Kun isovanhemmat ei ole tasapuolisia

[epäreilua]

Harmittaa tälläinen juttu. Lapsenlapsia on kaksi, meidän lapset. Esikoinen on mummolle kaikki kaikessa. Kyllä kuopuskin on tärkeä, mutta selvästi esikoinen on ykkönen. Tämän huomaa mm lasten saamista lahjoista. Olen korostanut sitä, että kumpikin lapsi saa vain omana syntymäpäivänään lahjoja. Ei niin, että mummo tulee synttäreille mukanaan paketit molemmille lapsille, koska lasten synttärit on ihan eri aikaan vuodesta. No, mummo toimii näin: kun on kuopuksen synttärit, mummo tuo tälle lahjan ja lisäksi yhteiseksi nimeämänsä dvd-elokuvan, joka on kuitenkin ennen kaikkea esikoiselle soveltuva ja lähinnä esikoinen on sitä yksin katsonutkin aina. Mummon mielestä hän ei tuonut molemmille lahjaa, koska tämä elokuva ei ollut lahjapaketissa ja se on muka yhteinen. Tänään oli esikoisen synttärit. Hän sai lahjansa. Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut mitään yhteiseksi nimettyä tavaraa. Ja hyvä niin, koska en yhtään tykkää tästä systeemistä. Mutta ei mummo sitä sen takia jättänyt ostamatta, että olen tätä mieltä. Kyse oli pelkästään siitä, että oli esikoisen eli sen ykköslapsenlapsen synttärit. Tämä sama toistuu aina silloin tällöin muissakin tilanteissa. Mummo käy ostoksilla ja ostaa aina esikoiselle enemmän ja selittelee sitten jälkikäteen, että meidän kuopukselle on niin vaikea keksiä mitään. Joopa joo. Ja tämä samainen mummo on aina korostanut sitä, että hän haluaa olla tasapuolinen lapsenlapsiaan kohtaan, koska hänen oma äitinsä ei ollut ja hänestä se oli ikävää. Minustakin on ikävää, että nyt hän toimii juuri samoin kuin äitinsä aikanaan.

 

[vieras]

Meillä on ihan sama juttu. Poikani oli vanhemmilleni kaikki kaikessa, kunnes pikkusiskonsa syntyi... Lapset saavat kyllä tasapuolisesti lahjoja, mutta kaikki positiivinen huomio kohdistuu tyttöön. Ja poika on valitettavasti niin iso jo, että todellakin tiedostaa tämän

 

[DJJ]

Meillä on sillain, että minun mummuni on epäreilu äitini siskon ja äitini lapsia kohtaan. Isovanhemmat maksavat kalliit ulkomaan matkat ja harrastukset. Äitini perhe jää aina toiseksi henkisesti ja aineellisesti. Se on tosi inhottavaa. Sanominenkaan ja SUURET riidat ei ole auttaneet. Ollemme katkaiseet välit isovanhempiin sen takia...

 

[ap]

Meillä on ihan sama juttu. Poikani oli vanhemmilleni kaikki kaikessa, kunnes pikkusiskonsa syntyi... Lapset saavat kyllä tasapuolisesti lahjoja, mutta kaikki positiivinen huomio kohdistuu tyttöön. Ja poika on valitettavasti niin iso jo, että todellakin tiedostaa tämän

No, meidän poika on onneksi vielä niin pieni, ettei tajua sitä. Ja kyllä mummo selvästi rakastaa tätä pienempääkin, hoitaa ja touhuaa ja halailee ja pitää sylissä, mutta en voi olla huomaamatta tietyissä tilanteissa, et mummo suosii isompaa. Olen tästä joskus ihan suoraan sanonut, jolloin mummo tietysti kiistää kaiken.

 

[voi voi]

Olis se ihanaa kun ne isovanhemmat olis muutakin, kun ihmisiä joilta saa rahaa ja kalliita lahjoja...

 

[xxx]

Meillä isovanhemmat osallistuu 400 km päästä aina siskoni lasten päiväkodin isovanhempien tapahtumiin, käyvät hoitamassa lapsia kun vanhemmat haluavat vapaalle.

Me asumme 70 km päässä isovanhemmista. Kertaakaan eivät ole hoitaneet lastamme, kertaakaan eivät osallistuneet mihinkään päiväkodin tilaisuuksiin, joihin myös isovanhemmat kutsuttu. Vierailevat meillä äärimmäisen harvoin, siskollani monta kertaa vuodessa.

 

[Se toinen, jonka lapset ovat eriarvoisessa asemass]

Olis se ihanaa kun ne isovanhemmat olis muutakin, kun ihmisiä joilta saa rahaa ja kalliita lahjoja...

Tuo tuskin oli ap:n pointti.

 

[ap]

Olis se ihanaa kun ne isovanhemmat olis muutakin, kun ihmisiä joilta saa rahaa ja kalliita lahjoja...

Tämä nyt ei ollut jutun pointti alkuunkaan. En oleta, että lapseni saavat isovanhemmilla yhtään mitään. Ei ole kyse siitä. Mutta kun ne isovanhemmat pitää itsestään selvänä, että voivat ostella lapsille lahjoja esim syntymäpäivänä. Ja tottakai saavatki ostaa. Kyse oli nyt lähinnä siitä, että toinen lapsi saa enemmän kuin toinen. En ole mitään lahjojen hintavertailua tehnyt todellakaan, vaan ainoastaan todennut, että jos esikoinen saa vaikka kaksi paitaa, niin kuopus saa vain yhden. Mutta jos ei sulle mennyt tää ajatus jakeluun, niin antaa olla sitten.

 

[vieras]

Aika yleistä näyttää olevan toi toisten suosiminen. Meillä kanssa siskoni lapset ovat etusijalla. Minun lapseni eivät kiinnosta äitiäni juuri lainkaan. Sama pätee mummooni. Hänkin on suosinut serkkujani ja minä olen ollut se suvun musta lammas. Toivon että sitten kun saan omia lapsenlapsia , niin olisin tasapuolinen kaikille enkä perisi tätä suvussa olevaa suosimista.

 

[Elämänlähde]

meillä vähän samaa. meiän esikoinen on heille kaikki kaikessa jota kuskataan joka paikkaan ja hoidetaan enemmän... mutta ymmärrän syyn hyvin, kuopus on erityislapsi jolla ollut vauvasta asti astma ja nyt jokin aika sitten todettu kehityshäiriöitä... äitini kerran sanoi, ettei silloin kun kuopus oli pienempi uskaltanut sitä hoitaa niin paljoa, kuin helppoa esikoista. :ashamed:

 

[ap]

meillä vähän samaa. meiän esikoinen on heille kaikki kaikessa jota kuskataan joka paikkaan ja hoidetaan enemmän... mutta ymmärrän syyn hyvin, kuopus on erityislapsi jolla ollut vauvasta asti astma ja nyt jokin aika sitten todettu kehityshäiriöitä... äitini kerran sanoi, ettei silloin kun kuopus oli pienempi uskaltanut sitä hoitaa niin paljoa, kuin helppoa esikoista. :ashamed:

Ikävää tuokin, mutta tavallaan ymmärrettävää. Ja he sentään sanovat rehellisesti, että erityislapsen hoito jännitää ja sen takia eivät mielellään hoida. Mutta monen kohdalla, kuten vaikka meillä, ei ole mitään muuta syy kuin että mummo vaan sattuu tykkäämään toisesta enemmän.

 

[KATKERA VILÄKIN]

Voin sanoa että kyllä vieläkin kirpaisee kun minun mummoni miehelleni selittää lapsuuttani,ah kuinka olikin helppoa,toisin oli ennen ja kuinka ei arvosteta jne.

No mummoni teki näin
minun veli oli esikoinen,hän rakasti suorastaan lakritsaa
No minä en siitä ole oppinut koskaan pitämään ja lapsena en juuri edes maistanut kuin pakotettuna.
Oli velipojan synttärit tai nimipäivät,mummo toi jotain kivaa lahjaksi ja paljon,minulle ei mitää,ei nyt ole sinun päiväsi.
Oli minun päiväni niin mummo toi sitä lakritsaa mistä kuulemma pidin (en voinut sietää)
No sanoin nätisti mummolleni kiitos johon samalla totesin että lahja menee veljelleni koska en pidä lakritsasta jonka hän tietää,
no mummo pahoitteli (15vuotta) tätä samaa asiaa 2 kertaa vuodessa ettei muka muistanut ja oli ostanut veljellenikin MINUN juhlapäivänä lahjan ja yleensä ne oli jotain pelejä,värikyniä ym. mutta kun ne oli ostettu jo minun veljelleni niin ei niitä nyt voitu kesken juhlien vaihtaa.

Nyt kun olen aikuinen ja olen sanonut tästä niin mummoni nauraa ja sanoo että
'kasva aikuiseksi,aina ei saa mitä haluaa ja POIKA LAPSET SENTÄÄN JATKAVAT SUKUA,sinula niin väliä'

Nyt mummo kehtaa ihmetellä kuinka en käy hänellä kylässä ja kuinka en suostu arvostamaan häntä mummona.
Koitin lapsena hakea mummon arvostusta kaikin tavoin,kiitin kumarsin niiasin ja olin kohtelias,koskaan en pahoittanut mummon mieltä mutta nyt riitti

 

[vieras]

Nyt mummo kehtaa ihmetellä kuinka en käy hänellä kylässä ja kuinka en suostu arvostamaan häntä mummona.
Koitin lapsena hakea mummon arvostusta kaikin tavoin,kiitin kumarsin niiasin ja olin kohtelias,koskaan en pahoittanut mummon mieltä mutta nyt riitti

Lähetä sille lakupaketissa syanidikapseleita ja kirjoita korttiin, että aina ei saa sitä, mitä haluaa.

 

[Elämänlähde]

meillä vähän samaa. meiän esikoinen on heille kaikki kaikessa jota kuskataan joka paikkaan ja hoidetaan enemmän... mutta ymmärrän syyn hyvin, kuopus on erityislapsi jolla ollut vauvasta asti astma ja nyt jokin aika sitten todettu kehityshäiriöitä... äitini kerran sanoi, ettei silloin kun kuopus oli pienempi uskaltanut sitä hoitaa niin paljoa, kuin helppoa esikoista. :ashamed:

Ikävää tuokin, mutta tavallaan ymmärrettävää. Ja he sentään sanovat rehellisesti, että erityislapsen hoito jännitää ja sen takia eivät mielellään hoida. Mutta monen kohdalla, kuten vaikka meillä, ei ole mitään muuta syy kuin että mummo vaan sattuu tykkäämään toisesta enemmän.

mutta välillä vaan tuntuu niin väärältä, että he haluavat hoitaa isompaa helppoa lasta, vaikka itse olen ihan puhki tuon kuopuksen kanssa ja haluisin joskus ees aikaa pelkästään esikolle. no onneksi olivat just eilen iltapäivästä tähän aamupäivään molemmat siel hoidossa, nukuin univelkojani pois. =) :hug:

 

[Liila]

Aika karmeita ja surullisia tarinoita teillä. Näiden juttujen jälkeen osaan arvostaa omia vanhempiamme, jotka kohtelevat kaikkia lapsenlapsiaan tasapuolisesti. Olen pitänyt sitä aina itsestäänselvänä, muttei se näköjään ihan niin olekaan.

 

[KATKERA VILÄKIN]

Nyt mummo kehtaa ihmetellä kuinka en käy hänellä kylässä ja kuinka en suostu arvostamaan häntä mummona.
Koitin lapsena hakea mummon arvostusta kaikin tavoin,kiitin kumarsin niiasin ja olin kohtelias,koskaan en pahoittanut mummon mieltä mutta nyt riitti

Lähetä sille lakupaketissa syanidikapseleita ja kirjoita korttiin, että aina ei saa sitä, mitä haluaa.

No mumo on mummo mutta nimellisesti,nykyään tunkee isäni mukana lasteni päiville vaikka en ole häntä kutsunut.Isäni kai koittaa saada meidät mummon kanssa 'väleihin' mutta minä en vaan vieläkään lämpeä
Mummo kehuu velheäni ja harmittelee jopa ääneen kuinka on pahoilla kun vleljelläni yksi lapsi ja sekin VAIN tyttä ja minulla 2 ja molemmat poikia,koita sitten olla iloinen muka

MUisti mummo kerran minua henkilökohtaisella lahjalla,se oli silloin kun 18v täytin,mummoni osti 56 kokoiset sukkahousut minulle ja valitteli etei ne varmasti minulle mahdu mutta isompia kun ei kupassa myyty,
minun vaaekokoni oli silloin 38/40 ja haukkuin aina lihavaksi

 

[KATKERA VILÄKIN]

Nyt mummo kehtaa ihmetellä kuinka en käy hänellä kylässä ja kuinka en suostu arvostamaan häntä mummona.
Koitin lapsena hakea mummon arvostusta kaikin tavoin,kiitin kumarsin niiasin ja olin kohtelias,koskaan en pahoittanut mummon mieltä mutta nyt riitti

Lähetä sille lakupaketissa syanidikapseleita ja kirjoita korttiin, että aina ei saa sitä, mitä haluaa.

No mumo on mummo mutta nimellisesti,nykyään tunkee isäni mukana lasteni päiville vaikka en ole häntä kutsunut.Isäni kai koittaa saada meidät mummon kanssa 'väleihin' mutta minä en vaan vieläkään lämpeä
Mummo kehuu velheäni ja harmittelee jopa ääneen kuinka on pahoilla kun vleljelläni yksi lapsi ja sekin VAIN tyttä ja minulla 2 ja molemmat poikia,koita sitten olla iloinen muka

MUisti mummo kerran minua henkilökohtaisella lahjalla,se oli silloin kun 18v täytin,mummoni osti 56 kokoiset sukkahousut minulle ja valitteli etei ne varmasti minulle mahdu mutta isompia kun ei kupassa myyty,
minun vaaekokoni oli silloin 38/40 ja haukkuin aina lihavaksi

Anteeksi kirjoitusvirheet,pitää mennä nukkumaan silmät ristissä

 

[tsemppiä]

Nyt mummo kehtaa ihmetellä kuinka en käy hänellä kylässä ja kuinka en suostu arvostamaan häntä mummona.
Koitin lapsena hakea mummon arvostusta kaikin tavoin,kiitin kumarsin niiasin ja olin kohtelias,koskaan en pahoittanut mummon mieltä mutta nyt riitti

Lähetä sille lakupaketissa syanidikapseleita ja kirjoita korttiin, että aina ei saa sitä, mitä haluaa.

No mumo on mummo mutta nimellisesti,nykyään tunkee isäni mukana lasteni päiville vaikka en ole häntä kutsunut.Isäni kai koittaa saada meidät mummon kanssa 'väleihin' mutta minä en vaan vieläkään lämpeä
Mummo kehuu velheäni ja harmittelee jopa ääneen kuinka on pahoilla kun vleljelläni yksi lapsi ja sekin VAIN tyttä ja minulla 2 ja molemmat poikia,koita sitten olla iloinen muka

MUisti mummo kerran minua henkilökohtaisella lahjalla,se oli silloin kun 18v täytin,mummoni osti 56 kokoiset sukkahousut minulle ja valitteli etei ne varmasti minulle mahdu mutta isompia kun ei kupassa myyty,
minun vaaekokoni oli silloin 38/40 ja haukkuin aina lihavaksi

Aikas uskomaton tapaus sinun mummosi. Olen kyllä kuullut, että muitakin vastaavia maa päällään kantaa. Nimenomaan juuri tuossa vanhemmassa ikäpolvessa. En yhtään ihmettele, että olet katkera. Tuskin minultakaan heruisi tuollaisen käytöksen jälkeen anteeksiantoa, varsinkaan, kun kerran mitään muutosta ei ole tapoihin tullut.

 

["Niin"]

Meillä mummon kanssa ongelmana arvaamattomuus, hän saattaa perua sovitun näkemisen viime tingassa ilman hyvää syytä. Tekee tätä myös toisille lapsenlapsille. Itselle rankkaa, kun parisuhteelle ja itselle jää vain vähän aikaa, joten perumiset harmittavat. Ja tietenkin lapsikin pettyy. Lisäksi tuota epätasa-arvoista huomiointia on, esim. Lupauksesta huolimatta mummo ei tullut lapsemme synttäreille, eikä huomioinut koko asiaa mitenkään, ei soittoa tai viestiä. Asumme siis parin km päässä mummolasta. Toisille lapsenlapsille ostaa synttärilahjat ja enemmän joululahjoja, mutta isompana juttuna koen itse tuon, ettei huomioi mitenkään meidän lapsen juhlaa eikä muutenkaan näe kuin 1-2 krt/kk tunnin pari kerrallaan. Silloin kun hän on lapsen kanssa on aivan ihana mummo. Arvostan kyllä sitä, mutta mietityttää, miten lapsi kasvaessaan huomaa tuon, ettei mummo tulekaan synttäreille, vaikka lupasi, tai peruu muutenkin sovittuja tapaamisia.

 

[kahden muksun äiti]

Meillä anoppi hoitaa miehen siskon lasta koko ajan mutta meidän lapsia ei ole hoitanut ikinä, vaikka olemme pyytäneet monta kertaa. Kun lapsemme olivat vauvoja niin kävi välillä kylässä mutta kun tyttärensä sai lapsen niin meidän lapset unohtui. On sen jälkeen keskittänyt kaiken mielenkiintonsa tyttären lapseen. Meillä asuu kaikki muut kaukana ja välillä on ollut tilanteita, että olisimme kipeästi tarvinneet lastenhoitoapua. Esim kun kuopus syntyi niin olisi ollut mukavaa, että mies olisi ollut synnytyksessä mukana. Anoppi ei suostunut ottamaan esikoista hoitoon joten synnytin yksin. Että tälläistä.

 

["hmh"]

En ole vielä mummi mutta miehelläni on lapsenlapsia kahdessa perheessä.

Itse en ole aloitteellinen mummeilemaan ollenkaan, mutta osallistun kyllä hoitamiseen kun kutsutaan, mies saa hoitaa meille kutsumiset. On siinä kutsumisessa huono, mutta osaavat nuo näköjään meille tulla kutsumattakin.

en ole laskenut paljonko ollaan kenenkin lapsenlapsen kanssa, mutta ei se ainakaan tasan mene. Yleensä se saa joka pyytää, siis hoito- tai kyytsäys- tai muuta apua, mikäli meille sattuu tuo aika sopimaan. Välillä se on yksi ja välillä toinen, ehkä he sitten niitä keskuudessaan laskevat, minä en ainakaan laske.

Toivon tietty olevani sillä lailla tasapuolinen, että en ns. suosi ketään erityisesti kun aikanaan omiakin lapsenlapsia varmaan saan. Mutta oma kokemus omista mammoista ja samoin omien lasteni mammoista on se, että parhaansa varmaan he koettaa, joskus sitten joku saa enemmän kuin toinen jajoskus taas on toisin.