Voisko sossu auttaa mua?

Täytän ihan piakkoin 18-vuotta ja mun tilanne on tosi kusinen. Mun vanhemmat ei suostu yhtään tajuu mun pahaa oloo, vaikka ne tietää et mulla on ollu jotain ongelmia, mutta ne on niin sokeita ja huonoja vanhempia että ne ei jotenkin sit välitä/haluu tajuta sitä että mulla on masennusta, ahdistusta ja muita mielenterveysongelmia... Mulla on lähteny elämänhallinta täysin käsistä ja saatan joutua nyt muutenkin aika isoihin vahingonkorvausmaksuihin. Minä en jaksa enää. Kukaan ei usko mua, kukaan ei auta mua, kukaan ei tue mua ja mulla sekoaa pää... :/ mä en pärjää sosiaalisissa suhteissa, en saa kavereita, pilaan ne kaverisuhteet aina jotenkin mielenterveysongelmillani.. mua inhoo moni muu nuori, koen siitäkin hirmusta painetta ja pelkään miten mun elämä onnistuu tulevaisuudessa. Mulla siis ei jää kavereita yhtään, eikä nyt myöskään ilmeisesti vanhempia. MÄ OON IHAN YKSIN! ... voisko sossu auttaa mua pääsee elämässä eteenpäin, jos menisin sinne ja suostuisin hakeutumaan mielenterveyspuolelle hoitoon.. niinku terapiaan ja tarvittaessa ottaa ehkä lääkkeitä? koska mä huomaan, et mä nyt itsekin tarviin oikeesti sitä. Mä tarviin kaiken mahdollisen avun.

ja voisko sossu auttaa myös mua taloudellisesti, siis oman kodin saamisessa ja et auttais vuokran maksussa jne? ettei mun tarviis enää jäädä loukkuun noiden vanhempien kanssa ja olla riippuvainen niistä... voisin myös jossain vaiheessa hakeutuu esimerkiks jonnekin kurssille tai jotain... en tiedä

 

No kysyt sieltä. Sossussa kait alle 25v on nuoriasiakas joille on tarjolla parempaa apua kun yli 25v. Siis apu on kattavampaa. Mutta jos olisit hakenut apua jo alle 18v olisit saanut sitä varmasti. Nyt vaan puhelin käteen ja soittamaan ja älä nyt vanhempias syytä..

 

No yritin saada peruskoulussa jo apua, kun puhuin kuraattorille ja näin. Kukaan ei pistäny asioita eteenpäin tai kuunellu mua... Kotona minä sain kyllä kuulla raivoomista taas siitä, et mitä mä oon menny tekemään kun oon menny kertomaan ja miten huono ihminen mä oon. Kerroin, että meillä koko ajan vaan riidellään ja ollaan riidelty siitä asti kun minä oon ollu penska ja mulla on aika paha olla siellä. Eikä ne oo kehdannu ees ikinä asettaa mulle mitään rajoja. Sitten kun mun vanhemmat pääsi puhumaan sinne kuraattorille, ne puhu ittensä siitä tilanteesta irti, eikä myöntäny mitään meidän kodin ongelmista... Ukki ja mummokin oli sanonu niille, että sanokaa vaan siellä ettei oo mittään. En oo päässy repii itteeni irti ennen 18 vuotta siis niistä ja joutunu aina kärsii jotenkin, mikä on tuonu ehkä myös mukanaan mulle muita ongelmia, siis toi tasapainottomuus ja rajoittamattomuus, mut emmä toki niitä syytä...

 

Ei hullumpi liitto! - Mielenterveyden keskusliitto ry

sun pitäis saada se ensimmäinen yhteydenotto jonnekin suuntaan tehtyä - neuvovat kyllä eteenpäin sieltä. Kokeile vaikka tätä liittoa, se on kansalaisjärjestö ja auttaa ihan jokaista .

Jossain vaiheessa olisi varmaan hyvä sinun saada tukihenkilö, kun lähdet rakentamaan tulevaisuuttasi.

Kyllä se aurinko sieltä vielä pilkistää :hug:.

 

Vanhemmat elättää sinut kunnes olet 18,sitä ennen ei sossusta heru latiakaan.
Lisäksi nykyisin sossu ei maksa toimeentulotukea täysimääräisenä ellet hakeudu kursseille tai kouluun.
Mikä on erittäin hyvä asia ettei voi jäädä kotiin loisimaan.
Jos sulla on mielenterveydellisiä ongelmia,varaa aika terveyskeskukseen lääkärille ja esitä siellä asiasi,saat lähetteen psykiatriselle puolelle jos hyvin käy.
Vahingonkorvausasiat joudut ihan itse maksamaan,jos ei rahat riitä ne odottaa ulosotossa kyllä korkojen kera.
Mä en ihmettele että sulla on huonot välit vanhempiisi tolla asenteella.
Ei se sossu ole mikään pelastava paikka joka hankkii sulle oman kämpän ja maksaa sen sulle kun olet ryssinyt välisi vanhempiisi.
Kuulostat ihan 13 vuotiaalta jolle on juuri puhjennut murrosikä ja elämä on paskaa.

 

Joo puolustelkaa vaan tekin nyt niitä mun vanhempia vaikka ette mitään tiedä... juurihan tuolla kirjoitin, että ei meillä muuta kun tapella, eikä mulla ole koskaan ollut mitään rajoja. Oli virhe tulla täältä ees kysymään, morjens

 

Kyllä heruu..mä olin 16v kun muutin pois kotoonta..Sosku autto mut alkuun ja joten tämä "akka" voi ottaa asioista selvää ennen kun tulee sanomaan mitää.

Ap:rohkeasti soitto sossuun.Lastensuojelu puoli kyllä auttaa sua pääsemään eteenpäin

 

Mä en tiedä onko se mahdollista, mut suosittelen kokeilemaan nyt kun olet vielä alle 18v. Tee itsestäsi heti tänään lastensuojeluilmoitus.
Jos pääset lastensuojelun asiakkaaksi, jälkihuolto jatkuu muistaakseni 21v asti ja silloin olisi joku joka huolehtii sun asioista.
Sun vanhemmat on tehny ehdottoman väärin, kun eivät ole hakeneet sinulle apua vaikka olet pyytänyt. Joskus vanhempien vain on vaikea myöntää omaa vajavaisuuttaan ja sitä että oma lapsi tarvitsisi jossain asiassa erityistä tukea.

Soita saman tien oman kaupunkisi lastensuojeluun.

 

Aika ilkeitä vastauksia olet ap saanut, ilmeisesti nuo ihmiset on vielä sen tabun vallassa että "kaikki vanhemmat ovat lapsilleen hyviä". Paskat ovat, on todella paljon todella paskoja vanhempia! Toivottavasti vielä palaat kuitenkin lukemaan. Et ilmeisesti ole tällä hetkellä missään koulussa?

Minä suosittelisin, että jos suinkin pystyt, niin hakeudu jonnekin kouluun KAUAS vanhemmistasi, jonnekin jossa on asuntola tai ainakin mahdollisuus soluasumiseen. Näin pääset tuosta "pahan vaikutuspiiristä" pois. Saat opintotukea ja tarvittaessa opintolainaa ja/tai soskusta toimeentulotukea. Useimmissa oppilaitoksissa on myös mahdollisuus hakeutua opiskelijaterveydenhoidon piiriin, jolloin pääsisit puhumaan huonosta lapsuudestasi ammattilaisille.

Jos opiskelu tuntuu vielä liian hankalalta, otat sitten vain suoraan yhteyttä sosiaalitoimistoon. Olet vielä niin nuori, että sinun on mahdollista saada lisäapua (ei välttämättä rahaa, vaan keskustelua, neuvoja yms). Tärkeintä olisi nyt päästä pois sieltä vanhempiesi luota ja korjaamaan omaa elämääsi. Olen varma että se alkaa tuntua ja näyttää paljon paremmalta, kun pääset huonosta koti-ilmapiiristä pois. Olet aikuinen, nyt pystyt rakentamaan elämästäsi omasi .

 

No palasin vielä lukemaan, onneksi. Niin, mä en ehkä enää ikinä halua/tai pysty kouluun menemään, kahtoo nyt, mut jotain kursseja tms voisin jatkossa harkita... kun ois kiva saada joskus kuitenkin joku hyvä työ, josta sais hyvin rahaa! Niin ja ei mun vanhemmat sillä tavalla paskoja ole ollu että ne ois hakannu mua, ne vetoo aina siihen et kun mä oon saanu niin paljon materiaalista et mulla on kato kaikki hyvin... mutta koskaan mua ei halata kotona, harvemmin sanotaan et mua rakastetaan, ei olla koskaan keskusteltu siitä mun kiusaamisesta ja kysytty miten mä voin sen asian kanssa, ne tietää et mä oon ihan yksin, vailla koulutuspaikkaa, töitä, ei oo suostunu silti hakee mulle terapiaa ja tarvittaessa lääkkeitä koska eihän meidän tytöllä voi nyt ikinä mitään masennusta olla... !! ihan silkkaa laiskuutta <- tää on kai se ajatusmaailma. Ei myönnetä sitä, että meillä tapellaan joka viikko, ollaan tapeltu monta vuotta, nalkutetaan, asiat kiertää samaa kehää, ei päästä erilleen vaan selitetään jostain rakkaudesta. Ei minun auta kun lähteä! Mulla ei jää täältä nyt kavereita, eikä vanhempia ja pelottaa miten mä oikein tälläsenä pärjään ja miten mun tulevaisuus menee... oon tippunu ihan raiteilta elämässä ja entä jos, joudun kohtaa vielä niitä ihmisiä jotka teki mun elämästä joskus helvettiä, enkä pysty ees hakee vanhemmista tukee... miten mä jaksan... t. hirttoköysi sopis varmaan kaulaan ja mun ajatukset on usein tälläsiä, mut en oo uskaltanu viel mitään tehdä.. haluisin ulos vaan näistä olotiloista ja mun nykysestä elämästä ja menneisyydestä..

 

Enkä voi luottaa kehenkään kaveriin... ne kertoo kaikki mun jutut eteenpäin, kun avaudun mun olotiloista. Esim. sen muuton... mikä luo lisää pelkotiloja, jos ilkeet ihmiset tietää minne meinaan mennä

 

Otapa selvää erilaisista kansanopistoista. Niissä on monessa asuntola, ja joissakin jopa puolihoito tms. Noihin usein saa myös kuntoutusrahaa yms, jolloin maksut eivät ole ongelma.

Tuo on ihan paskapuhetta että lapselle riittäisi materia. Ei lapsi ole mikään kasvi joka kukoistaa kunhan saa multaa ja vettä! Henkinen puoli on jopa tärkeämpi. Vanhempasi ovat pilanneet lapsuutesi, mutta älä anna periksi ja anna heidän pilata aikuisuuttasikin. Niin käy jos annat periksi.

Ikävä kyllä menneisyytesi altistaa sinut sille että "ystävät" ovat myös samanlaisia kuin vanhempasi. Terveen lapsuuden elänyt tunnistaisi tunnekylmät paskiaiset heti, mutta sinä et koska olet kasvanut epänormaalissa ympäristössä. Tämänkin voit aikuisena itse korjata, mahdollisesti hyvä tuen avulla.

Tarvittaessa voit ottaa yhteyttä myös mielenterveystoimistoon, sieltä(kin) varmasti osataan ohjata oikeiden tukipalveluiden pariin. Halaus, olet oikeasti tärkeä ja ihana ihminen ja sinulla on vielä hyvä elämä edessä . Usko se vaikeimpinakin hetkinä; enää et ole vanhempiesi vallan alla, vaan voit pikkuhiljaa alkaa itse korjata elämääsi. Pienin askelin.

 

Mene sinne terveyskeskukseen nyt heti, ja kerro rehellisesti miten huonosti voit. Eka askel on pakko ottaa itse, mutta sen jälkeen toivottavasti saat tarvitsemasi avun.

 

Semmoinen varoituksen sana vielä: Suomen terveydenhuolto on aika huonolla tolalla, ikävä kyllä. Kannattaa varautua siihen ettei apua välttämättä saa ekalla pyytämällä (tämän oletkin jo huomannut) . Joskus joutuu olemaan todella sitkeä, ja etsimään itse eri vaihtoehtoja. Ehkä käymään useallakin luukulla. Mutta lupaan, että LOPULTA sitä apua saa, täysin varmasti. Älä siis lannistu jos sitä ei heti löydy, etsit vaan sitten toisen keinon. Apua on saatavilla, mutta kaikkien säästöjen takia sitä ei yleensä helpolla saa vaan joutuu itse näkemään vaivaa. Toivottavasti löydät esim. soskusta tai mielenterveystoimistosta jonkun tukihenkilön joka voisi auttaa niissä kiemuroissa.

 

Minnekään asuntolaan mä en haluu, vaan mielellään asuu omassa rauhassa.. joo ja mun menneisyys vahvistaa sen et saman ikäset ystävät haukkuu just esimerkiks sekopääks nykyään, ennen olin läski, ruma ja horo pääasiassa. Tota mä just pelkään, et tuleeko toi viel vaikuttamaan jotenkin mun tulevaisuuteen, kun on noita ihmisiä ongelmina enemmän kuin pelkästään omat vanhemmat. Musta tuntuu et kerta toisensa jälkeen tipun kuopasta kuoppaan ja meen vaan entistä sekavemmaks, en saa otetta mistään. 18v synttäreitäkään ei tuu olee... ei ois ketään edes kenen kanssa juhlia jne... hienot muistot tulee olemaan aikuisuuteen astumisesta. Kuvittelin pienenä et tääkin päivä tulis olee erillainen, et mulla ois ystäviä ja meno ois ilonen ja hyvä ja mentäs baariin bailaamaan... paskat

 

Siellä taas yks angstaava hemmoteltu kakara poraa. Oikeasti masentunut ei juuri jaksa miettiä syitä tilaansa.. tosin muiden syyttely kuuluu monesti asiaan.
Olisiko AP ollut parempi et porukat olis potänyt vaikka hakkaamalla rajat? On se vaikeaa kun liian helpolla saanut kaiken, ei ole vaadittu mitään ja sitten surkustaa kaikki.
Sori, sympatiat vanhemmille.. on vähän liikaa suvussa noita kermapyllyjä ollut, jotka odottaa sitten yhteiskunnan maksavan kaiken jos ei kiinnosta vanhempiaan yhtään kuunnella. Kiittämättömiä kakaroita, ei sen ihmeempää.

 

[QUOTE="just";28632697]Kyllä heruu..mä olin 16v kun muutin pois kotoonta..Sosku autto mut alkuun ja joten tämä "akka" voi ottaa asioista selvää ennen kun tulee sanomaan mitää.

Ap:rohkeasti soitto sossuun.Lastensuojelu puoli kyllä auttaa sua pääsemään eteenpäin[/QUOTE]

Lastensuojelu ei korviaan lotkauta kun on peruskoulun päästötodistus kädessä,oppivelvollisuus suoritettu ja mittarissa juuri 18,kova halu muuttaa omaan kämppään asumaan yhteiskunnan siivellä,eikä aikomustakaan enää koskaan tässä elämässä mennä kouluun kuten ap juuri kertoi.
Kun menee mielenterveyspuolelle valittamaan masennusta,saa sairaslomaa maksimissaan vuoden ja lääkityksen millä voi turruttaa itsensä zombieksi mutta luojan kiitos nykyään on alettu jo nuoriakin kuntouttamaan väkisin ettei ne saa enää loisia punkanpohjilla vuosikausia tekemättä mitään.
Kaverin 20 likka on nyt hätää kärsimässä kunnei enää heru saikkua ja työkkäriki pisti pakkokurssille ja sossu vei toimeentulotuesta 60 prosenttia kun ei muuten suostunu.Kiros vaan että vittu ny o pakko mennä.

 

Miks suomen terveydenhoito on sit niin huono? Eikö meidän maassa sen pitäis olla just todella hyvää? mä en ymmärrä jos sielläkin joutuu juoksee luukulta toiselle saamatta apua... just toi pelottaa jos ne on tollasii, et ottaakohan nekään nyt aikuisena mun hätää tosissaan, vai valahanko oikeesti lopullisesti kuoppaan, enkä saa tästä yhteiskunnasta edes otetta. Mä kun aina kiukuttelen ja oon välillä vähän sekasin mielenterveysongelmieni takia.. niin nää ihmiset ei esimerkiks usko sitä, vaan aattelee et mulla on vaan paska luonne ja haluun olla tollanen... siks ne vihaa mua ja pelkään et ne tekee tulevaisuudessakin mun elämästä helvettiä jos niille tulee joku tilaisuus siihen, koska pitävät mua huonona ihmisenä. Kaikki on ihan solmussa...

 

No ihan varmasti masentunut voi miettiä tilaansa, järkyttävä kommentti! On olemassa myös normaalia, rakastavaa kasvatusta. Ainoat vaihtoehdot eivät ole välinpitämättömyys ja hakkaaminen. Tuskin voi sanoa että on "saanut helpolla kaiken" jos ei ole saanut lapsena rakkautta ja huolenpitoa. Se särkee ihmistä ihan eniten.

Ap, ikävä kyllä lapsuutesi TULEE vaikuttamaan sinun elämääsi. Mutta sinä itse voit vaikuttaa siihen vielä enemmän, esim. hyvällä avulla alat tunnistaa huonot ystävät jo ennen kuin heidän kanssaan edes ystävystyt. Näin et enää ajaudu huonoihin suhteisiin. Todella harmillista ettei sinulla ole ketään kehen nojata. Älä kuitenkaan juutu itsesääliin, vaan päätä ja lupaa itsellesi että haet apua niin kauan kunnes saat sen. Kun sen teet, LUPAAN että elämäsi helpottuu ja siitä alkaa nähdä myös hyviä asioita.

 

[QUOTE="vieras";28632837]Siellä taas yks angstaava hemmoteltu kakara poraa. Oikeasti masentunut ei juuri jaksa miettiä syitä tilaansa.. tosin muiden syyttely kuuluu monesti asiaan.
Olisiko AP ollut parempi et porukat olis potänyt vaikka hakkaamalla rajat? On se vaikeaa kun liian helpolla saanut kaiken, ei ole vaadittu mitään ja sitten surkustaa kaikki.
Sori, sympatiat vanhemmille.. on vähän liikaa suvussa noita kermapyllyjä ollut, jotka odottaa sitten yhteiskunnan maksavan kaiken jos ei kiinnosta vanhempiaan yhtään kuunnella. Kiittämättömiä kakaroita, ei sen ihmeempää.[/QUOTE]

Siinä taas yks ihminen joka ei tiedä yhtään mistään mitään... joo mua saa hakata, se ois ihan jees

 

[QUOTE="akka";28632848]Lastensuojelu ei korviaan lotkauta kun on peruskoulun päästötodistus kädessä,oppivelvollisuus suoritettu ja mittarissa juuri 18,kova halu muuttaa omaan kämppään asumaan yhteiskunnan siivellä,eikä aikomustakaan enää koskaan tässä elämässä mennä kouluun kuten ap juuri kertoi.
Kun menee mielenterveyspuolelle valittamaan masennusta,saa sairaslomaa maksimissaan vuoden ja lääkityksen millä voi turruttaa itsensä zombieksi mutta luojan kiitos nykyään on alettu jo nuoriakin kuntouttamaan väkisin ettei ne saa enää loisia punkanpohjilla vuosikausia tekemättä mitään.
Kaverin 20 likka on nyt hätää kärsimässä kunnei enää heru saikkua ja työkkäriki pisti pakkokurssille ja sossu vei toimeentulotuesta 60 prosenttia kun ei muuten suostunu.Kiros vaan että vittu ny o pakko mennä.[/QUOTE]

Eli mä oon susta lorvija? tästä saa vähän sellasen käsityksen.. noin kai ne mun vanhemmatkin ajattelee...

 

Miks suomen terveydenhoito on sit niin huono? Eikö meidän maassa sen pitäis olla just todella hyvää? mä en ymmärrä jos sielläkin joutuu juoksee luukulta toiselle saamatta apua... just toi pelottaa jos ne on tollasii, et ottaakohan nekään nyt aikuisena mun hätää tosissaan, vai valahanko oikeesti lopullisesti kuoppaan, enkä saa tästä yhteiskunnasta edes otetta. Mä kun aina kiukuttelen ja oon välillä vähän sekasin mielenterveysongelmieni takia.. niin nää ihmiset ei esimerkiks usko sitä, vaan aattelee et mulla on vaan paska luonne ja haluun olla tollanen... siks ne vihaa mua ja pelkään et ne tekee tulevaisuudessakin mun elämästä helvettiä jos niille tulee joku tilaisuus siihen, koska pitävät mua huonona ihmisenä. Kaikki on ihan solmussa...

Ei se ole ollut hyvä enää vuosikymmeniin, sen mantran toistelu on vain valhetta jolla yritetään saada ihmiset tyytyväisena maksamaan veroja... Kyllä ammattilainen tunnistaa oikean hädän, jostainhan se "kiukuttelu ja sekaisuuskin" juontaa juurensa, ja niihinhän olet nimenomaan apua hakemassa. Älä puhu ongelmistasi ihmisille jotka eivät ota sinua tosissaan, he vain satuttavat sinua lisää. Puhu vain niille jotka aidosti kuuntelevat.

Mutta niinkuin sanoin, älä juutu tuohon itsesäälin ympyrään, älä vain toistele mikä on paskaa ja mikä voi mennä pieleen. Tee asialle jotain, ihan itsesi vuoksi. Ole sitkeä kunnes saat apua.

 

Alaikäinen on pikkasen eriasia kun 20v...Kyllä tasan lotkauttaa lastensuojelu korviaan kun tlanne ap:ll on tuo.Mä ymmärrän tysin että tällä hetkellä ei kiinnosta kolut ym...kunhan ap saa apua ongelmiin ni siinä vaiheessa varmasti tuleivaisuus näyttää paremmalta.
Nyt vaan rohkeasti puhelin käteen ja soittoa sossuun.

Mun miehen siskon lapsi haki itse 16v apua lastensuojeusta ja sai myös sitä apua.Kohta täyttää 18v ja nyt alkaa elämä olemaan mallillaan (ainakin tällä hetkellä ) Valmistuu ensikeväänä ja koulu menee hyvin!

 

Eli mä oon susta lorvija? tästä saa vähän sellasen käsityksen.. noin kai ne mun vanhemmatkin ajattelee...

Sitähän sä just kirjotit,täyttämässä 18 eikä aikomustakaan opiskella,asuntolaan et mene kun haluut oman kämpän.Sossunrahoja kyselit,maksaisko ne vuokran.
Hyväpalkkanen työ pitäs joskus saada.
HALOO!!!
Ilman koulutusta ei saa hyväpalkkaista työtä eikä sitä saa helpolla tänä päivänä hyvällä koulutuksellakaan.
Haluat oman kämpän,mikä estää perkele?
Mene töihin,niin ne muutkin nuoret tekee.
Mun 17 vee halus oman kämpän,mitä teki,opiskeli ja kävi illat ja viikonloput töissä,säästi rahansa ja hankki sen asuntonsa.
Sai vaki työpaikan ennenko valmistumispaperit oli kourassa.
Samoin mun miehen tytär,täyttää just 18 ja haluaa oman kämpän.
Opiskelee ja haki lähihoitajaopiskelijan töitä ja sai koko kesäksi hommia.
Näin hän pääsee omaan asuntoon heti kun täyttää sen 18.
Alkoi puhua asiasta jo kaksi vuotta sitten.Makas perseensä päällä kotona ja valitti ja kitisi eikä kiinnostanu elämässä mikään.
Vinku et ku sunki poika jo sai muuttaa pois kotoo vaikka on alaikänen.
SAnoin että joo se itse teki asioidensa eteen jotain että sulla on samat mahkut,opiskeleen ja kesätöihin ja lopetat sen kotonamakaamisen ni saat mitä haluut.
Ja kas,otti onkeensa paskan äitipuolensa sanomiset,hakeutui kouluun,haki kesätöitä kun neuvoin ja nyt on ihan onnessaan kun saa paljon rahaa ja oman asunnon.
Voi olla että kotona on vaikeeta,kaverit on paskoja ja on kiusattu.
Sitä kuitenkin voi vaikuttaa ihan itse elämäänsä,joko jäädä kotiin parkumaan tai tehdä elämälleen jotain.
Mikä sua nytkin esti hakemasta kesätöitä esim?

 

Hakeudu sosiaali toimistaao ja pyydä vaikka tk lääkäriltä lähete psykan polille.(en tiedä paljonko on apua mutta omalla kohdalla helpotti eteenpäin menoa) hakeude erityis ammattikouluun esim. Kiipula. Sieltä saat ammatin ja saat lukea voinnin mukaan. Kiipulasta on pelkkää positiivista sanottavaa. Sossu auttaa asunnon saamisessa, jos et jaksa kouluun mennä. Asiat kyllä järjestyvät kun niitä järjestelee.