lähteä kinaamaan Ymmärtänet ilmeisesti tahallasi väärin, jolloin on ajan haaskausta lähteä kääntämään päätäsi.

Vahva nainen on kyllä itsestäni groteski ja miehenomainen turhan usein, totta.

 

[QUOTE="mies";28688894]Et tainnut ymmärtää. "Normielämään" ei kuulu luottamuspelot, maailman katselu masentunein silmin, väkivallan uhriksi joutuminen, petetyksi tulo, yms. Kuka haluaisi tarkoituksella henkisesti haastavan suhteen hyvin seksitaidoin? En minä ainakaan kun "terveitäkin" (luottavaisia, elämänmyönteisiä, hyvinvoivia, jne.) ihmisiä vielä on. Jo kauneus näyttäytyy heissä isompana, koska se näkyy ulos ihan eri tavalla meille miehille.

Kumppanien iso määrä on tehnyt harvan tuntemani naisen onnelliseksi, päinvastoin. Suojelkaa itseänne terveellä tavalla ihmiset ja muistakaa arvostaa itseänne tarpeeksi.[/QUOTE]

Mitä huonompi itsetunto ihmisellä on sitä enemmän häntä häiritsee kumppanin kokemukset.

 

"Mies" analysoi tätä aihetta nyt vain tapaamiensa naisten kokemusten perusteella. Entä ne omat kokemukset? Jos sinulla on useita naisia menneisyydessäsi, pätevätkö nämä havaintosi myös sinuun itseesi?

Eivät, koska en hanki määrällisesti paljon intiimejä kokemuksia. Arvostan laatua paljon enemmän kuin määrää.

 

[QUOTE="mies";28688981]Eivät, koska en hanki määrällisesti paljon intiimejä kokemuksia. Arvostan laatua paljon enemmän kuin määrää.[/QUOTE]

Eli sinulla on paljon kokemusta naisista, mutta ei intiimejä kokemuksia, vai ymmärsinkö nyt väärin? Miten ihmeessä sitten pystyt tässä analysoimaan, mitä nämä tuntemasi naiset ovat sängyssä halunneet ja miksi annat ymmärtää, että sinulla on myös intiimejä kokemuksia?

Hassua, että julistat, että laatu korvaa määrän, mutta samalla sanot, että sinulla on ollut enemmän naisia, kuin useimmilla muilla miehillä. Kumpaako sinulla nyt sitten on (laadullista vai määrällistä) ja kumpiko sinusta on tärkeämpää?

 

Mitä huonompi itsetunto ihmisellä on sitä enemmän häntä häiritsee kumppanin kokemukset.

Mielestäni itsetunnoltaan hyvä ihminen ei tee kokemusten määrästä itseisarvoa. Suhteita on melko helppo kartuttaa paljon, jos ihminen ei mitenkään kontrolloi sitä, kuka pääsee hänen lähelleen, kuka on hänen arvoisensa, ja mitä hän itse pitää kauniina ja moraalisesti hyväksyttävänä. Psykologinen tosiasia lienee, että itsetunnoltaan heikot ja epäyksilölliset (mm. henkisesti kehittymättömät, vaikeasta kodista tulevat) ihmiset kaipaavat enemmän muiden hyväksyntää ja näin myös altistuvat hyväksikäytölle suuremmalla todennäköisyydellä. Mitä enemmän ihmistä on rakastettu kotona ja varhaisissa suhteissa, sen myönteisemmin hän suhtautuu elämään ja muihin ihmisiin - ja vastaavasti ei alistu hyväksikäytölle yms.

Esim. minua ei ole koskaan kohdeltu pahoin suhteissani, ja uskon erään selittävän tekijän olevan se, että arvostan itseäni enkä ole riippuvainen suhteen olemassaolosta tai niiden suuresta määrästä. Päinvastoin olen suhteellisen vaativa jo sen suhteen, kenet tapaan.

 

Minulla oli 4 eri miehen kanssa seksikokemus ennen nykyistä miestäni. Kaksi nuista tosi paskamaisia kokemuksia, yksi omalla tavallaan ihana ja yksi oli sellainen, jonka kanssa seurustelin 3kk ja oltiin useamman kerran toki..

Suurin syy, miksi olisin halunnut säästää itseni on se, että olin miehelleni ensimmäinen. Jossain vaiheessa tämä tuotti hieman katkeruutta ja mustasukkaisuutta & riitaa välillämme. Mutta tuo on ollutta ja mennyttä.

Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 19v ja seksi on edelleen tosi tyydyttävää ja sitä on ehkä keskivertoa enemmän (2-4 viikossa, koskaan ei ole ollut viikkoa pidempää taukoa!)

 

[QUOTE="mies";28689006]Mielestäni itsetunnoltaan hyvä ihminen ei tee kokemusten määrästä itseisarvoa. Suhteita on melko helppo kartuttaa paljon, jos ihminen ei mitenkään kontrolloi sitä, kuka pääsee hänen lähelleen, kuka on hänen arvoisensa, ja mitä hän itse pitää kauniina ja moraalisesti hyväksyttävänä. Psykologinen tosiasia lienee, että itsetunnoltaan heikot ja epäyksilölliset (mm. henkisesti kehittymättömät, vaikeasta kodista tulevat) ihmiset kaipaavat enemmän muiden hyväksyntää ja näin myös altistuvat hyväksikäytölle suuremmalla todennäköisyydellä. Mitä enemmän ihmistä on rakastettu kotona ja varhaisissa suhteissa, sen myönteisemmin hän suhtautuu elämään ja muihin ihmisiin - ja vastaavasti ei alistu hyväksikäytölle yms.

Esim. minua ei ole koskaan kohdeltu pahoin suhteissani, ja uskon erään selittävän tekijän olevan se, että arvostan itseäni enkä ole riippuvainen suhteen olemassaolosta tai niiden suuresta määrästä. Päinvastoin olen suhteellisen vaativa jo sen suhteen, kenet tapaan.[/QUOTE]

Ja silti olet tavannut lukuisan määrän naisia, joilla on paljon kokemuksia, vaikka kokenut nainen on sinusta jollain tapaa säälittävä.

 

Eli sinulla on paljon kokemusta naisista, mutta ei intiimejä kokemuksia, vai ymmärsinkö nyt väärin? Miten ihmeessä sitten pystyt tässä analysoimaan, mitä nämä tuntemasi naiset ovat sängyssä halunneet ja miksi annat ymmärtää, että sinulla on myös intiimejä kokemuksia?

Hassua, että julistat, että laatu korvaa määrän, mutta samalla sanot, että sinulla on ollut enemmän naisia, kuin useimmilla muilla miehillä. Kumpaako sinulla nyt sitten on (laadullista vai määrällistä) ja kumpiko sinusta on tärkeämpää?

Tunnen naisia ihmisinä ja olen koko ajan puhunut tästä eniten. En siis todellakaan mene sänkyyn kaikkien tuntemieni naisten kanssa.

Seksin toimivuus taas ei yksinkertaisesti voi perustua täydellisyydelle. Parhainkin seksi on aina vajaata ja juuri siinä on sen voima. Olemme ihmisiä, emme koneita. Kortit jaetaan tavallaan aina uudestaan.

 

[QUOTE="mies";28689016]Tunnen naisia ihmisinä [/QUOTE]

Mitä tämä tarkoittaa? Minä muuna naisia ja miehiä voi tuntea kuin ihmisinä?

 

[QUOTE="mies";28689016]Tunnen naisia ihmisinä ja olen koko ajan puhunut tästä eniten. En siis todellakaan mene sänkyyn kaikkien tuntemieni naisten kanssa.

Seksin toimivuus taas ei yksinkertaisesti voi perustua täydellisyydelle. Parhainkin seksi on aina vajaata ja juuri siinä on sen voima. Olemme ihmisiä, emme koneita. Kortit jaetaan tavallaan aina uudestaan.[/QUOTE]

No tässä keskustelussa useimmat varmaankin olettavat (ainakin minä), että kun sanot "minulla on enemmän kokemuksia naisista kuin useimmilla miehillä" tarkoitetaan sellaista seksuaalista ja parisuhteeseen vivahtavaa kokemusta, eikä sukulaisia, työkavereita tai naapureita.

 

Mulla ei oo ollut muita ja mun mielestä se on hyvä. Ja kyllä se voi olla hyvin lähellä täydellistä kun yhdessä opettelee mistä toinen oikein tykkää. Jos seksi ei sujuisi, niin olisi kyllä aika kamalaa. Ja luulisin (en voi tietää) ettei se suju, jos molemmat ei halua olla toiselle mieliksi ja opetella toista ihmistä lukemaan.

 

En usko siihen oikeaan. Mieheni on minulle sopiva ja erinomainen kumppani, mutta uskon, että olisin saanut aikaiseksi mainion avioliiton monen muunkin kanssa. Minulla on kaksi aiempaa pidempiaikaista kumppania ja niissä suhteissa tapahtunut seksi ei merkitse minulle yhtään mitään tällä hetkellä. Jos jotain positiivista edellisistä suhteista voin sanoa, niin opinpahan ainakin sen, että seksi itsessään ei ole mitenkään maailmoja mullistava juttu enkä lähtisi riskeeraamaan nykyistä suhdettani pelkän seksin takia. Samoja asioita, samoja liikkeitä ja sama lopputulos. Tietysti mitä rakastavampi suhde, sitä parempaa se on. Mutta seksi irrallisena asiana ei ole mulle mikään juttu.