Mikä sinulla on kaikista provosoivin ja vahvin mielipiteesi tai näkemyksesi jostain asiasta?

Perhanan viisudrinkit. Viisaqlta

 

Vaikka ei olisikaan, pidän tota tyhmänä. Se on äänten kalastelua. Huomaatko itsekin, siitä olis pakko nyt tykätä koska naiset pussaa.

Olipas kiertelevästi myönnetty.

Et sinä saa pussaamalla kuin julkisuutta. Joka on paljon parempi asia musiikkibisneksessä kuin joku euroviisujen voittaminen.

 

[QUOTE="vieras";28490010]Voi toki olla, mutta tästäkin ollaan nykyään montaa eri mieltä. Itse olisin kovin kiinnostunut näkemään aivotutkimuksia siitä miten mielen psykologian terapia toimii potilailla, joilla masennuksen katsotaan johtuvan aivokemiasta. Silti jopa syvästi masentunut voi auttaa itseään edes pikkuriikkisen omilla ajatuksillaan. Vaikka olisi aivokemiassa ongelmia, omiin ajatuksiin voi silti aina vaikuttaa, ei ehkä kaikkiin niihin, mutta osaan edes. Sä et voi vaikuttaa ajatuksilla siihen tuleeko sun jalasta aivoihin kipuviestejä, mutta fyysisenkin kivun voimakkuudeen voi vaikuttaa omilla ajatuksillaan. Kai olet mm. placebosta kuullut?[/QUOTE]

Syvästi masentunut ei silti ole samalla viivalla ei-masentuneen kanssa, kuten rampa ei ole tervejalkaisen. Fyysisiä sairauksia molemmat.

 

Vaikka ei olisikaan, pidän tota tyhmänä. Se on äänten kalastelua. Huomaatko itsekin, siitä olis pakko nyt tykätä koska naiset pussaa.

Ei oo pakko. Mut voi perustella sen esim että "en tykkää koska se on huono biisi" eikä että "se on huono koska tytöt pussaa".

 

Vauvan koliikki on usein vain äidin epävarmuutta otteissaan, jonka vauva vaistoaa, siis kiintymyssuhdeongelma.

Tämä on siis mielipiteeni jota en uskalla sanoa ääneen missään koskaan kivitetyksi tulemisen pelossa.

 

Mun äiti aina sanoi että "Höpsistä pussiin ja pussin suu kiinni!" jos me sanottiin jotain erityisen typerää

 

Monet on oikeita jakorasioita, itseasiassa heidät oikein kasvatetaan/on kasvatettu sellaisiksi. Samoin sukupuolitauteja ei oteta tarpeeksi vakavasti, eikä sitä, että seksiin liittyy suuri vastuu, kuten mahd. raskaaksi tuleminen. Inhoan seksimessuja tms. ja pidän ihmisiä, jotka sellaisiin osallistuu, ällöttävinä hikisinä pervojuntteina.

 

Onnellisuus on asennekysymys.

Minä otan nyt kantaa vain tähän alkuperäiseen väitteeseen, enkä siihen mitä kaikkea siitä on tuossa 10 sivun matkalla väännelty.

Ihan vaan siksi, kun minusta aihe on äärettömän kiinnostava. Mikä aiheuttaa sen, että toinen ihminen selviää kamalistakin koettelemuksista lopulta ehjäksi ja onnelliseksi ihmiseksi, kun taas toinen jää menneeseen katkerana vellomaan ja elämään onnettomana?

Minusta onnellisuus ei tarkoita sitä, että olisi koko ajan hirveän iloinen. Se on jotain syvempää, uskoa siihen että elämä kantaa vaikka välillä on kamalan surullista ja vaikeaa. Kykyä nähdä se hyvä, mitä on. Joillakin on kaikki hyvin, mutta he eivät näe sitä. Jotkut taas osaavat olla onnellisia olosuhteissa, joissa sen luulisi olevan mahdotonta.

En keksi tähän muuta selitystä kuin asennoitumisen?

 

Minä otan nyt kantaa vain tähän alkuperäiseen väitteeseen, enkä siihen mitä kaikkea siitä on tuossa 10 sivun matkalla väännelty.

Ihan vaan siksi, kun minusta aihe on äärettömän kiinnostava. Mikä aiheuttaa sen, että toinen ihminen selviää kamalistakin koettelemuksista lopulta ehjäksi ja onnelliseksi ihmiseksi, kun taas toinen jää menneeseen katkerana vellomaan ja elämään onnettomana?

Minusta onnellisuus ei tarkoita sitä, että olisi koko ajan hirveän iloinen. Se on jotain syvempää, uskoa siihen että elämä kantaa vaikka välillä on kamalan surullista ja vaikeaa. Kykyä nähdä se hyvä, mitä on. Joillakin on kaikki hyvin, mutta he eivät näe sitä. Jotkut taas osaavat olla onnellisia olosuhteissa, joissa sen luulisi olevan mahdotonta.

En keksi tähän muuta selitystä kuin asennoitumisen?

Periaatteessa kai syytä voisi alkaa etsimään myös geeneistä tms, mutta en näe tätä järkevänä selityksenä, koska ihminen pystyy muuttamaan asennoitumistaan ja onnellisuuttaan. Ennen kaikesta murehtinut ihminen pystyy oppimaan olemaan onnellinen. Silloin selitykseksi ei oikein jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin se asennoituminen.

 

Minä otan nyt kantaa vain tähän alkuperäiseen väitteeseen, enkä siihen mitä kaikkea siitä on tuossa 10 sivun matkalla väännelty.

Ihan vaan siksi, kun minusta aihe on äärettömän kiinnostava. Mikä aiheuttaa sen, että toinen ihminen selviää kamalistakin koettelemuksista lopulta ehjäksi ja onnelliseksi ihmiseksi, kun taas toinen jää menneeseen katkerana vellomaan ja elämään onnettomana?

Minusta onnellisuus ei tarkoita sitä, että olisi koko ajan hirveän iloinen. Se on jotain syvempää, uskoa siihen että elämä kantaa vaikka välillä on kamalan surullista ja vaikeaa. Kykyä nähdä se hyvä, mitä on. Joillakin on kaikki hyvin, mutta he eivät näe sitä. Jotkut taas osaavat olla onnellisia olosuhteissa, joissa sen luulisi olevan mahdotonta.

En keksi tähän muuta selitystä kuin asennoitumisen?

Asennoituminen, mutta pitää muistaa, että siihenkin vaikuttaa moni asia, ihan ne geenitkin. Läheisten tuki on yksi merkittävimpiä tekijöitä, yksin on vaikea selvitä.

 

Ihanan ärsyttävä ja provosoiva ketju.

Minä takerruin lähinnä siihen, että ne olosuhteet ja ihmiset todellakin vaikuttavat onnellisuuteen, sitä lisäten tai vähentäen, helpottaen tai vaikeuttaen. Muiden ihmisten hyvät ja pahat teot ovat yhteydessä onnellisuuteen. Esimerkkinä se, että masentunut ihminen selviää helpommin läheisten avulla kuin yksin. Ihmisen on myös usein helpompi olla onnellinen, jos kukaan ei yritä vaikeuttaa sitä. Asennoituminen on iso asia enkä yritä vähätellä sitä, mutta osuutensa on myös ihmisillä ja kokemuksilla.

 

Asennoituminen, mutta pitää muistaa, että siihenkin vaikuttaa moni asia, ihan ne geenitkin. Läheisten tuki on yksi merkittävimpiä tekijöitä, yksin on vaikea selvitä.

No minä en ottanut mitään kantaa siihen, mistä se asenne on peräisin.

 

En tiedä, onko tämä provosoivaa, mutta mielestäni vähintään ydinperhe (tarkoittaen, että lisänä voi olla muitakin ihmisiä) on lähtökohtaisesti paras mahdollinen perhemalli etenkin tässä kulttuurissa.

 

Ihanan ärsyttävä ja provosoiva ketju.

Minä takerruin lähinnä siihen, että ne olosuhteet ja ihmiset todellakin vaikuttavat onnellisuuteen, sitä lisäten tai vähentäen, helpottaen tai vaikeuttaen. Muiden ihmisten hyvät ja pahat teot ovat yhteydessä onnellisuuteen. Esimerkkinä se, että masentunut ihminen selviää helpommin läheisten avulla kuin yksin. Ihmisen on myös usein helpompi olla onnellinen, jos kukaan ei yritä vaikeuttaa sitä. Asennoituminen on iso asia enkä yritä vähätellä sitä, mutta osuutensa on myös ihmisillä ja kokemuksilla.

Minä sanoisin niin, että olosuhteet ja ihmiset voivat helpottaa tai vaikeuttaa onnellisuutta, mutta eivät lisätä tai vähentää.

 

En sanoisi näitä mustana tai livenä, mutta:
En vain lakkaa ihmettelemästä miten älykkäät ihmiset voivat uskoa jumalaan? Miten voivat uskoa taivaaseen? En vain käsitä. Miksi meidän jumala olisi se oikea? Miksi ihmisellä olisi taivaassa hyvä fiilis kun omaiset märisevät maanpäällä? Ei mulla ainakaan olisi yhtään hyvä oli katsella kun mies ja lapset selviäisi päivästä toiseen. Millä perusteella voi valita mikä osa Raamatusta on totta ja mikä ei? Oman fiiliksen? Mikä uskonto se sellainen on?

Toinen asia on, että demokratiasta pitäisi luopua. Tai ainakin äänestämään pääsijöiden pitäisi läpäistä pääsykoe.

 

[QUOTE="vieras";28490167]Minä sanoisin niin, että olosuhteet ja ihmiset voivat helpottaa tai vaikeuttaa onnellisuutta, mutta eivät lisätä tai vähentää.[/QUOTE]

Kyllä voivat lisätä. Mä olen ollut aina onnellinen, mutta vieläkin onnellisempi elämäntilanteissa, joissa on ollut merkittäviä ihmissuhteita ympärillä. Myös parisuhde ja lapset tuovat monille lisäonnea.

 

[QUOTE="vieras";28490111]Periaatteessa kai syytä voisi alkaa etsimään myös geeneistä tms, mutta en näe tätä järkevänä selityksenä, koska ihminen pystyy muuttamaan asennoitumistaan ja onnellisuuttaan. Ennen kaikesta murehtinut ihminen pystyy oppimaan olemaan onnellinen. Silloin selitykseksi ei oikein jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin se asennoituminen.[/QUOTE]

Geenithän ei kuitenkaan välttämättä aiheuta asiaa sinällään, vaan lisäävät taipumusta siihen? Niinkuin alkoholismigeeni, soturigeeni jne. Eli molemmat voi olla totta, ihmisellä voi olla taipuvaisuus positiiviseen tai negatiiviseen asenteeseen.

 

Maito on epäterveellistä. :saint: Äidinmaito on lapselle terveellistä, mutta vieroittuneelle lehmänmaito ei ole terveellistä. On luonnollisempaa ja terveellisempää juottaa äidinmaitoa taaperolle tai leikki-ikäiselle kuin juottaa vasikalle tarkoitettua maitoa.

 

Kyllä voivat lisätä. Mä olen ollut aina onnellinen, mutta vieläkin onnellisempi elämäntilanteissa, joissa on ollut merkittäviä ihmissuhteita ympärillä. Myös parisuhde ja lapset tuovat monille lisäonnea.

Mutta edelleen kyse on vain siitä mitä ajattelee niistä parisuhteista ja lapsista. Monella on päällepäin täydellinen parisuhde ja ihanat lapset, mutta he silti ovat onnettomia ja miettivät koko ajan mitä muuta voisi vielä olla, mikä voisi olla elämässä vielä paremmin.

 

Maito on epäterveellistä. :saint: Äidinmaito on lapselle terveellistä, mutta vieroittuneelle lehmänmaito ei ole terveellistä. On luonnollisempaa ja terveellisempää juottaa äidinmaitoa taaperolle tai leikki-ikäiselle kuin juottaa vasikalle tarkoitettua maitoa.

Käsitelty maito ja pitkälle käsitelty ruoka, ja varsinkin jotkut lisäaineet ovat epäterveellisiä.

Moni vanhempi syöttää lapsilleen pelkkää roskaa ja luulee vielä, että se on hyvää kotiruokaa.

 

Geenithän ei kuitenkaan välttämättä aiheuta asiaa sinällään, vaan lisäävät taipumusta siihen? Niinkuin alkoholismigeeni, soturigeeni jne. Eli molemmat voi olla totta, ihmisellä voi olla taipuvaisuus positiiviseen tai negatiiviseen asenteeseen.

Mutta vaikka ihmisellä olisi alkoholismigeeni hänestä ei välttämättä tule alkoholismia. Loppupeleissä sekin on itsestä kiinni, vaikeampaa se voi olla, kuten olen monesti jo sanonut. Toisilla se tulee luonnostaan, toisten pitää sitä erikseen opetella.

 

Kyllä, on itsestä kiinni, onko alkoholisti tai narkkari.

 

Vahvin mielipiteeni lienee se, että nykyisestä maailmanmenosta 80% on joutavaa ka**aa. Luullaan, että edistys ja muutos olisivat jotenkin itseisarvoltaan positiivisia asioita. Luullaan, että talouskasvu on jotain yksiselitteisesti tavoiteltavaa ja hyvää.

Pitää huseerata siellä sun täällä, ja sekin on automaattisesti hieno asia vaikka maksaisi miljardeja. Pitää olla sitä sun tätä, oli varaa taikka ei.

 

[QUOTE="vieras";28490234]Mutta edelleen kyse on vain siitä mitä ajattelee niistä parisuhteista ja lapsista. Monella on päällepäin täydellinen parisuhde ja ihanat lapset, mutta he silti ovat onnettomia ja miettivät koko ajan mitä muuta voisi vielä olla, mikä voisi olla elämässä vielä paremmin.[/QUOTE]

Kyllä ne silti sitä lisäonnea ja hyviä ajatuksia voivat jollekin ihmiselle tuoda. Johtui se sitten omista ajatuksistakin tai ei.

 

Ilta Sanomat ja Iltalehti ovat nykyään samantasoisia juorulehtiä kuin 7-päivää. Ilkeästi toisen kustannuksilla nauravia. Pidän myös näitä fanaattisesti lukevia vähän samantasoisina.

Hoitohenkilökunnassa on vieläkin paljon mätämunia jotka pitäisi erottaa välittömästi, koska eivät kykene riittävän hyvään hoitotyöhön, vaan laiminlyövät potilaan hekisen puolen.