Lapsia komentavat sukulaiset

Et siis voi sanoa lapselle, että ei?

Tietenkin sanoin ja arvaa millainen itkunpurkaus tästä seurasi

Lähinnä ihmettelen hänen vanhempiensa toimintaa.

 

[QUOTE="vieras";28643986]Entä jos lapsi on mummolassa? Vanhemmat eivät puutu lapsen toimiin millään tavoin? Kuka saa komentaa mummo, pappa ... vai jokin muu sukulainen (ominen lapsien määrästä riippuen [/QUOTE]


Tottakai talon omistaja saa tehdä vieraalle selväksi talon säännöt.

 

Mun mielestä kotonaan saa kuka tahansa komentaa.

Näin justiinsa. Lapsen kotona komentoa pitävät lapsen vanhemmat. Jos eivät pidä, se on heidän ongelmansa jos lapsi hajottaa paikkoja. Sinne ei myöskään tarvitse mennä vierailulle, jos kurittomuus häiritsee.

Mutta jos ollaan vaikka siellä mummolassa, vanhemmat pitävät ensisijaisesti edelleen komennon, mutta jos lapset tekevät jotain sellaista, mistä mummo ei tykkää eikä vanhemmat komenna, saa mummo suojella omaisuuttaan ja komentaa. Tehköön omassa kodissaan mitä huvittaa, mutta toisen kodissa noudatetaan sen kodin sääntöjä.

 

[QUOTE="vieras";28643991]Tietenkin sanoin ja arvaa millainen itkunpurkaus tästä seurasi [/QUOTE]

Tais olla ensimmäisiä pettymyksiä, mitä joutui elämässään kokemaan, eikä kokemus miellyttänyt .

 

[QUOTE="vieras";28643991]Tietenkin sanoin ja arvaa millainen itkunpurkaus tästä seurasi

Lähinnä ihmettelen hänen vanhempiensa toimintaa.[/QUOTE]

Se on heidän tapansa toimia ja heillä on oikeus siihen, kuten sinullakin on oikeus omaasi.

Lapselta ei todellakaan voi kieltää yleisesti, mitä vanhempansa on sallinut, voit vain kieltää sen itseäsi kohden "En pidä siitä, että teet X" tai omassa kodissaan "Meillä ei tehdä x asioita"

Tykkäät itse tai et.

 

Hih. Kummia sukulaisia. Mulla on lapsettomista päinvastainen kokemus, osaavat olla parhaiten lasten kanssa ja kieltää nätisti/asiallisesti,kun ei ole sitä väsymystä mikä lapsiperheissä usein on. Tosin inhoan huomionkipeitä ihmisiä itsekin ja mun lapset eivät sellaisia ole. Siis vaikka kukaan ei huomioi niin mitään ei hajoa täällä eikä volyymi kohoa. Mummot asuvat kaukana ja muu suku niin kukaan ei ole koskaan nostanutkaan heitä mihinkään sfääreiin kuvittelemaan että he juuri olisivat maailman napa.

 

aihetta on, niin saa komentaa ja useamman kerran oli sukulainen tai ystävä, tuttu tai naapuri. Ja lapsen pitää totella myös vierasta aikuista.

Jos taas aihetta ei ole, niin lapsen vanhemman tehtävä on ohjeistaa, että meillä kyllä saa esim. juosta sisällä, jotta lasta ei komenneta turhasta. (siis jos ollaan ns. omalla reviirillä, kylässä taas vanhemman tehtävä on varmistaa että ko paikan sääntöjä tottelee myös lapset.)

Se että lasta komentaa joku muu kuin minä, ei kerro minun vanhemmuudestani yhtään mitään. Ja uskon, että lasta lähellä olevat ihmiset haluavat ohjata lasta oikeaan käytökseen, eikä vain pilkalla ja kiusallaan komennella.

 

Älkööt unohtako niitä, joiden lapset ovat jo aikuisia. Samaa settiä, mutta vielä kaikkiluulevammassa paketissa.

No just näin. Nimimerkillä terveisiä anopin & apen mökiltä.......

 

En jaksanut lukea koko ketjua. Mut olisiko mahdollista, että kyseiset kummit YRITTÄVÄT toimia kuten ihannekummit, eli läsnä ollessaan jakaa hieman kasvatustaakkaa, osallistua, välittää, kiinnostua, kantaa kortensa kekoon, tukea vanhempia kasvatustehtävässään? Metsäänhän tuo käytännössä kuulostaisi menevän, mutta voisiko olla, että tarkoitus on hyvä? Ja että siitä voisi ajatella jotain positiivistakin?

 

No just näin. Nimimerkillä terveisiä anopin & apen mökiltä.......

Meillä on kans miehen sukulaiset, sekä vanhemmat, että sisarukset hyvinkin tietäväisiä, miten meidän lapset tulisi kasvattaa.

Kaukana on heiltä idea tukea ja auttaa lapsen kasvatuksessa, enemmän on yritystä sabotoida meidän vanhemmuutta ja kasvatusperiaatteita.

He haluavat, että heitä totellaan enemmän kuin meitä. He haluavat että lapset saavat heiltä kaikki näyttävät härvelit ja pilipalikrääsät, ei kiinnosta kunnioittaa meidän pyrkimystä kasvattaa lapset pois materialismista. He haluavat, että he lapsemme ovat riippuvaisia heistä, eikä itsenäisiä. He haluavat meidän lapsiemme tekevän heidät onnellisiksi, lapsista viis.

 

Itse lapseton enkä ikinä kehtaisi ja uskaltaisi komentaa kenenkään lasta, en edes aiheesta. Ap:n kannattais sanoa asia suoraan kummeille ja hyvin napakasti.

 

Olen lapseton, tai no ekaa muksua odotetaan, mutta lasten kanssa on tullut paljon oltua ja kummilapsia aika lauma. Olen huomannut, että kun lapsia meillä kylässä, niin vanhemmat herkästi kieltävät vähän turhastakin, ksi ajattelevat, että nuo ei tykkää, jos lapset rymyää, kun ei heillä oo omia lapsia. Tuolloin saatan sanoa vanhemmalle, että no antaa olla, eihän tuo oo niin justiinsa - lapset on kuitenki lapsia, ei voi oottaa että tököttävät vaan paikallaan, ja jos lapsia kylään kutsuu, niin täytyyhän se olla tiedossa. Vanhempi voi kuitenkin näin päättää, kuinka toivoo lapsensa käyttäytyvän ja saa itse komentaa, jos kerron, että minua ei häiritse muksujen hälinä, kunhan eivät tyyliin tongi kaappeja ja särje paikkoja. Toisaalta saatan kyllä kieltääkin kavereitten muksuja, niin meillä, kuin heidän kotonaankin, jos näen että tarvetta on, mutta ei niin, että astuisin asiassa vanhempien varpaille. Sekin vaikuttaa, millä äänensävyllä lapsia ojentaa, pikkuveljelle pidän kovaakin jöötä, kun on meillä, mutta sitten taas kavereitten muksuja voi hellästi vaan nuhdella, tyyliin "nohnoh, eihän sitä nyt tuollai ruukata", vanhemmat ojentakoot miten lystää. Jos olen lapsenvahtina toisen lapsilla, niin silloin minusta kuuluu toimia, kuten ajattelisi vanhempien toivovan, maalaisjärki on sallittua. Mutta aloittajaa ymmärrän, en tykkäis itsekään tuollaisesta että koko ajan kielletään ja sekaannutaan, ja hyvä kun mies on tuollai huomauttanutkin asiasta

 

[QUOTE="vieras";28644104]En jaksanut lukea koko ketjua. Mut olisiko mahdollista, että kyseiset kummit YRITTÄVÄT toimia kuten ihannekummit, eli läsnä ollessaan jakaa hieman kasvatustaakkaa, osallistua, välittää, kiinnostua, kantaa kortensa kekoon, tukea vanhempia kasvatustehtävässään? Metsäänhän tuo käytännössä kuulostaisi menevän, mutta voisiko olla, että tarkoitus on hyvä? Ja että siitä voisi ajatella jotain positiivistakin?[/QUOTE]

Näin minäkin näen tilanteen.

 

Mulla on tapana ihmetellä ääneen että hyvä kaiku täällä,nimenomaan siis näiden kuorolaulajien komennellessa
En sano että lapseni olisivat ihan enkeleitä, mutta ärsyttää kun esim äiti tulee käymään niin stressitaso nousee kaikilla kun mummi laittaa kaiken lasten syyksi, jos puhelinta ei löydy niin ensin torutaan lapset, sitten huppista vaan löydetäänkin puhelin omasta laukusta :/

 

Se on kans rasittavaa, jos joku kumoaa vanhemman kiellon. Esimerkki:

lapsi on menossa ottamaan pöydältä keksiä tms. vaikka kohta olisi ruoka-aika. Sanon että ei vielä saa ottaa. Niin sukulainen sanoo että ota vaan ja äiti on tuhma kun kieltää. Tämä siis ko. sukulaisen kotona. Sitten tulee lapselle entistä kovemmat raivarit.

 

Esinnäkin, tämä aloitus ei ollut mikään hyökkäys kaikkia lapsettomia vastaan. Anteeksi jos kirjoitin sen väärin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että ihminen jolla ei ole esim. omaa lasta tai kokemusta lapsista ei tiedä kaikkia lasten kasvatukseen kuuluvia "jippoja". Uhmaikäisen pitää antaa joskus raivota rauhassa tai niin kuin joku kirjoitti, että kauppareissulle ei aina tarvi hanskoja. Tai että jos lapsi on oppinut jotain pissakakka-juttuja niin höpöttäkööt niitä hetken, siihen ei kannata kiinnittää mitään huomiota tai ainakaan alkaa tehdä siitä vielä isompaa numeroa.

Niin ja lasta ei saa riehuttaa ja sitten aloittaa komentelua, kun ei enää jaksakaan peuhata lapsen kanssa. Eli parempi antaa olla lapsen rauhassa tai vaikka muovailla tai väritellä tms.

Tai tulla kylään ja lykätä heti lapselle karkkipussi käteen. Huokaus. :/

Hyvin on varmasti vikaa meissä vanhemmissakin.

Ei nuo lapset aina usko nätisti. Siis kun ollaan oman perheen kesken kotona. Joskus omakin ääni nousee ja jäähyllä ravataan, lapset myös paljon tappelevat, leluista tulee kinaa jne. Mutta se on tätä meidän elämää, ikävä kyllä. Mutta todellisen tarpeen tullen, kyllä me omat lapsemme saadaan ojennukseen. Eli kyllä meillä kuria löytyy.


Voi olla, että tämä sukulaisten komentelu ärsyttää juuri eniten sen takia, että lapsetkin huomaavat, että tilanne on outo (setä komentaa, äiti ei komennakaan) eivätkä enää tiedä mitä tehdä. Ja kyllä lapsia harmittaa, kun odottavat kummeja kylään ja koko ajan joku vain komentaa.

Ehkä eksyn jo aiheestakin.

Mummula on haastava paikka, olen siellä ehkä entistäkin tiukempi, ehkä mummulla ja vaarilla on oikeus olla niitä "lellijöitä", he eivät tosiaan turhasta komentele. Mutta kummit kyllä komentavat sielläkin ihan miten sattuu.

ap

 

Meillä kanssa samanlaista problematiikkaa lapsettoman kummitädin kanssa. Odottaa lapselta hyvin aikuismaista käytöstä ja toruu ihan epäolennaisista asioista. Ei olla enää juurikaan tekemisissä, lähinnä pyrin tapaamaan tätä kummitätiä ilman lasta (on minun nuoruudenystäväni alunperin).

 

Kirjoitin enemmänkin väärin, siis ensinnäkin.

 

Kaikkien aikuisten tulee tarvittaessa voida komentaa väärin toimivaa tai tekevää lasta.

Mun kotiini ei kyllä ole kellään perheen ulkopuolisella aikuisella asiaa tulla keksimään uusia sääntöjä. Voisi itselläkin verenpaine nousta, jos vieras tulisi päsmäröimään mulle kodissani, että huuhtele tiskirätti kylmällä äläkä kuumalla, ja ethän nyt todellakaan jätä sitä ovea lukitsematta.

Lähes yhtä raivostuttavaa on, kun joku alkaa leikkiä sääntöjumalaa lasten leikkipaikoilla. Jos leikkinurkassa on rakentelukuutioita, niin totta vitussa niitä saa muut pinota, vaikka se omaa juliajessiinaa ahdistaisikin. Ja puiston liukumäestä saa laskea mahallaan naama edellä jos haluaa, turha siitäkään on muille lapsille inistä.

 

Mun kotiini ei kyllä ole kellään perheen ulkopuolisella aikuisella asiaa tulla keksimään uusia sääntöjä. Voisi itselläkin verenpaine nousta, jos vieras tulisi päsmäröimään mulle kodissani, että huuhtele tiskirätti kylmällä äläkä kuumalla, ja ethän nyt todellakaan jätä sitä ovea lukitsematta.

Lähes yhtä raivostuttavaa on, kun joku alkaa leikkiä sääntöjumalaa lasten leikkipaikoilla. Jos leikkinurkassa on rakentelukuutioita, niin totta vitussa niitä saa muut pinota, vaikka se omaa juliajessiinaa ahdistaisikin. Ja puiston liukumäestä saa laskea mahallaan naama edellä jos haluaa, turha siitäkään on muille lapsille inistä.

Aivan totta. Jos vieras lapsi kiipeää puuhun tai mökin katolle, ja jessicamarcukselle kiipeäminen on kielletty, on turha alkaa kieltää kaikkia kun oma meidän jessicamarcuskaan ei saa.

Tai jos oma lapsi ei saa laskea väärinpäin mäkeä, niin samaisen lapsen äiti ei voi kieltää laskemista muilta.

Virallisia sääntöjä on noudatettava, ksoka niiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa usein haittaa muille:
- jos et noudata lliikennesääntöjä, muut joutuvat sinun takia vaaraan.
- Jos roskaat hesen leikkipaikan ja syöt siellä, paikasta tulee muillekin epäviihtyuisä.

sen sijaan ketään ei pitäisi haitata, jos joku leikkii raisummin kuin toinen, kiipeää tai laskee "väärälllä tavalla": kaikkia lapsia ei pidetä pumpulissa eikä joka aivastuksesta tai näpystä kehitetä allergiaa

 

Kummat kummit, mutta samanlainen tapaus on munkin tuttavapiirissäni. Hyvää tarkoittaa, mutta itse jään aina suunnilleen suu auki sanattomaksi ko. tilanteessa, enkä osaa puuttua. Omatkin lapset yleensä vähän hämmentyvät... tai siis eivät nyt enää, kun ovat jo isompia, mutta pienempinä kyllä.
Itse olen niin tyytyväinen, kun mulla ei ole muiden lapsiin komenteluvelvollisuutta, paitsi jos ovat vastuullani. Tai jos kyläilevät meillä vaikkapa vanhempiensa kanssa, niin en puutu vanhempien kasvatukseen, mutta kerron meidän talon säännöistä.

 

Vaikka pidänkin omat lapseni kurissa, pidän myös tarpeen tullen heidän puoliaan. Jos toinen aikuinen komentaa tai kieltää tarpeettomasti jotakin (esim. meidän omassa kodissa kieltää lasta leikkimästä leluillaan tms), sanon kyllä napakasti ääneen, että meillä saa leikkiä. Sen sijaan aiheesta komentaminen ei itseäni häiritse tai se, että toinen aikuinen toistaa saman komennon minkä itse olen juuri sanonut.

Itse olen kerran ollut tilanteessa, josta teki mieli lähteä ovet paukkuen omien muksujen kanssa pois. Kyläilimme lapsettoman pariskunnan luona ja lapsemme ihan nätisti olivat ja leikkivät. Toinen vauvana tutki matolla lelua ja 3v istui sohvalla selailemassa kirjaa. Yhtäkkiä isäntä alkaa 3-vuotiaalle paapattamaan, että "tähän et sitten koske ollenkaan, eikä täältä oteta mitään. Tännekään ei ole sinulla asiaa ja noihin ei kosketa..." Kahvipöydässä olimme vielä istumassa kun isäntä ryntää hakemaan imuria ja siivoamaan lapselta pudonneet keksinmuruset. Ja kaikenlaista muuta hössötystä piti lopunkin ajan. sittemmin on tällekin pariskunnalle syntynyt lapsia ja en voinut olla virnuilematta itsekseni kun viime kyläilyllään leikki-ikäisensä meni meillä "pitkin seiniä" ja vanhemmat yrittivät pitää lastaan aisoissa...

 

Kun olen lapseni kanssa yhdella lapsettomalla tutulla käymässä, ja lapseni tekee jotain, mistä tietysti kiellän häntä ja tämä tuttavani on myös huutamassa samasta asiasta? Komentaa toki saa, mutta jos minä, lapsen äiti siitä ensimmäisenä sanon niin pitääkö siinä sitten olla mukana komentamassa. Ärsyttävää

 

Mun veli ja sen entinen vaimo oli lapsettomia ja kyläillessään meillä kontrollloi koko ajan meidän 3-vuotiasta tytärtä. Mitään toinen ei saanut tehdä/koskea kun heti tuli komentoa ja kieltoa perään. Kauhea kasvatus/neuvontavaihe päällä koko ajan. Tulkitsin sen siten että heillä kova hinku toteuttaa kasvatustehtävää ja lapsettomanahan yleensä virtaa siihen tuntuu riittävän nyt veli uuden vaimonsa kanssa itsekin vanhempi ja aikas spartalaiset metodit on heillä käytössä. Nyt minä sitten kommentoin heidän kasvatustaan ...ei pysty pitää turpaa kiinni kun alle vuoden ikäistä nippaillaan ja vauvan loukatessa itsensä isä mylvii et ei se sattunut ja kieltää itkemästä.