Å
"åpoi"
Vieras
Lapset oli yökylässä ja hyvin meni. Alle koulu ikäisiä.
Pienimällä jäi unilelu kotia ja selvisi silti . Toin unilelun aamulla kun menin hakemaan ja voi sitä jälleen näkemisen riemua.
Noh, unilelu on kamala ja nuhjunen harsomytty. Mutta puhdas koska pestään ajoittain .
Lapsi oli lähdössä ulos ja tarkoitus hänellä oli kävellä parkkipaikan läpi autolle , unilelu kädessä.
Mummo tähän tuumais , että laitetaan kassiin kun on niin ruma tuo sun lelu...
Siitäpä tuli parku 4 vuotiaalla , että hänen lelu ei ole ruma.
Olin vähän hölmönä ja mietin hetken mitä tapahtui. Sanoin mummolle , ettei toisen lelua saa rumaksi sanoa vaikka se omasta mielestä olisikin ja aikuisena voisi pyytää anteeksi.
Mummo aloitti vouhkaamisen siitä miten hänestä kohta päästään ja hän kuolee ja ei tarvi hänestä välittää mitään . Hän ei pyydä anteeksi. Hän kuolee pian.
Siis koko yökylä reissu lysähti tuohon. Lapset säikähti nyt tuota kuoleman puhetta ja pienin on murheissaan rumasta unilelustaan.
Automatkan yritin asiaa keventää ja etsiä iloisia juttuja mitä mummolassa oli ollut ja tiesin pienimmän nukkuneen mummon kainalossa ja rakkautta vannoneen mummolle. Mutat aina lapsi totesi hiljaa , että mun unilelu ei ole ruma.
Voi että mä inhoon näitä tilanteita kun aikuinen ei voi nöyrtyä ja myöntää virhettään lapselle. Mikä häpeä siinä on? Itsekin tein virheen kun oikaisin mummoa lapsen kuulen mutta yritin tehdä sen nätisti ja olin aidosti hämmentynyt siitä mitä mummo sanoi. Ja pyydän sitä varmaankin mummolta anteeksi mutta perustelen toki tekoni. TOki tiedän , että hän miettii aina mitä muut naapurit ajattelee hänestä ja vieraista. Ja kulissien pitäisi olla kunnossa.
Niin, mummo on mun äiti.
Pienimällä jäi unilelu kotia ja selvisi silti . Toin unilelun aamulla kun menin hakemaan ja voi sitä jälleen näkemisen riemua.
Noh, unilelu on kamala ja nuhjunen harsomytty. Mutta puhdas koska pestään ajoittain .
Lapsi oli lähdössä ulos ja tarkoitus hänellä oli kävellä parkkipaikan läpi autolle , unilelu kädessä.
Mummo tähän tuumais , että laitetaan kassiin kun on niin ruma tuo sun lelu...
Siitäpä tuli parku 4 vuotiaalla , että hänen lelu ei ole ruma.
Olin vähän hölmönä ja mietin hetken mitä tapahtui. Sanoin mummolle , ettei toisen lelua saa rumaksi sanoa vaikka se omasta mielestä olisikin ja aikuisena voisi pyytää anteeksi.
Mummo aloitti vouhkaamisen siitä miten hänestä kohta päästään ja hän kuolee ja ei tarvi hänestä välittää mitään . Hän ei pyydä anteeksi. Hän kuolee pian.
Siis koko yökylä reissu lysähti tuohon. Lapset säikähti nyt tuota kuoleman puhetta ja pienin on murheissaan rumasta unilelustaan.
Automatkan yritin asiaa keventää ja etsiä iloisia juttuja mitä mummolassa oli ollut ja tiesin pienimmän nukkuneen mummon kainalossa ja rakkautta vannoneen mummolle. Mutat aina lapsi totesi hiljaa , että mun unilelu ei ole ruma.
Voi että mä inhoon näitä tilanteita kun aikuinen ei voi nöyrtyä ja myöntää virhettään lapselle. Mikä häpeä siinä on? Itsekin tein virheen kun oikaisin mummoa lapsen kuulen mutta yritin tehdä sen nätisti ja olin aidosti hämmentynyt siitä mitä mummo sanoi. Ja pyydän sitä varmaankin mummolta anteeksi mutta perustelen toki tekoni. TOki tiedän , että hän miettii aina mitä muut naapurit ajattelee hänestä ja vieraista. Ja kulissien pitäisi olla kunnossa.
Niin, mummo on mun äiti.
Huumorilla ja olankohautuksella tuostakin saatettaisi selvitä, mutta ei. Kun sitä rennosti ottamisen taitoa ei ole niin sitä ei vaan ole.
