Te, jotka ette ole olleet pitkällä hoitovapaalla, niin kertokaa syy.

[QUOTE="vieras";28472174]Kuvittelet sen lisäksi ettei kukaan äiti-ihminen voi olla opiskellut kasvatustiedettä? Täällä palstalla lienee paljonkin lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, luokanopettajia jne kasvatusalan ammattilaisia ja en tiedä että kukaan muu noin vahvasti toisi sitä omaa "osaamistaan" esille.

Pikemminkin menee yleensä niin päin että mitä pitempään ammatissa on toiminut, sitä paremmin ymmärtää erilaisuutta ja erilaisia perheitä. Alkuvaiheessa voi olla juuri noin mustavalkoinen ajattelu kuin sinulla on.[/QUOTE]

Sen kyllä näkee usein, kuka kasvatusalan ammattilainen on: nimittäin siitä, että hyvin hyvin harva pitää päiväkotia ideaalina paikkana alle 1-vuotiaalle vauvalle. Sen ikäinen ei ole kehitykseltään valmis kokopäivähoitoon päiväkodin suuressa ryhmässä eikä se ideaalitilanteessa ole yhtä hyvä vaihtoehto kuin kotihoito tai edes osittainen kotihoito. Tietysti on olemassa kaikenlaisia perheitä ja etenkin ääritapauksissa lapsen voi olla parempi olla päiväkodissa kuin kotona päivisin. Ei se silti muuta lapsen psykologisia valmiuksia mihinkään.

 

[QUOTE="vieras";28472197]Jos ihminen on seuraillut muiden lapsia tai lukenut siitä ei anna samaa kokemusta kuin se, että on niitä omia lapsia ja on tehnyt niitä omia valintoja siitä hoitaako lapsia kotona vai viekö päiväkotiin. Siinä se sellainen vissi ero vanhapiika-lastenhoitajan ja äidin/isän vanhempien välillä mitä ei jankuttamalla miksikään muuta.[/QUOTE]

Vaikka mä veisin lapseni tulevaisuudessa 3 kk iässä hoitoon niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että pienelle lapselle päivähoito ei ole ideaali ratkaisu. Siksi omat kokemukset eivät tuo mielestäni juurikaan lisäarvoa siihen näkökulmaan, mihin lapsi on valmis.

 

[QUOTE="vieras";28472141]Minusta sinä et kunnioita toisten ajatuksia ja kokemuksia. Lyöt sillä opiskelemallasi teorialla päähän. Puhut usein asiaa, mutta siitä puuttuu se ymmärryksen tuntu, että osaisit arvostaa toisten tietämystä ja käytännön kokemusta.[/QUOTE]

Minusta ei pidäkään kaikkea arvostaa. En hyväksy kaikkea lapsiin kohdistuvaa kohtelua enkä ajattele, että kaikkea ja kaikkia pitäisi aina ymmärtää. En mm. hyväksy sitä taannoisen ketjun tapaa viedä 3 kk vanha vauva viikoksi hoitoon ilman sen kummempaa syytä. Jos taustalla ei ole edes mitään uupumusta, koliikkia tms, on se mielestäni vauvan emotionaalista pahoinpitelyä. Tällä palstalla ymmärretään lähinnä vanhempia, ei juuri koskaan lapsia.

 

Minusta ei pidäkään kaikkea arvostaa. En hyväksy kaikkea lapsiin kohdistuvaa kohtelua enkä ajattele, että kaikkea ja kaikkia pitäisi aina ymmärtää. En mm. hyväksy sitä taannoisen ketjun tapaa viedä 3 kk vanha vauva viikoksi hoitoon ilman sen kummempaa syytä. Jos taustalla ei ole edes mitään uupumusta, koliikkia tms, on se mielestäni vauvan emotionaalista pahoinpitelyä. Tällä palstalla ymmärretään lähinnä vanhempia, ei juuri koskaan lapsia.

Ymmärrät myös usein tahallasi väärin.

 

Sen kyllä näkee usein, kuka kasvatusalan ammattilainen on: nimittäin siitä, että hyvin hyvin harva pitää päiväkotia ideaalina paikkana alle 1-vuotiaalle vauvalle. Sen ikäinen ei ole kehitykseltään valmis kokopäivähoitoon päiväkodin suuressa ryhmässä eikä se ideaalitilanteessa ole yhtä hyvä vaihtoehto kuin kotihoito tai edes osittainen kotihoito. Tietysti on olemassa kaikenlaisia perheitä ja etenkin ääritapauksissa lapsen voi olla parempi olla päiväkodissa kuin kotona päivisin. Ei se silti muuta lapsen psykologisia valmiuksia mihinkään.

Ja kerrotko mulle, kuka tässä ketjussa on pitänyt päiväkotia ideaalina paikkana alle 1-vuotiaalle?

Tämä on juuri yksi täysin nollakommentti, kun kukaan ei ole tuollaista edes väittänyt! Ihan vastaavaa kuin itse tulisin polleana sanomaan, että mun mielestä tupakointi on myrkyllistä.

 

Alkuperäiseen kysymykseen: Olin isompien lasten kanssa kotona yhteensä 5,5 vuotta, nuorimmainen piti pistää tarhaan 1v 3kk ikäisenä koska silloinen elämäntilanne vaan pakotti toimimaan niin. Mun sydäntäni särki ja tunsin mielettömän huonoa omaatuntoa ja olin varma, että ipana tulee vihaamaan mua mutta onneksi tyttö on semmonen reippaanpuoleinen sosiaalinen tapaus, joka viihtyi päiväkodissa.

Eikä sitä vihaakaan sitten näkynyt, kun hän päätti ryhtyä harrastamaan kovasti kilpailumielessä yhtä lajia, olin 10 vuotta mukana tosi aktiivisesti harrastustoiminnassa eli tavallaan hyvitin sen että isosisko ja -veli sai olla pidempään kotona pienenä. Hyvitin siis omasta mielestäni, en lapsen.

 

Sen kyllä näkee usein, kuka kasvatusalan ammattilainen on: nimittäin siitä, että hyvin hyvin harva pitää päiväkotia ideaalina paikkana alle 1-vuotiaalle vauvalle. Sen ikäinen ei ole kehitykseltään valmis kokopäivähoitoon päiväkodin suuressa ryhmässä eikä se ideaalitilanteessa ole yhtä hyvä vaihtoehto kuin kotihoito tai edes osittainen kotihoito. Tietysti on olemassa kaikenlaisia perheitä ja etenkin ääritapauksissa lapsen voi olla parempi olla päiväkodissa kuin kotona päivisin. Ei se silti muuta lapsen psykologisia valmiuksia mihinkään.

Vaihtoehtona on esimerkiksi se perhepäivähoito, ja on olemassa myös välimalleja sitä onko kotona kokonaiset 3 vuotta vai esimerkiksi siihen asti kun lapsi on 1,5v.

Kukaan ei varsinaisesti kiistä sitä että pieni ryhmä tai kotihoito olisi lapselle hyväksi. Mutta kun niitä tekijöitä on yhtälössä muitakin kuin pelkästään se yhden lapsen tilanne. Mikä on muun perheen tilanne? Mikä on perheen rahatilanne? Entä jos perheessä on sairas lapsi jota vanhemmat käyvät katsomassa sairaalassa? Onko perheellä muuta tukiverkostoa?

Jos mitään muuta tukiverkostoa ei ole, niin jonkinlainen hoitoapu olisi se paras ratkaisu. Sellaista ei kuitenkaan ole tarjolla, ainakin meidän kunnassa lähes ainut vaihtoehto on kunnallinen päivähoito. 3-vuotiaasta eteenpäin on tarjolla kerhoja, mutta alle kolmevuotiaille ei minkäänlaista tilapäishoitojärjestelyä.

Minusta on vähän kummallista se että on okei jos lasta hoitaa isä, äiti tai mummo, mutta se jos lapsen hoitaja on ammattitaitoinen perhepäivähoitaja niin se on kamalaa. Kaikilla ei todellakaan ole muuta hoitoapua kun se maksullinen, rahalla ostettu apu.

 

[QUOTE="vieras";28472268]Ja kerrotko mulle, kuka tässä ketjussa on pitänyt päiväkotia ideaalina paikkana alle 1-vuotiaalle?

Tämä on juuri yksi täysin nollakommentti, kun kukaan ei ole tuollaista edes väittänyt! Ihan vastaavaa kuin itse tulisin polleana sanomaan, että mun mielestä tupakointi on myrkyllistä.[/QUOTE]

Eiköhän suurin osa alle 1-vuotiaansa hoitoon vievistä ajattele, ettei se ole lapselle haitaksi ja olenpa kuullut sellaisiakin mielipiteitä, joissa sen toitotetaan olevan parempi kuin kotihoito, koska jossain tutkimuksessa on todettu päiväkodissa olevien lasten pärjäävän paremmin. En millään usko, että _jokaisessa_ tilanteessa on sen alle 1-vuotiaan parhaaksi joutua päiväkotiin vaikka niin toimittaisiinkin. Sen näkee mm. siitä, että moni katuu valintaansa jälkeenpäin. Joissain tilanteissa voi ollakin koko perheen edun kannalta ja harvoin "tuomitsenkaan" mitään yksittäisen perheen valintaa, kun en voi kaikkia taustoja ja syitä tietää.

 

Joissain tilanteissa voi ollakin koko perheen edun kannalta ja harvoin "tuomitsenkaan" mitään yksittäisen perheen valintaa, kun en voi kaikkia taustoja ja syitä tietää.

Voi herran pieksut.

 

[QUOTE="vieras";28472285]Vaihtoehtona on esimerkiksi se perhepäivähoito, ja on olemassa myös välimalleja sitä onko kotona kokonaiset 3 vuotta vai esimerkiksi siihen asti kun lapsi on 1,5v.

Kukaan ei varsinaisesti kiistä sitä että pieni ryhmä tai kotihoito olisi lapselle hyväksi. Mutta kun niitä tekijöitä on yhtälössä muitakin kuin pelkästään se yhden lapsen tilanne. Mikä on muun perheen tilanne? Mikä on perheen rahatilanne? Entä jos perheessä on sairas lapsi jota vanhemmat käyvät katsomassa sairaalassa? Onko perheellä muuta tukiverkostoa?

Jos mitään muuta tukiverkostoa ei ole, niin jonkinlainen hoitoapu olisi se paras ratkaisu. Sellaista ei kuitenkaan ole tarjolla, ainakin meidän kunnassa lähes ainut vaihtoehto on kunnallinen päivähoito. 3-vuotiaasta eteenpäin on tarjolla kerhoja, mutta alle kolmevuotiaille ei minkäänlaista tilapäishoitojärjestelyä.

Minusta on vähän kummallista se että on okei jos lasta hoitaa isä, äiti tai mummo, mutta se jos lapsen hoitaja on ammattitaitoinen perhepäivähoitaja niin se on kamalaa. Kaikilla ei todellakaan ole muuta hoitoapua kun se maksullinen, rahalla ostettu apu.[/QUOTE]

En ole juuri mistään kirjoittamastasi eri mieltä. Silti pitäisi mielestäni aina lähteä pohtimaan ajatuksia ensin siitä näkökulmasta, mikä olisi lapselle ideaalia ja voidaanko joillain ratkaisuilla päästä lähelle tätä ideaalia ja jos ei niin miten huolehtia lapsen hyvinvoinnista mahdollisimman hyvin tässä ei-niin-ideaalissa ratkaisuissa. On minutkin viety päiväkotiin 1v 2kk iässä, muttei äitini silti ole koskaan kieltänyt kotihoidon olevan se ensisijainen vaihtoehto pienelle lapselle. Paljon on niitä ymmärrettäviä syitä pienen lapsen päivähoitoon, mutta paljon myös ihan itsekkyyttä, tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä. Joskus syynä voi olla ihan mukavuudenhalu eikä mitään taloudellisia ja väsymykseen liittyviä syitä ole taustalla. Kaikissa näissä tilanteissa ei välttämättä olisi lapsen parhaaksi joutua vauvana päivähoitoon. Joskus se muutaman kuukauden kotihoito saattaisi olla parempi vaihtoehto vaikkei vanhempi olisikaan onnensa kukkuloilla koko sitä aikaa.

 

Minusta ei pidäkään kaikkea arvostaa. En hyväksy kaikkea lapsiin kohdistuvaa kohtelua enkä ajattele, että kaikkea ja kaikkia pitäisi aina ymmärtää. En mm. hyväksy sitä taannoisen ketjun tapaa viedä 3 kk vanha vauva viikoksi hoitoon ilman sen kummempaa syytä. Jos taustalla ei ole edes mitään uupumusta, koliikkia tms, on se mielestäni vauvan emotionaalista pahoinpitelyä. Tällä palstalla ymmärretään lähinnä vanhempia, ei juuri koskaan lapsia.

Melkein toivoisin sulle sitä koliikkivauvaa sitten joskus, niin ymmärtäisit että muitakin sävyjä on elämässä kuin musta ja valkoinen. Tuossako ei ole sun mielestäsi muita vaihtoehtoja kuin nämä ääripäät?

Minä olen ollut itse siellä jaksamisen rajamailla, ja väitän että tositilanteessa on todella vaikea saada apua. Suututtaa siksi tosi paljon se että joidenkin mielestä kaikki asiat ovat vain tahdon asioita. En minä kamalasti sille mitään itse mahtanut että jouduin ambulanssilla sairaalaan, enkä sille että jouduin olemaan siellä sairaalassa useamman viikon. Eikä kyse ollut mistään mielenterveysongelmista. Jos välilevynpullistuma pitää leikata, niin se on pakko leikata vaikka mitä toivoisi tapahtuvan.

Mies ei meinannut saada sairaslomaa tai muuta vapaata töistä (opettaja) koska olin vanhenpainvapaalla kun sairastuin. Lapsen hoito oli kuitenkin pakko järjestää, eikä apujoukkoja ollut. Mitä sun mielestä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?

 

Eiköhän suurin osa alle 1-vuotiaansa hoitoon vievistä ajattele, ettei se ole lapselle haitaksi ja olenpa kuullut sellaisiakin mielipiteitä, joissa sen toitotetaan olevan parempi kuin kotihoito, koska jossain tutkimuksessa on todettu päiväkodissa olevien lasten pärjäävän paremmin. En millään usko, että _jokaisessa_ tilanteessa on sen alle 1-vuotiaan parhaaksi joutua päiväkotiin vaikka niin toimittaisiinkin. Sen näkee mm. siitä, että moni katuu valintaansa jälkeenpäin. Joissain tilanteissa voi ollakin koko perheen edun kannalta ja harvoin "tuomitsenkaan" mitään yksittäisen perheen valintaa, kun en voi kaikkia taustoja ja syitä tietää.

Ja sun mielestä se, että joku ei ole lapselle haitaksi, tarkoittaa sitä että niiden vanhempien mielestä se on ideaalitilanne? Ei tsiisus, voiko noin tyhmää edes olla????

Ja tottahan se on, että lapset hyötyy varhaisesta päivähoidon aloituksesta, mutta missään tuskin sanotaan että alle 1-vuotias siitä merkittävästi hyötyy. Enkä usko hetkeäkään, että suurin osa alle 1-vuotiaan hoitoon vievistä vanhemmista on sitä mieltä.

Mutta koska taas täällä heittelet tuollaisia kommentteja faktana, niin luulisi sinulla, alaa opiskelevana, olevan tähän heittää muutakin kuin mutua? Kun sanot, että "suurin osa", niin tokihan sitten myös sen johonkin perustat?

Ja ei, itse en vienyt alle vuoden ikäistä hoitoon.

 

[QUOTE="vieras";28472297]Voi herran pieksut.[/QUOTE]

?

 

Pari vuotta oli ihan riittävä aika, ei mitään syytä ollut roikkua jokaisen kanssa kolmea vuotta kotona, johan tässä olisi oltu 10 vuotta poissa työelämästä. Sosiaalisia, reippaita lapsia, joilla koti alkanut olemaan ahdas 2v jälkeen. Äidillä on omakin elämä kuten kuuluukin, lapset voi hyvin ja kaikki toimii.

Enemmän painoa näen kokonaisuudessa kuin juuri jossain hoitovapaassa. Ihmettelen siitä vaahtoamista kun todellinen suomalainen ongelma ovat 1-6-vuotiaiden todella pitkät hoitopäivät sekä päivähoidon alasajo, jonka laki mahdollistaa. Meillä on lapsilla olleet koko päivähoidon ajan max 7h päivät, tavallisesti 5-7h, pitkät lomat ja paljon vapaita. Pienten koululaisten kohdalla on katsottu,ettei yksinoloa tule paljoa, alkuun ei ollenkaan.

 

[QUOTE="vieras";28472338]Ja sun mielestä se, että joku ei ole lapselle haitaksi, tarkoittaa sitä että niiden vanhempien mielestä se on ideaalitilanne? Ei tsiisus, voiko noin tyhmää edes olla????

Ja tottahan se on, että lapset hyötyy varhaisesta päivähoidon aloituksesta, mutta missään tuskin sanotaan että alle 1-vuotias siitä merkittävästi hyötyy. Enkä usko hetkeäkään, että suurin osa alle 1-vuotiaan hoitoon vievistä vanhemmista on sitä mieltä.

Mutta koska taas täällä heittelet tuollaisia kommentteja faktana, niin luulisi sinulla, alaa opiskelevana, olevan tähän heittää muutakin kuin mutua? Kun sanot, että "suurin osa", niin tokihan sitten myös sen johonkin perustat?

Ja ei, itse en vienyt alle vuoden ikäistä hoitoon.[/QUOTE]

Sinun lapsellesi ehkä olisi se päivähoitoon vieminen ollut parhaaksi. Ei ottaisi vaikutteita muita haukkuvasta ja ilkeästä äidistä.

No kyse ei olekaan mistään pienestä ideaalitilanteesta vaan asioista, jotka ovat paljon sidoksissa vauvan/lapsen kehitykseen. Minusta lapsi kärsii aina enemmän tai vähemmän, jos joutuu alle vuoden ikäisenä vaikka päiväkotiin. Joskus voi kärsiä perheen kokonaistilanteen takia enemmän siellä kotona, mutta kärsii silti päivähoidossakin jossain määrin. Jos jokin on ideaali, on ideaalista poikkeavat ratkaisut yleensä ainakin hiukan haitallisia, joskus toki hyvin vähänkin. Eihän muuten olisikaan olemassa ideaaleja?

Kaikki mielipiteeni eivät liity faktoihin. Tuleeko yllätyksenä?

 

[QUOTE="Vieras";28472362]Pari vuotta oli ihan riittävä aika, ei mitään syytä ollut roikkua jokaisen kanssa kolmea vuotta kotona, johan tässä olisi oltu 10 vuotta poissa työelämästä. Sosiaalisia, reippaita lapsia, joilla koti alkanut olemaan ahdas 2v jälkeen. Äidillä on omakin elämä kuten kuuluukin, lapset voi hyvin ja kaikki toimii.

Enemmän painoa näen kokonaisuudessa kuin juuri jossain hoitovapaassa. Ihmettelen siitä vaahtoamista kun todellinen suomalainen ongelma ovat 1-6-vuotiaiden todella pitkät hoitopäivät sekä päivähoidon alasajo, jonka laki mahdollistaa. Meillä on lapsilla olleet koko päivähoidon ajan max 7h päivät, tavallisesti 5-7h, pitkät lomat ja paljon vapaita. Pienten koululaisten kohdalla on katsottu,ettei yksinoloa tule paljoa, alkuun ei ollenkaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä tuosta, että kaikkein suurin ongelma on pitkät hoitopäivät. Minut vietiin päiväkotiin jo 1v 2 kk iässä, mutta kaikki lapsuuteni kesät vietin kotona, hoitopäivät lyhimmillään 4-6-tuntisia ja välillä äitini oli vuorotteluvapaallakin.

 

Sinun lapsellesi ehkä olisi se päivähoitoon vieminen ollut parhaaksi. Ei ottaisi vaikutteita muita haukkuvasta ja ilkeästä äidistä.

No kyse ei olekaan mistään pienestä ideaalitilanteesta vaan asioista, jotka ovat paljon sidoksissa vauvan/lapsen kehitykseen. Minusta lapsi kärsii aina enemmän tai vähemmän, jos joutuu alle vuoden ikäisenä vaikka päiväkotiin. Joskus voi kärsiä perheen kokonaistilanteen takia enemmän siellä kotona, mutta kärsii silti päivähoidossakin jossain määrin. Jos jokin on ideaali, on ideaalista poikkeavat ratkaisut yleensä ainakin hiukan haitallisia, joskus toki hyvin vähänkin. Eihän muuten olisikaan olemassa ideaaleja?

Kaikki mielipiteeni eivät liity faktoihin. Tuleeko yllätyksenä?

Mä olen eri mieltä tuollaisesta yleispätevästä ideaalista lasten päivähoidon suhteen. Olen samaa mieltä siitä että alle 1-vuotiaalle päiväkoti ei ole paras paikka, mutta joskus muuta paikkaa ei ole mahdollista järjestää.

Kaverini haki erikoistumispaikkaa joita on tarjolla tosi vähän, ja joutui aloittamaan nuo opinnot kun lapsi oli vasta vähän reilu puolivuotias. Miehensä oli hetken aikaa kotona, mutta siellä taas työpaikalla tilanne sellainen ettei voinut olla kotona pitempään.

Joskus se ajoitus työkuvioiden osalta ei mene niinkuin haluaisi mutta sitten toisaalta ihan aina ei voi jäädä odottamaan sitä toista tilaisuutta kun sitä ei välttämättä tule. Kyse on sen verran harvinaisemmasta erikoistumisalasta että paikkoja avautuu korkeintaan parin vuoden välein yksi.

 

Tästä sitte jaksetaan vääntää kerta toisensa jälkeen. Mua ei ainakaan jaksa kiinnostaa paskan vertaa koska kukakin vie lapsensa hoitoon, se on jokaasen perheen oma päätös eikä kuulu muille. Eikä kuulu meidänkää tekemät päätökset likan suhteen teille.

 

Mä olen eri mieltä tuollaisesta yleispätevästä ideaalista lasten päivähoidon suhteen. Olen samaa mieltä siitä että alle 1-vuotiaalle päiväkoti ei ole paras paikka, mutta joskus muuta paikkaa ei ole mahdollista järjestää.

Kaverini haki erikoistumispaikkaa joita on tarjolla tosi vähän, ja joutui aloittamaan nuo opinnot kun lapsi oli vasta vähän reilu puolivuotias. Miehensä oli hetken aikaa kotona, mutta siellä taas työpaikalla tilanne sellainen ettei voinut olla kotona pitempään.

Joskus se ajoitus työkuvioiden osalta ei mene niinkuin haluaisi mutta sitten toisaalta ihan aina ei voi jäädä odottamaan sitä toista tilaisuutta kun sitä ei välttämättä tule. Kyse on sen verran harvinaisemmasta erikoistumisalasta että paikkoja avautuu korkeintaan parin vuoden välein yksi.

Harkitsivatko hoitajaa kotiin?

 

Tästä sitte jaksetaan vääntää kerta toisensa jälkeen. Mua ei ainakaan jaksa kiinnostaa paskan vertaa koska kukakin vie lapsensa hoitoon, se on jokaasen perheen oma päätös eikä kuulu muille. Eikä kuulu meidänkää tekemät päätökset likan suhteen teille.

Mua kiinnostaa jossain määrin, samoin kuin lasten hyvinvointi yleensäkin. Kyllä mua surettaa tavallaan, että joissain maissa äidit joutuvat viemään vauvansa hoitoon jo 3-kuukautisista asti. Omaa serkkuani/kummilastani olen hoitanut 2,5 kk, ettei olisi joutunut vielä päiväkotiin 9 kk iässä. En siis lähtenyt haukkumaan vanhempia vaan tarjosin apuani.

 

Harkitsivatko hoitajaa kotiin?

Mä en tiedä, eikä oikestaan kuulu sen enempäää mulle kuin sullekaan. Mutta voin arvata, että ei ole ihan halpaa lystiä palkata hoitajaa kotiin yhtä lasta varten?

 

Mä en tiedä, eikä oikestaan kuulu sen enempäää mulle kuin sullekaan. Mutta voin arvata, että ei ole ihan halpaa lystiä palkata hoitajaa kotiin yhtä lasta varten?

Niin no ylipäänsä ei tainnut kuulua palstalle tuo asia. Onhan se kalliimpaa kuin päivähoito, mutta joissain tilanteissa ja perheissä hyvä ratkaisu.

 

Alkuperäiseen kysymykseen: Mulle oli rajana 1-v., minkä jälkeen ajattelin pystyväni lapsen hoitoon pistämään. Esikoinen menikin sitten 1v 4kk ikäisenä ryhmäperhepäivähoitoon (8 lasta), ja sieltä lopulta pph:lle (4 lasta). Se onnistui kun mies oli lapsen kanssa 6 kk, mä jatkoin opiskeluja kun lapsi oli 10kk.

Kuopus meni päiväkotiin 1v 2kk ikäisenä esikoisen kanssa sisarusryhmään. Olisin halunnut kummatkin perhepäivähoitoon, mutta ei ollut paikkoja. Päiväkoti on kuitenkin suht pieni, vähän päälle 20 lasta, joten ollut tähän tyytyväinen.

Mä halusin saada opiskelut päätökseen ja töihin saamaan työkokemusta hetkeksi. Työpaikka oli määräaikainen enkä saanut jatkoa, kun aloin odottaa toista lasta. Olisin saanut vakipaikan, jollen olisi ollut raskaana, mutta otin tämän riskin.

Kuitenkin sama työnantaja tarjosi työpaikkaa myöhemmin ja tartuin siihen tottakai. Ja kuopus (+esikoinen) menivät hoitoon, kun sain työpaikan.

Mä en osaa ajatella olevani monta vuotta kotona. Ainakin omaan ajatusmaailmaan on iskostunut, että työtä pitää tehdä elääkseen.
Mies on yrittäjä, mutta talvisin hänellä on rauhallisempaa. Aikataulullisesti esikoinen sattui syntymään niin, että mieskin pystyi hänen kanssaan 6 kk olemaan. Kuopuksen kanssa se ei enää onnistunut.

Ollaan yritetty pitää lasten hoitopäiviä lyhyinä. Minä vien myöhemmin, ja mies hakee aikaisemmin. Mä olen ollut tyytyväinen näihin valintoihin.

Sitä vaan toivoisin, että perhepäivähoitomahdollisuuksia olisi enemmän.

 

Mies ei suostunut elättämään muuta perhettä, eivätkä säästöni riittäneet kuin kahden vuoden poissaoloon töistä, joten pakkohan se oli palata tienaamaan. En halunnut yksinhuoltajaksikaan ruveta.

 

Mulla on 1 v 8 kk lapsi, joka menee hoitoon ensi syksynä, kun ikää on vähän päälle kaksi vee. On aika arka yksilö, joten saa nähdä raaskitaanko toteuttaa tämä suunnitelma. Päiväkotiin siksi, että en luota satunnaisiin yksityisiin hoitajiin. Kuka tietää mitä ne suljettujen ovien takana tekevät. Ketään luotettavaksi tietämäämme ei ole nyt tarjolla. Perhepäivähoitajia ei täällä lähellä oikein ole.

Kotona olen sekä lapsen takia että itseni; kaipasin taukoa työelämästä. Mieheni ei taas taukoa ole kaivannut, siksi minä hoidan.

Niin ja miksi ei täyttä kolmea vuotta? Hmm. Tähän asti ollaan tavattu ahkerasti sukulaisia ja ystäviä arkisin, mutta nyt tapaamiset harvenevat (moni muuttanut kauemmas). Mä en jaksa jatkuvaa puisto-kerho-hiekkis-arkea ilman näitä kyläilyjä.

Niin ja raha tietty. Tykkään rahasta.