Y
yiy
Vieras
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen se, kuinka olen aina kummastellut ihmisten tapaa nähdä asioita.
"Parisuhde tai perhe estää/ei estä normaalien, kivojen asioiden tekemistä". Mikä ihmeen lähtökohta on sellainen, että on olemassa jotakin kummallisia "normaaleja kivoja asioita", joita on mahdollista tehdä ainoastaan parisuhteen tai perheen ulkopuolella?
Itse teen perheeni kanssa koko ajan normaaleja, kivoja asioita. Ennen tein niitä mieheni kanssa, kun ei ollut vielä lapsia. Sitä ennen tein niitä itsekseni, tai kaverien kanssa.
Vai tarkoitetaanko tässä, että "normaalit, kivat asiat" ovat asioita, joita voi tehdä VAIN kaverien kanssa ilman perhettään? MIksi ei sitten puhuta asioista niiden oikeilla nimillä? Miksi ei kysytä "estääkö parisuhde/perhe tekemästä kaikenlaista kivaa ilman kumppania/lapsia"?
Vastaus siihen on tietenkin, että ei estä. Mutta kun kysymyksen asettaa noin, kuulostaa paljon loogisemmalta se, että moni toisaalta vastaa myös: "Ei estä, mutta miksi haluaisin tehdä kivoja asioita aina vain ilman perhettäni?".
"Parisuhde tai perhe estää/ei estä normaalien, kivojen asioiden tekemistä". Mikä ihmeen lähtökohta on sellainen, että on olemassa jotakin kummallisia "normaaleja kivoja asioita", joita on mahdollista tehdä ainoastaan parisuhteen tai perheen ulkopuolella?
Itse teen perheeni kanssa koko ajan normaaleja, kivoja asioita. Ennen tein niitä mieheni kanssa, kun ei ollut vielä lapsia. Sitä ennen tein niitä itsekseni, tai kaverien kanssa.
Vai tarkoitetaanko tässä, että "normaalit, kivat asiat" ovat asioita, joita voi tehdä VAIN kaverien kanssa ilman perhettään? MIksi ei sitten puhuta asioista niiden oikeilla nimillä? Miksi ei kysytä "estääkö parisuhde/perhe tekemästä kaikenlaista kivaa ilman kumppania/lapsia"?
Vastaus siihen on tietenkin, että ei estä. Mutta kun kysymyksen asettaa noin, kuulostaa paljon loogisemmalta se, että moni toisaalta vastaa myös: "Ei estä, mutta miksi haluaisin tehdä kivoja asioita aina vain ilman perhettäni?".