Ongelmia naapurin/vuokranantajan kanssa

["Sari"]

Kylläpä pisti taas nauraen ! Perinteinen kysymys: minkä ikäinen "mimmuliini" on?

Paistaa jo aloituksesta läpi, että nuori ja tyhmä henkilö kyseessä. Tulipa vahvistetuksi tämäkin asia.

 

["vieras"]

[QUOTE="sasa";28518013]Minulle olisi kauhistus aidan takana seuraa kerjäävä ja kaveeraamaan pyrkivä naapuri. Naapuruudella ei vielä pääse kaveriksi, ystävästä puhumattakaan. Se ei ole riittävä yhdistävä tekijä.[/QUOTE]

PEESI!!!

 

[torille]

Ostakaa käytetty trampoliini ja muut vehkeet käytettynä netistä. Me saatu kaikki kierrätettynä ja halvalla pihaan

 

["mimmuliini"]

[QUOTE="Sari";28518944]Paistaa jo aloituksesta läpi, että nuori ja tyhmä henkilö kyseessä. Tulipa vahvistetuksi tämäkin asia.[/QUOTE]

Onpa täällä viiltävän terävää analyysia tehty pelkästään näiden viestien perusteella.

Pakko on vielä vääntää rautalangasta vaikkei varmaan kannattaisi, että jos naapurit esim. grillaavat pihalla niin eipä mulle tulisi mieleenikään olettaa, että ne grilliherkut kuuluisivat millään tavalla meille.

Mutta sitä minä en ymmärrä, että jos heidän perheen lapset leikkivät pihalla ja pitävät hauskaa esim. liukumäessä laskien, niin mitä haittaa siitä olisi, jos pyytäisivät meidän lapsia mukaan hauskanpitoon. Mitä pahaa siinä olisi? Meidän lapsilla olisi varmasti kivaa ja saisivat leikkikavereita ja heidän lapset samoin! Ei se tarkoittaisi sitä, että meidän lapset sen jälkeen joka päivä olisivat siellä leikkimässä tai kuvittelisivat, että heidän pihan tavarat olisivat meidän omistuksessa.

Mutta näköjään tämä ei tule tässä nykymaailmassa kyseeseen. Ainakaan täällä Suomessa.

Itse olen viettänyt lapsuuteni pienellä paikkakunnalla pienellä omakotialueella. Tunsin valehtelematta jokaisen naapurin kasvoilta ja nimeltä, leikin kaikkien naapurin lapsien kanssa sulassa sovussa milloin kenenkin pihalla. Vanhemmille se oli täysin ok, vaikka eivät aina edes tienneet missä olin menossa, kun ei silloin ollut kännyköitä. Meidänkin pihalle oli kesäpäivinä tervetulleita kaikki naapurit lapsineen, jos olimme itsekin silloin pihalla. Tämä oli siis silloin kultaisella 90-luvulla.

Ymmärrän kyllä, että nykypäivänä asiat on toisin. Naapureita ei haluta tuntea ja oma yksityisyys on niin tajuttoman tärkeä asia. Kaikki sellaiset asiat kuin vieraanvaraisuus ja yhteisöllisyys on kadonnut. Ajatellaan vain itseä ja sitä, miten suuri vaiva itselle saattaisi olla, jos joutuisi omalla reviirillään jonkun toisen lapsia sietämään. Saati sitten jakamaan omia tavaroita muiden käyttöön!

Jep, tyhmän ja nuoren ihmisen kuvitelmia nämä vain ovat. Pitäisi kai kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä, että naapureiden kanssa ystävystyminen on täysin mahdotonta nykypäivänä, vaikka samassa talossa asutaan.

Kommuuniin kai tässä on muutettava!

 

["Lissu"]

Mä en jaksa koko ketjua lukea. Mutta jos meidän naapurilla olisi lapsia jotka katselisivat haikaillen meidän trampoliinia ja keinuja niin saisivat kyllä tulla leikkimään. MIKÄLI naapuri vahtisi omat lapsensa - 2 ja 4 v lapset trampoliinissa on aika urakka vahtia varsinkaan jos eivät ole omia, lisäksi täytyy katsoa ettei ole liikaa porukkaa trampalla ja kaikki saavat vuorollaan pomppia. SEKÄ olettaisin että homma on vastavuoroista ja meidän mukulat saisivat myös leikkiä naapurin lasten kanssa heidän puolellaan.

Siihen en lähtisi että naapurin lapset olisivat jatkuvasti omassa pihassani minun vastuullani. Vastavuoroisuus on ihan ydinkysymys näissä jutuissa mutta kaikki eivät sitä vaan tajua.

 

[Keittiönoita]

No niinkuin olet itsekin todennut, niin paritaloasuminen taitaa olla teille väärä asumismuoto. Mutta mä kerron sulle yhden asian, mikä varmasti on tänä päivänä toisin kuin sinun lapsuudessasi (olet kuopustani vuoden nuorempi). Ja se on vastuu. Tänä päivänä ollaan hirveän tarkkoja siitä, kuka vastaa ja maksaa, jos jotain sattuu. Varsinkin lapsille. Jos mun lapseni kiipeilivät puussa tai putosivat liukumäestä, niin vastuu oli minun, vaikka liukumäki olisikin ollut naapurin pihassa. Silloin ajateltiin, että "noh, tekevälle sattuu". Tänä päivänä aletaan etsimään syyllistä. Jos naapurisi pyytää sinun lapsesi pihalleen liukumäkeen, niin silloin oletus on, että hän myös vahtii ja vastaa siitä, että lapsellesi ei satu mitään. Ja jos sattuu, hän maksaa.

Vieraan lapsen vahtiminen on aivan erilaista kuin omien, vaikka periaattessa vaikuttaakin samanlaiselta. Joten on melko selvää, että ihmiset eivät välttämättä halua ottaa vastuuta vieraista lapsista, kun heillä on riittävästi tekemistä omissaankin.

 

["mimmuliini"]

Ap on nyt selkeästi kertonut käsityksensä sosiaalisesta naapurusto käyttäytymisestä sekä näkemyksestään ystävällisyydestä ja jurottamisesta. Mikä on se sosiaalisuuden ja ystävyyden osoitus, jonka ap:n perhe tarjoaisi naapurille vastavuoroisesti? Kun kovin kuulostaa vaatimukset olevan vain sitä, että kuinka heitä kohtaa kuuluisi käyttäytyä ollakseen ystävällinen.

Tietysti minä olisin valmis ottamaan naapurit lapset meidän pihalle leikkimään ihan milloin vain. Voisin vaikka lastenhoitoapuakin tarjota, jos vanhemmat haluavat vaikka lähteä käymään kahdestaan jossain. Voin myös tarjota kahvit naapureille, järjestää pihatalkoita ja illanistujaisia tai vaikka grillijuhlat meidän YHTEISELLÄ pihalla. Ihan sama mitä, mutta hauskanpitoa ja yhdessä oloa. Ei missään nimessä joka päivä tai välttämättä edes joka viikko, mutta silloin tällöin. Minusta sellainen olisi piristävää ja mukavaa. Varmasti kaikilla olisi hauskaa. Mutta nämä onkin vain minun tyhmiä kuvitelmia siitä, millaista naapurisuhde voisi olla jossain unelmamaailmassa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mimmuliini";28520299]Tietysti minä olisin valmis ottamaan naapurit lapset meidän pihalle leikkimään ihan milloin vain. Voisin vaikka lastenhoitoapuakin tarjota, jos vanhemmat haluavat vaikka lähteä käymään kahdestaan jossain. Voin myös tarjota kahvit naapureille, järjestää pihatalkoita ja illanistujaisia tai vaikka grillijuhlat meidän YHTEISELLÄ pihalla. Ihan sama mitä, mutta hauskanpitoa ja yhdessä oloa. Ei missään nimessä joka päivä tai välttämättä edes joka viikko, mutta silloin tällöin. Minusta sellainen olisi piristävää ja mukavaa. Varmasti kaikilla olisi hauskaa. Mutta nämä onkin vain minun tyhmiä kuvitelmia siitä, millaista naapurisuhde voisi olla jossain unelmamaailmassa.[/QUOTE]
Mikä saa sut kuvittelemaan, että naapurillasi ei ole saatavilla lastenhoitoapua, hänellä ei ole ketään, jonka luona käydä kahvilla, ketään, jonka kanssa järjestää grillijuhlia tai illanistujaisia? Jos naapurillasi olisi tarvetta näille sun luettelemillesi asioille ja hän haluaisi sinusta juuri sen, jonka kanssa noita asioita tehdä, niin hän varmasti suhtautuisi tilanteeseen toisin. Sulla pitäisi olla tarjota jotain sellaista, mihin hänellä ei ilman sinua olisi mahdollisuutta.

Sä voit järjestää illanistujaisia ja grillijuhlia omien ystäviesi kanssa ja kutsua heitä kotiisi kahville. Vuokranantajasi taas kutsuu omiaan.

 

[joka lyyli oma tyyli]

luin ketjun ja mietin tuota naapureiden kanssa kaveeraamista. olen aikoinaan asunut solu- kerros- ja rivitaloissa yhteensä 12 vuotta ja tänä aikana ja näissä eripaikoissa minulla oli yksi naapuri jonka kanssa olimme kaverita. vietimme aikaa yhdessä lenkillä, pihalla istuen, juhlien, shoppaillen mitä nyt ystävät yhdessä tekevät. mutta näitä oli vain yksi.
yhdessä taloyhtiössä oli pihassa grilli jossa satunnaisesti (pari kertaa vuodessa) istuttiin iltaa, muttei siinäkään talossa muuten juuri kaveerattu.
kaikkien muiden naapureiden kanssa olen tervehtinyt vastaan tullessa (kaikkien kanssa ei kunnolla sitäkään).

*muoks* sen yhden ystävä-naapurin kanssa ystävyys on jatkunut jo 15 sen jälkeenkin kun naapuruus loppui. eli naapuruus ei ollut mikään yhdistävä tekijä vaan samantyyliset luonteet ja ajatusmaailma

 

["mimmuliini"]

[QUOTE="sasa";28518013]Ei minullekaan tulisi mieleenkään olla missään tekemisissä vuokralaisemme kanssa vaikka asuisimmekin lähekkäin. Vuokrasopimuskin tehtiin vuokranvälitysfirman kautta ja ainoa kontaktit on ollut jääkaapin ja tiskarin hajoamisen jälkeen. Vuokrat ovat tulleet ajallaan joten aihetta "seurusteluun" ei ole ollut kuin kodinkoneiden särkymiset.

Asumme kaukana muista ihmisistä ja kutsummekin kotiimme hyvin rajoitetusti ihmisiä. Minulla ei ole tarvetta ylenmääräiseen sosiaaliseen elämään. Viihdymme ihan näin keskenämme. Minulle olisi kauhistus aidan takana seuraa kerjäävä ja kaveeraamaan pyrkivä naapuri. Naapuruudella ei vielä pääse kaveriksi, ystävästä puhumattakaan. Se ei ole riittävä yhdistävä tekijä.[/QUOTE]

Se ei ole riittävä yhdistävä tekijä? Ainakin tässä meidän paritalossa me ollaan niin lähellä tuota toista perhettä, että käytännössä tiedetään heidän elämästään tosi paljon, vaikkei edes jutella keskenään. Meillä on iso piha, joka erotettu matalalla aidalla. Jos ollaan kaikki yhtäaikaa pihalla, niin me nähdään ja kuullaan toisemme ihan koko ajan. Täällä ei edes ole sellaista paikkaa koko pihamaalla, minne voisi mennä toista piiloon. Minun mielestä yhteinen talo ja piha on jättimäisen suuri yhdistävä tekijä. Toki eläminen onnistuu niinkin, ettei toiseen ota kontaktia, mutta se tekee yhdessäolosta myös aika omituista ja ahdistavaa. Minusta olisi helpompaa, jos toista tuntisi edes vähän. Ja vielä kun kummallakin perheellä on pieniä lapsia, jotka luonnollisesti kaipaavat oman ikäistä seuraa, niin en ymmärrä miksi heitä täytyy oikein väkisin "pitää toisista erossa". Mun mielestä tällainen kahtiajako näin tiiviissä asuinmuodossa on tosi luonnotonta. Ei meistä nyt mitään bestiksiä tarvitse tulla, mutta kyllä jotain kontaktia pitäisi ottaa.

 

[joka lyyli oma tyyli]

[QUOTE="mimmuliini";28520328] Toki eläminen onnistuu niinkin, ettei toiseen ota kontaktia, mutta se tekee yhdessäolosta myös aika omituista ja ahdistavaa.[/QUOTE]

siis sinulla on omituinen ja ahdistava olo, naapurilla ilmeisesti ei.

montako kertaa olet kysynyt maistuisiko naapurille kuppi kahvia tässä ulkona ollessa?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mimmuliini";28520328]Se ei ole riittävä yhdistävä tekijä? Ainakin tässä meidän paritalossa me ollaan niin lähellä tuota toista perhettä, että käytännössä tiedetään heidän elämästään tosi paljon, vaikkei edes jutella keskenään. Meillä on iso piha, joka erotettu matalalla aidalla. Jos ollaan kaikki yhtäaikaa pihalla, niin me nähdään ja kuullaan toisemme ihan koko ajan. Täällä ei edes ole sellaista paikkaa koko pihamaalla, minne voisi mennä toista piiloon. Minun mielestä yhteinen talo ja piha on jättimäisen suuri yhdistävä tekijä. Toki eläminen onnistuu niinkin, ettei toiseen ota kontaktia, mutta se tekee yhdessäolosta myös aika omituista ja ahdistavaa. Minusta olisi helpompaa, jos toista tuntisi edes vähän. Ja vielä kun kummallakin perheellä on pieniä lapsia, jotka luonnollisesti kaipaavat oman ikäistä seuraa, niin en ymmärrä miksi heitä täytyy oikein väkisin "pitää toisista erossa". Mun mielestä tällainen kahtiajako näin tiiviissä asuinmuodossa on tosi luonnotonta. Ei meistä nyt mitään bestiksiä tarvitse tulla, mutta kyllä jotain kontaktia pitäisi ottaa.[/QUOTE]
Helpottaisiko tilannetta, jos se aita olisi korkeampi? Minusta sun on nyt vain hyväksyttävä se tosiasia, että vuokranantajasi ei halua kaveerata kanssasi. Hän myös voi olla luonteeltaan sellainen ihminen, joka ei erityisemmin välitä uusista tuttavuuksista. Henkilö, jolle olemassa olevat sukulaiset, ystävät ja työkaverit riittävät täyttämään sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen. Henkilö, joka kotonaan haluaa olla rauhassa. Kehotankin sua kääntymään kahviseuran ja lastenhoitoavun tarpeessasi omien ystäviesi eikä vuokranantajasi puoleen.

 

["vieras"]

Suosittelen aloittajalle asunnon hommaamista joltain uudelta rivitaloalueelta, niissäkään on hädintuskin aitoja missään ja pihalta näkee kaikkiin asuntoihin esteettömästi. Hitto kun tietäisin juuri sopivan rivarinkin teille, minua sinne ei saisi raahattua kun kahden kilon paloina, sen verran arvostan yksityisyyttä ja omaa rauhaa, kun olen kotona niin haluan olla siellä yksin enkä moikkailla naapureita tms..

 

["mimmuliini"]

Helpottaisiko tilannetta, jos se aita olisi korkeampi? Minusta sun on nyt vain hyväksyttävä se tosiasia, että vuokranantajasi ei halua kaveerata kanssasi. Hän myös voi olla luonteeltaan sellainen ihminen, joka ei erityisemmin välitä uusista tuttavuuksista. Henkilö, jolle olemassa olevat sukulaiset, ystävät ja työkaverit riittävät täyttämään sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen. Henkilö, joka kotonaan haluaa olla rauhassa. Kehotankin sua kääntymään kahviseuran ja lastenhoitoavun tarpeessasi omien ystäviesi eikä vuokranantajasi puoleen.

Mä uskon, että elämä helpottuisi huomattavasti, jos tuo aita tosiaan ois korkeampi. Niin meidän pihat erottuisi selvemmin kahdeksi erilliseksi pihaksi. Mua suorastaan itkettää, kun meidän lapset niiiiin kovasti haluaisivat päästä leikkimään naapurin pihalle. Se näyttää näin aikuisen silmiinkin tosi houkuttelevalta leikkipaikalta. Meillä ei ole mitenkään varaa tehdä meidän pihasta edes lähellekään yhtä hienoa paikkaa kuin tuo naapureiden. Jos tuo aita ois korkeampi, niin lapsien ei tarvisi katsella koko ajan tuota toista pihaa. Me sovittiin miehen kanssa, että otetaan vaikka meidän säästötililtä rahat, että saadaan tänne meidän pihalle myös jotain kivaa. Eilenkin isompi poikamme kysyi ennen nukkumaanmenoa, että miksi meidän pihalla ei ole trampoliinia tai liukumäkeä, kun hän ei ole koskaan päässyt trampoliinilla hyppimään ja haluaisi niin kovasti päästä. Tänään käytetäänkin vaikka koko päivä tuon pihan laittamiseen miehen kanssa.

Aion myös pyytää tämän viikonlopun aikana vuokranantajaa meille kahville. Hän saattaa kyllä kieltäytyä, mutta kysynpä ainakin. Haluan jutella hänen kanssaa hieman tästä pihatilanteesta ja ehdottaa, että tuo aita vaihdettas isompaan. Samalla sitten varmaan selviää, että onko hän yhtään halukas meihin tutustumaan vai pidetäänkö tosiaan välit näin viileinä ja "virallisina".

 

["vieras"]

Mulla on sitten ihana vuokranantaja perheineen, kun laittoivat tähän pihaan trampoliinin suojaverkkoineen, leikkimökin ja hiekkalaatikkoonkin tuovat uutta hiekkaa En ole pyytänyt näistä mitään. Olen kyllä pitkäaikainen vuokralainen.

 

["Vivian"]

Enpä voisi olla enempää samaa mieltä! Tiedän sattumalta, että naapurillani on todella laadukkaat high-end -laitteet omassa kuunteluhuoneessaan (Krelliä ja Mark Levinsonia yms.). Mutta itsekseenpä vaan kuuntelee siellä! Ei todellakaan olisi häneltä mitään pois, että minäkin saisin käyttää niitä laitteita edes silloin, kun hän ei itse niitä kuuntele. Vihaksi pistää! :xmas:

Ja sama pätee naapurin isäntiin ja emäntiin... yhteiskäyttöön vaan kaikki! Ja kaikilla on kivaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mimmuliini";28520392]Mä uskon, että elämä helpottuisi huomattavasti, jos tuo aita tosiaan ois korkeampi. Niin meidän pihat erottuisi selvemmin kahdeksi erilliseksi pihaksi. Mua suorastaan itkettää, kun meidän lapset niiiiin kovasti haluaisivat päästä leikkimään naapurin pihalle. Se näyttää näin aikuisen silmiinkin tosi houkuttelevalta leikkipaikalta. Meillä ei ole mitenkään varaa tehdä meidän pihasta edes lähellekään yhtä hienoa paikkaa kuin tuo naapureiden. Jos tuo aita ois korkeampi, niin lapsien ei tarvisi katsella koko ajan tuota toista pihaa. Me sovittiin miehen kanssa, että otetaan vaikka meidän säästötililtä rahat, että saadaan tänne meidän pihalle myös jotain kivaa. Eilenkin isompi poikamme kysyi ennen nukkumaanmenoa, että miksi meidän pihalla ei ole trampoliinia tai liukumäkeä, kun hän ei ole koskaan päässyt trampoliinilla hyppimään ja haluaisi niin kovasti päästä. Tänään käytetäänkin vaikka koko päivä tuon pihan laittamiseen miehen kanssa.

Aion myös pyytää tämän viikonlopun aikana vuokranantajaa meille kahville. Hän saattaa kyllä kieltäytyä, mutta kysynpä ainakin. Haluan jutella hänen kanssaa hieman tästä pihatilanteesta ja ehdottaa, että tuo aita vaihdettas isompaan. Samalla sitten varmaan selviää, että onko hän yhtään halukas meihin tutustumaan vai pidetäänkö tosiaan välit näin viileinä ja "virallisina".[/QUOTE]
Kuullostaa hyvältä suunnitelmalta tuon aidan korotuksen ehdotus. Toivottavasti sille ei ole rakennusviraston puolesta mitään estettä ja naapurikin pitää ajatusta hyvänä.

Vaikka mun kirjoituksistani ehkä saakin päinvastaisen kuvan, niin mä kyllä ymmärrän sua tuossa, että lapset haikeina ja/tai kateellisena katsovat naapurin pihaan. Samaa se oli omien lastenikin kanssa aikoinaan. Silä erotuksella, että sinulla on vain yksi naapuri ja mulla tässä isossa rivitaloyhtiössä kymmeniä. Aina jonkun pihassa oli jotain, mitä omassa pihassa ei ollut. Lasten oli vaan pakko tottua siihen, että meillä ei voi olla kaikkea samaa kuin naapureilla. Mutta usko huviksesi, se ei ole yhtään huonompi juttu, että oppivat. Nimittäin jonain päivänä tulee kuitenkin se tilanne, että lapselle on pakko sanoa ei, vaikka koulukaverilla jotain ihanaa onkin. Että vaikka Jennalla onkin oma poni, niin sinä et voi ponia saada. Tai uusin älypuhelin tai oma kotiteatteri tai Australian matka tai joku muu, mitä nyt yksinkertaisesti ei ole mahdollista lapselleen tarjota. Mitä pienempänä lapsi oppii, että noilla on noi ja meillä on nämä, sitä helpommin niille menee sitten 7, 11 ja 14 veenä, että aina ei saa kaikkea samaa, mitä kavereilla on

 

[sonja sosiaalinen]

Helpottaisiko tilannetta, jos se aita olisi korkeampi? Minusta sun on nyt vain hyväksyttävä se tosiasia, että vuokranantajasi ei halua kaveerata kanssasi. Hän myös voi olla luonteeltaan sellainen ihminen, joka ei erityisemmin välitä uusista tuttavuuksista. Henkilö, jolle olemassa olevat sukulaiset, ystävät ja työkaverit riittävät täyttämään sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen. Henkilö, joka kotonaan haluaa olla rauhassa. Kehotankin sua kääntymään kahviseuran ja lastenhoitoavun tarpeessasi omien ystäviesi eikä vuokranantajasi puoleen.

Tämä mua häiritsee - selität innoissasi, minkälainen ihminen toinen saattaa olla, ja annat ymmärtää, että se on ihan ookoo. Mutta kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, miten luonnoton tilanne siitä syntyy, että käytännössähän vuokranantaja kieltää nyt lapsiaan leikkimästä naapurin lasten kanssa, ja vuokralaisen on suostuttava kieltämään omiaan. Milloin tästä on tullut ihan jees homma? Aiemmin sellaista aikuista katsottiin todella kieroon, ja ajateltiin, että ei hoida vanhemman tehtäviään oikein.

Ja kun ollaan vanhempien palstalla, tämä on minusta todella omituista. Reiluuspuolue vain kinaa yksikseen, että onhan se talouspuoli asiassa niin kauheen oikein, ja ihmisoikeudet kunniaan. Entäs lasten oikeudet?

Tämänpä takia itse mieluummin muuttaisin kuin estäisin lapsia tutustumasta. Kun se vain ei ole mielestäni reilua.

 

[Keittiönoita]

Tämä mua häiritsee - selität innoissasi, minkälainen ihminen toinen saattaa olla, ja annat ymmärtää, että se on ihan ookoo. Mutta kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, miten luonnoton tilanne siitä syntyy, että käytännössähän vuokranantaja kieltää nyt lapsiaan leikkimästä naapurin lasten kanssa, ja vuokralaisen on suostuttava kieltämään omiaan. Milloin tästä on tullut ihan jees homma? Aiemmin sellaista aikuista katsottiin todella kieroon, ja ajateltiin, että ei hoida vanhemman tehtäviään oikein.

Ja kun ollaan vanhempien palstalla, tämä on minusta todella omituista. Reiluuspuolue vain kinaa yksikseen, että onhan se talouspuoli asiassa niin kauheen oikein, ja ihmisoikeudet kunniaan. Entäs lasten oikeudet?

Tämänpä takia itse mieluummin muuttaisin kuin estäisin lapsia tutustumasta. Kun se vain ei ole mielestäni reilua.

Mä en ole lukenut yhdestäkään ap:n viestistä, että naapuri olisi kieltänyt lapsiaan leikkimästä ap:n lasten kanssa. Mutta en ole lukenut sitäkään, että ap olisi kutsunut naapurin lapsia heille leikkimään. Ensin pitää kutsua ja sitten vasta katsoa, mitä tapahtuu. Nyt ap sentään on kutsumassa naapuriaan kahville ja siitä on hyvä aloittaa. Ei naapurit ole mikään asuntoon kuuluva virkistys- ja seurusteluporukka, johon sulla asunnon ostaessasi tai vuokratessasi on välittömästi oikeus.

 

["sipsi"]

Meillä on mukavat naapurit, moikkailuväleissä ollaan, mutta en minä ole kokenut tarpeelliseksi heistä ystäviä alkaa itselleni vääntämään

En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta samaa miestä olen siitä, ettei vuokranantajalla ole velvollisuutta hommata vuokralaisen pihalle lastentarvikkeita. Ap kirjoitti, että pari vuotta aikovat tuossa asua. En minäkään vuokranantajana hiekkalaatikoita laittaisi, ja sitten parin vuoden kuluttua niitä purkaisi, jos tilalle muuttaisi perhe esim. teinien kanssa.

No,elämä on

 

["mimmuliini"]

Tämä mua häiritsee - selität innoissasi, minkälainen ihminen toinen saattaa olla, ja annat ymmärtää, että se on ihan ookoo. Mutta kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, miten luonnoton tilanne siitä syntyy, että käytännössähän vuokranantaja kieltää nyt lapsiaan leikkimästä naapurin lasten kanssa, ja vuokralaisen on suostuttava kieltämään omiaan. Milloin tästä on tullut ihan jees homma? Aiemmin sellaista aikuista katsottiin todella kieroon, ja ajateltiin, että ei hoida vanhemman tehtäviään oikein.

Ja kun ollaan vanhempien palstalla, tämä on minusta todella omituista. Reiluuspuolue vain kinaa yksikseen, että onhan se talouspuoli asiassa niin kauheen oikein, ja ihmisoikeudet kunniaan. Entäs lasten oikeudet?

Tämänpä takia itse mieluummin muuttaisin kuin estäisin lapsia tutustumasta. Kun se vain ei ole mielestäni reilua.

Kiitos! Vihdoinkin joku ymmärtää minunkin pointin tässä jutussa. Kun kaikki kommentoi vain vuokranantajan taloudellisista jutuista ja yksityisyydestä ym. Tämän keskustelun aloitinkin lähinnä LASTEN takia. Ei minua itseäni ne naapurin keinut ja muut kiinnosta, mutta lapsiani kiinnostaa. Ja he haluaisivat leikkiä naapureiden lasten kanssa. Se tässä niin luonnotonta onkin, kun minun pitää heille selittää, että mikseivät he saa mennä leikkimään naapurin lasten kanssa. Ja kun en minä oikein itsekään sitä tajua, että mikseivät sinne saa mennä. Tai tietysti ymmärrän, ettei naapurin pihalle saa kukaan ulkopuolinen mennä, mutta sitä en ymmärrä, että MIKSI ja mistä lähtien naapurin lasten keskenään leikkiminen on muuttunut pahaksi asiaksi.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mimmuliini";28520496]Kiitos! Vihdoinkin joku ymmärtää minunkin pointin tässä jutussa. Kun kaikki kommentoi vain vuokranantajan taloudellisista jutuista ja yksityisyydestä ym. Tämän keskustelun aloitinkin lähinnä LASTEN takia. Ei minua itseäni ne naapurin keinut ja muut kiinnosta, mutta lapsiani kiinnostaa. Ja he haluaisivat leikkiä naapureiden lasten kanssa. Se tässä niin luonnotonta onkin, kun minun pitää heille selittää, että mikseivät he saa mennä leikkimään naapurin lasten kanssa. Ja kun en minä oikein itsekään sitä tajua, että mikseivät sinne saa mennä. Tai tietysti ymmärrän, ettei naapurin pihalle saa kukaan ulkopuolinen mennä, mutta sitä en ymmärrä, että MIKSI ja mistä lähtien naapurin lasten keskenään leikkiminen on muuttunut pahaksi asiaksi.[/QUOTE]
No hyvänen aika!!! Kutsu ne lapset teille leikkimään.

*muoks* Mä olen koko ajan tulkinnut sun kirjoituksesi niin, että kyse on niistä tavaroista, joita naapurin pihalla on eikä niistä naapurin lapsista. Olet puhunut mattotelineistä ja hiekkalaatikoista, jotka sun mielestä naapurin pitäisi ostaa sulle. Olisit suoraan sanonut, että haluaisit ne naapurin lapset pihallesi

 

["mimmuliini"]

Mä en ole lukenut yhdestäkään ap:n viestistä, että naapuri olisi kieltänyt lapsiaan leikkimästä ap:n lasten kanssa. Mutta en ole lukenut sitäkään, että ap olisi kutsunut naapurin lapsia heille leikkimään. Ensin pitää kutsua ja sitten vasta katsoa, mitä tapahtuu. Nyt ap sentään on kutsumassa naapuriaan kahville ja siitä on hyvä aloittaa. Ei naapurit ole mikään asuntoon kuuluva virkistys- ja seurusteluporukka, johon sulla asunnon ostaessasi tai vuokratessasi on välittömästi oikeus.

En tiedä, onko naapuri varsinaisesti kieltänyt lapsia leikkimästä meidän lasten kanssa. Mutta selvästi vanhemmat ovat jotain meistä sanoneet, koska naapurin lapset eivät ole lähestyneet meidän lapsia juuri mitenkään. Mielestäni sekin on tosi omituista, koska normaalisti lapset automaattisesti ovat uteliaita jos naapuripihalle muuttaa kaksi samanikäistä lasta. Vanhempien oma suhtautuminen meihin on ollut aika viileää aina kun ollaan oltu pihalla yhtä aikaa. Tässä muutama esimerkki: eivät aina edes tervehdi, välttävät katsekontaktia, eivät edes reagoineet mitenkään kun pienempi poika poltti jalkansa nokkospuskassa ja alkoi itkeä ihan hysteerisenä ja minä olin juuri silloin käymässä sisällä ja syöksyin kiireellä ulos, niin naapurit vain olivat kuin eivät olisi koko lasta huomanneetkaan vaikka toinen huutaa aivan hädissään. Lapset ovat kyllä selvästi enemmän katselleet meidän pihalle, mutta eivät ole tulleet kertaakaan juttelemaan. Uskon siis, että heille on jotain meistä sanottu, koska yleensä lapset on sen verran kiinnostuneita uusista asioista ja ihmisistä, että tulevat kyllä tutkimaan ja ihmettelemään. Ihan niin kuin meidänkin lapset kiinnostuneina ovat katselleet naapurin pihalle, enkä minä siitä heitä aio torua tai kieltää. Miksi kieltäisin? Sehän on ihan luonnollista lapsilta olla uteliaita.

Ja korostan taas sitäkin, että en ole missään vaiheessa sanonut, että naapurin täytyisi ostaa meidän pihalle mitään samoja vempeleitä kuin heidän pihalla. Hiekkalaatikko ja mattoteline olisivat mielestäni olleet ihan kiva ja mukava lisä, eikä edes mitään hirveän kalliita, ja ne voisi jättää ihan hyvin tähän senkin jälkeen kun me tästä muutamme. Me emme ala tähän hiekkalaatikkoa tekemään, kun emme tiedä vielä yhtään kuinka kauan tässä asumme. Mattotelineestä en vielä tiedä, ehkä me sitten pärjätään ilman.

 

["vieras"]

Mun mielestä ap:n on nyt turha jankata miten HÄN haluaisi tutustua ja LAPSENSA surevat kun eivät pääse jne. Jokainen saa valita omassa kodissaan kenen kanssa viettää aikaa. Naapureihin ei ole pakko tutustua sen enempää ja varsinkin kun ette ole "tasavertaiset" naapurit toisen ollessa vuokralainen ja toisen vuokranantaja ymmärrän hyvin ettei naapurinne halua teihin sen kummemmin tutustua. Ystävältä/tuttavalta on hankalampi vaatia rahoja tai tiettyä käytöstä kuin ventovieraalta. Itse myös kiellän omia lapsiani tuijottamasta toisia (tai oikeastaan siirrän heidän huomionsa johonkin muuhun), sillä on mielestäni epäkohteliasta notkua aidalla tuijottamassa toisten leikkejä. Sinun äitinä pitäisi järjestää lapsillesi mielekästä tekemistä eikä odottaa naapurisi hoitavan sitä puolestasi.

En tiedä minne periferiaan ootte muuttaneet mutta luulis lähistöltä joku leikkipuisto löytyvän. Vie lapset sinne leikkimään ja laskemaan liukumäestä. Niin kaikki muutkin tekee, eikä vaadi naapuriltaan "osuutta" lapsilleen ostamistaan jutuista. Varmasti pystytte myös miehesi kanssa järjestämään omille lapsillenne jotakin kivaa tekemistä myös omalle pihallenne. Ajakaa nokkospuskat pois ja tilalle esim. huutonetistä keinu/liukumäki jotka voitte sitten ottaa muuttaessanne mukaan. Tai se trampoliini. Voithan tietenkin ehdottaa suostuisiko vuokranantaja ostamaan pihallenne esim. hiekkalaatikon jos maksaisitte korkeampaa vuokraa esim. loppuvuoden. Ilmaiseksi heillä ei ole mitään velvoitetta teidän pihaa kohentaa.

 

["vieras"]

Eikä kyllä millään tasolla ole naapurin asia jos lapsesi polttaa jalkansa nokkoseen. Lapset ovat sinun ja miehesi vastuulla (tai ulkopuolisen hoitajan) eikä naapureiden. Toki huuto helposti monen huomion herättää mutta ehkä naapurisi on päättänyt antaa teidän elää rauhassa ja toivoo teiltä samaa käytöstä.