G: Jos olet nyt Sen Oikean kanssa...

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"mies"
Minusta isosta kokemusmäärästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen mm. tavannut monia kokemustensa kautta psyykkisesti traumatisoituneita naisia.

Samoin moni nainen menettää uskon ja optimismin rakkauteen liittyen kokemusmäärän kasvaessa.
 
"vieras"
[QUOTE="mies";28688407]Minusta isosta kokemusmäärästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen mm. tavannut monia kokemustensa kautta psyykkisesti traumatisoituneita naisia.

Samoin moni nainen menettää uskon ja optimismin rakkauteen liittyen kokemusmäärän kasvaessa.[/QUOTE]

Tämä asia lienee paremmin ulkomailla, kuin meillä Suomessa?
 
"Minna"
Luojan kiitos minulla on ollut paljon muitakin kokemuksia. Hyvistä kokemuksista olen saanut vinkkejä seksielämäämme ja huonoista taas olen ottanut opikseni ja niiden ansiosta osaan arvostaa miestäni entistä enemmän.

Varmasti ruoho näyttäisi vihreämmältä aidan toisella puolella, jos en näitä kokemuksia olisi käynyt läpi. Ja saattaahan se sitä paikoitellen ollakin, esim. juuri seksin suhteen. Kokonaiskuva kuitenkin ratkaisee. Kaikki osa-alueet eivät voi olla täydellisiä, mutta kun asiat ovat tasapainossa, niin silloin homma toimiin. Yksikin ylitsepääsemätön ongelma voi romahdutta koko korttitalon.
 
"Minna"
[QUOTE="mies";28688407]Minusta isosta kokemusmäärästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen mm. tavannut monia kokemustensa kautta psyykkisesti traumatisoituneita naisia.

Samoin moni nainen menettää uskon ja optimismin rakkauteen liittyen kokemusmäärän kasvaessa.[/QUOTE]

Höpöhöpö.
 
[QUOTE="mies";28688407]Minusta isosta kokemusmäärästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen mm. tavannut monia kokemustensa kautta psyykkisesti traumatisoituneita naisia.

Samoin moni nainen menettää uskon ja optimismin rakkauteen liittyen kokemusmäärän kasvaessa.[/QUOTE]

Ja juuri kun aioin hieman korjata aiempaa kirjoittamaani, olikin tämä tässä sopivasti... Elikäs joo, sittenkin, pari kertaa jättäisin kokemuksistani väliin. Ainakin sen kun joku oli purra nännini irti ja sen kun sain käsivarteeni kuukauden kestävän purujäljen.

Ihan kaikki sentään ei ollut hyvää. :D (eikä se, mikä ei tapa, vahvista)
 
"minttu"
[QUOTE="vieras";28688395]Mahtava juttu, että koette noin! Mutta ei kai se, jos vaikka olisittekin olleet toistenne ensimmäiset, poissulje sitä vaihtoehtoa, että osaisitte arvostaa toisianne ja sitä mitä olette saaneet, ja ette haikailisi minkään "puuttuvan" kokemuksen perään?

Minulla kävi niin, että tapasin oman puolisoni niin nuorena, että hänestä tuli ensimmäinen ja ainoani sen kummemmin suunnittelematta. En koe, että olisin jäänyt jotain vaille, että en ymmärtäisi arvostaa sitä mitä olen saanut, etten tietäisi miten hyvä puoliso minulla on, etten tietäisi saavani hyvää seksiä (eikö siihen kriteeriksi riitä se että nauttii, tarvitseeko vertailukohtaa?), enkä todellakaan haikaile päästä kokeilemaan mitään muuta. Enkä nyt sano, että tämä olisi yhtään sen PAREMPI tilanne kuin omasi, ei toki, molemmat ovat tilanteeseensa tyytyväisiä. Mutta ei kai kokemus itsessään tuo noita kehumiasi piirteitä suhteeseen? Joskushan se tuo päinvastaista, kaivataan aikaisemmasta puolisosta jotain tiettyä ominaisuutta tms.[/QUOTE]

Kulta pieni, me ihmiset olemme erilaisia. Ei kannata käydä sitä seikkaa kummastelemaan. Jo luonteen piirteetkin. Toinen on turvallisuuden hakija, toinen seikkalija. Siksipä ne polutkin on erilaisia.

Aika erikoinen, ja selkeästi tosiaan kokemattoman kommentti, tuo viimeinen. Mitä pahaa on jos edellisessä suhteessa on ollut mukavan ihmisen kanssa. Pitääkö häntä ajatella täysin "pahaksi" - eikö saa muistella hyviä asioita hänen kanssaan? Se ei ole uhka aikuisessa suhteessa nykyiselle liitolle. Kuten ollaan rakkaimpani kanssa monasti puhuttu, kummankin exissä on tietenkin ollut jotain hyvääkin kun hänen kanssaan on pitkät tovit viihdytty. Se ei sulje pois meidän sitoutumista toisiimme tai vähennä rakkautta. Vaan on realistinen katsonta elämään. Ei todellakaan haitta. Exät on exiä syystä. Ne olisi nykyisiä jos liitto olisi ollut onnellinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
"mies"
Ja samoin, kiitos niille naisille jotka ovat miestäni minua aiemmin opettaneet. Nyt seksi on täydellistä!
Eihän seksi oikeasti ole mitään kovin "haastavaa". Käytännössä kaiken seksuaalisen voi halutessaan omaksua. Toki uskoakseni hyvästä lihaskunnosta on apua.

Sen sijaan minusta sinulla ruusa on erikoinen lähestyminen seksiin vaatiessasi täydellisyyttä siltä. Miehet yleensä vierastavat tuollaista ennakkoasennetta eikä se ruoki luovuutta näissä puuhissa. Itse en painottaisi täydellisyyttä vaan avointa kokeilua. Pään on helpompi nauttia kun seksi ei ole mikään insinööriajo.
 
"minttu"
[QUOTE="mies";28688407]Minusta isosta kokemusmäärästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen mm. tavannut monia kokemustensa kautta psyykkisesti traumatisoituneita naisia.

Samoin moni nainen menettää uskon ja optimismin rakkauteen liittyen kokemusmäärän kasvaessa.[/QUOTE]

Jaa - no ei mennyt usko rakkauteen. Vaaleanpunaiset lasit vaan tipahti kokemusten kautta. Enää en odota kuuta taivaalta, en kuole jos syntymäpäivä unohtuukin. En odota kyttilä illallisiia ja kylpylä lomia.

Rakkaus näkyy joka päivä. Toisen kunnioituksena. EI "teennäisinä" , elokuvista kopioituina tekoina. Minä ainakin olen kasvanut kokemusten kautta realistisemmaksi. Rauhallisemmaksi. Rennommaksi. Olkoonkin taistelujälkiä nahassa, ne kertoo minulla kasvamisesta. Ja traumatisoitunut en ole koska olen uskaltanu käsitellä menneet ja myöntää myös omat virheeni. Eihän se niin mene että törmää vaan aina paskoihin miehiin...niitä paskoja miehiä yhdisti yksi tekijä. Ja se olin minä ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="hmmm";28687616]Sittenhän sinulla ei olisi lapsiasi. Sitäkö haluaisit?[/QUOTE]

Kaksi nuoruuden avioliittoani olivat kamalia virheitä ja jouduin maksamaan virheistäni. Lapseni ovat hyviä tyyppejä, mutta eihän se heitä satuttaisi, jos olisin elänyt toisin. En oikein jaksa uskoa siihen, että tuska jalostaisi ihmistä mitenkään erityisesti ja mieluusti jättäisin elämäni pimeimmät vuodet kokematta, vaikka se tarkoittaisi ettei kahta lastani olisi koskaan syntynytkään. Huom.olisi eri asia sanoa, että kadun lasten saamista, minähän kadun vain niitä kokemiani kauheuksia, mutta jos haluan jättää ne väliin, ei tule noita lapsiakaan.

Ideaalista olisi ollut tavata Data teininä, lyödä hynttyyt yhteen ja jäädä vapaaehtoisesti lapsettomiksi, vaikkakaan en usko, että olisimme malttaneet oysyä lapsettomina.
 
"mies"
[QUOTE="Minna";28688411]Luojan kiitos minulla on ollut paljon muitakin kokemuksia. Hyvistä kokemuksista olen saanut vinkkejä seksielämäämme ja huonoista taas olen ottanut opikseni ja niiden ansiosta osaan arvostaa miestäni entistä enemmän.[/QUOTE]

Minun tielleni on osunut pettämisten yms. kaltoin kohtelun "raunioittamia" nuoria naisia sangen paljon, ehkä kun minua pidetään yleisesti hyvänä miehenä.

Sanoisin tunne-elämän turtumisen, luottamisongelmien ja optimismin karisemisen olevan paljon yleisempää paljon kokeneella naisella. Suomalainen, etenkään nainen, ei tahdo päästä niistä ikävistä kokemuksista ja pettymyksistä yli. Meillä ei ole samanlaista elämänmyönteisyyttä ja perustavaa uskoa elämän hyvyyteen kuin vaikkapa amerikkalaisilla on.

Mielummin ehjä psyyke ja vähän kokemuksia kuin repaleinen mieli monilla kokemuksilla.
 
"mies"
[QUOTE="minttu";28688435]Jaa - no ei mennyt usko rakkauteen. Vaaleanpunaiset lasit vaan tipahti kokemusten kautta. Enää en odota kuuta taivaalta, en kuole jos syntymäpäivä unohtuukin. En odota kyttilä illallisiia ja kylpylä lomia.[/quote]

Ole kuitenkin varovainen. Sanoisin itse, että henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta mieluummin lievästi naiivi ja idealistinen kuin ylirealistinen lähestyminen elämään.

Nimittäin niitä naiseen paljon panostavia, komeita ja lisäksi vapaita miehiäkin on :)
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
"minttu"
[QUOTE="mies";28688456]Ole kuitenkin varovainen. Sanoisin itse, että henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta mieluummin lievästi naiivi ja idealistinen kuin ylirealistinen lähestyminen elämään.

Nimittäin niitä naiseen paljon panostavia, komeita ja lisäksi vapaita miehiäkin on :)[/QUOTE]

Mä uskon kuitenkin että tämä rakkaus kantaa no matter what aina hautaan saakka ja onhan tämä alkanut ensisilmäyksestä. Siitä jo tiesin että miehessäni on jotain jota muissa ei ole. Ja se on ollut niin totta ;) eli ei tässä nyt mennä "tyydytään tähän" realismissa. Vaan mä elän prinsessaunelmaani vaikka siihen ei tarttekaan järjestellä "elokuvakohatuksia".

Ja mulle romantiikaksi on riittänyt esim se että mies tulee yllättäen kesken päivä pois töistä, ottaa lapset ja passittaa mut nukkumaan kun yön olin valvonut pienimmän kanssa. Tahi se että käy aamulla sanaakaan sanomatta raappamassa auton tuulilasin että pääsen kätevämmin lähtemään. Pieni ja niin suuria tekoja, hän ajattelee minua ;)
 
"mies"
[QUOTE="minttu";28688481]Pieni ja niin suuria tekoja, hän ajattelee minua ;)[/QUOTE]

Tietenkin ne ovat tosi tärkeitä. Mutta eikö suhteessa voisi olla myös juhlavaa romantiikkaa? :) Itse tykkään molemmista. Liian arkikeskeinen elämä ei ehkä ole oma juttuni koska pidän draamasta, intohimosta ym. aika paljon. Sekä arkea että juhlaa kiitos.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Tulipa mieleen ettei sitä elämää aloiteta "nyt mä seurustelen, paneskelen, pidän käestä kii, opin rakastamaan, suren, petyn, hankin herpeksen, poden vauvakuumetta ja naiskentelen vähän lisää 20 henkilön kanssa ja sitten tapaan sen oikean", niitä kumppaneita kertyy elämän aikana, tai ei kerry, riippuu mitä hakee elämältään.

Monesti se seksi on luonnolinen osa suhdetta, etenkin pidempää enkä kyllä näe mitään pahaa yhden tai tuurilla kahden illan jutuissakaan.
 
....
Olen ihan tyytyväinen että molemmilla on ollut seksiä ja parisuhteita ennen kuin tavattiin. Ei varmaan ois tästä suhteesta tullut mitään jos ei oltais kantapään kautta opittu miten suhteessa käyytäydytään.

Ainakin itse olin ihan hölmö ensimmäisessä suhteessa, en ajatellut muuta kuin itseäni ja tietysti se suhde kariutui. Tajusin sen vasta vuosia myöhemmin ja pyysin sitä anteeksi exältä, olin vain 18v, eli täys kakara :D
 
"minttu"
[QUOTE="mies";28688496]Tietenkin ne ovat tosi tärkeitä. Mutta eikö suhteessa voisi olla myös juhlavaa romantiikkaa? :) Itse tykkään molemmista. Liian arkikeskeinen elämä ei ehkä ole oma juttuni koska pidän draamasta, intohimosta ym. aika paljon. Sekä arkea että juhlaa kiitos.[/QUOTE]

Meitä on erilaisia. Mulle juhlavaa romantiikkaa on se että istumme kivenokassa tuolla omassa metsässä. Sihautamme kuohuvan ja katselemme ympärille hiljaista ja kaunista luonto. Puhumme tai jätämme puhumatta. Tilanteesta riippuen. Rento asetelma. Tästä minä nautin. Ja tätä en tunnistanut itsessäni nuorempana ;)

Ja mitä ex-temporee vetäisyihin tulee. Koko meidän suhde on sieltä suunnilta alkunsa saannut. Olimme olleet yksissä tasan kuukauden kun minulta vaan livashti suusta kosinta ;) ja ei. En ollut suunnitellut. Mies kaappasi mut syliin ja sanoi että kuule rakas totta ihmeessä mennään naimisiin. Hän ei ollut tohtinut sanoja vielä sanoa kun pelkäsi minun säikähtävä. Vaikka oli miettinyt. Sieltä lähtien tämä rakkaus on tuntunut pilvilinnassa elämiseltä - ja koen olevani maailman onnekain ja niin rakastettu. Ja tosta sentää on jo 8 vuotta.
 
Minusta se monen ajatus eksistä seksiopettajina on outo ja hatara. Ei kai sitä varten tartte käydä koulua tai kurssia, eikö ainoat ohjenuorat ole se mikä tuntuu hyvältä kumppanista ja itsestä? Ihan kuin kahdella neitsyenä vakiintuneena ei voisi olla tyydyttävä seksielämä?
 
"mies"
Alkuperäinen kirjoittaja Tír na nÓg;28688497:
niitä kumppaneita kertyy elämän aikana, tai ei kerry, riippuu mitä hakee elämältään.
Aivan totta. Itse vain huomannut sellaista kokemuksen paljouden tuomaa "väsymystä" ja henkisen olon heikkenemistä. Henkistä vanhenemista väärässä asiassa.

Kyse on toki myös elämänarvoista ja persoonasta. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, painottaisin sitä, missä kukin viihtyy. Oma pointtini oli, että yllättävän monelle naiselle ei isompi määrä kokemuksia ole omaa hyvinvointia lisäävä asia.

Kannatan itse itsearvostuksen ja terveen itsesuojelun kautta etenevää intiimiä kanssakäymistä. Näin minimoidaan mahdollisuus tulla petetyksi, huonosti kohdelluksi, jne., jotka ovat aika raskas hinta esim. hyvistä seksitaidoista. Isossa kuvassa hyvä suihinottaja ei ole parempi kumppani kuin huono, jos edellisellä on paljon mielen ongelmia. Vastaavasti en koskaan ottaisi naista, joka on kaunis, mutta psyykeltään sairas, näitäkin tullut pari nähtyä.
 
"mies"
[QUOTE="minttu";28688522]Meitä on erilaisia. Mulle juhlavaa romantiikkaa on se että istumme kivenokassa tuolla omassa metsässä. Sihautamme kuohuvan ja katselemme ympärille hiljaista ja kaunista luonto. Puhumme tai jätämme puhumatta. Tilanteesta riippuen. Rento asetelma. Tästä minä nautin. Ja tätä en tunnistanut itsessäni nuorempana ;)[/quote]

Hyvä :) Kannonnokkaromantiikka on minullekin ihan ok. En vain pidä sitä ainoana mahdollisena eikä se ehkä riitä itselleni. Lienen hieman porvarillisempi: kynttilät, viinit, lahjat, korut, ruuat, kukat, vaatteet... ;) Pidän kovasti suureleisestä intohimosta, joka on silti aitoa ja sydämestä tulevaa. Ehkä tämä on poikkeavaa suomalaismiesten joukossa yleensä.
 
[QUOTE="mies";28688446]Minun tielleni on osunut pettämisten yms. kaltoin kohtelun "raunioittamia" nuoria naisia sangen paljon, ehkä kun minua pidetään yleisesti hyvänä miehenä.

Sanoisin tunne-elämän turtumisen, luottamisongelmien ja optimismin karisemisen olevan paljon yleisempää paljon kokeneella naisella. Suomalainen, etenkään nainen, ei tahdo päästä niistä ikävistä kokemuksista ja pettymyksistä yli. Meillä ei ole samanlaista elämänmyönteisyyttä ja perustavaa uskoa elämän hyvyyteen kuin vaikkapa amerikkalaisilla on.

Mielummin ehjä psyyke ja vähän kokemuksia kuin repaleinen mieli monilla kokemuksilla.[/QUOTE]

Heh, oletpas sinä kaikkien naisten asiantuntija. Miten mulla on sellainen tuntuma ettei SULLA kovin paljon kokemusta ole, mistä revit näitä päätelmiäsi? Vai oletko sinäkin kokemusten rikkoma miesraunio?
 
"minttu"
[QUOTE="mies";28688554]Hyvä :) Kannonnokkaromantiikka on minullekin ihan ok. En vain pidä sitä ainoana mahdollisena eikä se ehkä riitä itselleni. Lienen hieman porvarillisempi: kynttilät, viinit, lahjat, korut, ruuat, kukat, vaatteet... ;) Pidän kovasti suureleisestä intohimosta, joka on silti aitoa ja sydämestä tulevaa. Ehkä tämä on poikkeavaa suomalaismiesten joukossa yleensä.[/QUOTE]

Niin, me ollaan erilaisia. Mäkin koitin itseäni tuhon mahtipontiseen romantiikkaan "sulloa" ja nöksähdellä kun sitä en saannut. Siis joskus muinoin. Ja sitten kun joku sitä tarjosikin huomasin että ei hemmetti, tämä tuntuu minusta kovin kovin vieraalta. Ei se ollutkaa sitä mitä kaipasin. Eli entisissä suhteissa olen ollut tasan yhtä "syyllinen" niiden kurjuuteen kuin ne miehetkin. Osasin tasaisesti valita samalla kaavalla ja sen väärän (eikä noita suhteita takana ole kuin kaksi pidempää ja yksi lyhyempi "turpiinotto").

Mä veikkaan että moni "tunnevammainen" nainen ei ole kyennyt ehkä itsessään löytämään niitä oleellisia omia luonteenpiirteitä. Ja ehkä toistuvatsi valitsee se saman kaavan mukaan - ei ihme jos nenille tulee. Tai toisaalta jos on ihminen jonka on vaan pakko olla suhteessa, varmasti silloinkaan ei kykene täysin rehellinen olemaan itselleen.

Itsensä tunteminen, se varmaan on tärkeintä. Ja se että rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä myös vikoineen (ja ne viat on hyvä tunttea) Jos esim minä olisin sinun rinnalla tuskin hommat toimisi. Vaikka taatusti olet monelle hyvä "saalis". Minä vaivautuisin liikaa. ahdistuisin. niin erilaisia me ihmiset. Ja hyvä niin. Se vaan "häiritsee" joskus tuossa parinvalinnassa kun niitä vääriäkin eteen sattuu. Tai puolivääriä, niitä onkin vaikea tunnistaa, ottaa aikaa.
 
"mies"
Heh, oletpas sinä kaikkien naisten asiantuntija. Miten mulla on sellainen tuntuma ettei SULLA kovin paljon kokemusta ole, mistä revit näitä päätelmiäsi? Vai oletko sinäkin kokemusten rikkoma miesraunio?
Kyllä minulla on kokemusta naisista ihmisinä enemmän kuin enemmistöllä miehistä, sanoisin.

Kokemusteni pohjalta naisilla määrä ei korvaa laatua, etenkään psyykkisesti ja henkisesti. Minulle kumppanin tekniikka seksissä on aina ollut toissijaista siihen nähden, miten hän voi ihmisenä. Tosi moneen kun voi oppia... Seksi ei ole vain älykkäiden harrastus :p
 
[QUOTE="mies";28688420]Eihän seksi oikeasti ole mitään kovin "haastavaa". Käytännössä kaiken seksuaalisen voi halutessaan omaksua. Toki uskoakseni hyvästä lihaskunnosta on apua.

Sen sijaan minusta sinulla ruusa on erikoinen lähestyminen seksiin vaatiessasi täydellisyyttä siltä. Miehet yleensä vierastavat tuollaista ennakkoasennetta eikä se ruoki luovuutta näissä puuhissa. Itse en painottaisi täydellisyyttä vaan avointa kokeilua. Pään on helpompi nauttia kun seksi ei ole mikään insinööriajo.[/QUOTE]

Aikuinen, kokenut nainen tietää mitä tarvitsee, siinä missä aikuinen, kokenut mieskin. Ja osaa sitä vaatia. Ilman mitään hölynpölyä inssiajoista. Aikuinen, kokenut nainen osaa myös helposti lukea toista, pystyy antamaan miehelle paljon. Toki voi jotkut neitsyetkin olla tyytyväisiä ja oppivaisia keskenään. Mutta, mutta...
Joo, minä olin 6 vuotta ekan poikaystäväni kanssa, asuimmekin yhdessä. Luulin seksimme olevan todella hyvää ja olin siihen tyytyväinenkin tuolloin. Kunnes erosimme minun tahdostani ja aloin saamaan sitä vertailukohtaa. Nyt en edes viitsisi harrastaa sellaista seksiä mitä silloin pidin hyvänä, oli se niin surkeaa siihen verrattavissa mitä sen jälkeen tuli vastaan.
 
"jokuvaan"
Minusta se monen ajatus eksistä seksiopettajina on outo ja hatara. Ei kai sitä varten tartte käydä koulua tai kurssia, eikö ainoat ohjenuorat ole se mikä tuntuu hyvältä kumppanista ja itsestä? Ihan kuin kahdella neitsyenä vakiintuneena ei voisi olla tyydyttävä seksielämä?
Meillä on hyvä seksielämä vaikka oltiin neitsyitä kun tavattiin. Inspiraatiota pitää vain hakea muualta kuin oikesta kokemuksista :) Esim. lukemalla muiden kokemuksia voi oppia paljon. Ja eiköhän harjoitus tee mestarin vaikka kumppaneita ei olekaan kuin se yksi.
 

Yhteistyössä