Palstan positiivisimmat!

  • Viestiketjun aloittaja Positroni
  • Ensimmäinen viesti
Ai että kuus vuotta vuoteessa? Ja minkäköhän takia ja koska muka. Taidat hieman liioitella tota.
On siinä hyviä aikoja mukana, Olin mukana 2010 karnevaaleilla ja treenasin aina kun oli mahdollista. Mutta kyllä olin vuoteen omana kuusi vuotta. Minulla oli kivunhoitolaite ja tukiliivi jotta kykenin edes hiukan liikkumaan. Kun lääkitys oli poissa muutaman kuukauden niin polvet alkoivat pettää alta ja silmäoireet palasivat takaisin.
On se mukavaa, että sinä tiedät missä kohtaa minä liioittelen :) Onneksi minut leikattiin vihdoin 2011 marraskuun lopulla ja kaulastani poistettiin 48g painoinen kilpirauhanen. Eihän se nyt mitään jos lepopulssi on 130, lääkehoito ei onnistu ja pitkän ja piinallisen ajan jälkeen päätetään leikkauksesta. Eihän sen nyt pitäisi tuntua miltään, ei edes sen,että tauti tuhosi siäelimiäni ja niitä hoidetaan edelleen sairaalassa kuukausittain tai nämä silmäoireet jotka minulla on edelleen...eihän ne nyt mitään ole :)
 
"vieras"
On siinä hyviä aikoja mukana, Olin mukana 2010 karnevaaleilla ja treenasin aina kun oli mahdollista. Mutta kyllä olin vuoteen omana kuusi vuotta. Minulla oli kivunhoitolaite ja tukiliivi jotta kykenin edes hiukan liikkumaan. Kun lääkitys oli poissa muutaman kuukauden niin polvet alkoivat pettää alta ja silmäoireet palasivat takaisin.
On se mukavaa, että sinä tiedät missä kohtaa minä liioittelen :) Onneksi minut leikattiin vihdoin 2011 marraskuun lopulla ja kaulastani poistettiin 48g painoinen kilpirauhanen. Eihän se nyt mitään jos lepopulssi on 130, lääkehoito ei onnistu ja pitkän ja piinallisen ajan jälkeen päätetään leikkauksesta. Eihän sen nyt pitäisi tuntua miltään, ei edes sen,että tauti tuhosi siäelimiäni ja niitä hoidetaan edelleen sairaalassa kuukausittain tai nämä silmäoireet jotka minulla on edelleen...eihän ne nyt mitään ole :)
:O No oh-hoh
 
Niin, minä olen ollut 6 vuotta vuoteessa ja siltikään en itkenyt vaan tässä olen nyt , en antanut sairauden nujertaa vaikka se oli lähellä. Rahaa tulee ja menee, sekään ei ole ikuista. Nautitaan siitä silloin kun sitä on ja laitetaan hihat heilumaan kun sitä ei ole. Elämä on ylä ja alamäkeä, joko sen antaa lannistaa tai sitten ei.


Juuri näin. Omasta asenteesta se on kiinni. Sitä voi valita sen kurjuuden kurimuksessa kulkemisen, rypeä itsesäälissä ja voivotella, katkeroituakin. Mutta - mitä se hyödyttää? Ei paljoa naurata kuolinvuoteella, jos on siis silloin tolkussansa, että onkin koko elämänsä ajan ollut varsinainen munapää, mennyt ja hukannut oman ainutlaatuisen tilaisuutensa.

Turpiin tässä on saanut itekukin, on huolta ja murhetta, surua, vastoinkäymisiä - voi kun tietäisitkin! Mutta noi haasteelliset tilanteet vain osittavat sen, että näistä hienoista hetkistä, pienistäkin ilahduttavista asioista, on syytä nauttia täysillä sekä jakaa sitä omaa silloista hyvää mieltään. Ja silloin kun on se tiukka paikka, niin on aina jotain mihin tarttua.

Se voi olla jopa tämä palsta, missä pääsee irtaantumaan omasta olostansa tai mistä löytää sitä uskoa jatkamiseen :).
 
Keittiönoita
Kyllähän positiivisuus edellyttää tietynlaisia olosuhteita. Olisi vaikeaa kuvitella olevansa positiivinen, jos esim eläisi väkivaltaisessa parisuhteessa jatkuvan pelon alla. Sen sijaan positiivisuus ei edellytä kaunista naamaa tai rahaa. Positiivisuus on hyvin pitkälle asennekysymys ja ennenkaikkea luottamus siihen, että asioilla on tapana - tavalla tai toisella - järjestyä. Usein se on myös ongelmanratkaisukykyä: nyt kävi näin, mitä minun pitää tehdä selvitäkseni tästä tilanteesta? Pidemmän päälle se on luottamusta siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, keksin lopulta ongelmiini ratkaisun. Tai jos en itse keksi, pyydän muita auttamaan.
 
eläpä yleistä, silkkihansikkain on kohdeltu viime aikoina vain dataa

ei tosin turhaan
Ei turhaan?!?! Luetteko te Datan tekstejä lainkaan? Jätkä ehdottaa maailman ruokapulaan luonnollisista syistä kuolleiden ihmisten lihan hyödyntämistä, vankeustuomioiden muuttamista vakavissa rikoksissa ikuisiksi elämiksi virtuaalimaailmaanvankiloiden sijaan yms.ja silti on niin positiivinen palstalainen! Laasaslaista hyminääkin kaikille palstamiehille sallitaan ilman sovinismikorttia.

Epäilen, että olisin itsekin positiivisten pinossa negatiivisten sijaan, jos jalkovälissäni olisi pissaletku kuten teillä miehillä.
 
Ei turhaan?!?! Luetteko te Datan tekstejä lainkaan? Jätkä ehdottaa maailman ruokapulaan luonnollisista syistä kuolleiden ihmisten lihan hyödyntämistä, vankeustuomioiden muuttamista vakavissa rikoksissa ikuisiksi elämiksi virtuaalimaailmaanvankiloiden sijaan yms.ja silti on niin positiivinen palstalainen! Laasaslaista hyminääkin kaikille palstamiehille sallitaan ilman sovinismikorttia.

Epäilen, että olisin itsekin positiivisten pinossa negatiivisten sijaan, jos jalkovälissäni olisi pissaletku kuten teillä miehillä.
Multa mennyt noi ohi. En niin paljoa enää jaksa täällä joka ketjua pahemmin lukea. Mut :hug: Multa sait jo yhden "äänen" tässä ketjussa. :)
 
"vieras"
Juuri näin. Omasta asenteesta se on kiinni. Sitä voi valita sen kurjuuden kurimuksessa kulkemisen, rypeä itsesäälissä ja voivotella, katkeroituakin. Mutta - mitä se hyödyttää? Ei paljoa naurata kuolinvuoteella, jos on siis silloin tolkussansa, että onkin koko elämänsä ajan ollut varsinainen munapää, mennyt ja hukannut oman ainutlaatuisen tilaisuutensa.

Turpiin tässä on saanut itekukin, on huolta ja murhetta, surua, vastoinkäymisiä - voi kun tietäisitkin! Mutta noi haasteelliset tilanteet vain osittavat sen, että näistä hienoista hetkistä, pienistäkin ilahduttavista asioista, on syytä nauttia täysillä sekä jakaa sitä omaa silloista hyvää mieltään. Ja silloin kun on se tiukka paikka, niin on aina jotain mihin tarttua.

Se voi olla jopa tämä palsta, missä pääsee irtaantumaan omasta olostansa tai mistä löytää sitä uskoa jatkamiseen :).
Noin mäkin ajattelin ennen. Jaksoin taistella kaikki lapsuuden traumat; insestiä,pahoinpitelyä ym ym. Pääsin väkivaltaisesta suhteesta, raiskauksesta. Oman lapsen vakavasta sairastumisesta, miehen kuolemasta. Mutta itse sairastuttuani vakavaan masennukseen ja siitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, on voimat loppu. Masennuskaudet uusiutuu, ja elämä tuntuu olevan jatkuvaa kamppailua.

Luovuttaja olo alkaa vähitellen hiipiä
 

Yhteistyössä