nuori kysyy
Niinno emmä tiedä miltä tämä teiltä kuulostaaAlkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä!;28632864:No ihan varmasti masentunut voi miettiä tilaansa, järkyttävä kommentti! On olemassa myös normaalia, rakastavaa kasvatusta. Ainoat vaihtoehdot eivät ole välinpitämättömyys ja hakkaaminen. Tuskin voi sanoa että on "saanut helpolla kaiken" jos ei ole saanut lapsena rakkautta ja huolenpitoa. Se särkee ihmistä ihan eniten.
Ap, ikävä kyllä lapsuutesi TULEE vaikuttamaan sinun elämääsi. Mutta sinä itse voit vaikuttaa siihen vielä enemmän, esim. hyvällä avulla alat tunnistaa huonot ystävät jo ennen kuin heidän kanssaan edes ystävystyt. Näin et enää ajaudu huonoihin suhteisiin. Todella harmillista ettei sinulla ole ketään kehen nojata. Älä kuitenkaan juutu itsesääliin, vaan päätä ja lupaa itsellesi että haet apua niin kauan kunnes saat sen. Kun sen teet, LUPAAN että elämäsi helpottuu ja siitä alkaa nähdä myös hyviä asioita.
Synnyt perheeseen jossa vanhemmat vaan joka viikko riitelee samoista asioista, mutta eivät silti saa eroa aikaseks. Välillä se huutaminen alkaa yöllä, toisinaan päivällä. Ite yrität huutaa siinä välissä niille et turpakiinni!, mut se ei silti välttämättä yleensä auta mitään vaan jatkuu..
Sit sulla alkaa joskus nelosella murrosikä ja hankkiudut poikien kanssa ongelmiin. Saat huonon maineen.
Siirryt ylä-asteelle ja kiusaaminen alkaa. Millon olet läski, ruma, horo tms. pääasiassa horo, oot kuulemma pannu sen ja sen jätkän kanssa vessassa jne. toi kuuluu sillon jokapäiväseen mun elämään koulussa ja kotona sit vanhempien tappelu, jos sitä sattuu olemaan. Sit sulle ei koskaan aseteta mitään rajoja, oot saanu yleensä kaiken minkä oot halunnu. Minun vika? sitten mun annetaan teini-iässäkin niinkun joskus 13-vuotiaasta eteenpäin, ryypätä ja rellestää tuolla miten haluan ja mulla ei oo kotiintuloaikoja. Mun kaverit ei nää tästä ees niitä vikoja? Sitten sairastun ja masennun.
Peruskoulun jälkeen lopetan koulun. Pitää lyödä kiusaaminen poikki, et jaksa enää ruveta kantamaan mainetta uudessa koulussa ja olla muiden halveksittavana.
Tutustut yhteen jätkään, rakastut. Yrität saada siltä tukee, mut se ei oo oikein halukas siihen mun ehdoilla. Se kuulee mun menneisyydestä ja vittuilu alkaa. Mun otsassa lukee arvoton, eikä se selvästikään välitä.
Nyt en ees jaksa huolehtii itsestäni. Vanhemmat tietää mun kiusaamisesta, mut me ei koskaan siitä keskustella. Mua ei koskaan halata tai anneta muutakaan tukee, rakasteta, olla läheisiä. Ei olla koskaan oltu. Mut ainiin, kaikkeen oon saanu kuitenkin aina rahaa ihan hyviä vanhempiahan ne on ja mulla on kaikki tosi hyvin.