Onko teilläkin tällaisia appivanhempia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apu-anna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apu-anna

Vieras
Mukavia ihmisiä, tietenkin, mutta mieheni on niin kiinni heidän mielipiteessään, että itse on melkein aloitekyvytön. Äiti ja isä pitää saada sanoa mielipiteensä joka asiaan, usein ennen kuin sitä minulta kysytään. Joskus tekis mieli lähteä lätkimään tästä kokonaan, mutta en voi lasten takia. Miten voi olla vielä yli kolmekymppinen mies kuin vauva, vanhempiensa hyväksyntää vailla joka asiassa? Ärsyttää, kun minä olen melkein viimeinen, joka kuulee asioista, kun niistä on jo äidin ja isän kanssa keskusteltu. Niin appiukko sanoo, että kertoiko se X, että näin meinattiin... Veneen ostosta tai jostain kotirempasta.

Tuossa juhannuksenakin sen huomasi, että itsestä tuntui kiusalliselta välillä mökillä sukujuhannusta viettää. Mies unohti minut kokonaan, meni nukkumaan ja heräsi omia aikojaan, puuhaili isänsä kanssa. Äitinsä ja minä, jotka ei ikinä olla kovin hyvin toimeen tultu, laitettiin ruokaa ja käytiin tahmeaa keskustelua siinä sitten. Teki mieli karata kiljuen useamman kerran. Iltaa kohti otin muutaman kaljan, kunnes anoppi sanoi miehelle, että eiköhän nyt riitä lasten nähden tuo kaljan juonti (noin 4 tölkkiä oli juotu), ja niinhän se sitten loppui, ja menin lasta nukuttamaan enkä enää viitsinyt nousta.

Että voi ahdistaa sellainen joka asiaan puuttuminen! Tietysti on hyvä, että ovat kivoja ja huolehtivaisia, ja lapsille parhaita, mutta miksi pitää meidän elämään puuttua koko ajan? Alkaa tuntua vankilalta ja kulissilta koko tämä avioliitto, kun elämme vain esittäen jotain täydellistä perhe-elämää, jotta appivanhemmilta ei kulmat vaan kurtistuisi.

Perkele, kun ottaa taas päähän... Ja kesälomaa jäljellä vielä muutama viikko ja vietämme suurimman osan.... appivanhempien luona. Tulen vielä hulluksi, ja teen jotain, syrjähypyn tai jotain. On sellainen tunne, että tukehdun. Mitä tekisitte. Ai niin, ja miehelle puhuminen on täysin turhaa. Suuttuu, jos hänen vanhempiaan kritisoi, ja tuo esille kaikki hyvät puolet, että he huolehtii ja ovat ystävällisiä ja tarkoittavat hyvää. Kyllä, mutta liika on liikaa. Ei tarvitsisi monta kertaa joka viikko pistäytyä, ja olla hyvää tarkoittavia, eihän?
 
Minun vanhemmat asuvat kauempana, mutta käyvät ja ovat yhteydessä. Vanhempani ovat kuitenkin sellaisia touhuilijoita, että ovat koko ajan reissussa tai jossain. Eivätkä ikinä ole puuttuneet minun elämään, siksi tämä nykyinen tilanne on niin ärsyttävä. Olen aina tehnyt omat päätökseni ja sitten ilmoittanut vanhemmille, että joo näinpä tein. Joskus tulee jotain pientä palautetta, useimmiten se on tyyliin, että aikuinen olet, itse päätät. Kun taas appivanhemmat tuntuu holhoavan koko ajan. Mieheni pitää vanhemmistani, ja harmi, etteivät asu lähempänä. Miehelläni on siskoja, ja hekin ovat vanhemmissaan aika kiinni. Ovat siis hyvin tiivis yhteiskunta, ei heillä oikein muita ystäviä tai tuttavia ole. Aika se sama sakki. Minulla on veli ja hänkin asuu toisella paikkakunnalla, ja pidämme yhteyttä, mutta en soittele hänelle ja kysele mielipidettä asioistani.

Tulen siis erilaisesta perheestä, missä minun mielestä olemme olleet vapaampia tekemään omia juttuja, eikä ole kenenkään hyväksyntää tarvinnut hakea. Tässä perheessä taas mitään ei saa tehdä, ilman että tarkistetaan ensin vanhemmilta ja sisaruksiltakin, että pitäskö vai eikö pitäs.. Mies on etenkin sellainen vatkaaja, että menee hermot. Minun mielipide ei paina kovin paljon, sanon sen tietysti aina ja perustelen, mutta silti käy vielä vanhemmilta tarkistamassa.
 
Kyllä sun pitäis kasvattaa selkäranka ja irtaantua miehen perheestä.

Miksi vietätte lomaa appivanhempien kanssa? Sano miehellesi, että hän voi mennä appilaan kun sinä ja lapset jäätte kotiin rentoutumaan/menette sinun sukulaisiin/sun kaverille....

Itse aikoinaan tein appivanhemmille ja omille vanhemmilleni selväksi, että minä kasvatan lapset parhaalla näkemälläni tavalla ja siihen puuttuminen on turhaa. He eivät ole nauvojaan tyrkyttäneet eivätkä kyllä apuakaan. Jos kysyvät lapsia (nyt jo isompia) yökylään niin aina on meille sopinut. Joskus tosin joudun sit oikomaan mummun kertomia totuuksia lapsille..
 
En usein mökkeilekään heidän kanssaan just siksi, että siellä tukehtuu. Ja tämä tilanne on mennyt tällaiseksi nyt kun molemmat jäivät eläkkeelle. Ennen sentään olivat työelämässä, eivätkä tuppaantuneet koko ajan. Nyt ei näköjään ole muuta tekemistä kuin vahdata meidän elämää.

Vietämme heidän luona lomaa, koska puitteet on lapsille upeat, siellä voivat tehdä vaikka mitä. Meinaamme kyllä muuallakin käydä. Enkä niinkään ehkä appivanhempia syytä mistään, eivät ilkeyttään tee sitä. Vaan se nyt tympii kun olen huomannut mikä tossu oma mieheni on. Ja ärsyttää, kun minusta tulee se kiukkuileva ämmä, jos minä en jaksa sitä koko ajan. Ja näin alkaa käydä jatkuvasti, kun haluaisin vaan oman elämäni hallinnan takaisin. Ja mieheni, kun se vielä tuntui mieheltä, joka tekee niin kuin hän ja minä halutaan. Ja alkaa tuntua, että se aika on ohi, enkä voi olla varma haluanko elää näinkään.
 
Hanki ap ihan omaa elämää ja tekemistä. Jos miehesi elää vanhempiensa kautta, sinä kyllä kuulostat eläväsi miehesi kautta. Mekin olemme kesäisin paljon miehen vanhempien luona, mies auttelee vanhempiaan talon töissä ja lapsi ei varmaan edes suostuisi muualla lomaansa viettämään. Minä teen osani esim. kotitöistä, mutta muun ajan käytän oman pääni mukaan. Lähden kaupungille. Käyn vaikka päivämatkalla jossain. Kutsun kaverin kylään tai menemme kahville navettakahvilaan. Käyn kirjastossa. Yhtenä vuonna kuljin kesäyliopiston kielikursseilla...
 
  • Tykkää
Reactions: Zarppa
Iltaa kohti otin muutaman kaljan, kunnes anoppi sanoi miehelle, että eiköhän nyt riitä lasten nähden tuo kaljan juonti (noin 4 tölkkiä oli juotu), ja niinhän se sitten loppui, ja menin lasta nukuttamaan enkä enää viitsinyt nousta.

No mutta hyvänenaika :O oikeassahan se anoppi oli.
Jos sinä siitä menet mökättämään kun et saa "kuin" 4 tölkkiä niin miksi et ensijuhannuksena anna anopin hoitaa niin lapsenlapset kuin poikansa jotta sinä vot mennä bilettämään teinityyliin
 
  • Tykkää
Reactions: Sankkuli
Ap, ymmärrän täysin! Ihan kuin itse olisin tuon kirjoittanut. Olen vakavasti harkinnut muuttamista lasten kanssa toiseen osoitteeseen, jos mies ei ymmärrä että perheen asiat sovitaan vaimon kanssa, ei vanhempien, niin sitten saa mennä. On ihan eri asia että appivanhemmat esim. määrää mitä heidän mökillään tehdään, kuin että ne puuttuu poikansa perheen asioihin muualla. Tällaisia ongelmia tulee, kun ei osata löysätä sitä napanuoraa lapsen aikuistuessa...
 
[QUOTE="harmaana";28645635]No mutta hyvänenaika :O oikeassahan se anoppi oli.
Jos sinä siitä menet mökättämään kun et saa "kuin" 4 tölkkiä niin miksi et ensijuhannuksena anna anopin hoitaa niin lapsenlapset kuin poikansa jotta sinä vot mennä bilettämään teinityyliin[/QUOTE]

Peesi tälle, vaikka ymmärrän kyllä ap:n pointin.

Ap:n mies muistuttaa minua muutama vuosi sitten, mun oli äärettömän vaikea lakata hyppäämästä vanhempieni pillin mukaan, vaikka kolmenkympin rajapyykki lähestyi nopeasti. Mies jaksoi tarpeeksi monta kertaa sanoa, etteä mun ei tarvitse tehdä niin ja olen tarpeeksi iso päättämään itse mitä teen ja sanomaan tarvittaessa vastaankin. Sitten hän seisoi myös tukenani, kun vanhempieni kanssa tuli kränää, nämä nimittäin ottivat nokkiinsa heti, kun yritin pitää puoliani.

Ilman miehen apua olisin edelleen jumissa vanhempi-lapsi -suhteessa enkä olisi päässyt itsenäistymään. Miehen kanssa meillä on ollut koko ajan kahden aikuisen välinen suhde, enkä ole ripustautunut häneen vanhempieni korvikkeeksi.
 
  • Tykkää
Reactions: mamacita_
Iltaa kohti otin muutaman kaljan, kunnes anoppi sanoi miehelle, että eiköhän nyt riitä lasten nähden tuo kaljan juonti (noin 4 tölkkiä oli juotu), ja niinhän se sitten loppui, ja menin lasta nukuttamaan enkä enää viitsinyt nousta.

En käsitä että pitää suuttua jos huomautetaan juomisesta kun on lapsia joita pitää vielä nukuttaa. Tuollainen on vastuuntunnotonta toimintaa. Miksei voi juoda sitten kun on lapsen nukuttanut????
 
[QUOTE="harmaana";28645635]No mutta hyvänenaika :O oikeassahan se anoppi oli.
Jos sinä siitä menet mökättämään kun et saa "kuin" 4 tölkkiä niin miksi et ensijuhannuksena anna anopin hoitaa niin lapsenlapset kuin poikansa jotta sinä vot mennä bilettämään teinityyliin[/QUOTE]

Siis neljä kaljaa kaikkiaan, ja siihenkin meni monta tuntia kun niitä lipiteltiin. Ei biletetty ei, en edes viittinyt saunassa käydä sen jälkeen. Ja lapset ei ole enää mitään vauvoja, vaan pikkasen isompia. Mitään kännirellestystä ei ikinä olla harrastettu heidän aikaansa, mutta saan kai minä muutaman juoda juhannuksena ilman, että ulkopuoliset siitä alkaa huomauttelemaan. En ihan älykääpiö ole sentään...
 
Itse taidat olla aika kiinni miehessässi? Osaatko tehdä itseäisesti loma juttuja? Jos ukkos haluaa olla porukoidensa kanssa niin keksi sinä jotain muuta mukavaa tekemistä?
 
Toisaalta kuulostaa vähän samalta kuin mun ajatukset ennen ja toisaalta taas samalta kuin miten itse toimin ennen :D
Mun mies meni aika lailla äitinsä pillin mukaan, niin kauan että sanoin asiasta. Ja mä taas soitan edelleen äidille kysyäkseni onko ulkona kylmä ja isälleni että tulee meille vaihtamaan lampun jos mun mies tulee "vasta" illalla :D
Meillä oli aikasemmin ihan sama tilanne jos oltiin mökillä miehen vanhempien ja isovanhempien kanssa. Nykyään vietän mielelläni aikaa myös anopin ja miehen mummin kanssa sillä aikaa kun miehet tekee pihatöitä. Ja sitten jossain välissä otetaan kahdenkeskistä aikaa.
 
[QUOTE="Vieras";28645885]Itse taidat olla aika kiinni miehessässi? Osaatko tehdä itseäisesti loma juttuja? Jos ukkos haluaa olla porukoidensa kanssa niin keksi sinä jotain muuta mukavaa tekemistä?[/QUOTE]

Olen varmasti miehessäni kiinni. Sillä tavalla tuntuu ainakin, että olisin toivonut, että olisimme päättäneet yhdessä mitä meidän talossa rempataan, tai mitä hankitaan, eikä hän appivanhempien kanssa. Eli tästä lähtien päättäköön he keskenään, ja jos mulle ilmotetaan olen niin kuin ei kiinnosta.

Vaan ihan oikeesti, en enää taida heidän kanssaan mökille mennä. Ei kai kenenkään tarvitse olla tilanteessa, jossa on kiusallisen ulkopuolinen. Mies saa mennä lasten kanssa, ja minä meen vaikka kielikurssille.
 
Olen varmasti miehessäni kiinni. Sillä tavalla tuntuu ainakin, että olisin toivonut, että olisimme päättäneet yhdessä mitä meidän talossa rempataan, tai mitä hankitaan, eikä hän appivanhempien kanssa. Eli tästä lähtien päättäköön he keskenään, ja jos mulle ilmotetaan olen niin kuin ei kiinnosta.
QUOTE]

Maksavatko appivanhempasi teidän remontteja tai hankintoja? Siinä tapauksessa voisin jotenkin käsittää, että yrittävät sanoa mielipiteensä tai että miehesi haluaa heitä kuunnella. Muussa tapauksessa en. Ja kyllähän sen viime kädessä pitäisi tosiaankin olla teidän kahden päätös. Miten miehesi perustelee sen, ettei sinua tarvitse kuunnella lainkaan?
 
Mulla oli tollasta entisessä elämässä ja koin kaikki hetket appi vanhempien kanssa ahdistavaksi. Halusin aina juosta pakoon, en viihtynyt yhtään. Kaikki oli niin pintapuolista, mistään ei oikeasti keskusteltu. Mitään hankintaa ei voinut tehdä ilman että anoppi olisi tarkistanut hankinnan ensiksi. Useinmiten he ostivat meille huonekalut, auton, osan asunnosta jne. jne. Minulla ahdistus vaan nousi ja tuntui kuin olisin vain tuleva vauva tehdas tässä "täydellisessä" perheessä jossa minulla ei ole omaisuutta tai mielipidettä. Karkasin 9 vuoden jälkeen ja perustin perheen jossa olen olemassa.
 
Meillä on parisuhde ollut aika pahasti kriisissä just sen takia, että appivanhemmat puuttuu liikaa, ja välillä mies ei uskalla tai raaski sanoa, että asia ei heille kuulu, tai sitten miehen mielestä puuttuminen on ok. Me asutaan ihan vierekkäin sukutilalla, ja sen takia tietysti on pakko tulla toimeen ja päättää joitakin asioita yhdessä, mutta siitä huolimatta me ollaan miehen kanssa pariskunta ja aikuisia ihmisiä, joilla on oma asunto. Ei auta kuin keskustella asioista, ja sopia yhdessä mihin rajan vetää. Mä esimerkiksi tein selväksi, että jos suunnittelee ja tekee päätökset meidän asunnon remontoinnin suhteen vanhempiensa kanssa ilman mua, niin saa vaikka sitten muuttaa heidän kanssa yhteen ja mä lähden häiritsemästä niiden perhe-elämää. Tai että silloin kun me vanhemmat esimerkiksi kielletään lapsia tekemästä jotain, niin isovanhemmat eivät saa tulla puuttumaan tilanteeseen sallimalla sitä mikä juuri kiellettiin.

En myöskään enää osallistu juurikana yhteisiin mökkeilyihin tai sukulaisvierailuihin, kun mua kohdellaan ihan ulkopuolisena, ja varsinkin lastenkasvatuksen suhteen astutaan tosi törkeästi varpaille, eikä mieheltä saa tukea. Mies joutuu välillähankalaan välikäteen, kun joutuu päättämään, viettääkö aikaa mun vai vanhempiensa kanssa, mutta itsepähän on päästänyt tilanteen tähän :)
 

Yhteistyössä