Koira näykkii mua!

Niin siis. En pidä koirista, koska pelkään. Olen yrittänyt parhaani, koska mies halusi koiran (minä en). Ja olen alusta saakka osallistunut koiran koulutukseen ja lenkitykseen ja alkuun meni ihan hyvin, kunnes koira näykki mua ekan kerran. Jäi kammo. Nykyään edelleen vetää lenkillä niin kovin, että mä lentelen pitkin penkkoja, joten en enää uskalla näin lähellä rv 30 lenkittää sitä, kun on kuitenkin iso rotu. Ja siis sellainen rotu, jolla on vain yksi pomo. Ollaan sitten perheenä lenkitetty koiraa ja mies tekee aina asiat niin, että koira tajuaa, että minä ja poika ollaan sen yläpuolella. Mutta nyt koira on alkanut näykkiä mua uudestaan! Se oli jo parempi jossain vaiheessa (paitsi kiiman aikaan) ja mä en enää tajua, mitä mä voin sen kanssa tehdä. Nyt koira varmaan jo tajuaa, että mä pelkään sitä. Näykkii siis semi harvoin, mutta aina tilanteessa, jossa mä oon sitä komentanut.

Voiko tälle asialle tehdä jotain? Mies kyllä laittaa koiran ruotuun sen jälkeen, jos näkee että koira mulle tai pojalle tekee jotain. Mutta entä jos se mies ei vaan ole kotona? Poikaan koira ei koske, vaikka poika vetäisi turkista tms. Toki siis kiellän vetämästä, mutta jos jotain ehtii tehdä, niin koira ei tee mitään. Mutta mua näykkii. Ja senkin tekee vain ulkona, kun turhauttaa vissiin hihnassa kun ei saa tehdä mitä haluaa. Kuitenkin vielä pentukoira, kohta 1v. Miestä ei näyki hihnassakaan.

 

Se komentaa sua koska annat sen tehdä niin. Selkeä kehonkieli kertoo koiralle ettei pelleily vetele.

Toisekseen, mikä mahtaa olla rotu jolla "ei ole kuin yksi pomo"? Tulee mieleen sellaisia rotuja ettei hyvää päivää, tän on pakko olla keksitty tarina!! Mistä helkkarista te ootte saanut sen rotuisen vahvan koiran kun toinen ei sitä halua??

 

Niin siis. En pidä koirista, koska pelkään. Olen yrittänyt parhaani, koska mies halusi koiran (minä en). Ja olen alusta saakka osallistunut koiran koulutukseen ja lenkitykseen ja alkuun meni ihan hyvin, kunnes koira näykki mua ekan kerran. Jäi kammo. Nykyään edelleen vetää lenkillä niin kovin, että mä lentelen pitkin penkkoja, joten en enää uskalla näin lähellä rv 30 lenkittää sitä, kun on kuitenkin iso rotu. Ja siis sellainen rotu, jolla on vain yksi pomo. Ollaan sitten perheenä lenkitetty koiraa ja mies tekee aina asiat niin, että koira tajuaa, että minä ja poika ollaan sen yläpuolella. Mutta nyt koira on alkanut näykkiä mua uudestaan! Se oli jo parempi jossain vaiheessa (paitsi kiiman aikaan) ja mä en enää tajua, mitä mä voin sen kanssa tehdä. Nyt koira varmaan jo tajuaa, että mä pelkään sitä. Näykkii siis semi harvoin, mutta aina tilanteessa, jossa mä oon sitä komentanut.

Voiko tälle asialle tehdä jotain? Mies kyllä laittaa koiran ruotuun sen jälkeen, jos näkee että koira mulle tai pojalle tekee jotain. Mutta entä jos se mies ei vaan ole kotona? Poikaan koira ei koske, vaikka poika vetäisi turkista tms. Toki siis kiellän vetämästä, mutta jos jotain ehtii tehdä, niin koira ei tee mitään. Mutta mua näykkii. Ja senkin tekee vain ulkona, kun turhauttaa vissiin hihnassa kun ei saa tehdä mitä haluaa. Kuitenkin vielä pentukoira, kohta 1v. Miestä ei näyki hihnassakaan.

Nyt täytyy heti ensimmäiseksi sanoa, ettei teillä ole alunperinkään ollut asiat kohdallaan. Kun taloon tulee lemmikki, jota joku perheenjäsenistä ei edes halua, siitä ei voi seurata mitään hyvää! Koiran, kissan, tai minkä tahansa muun vastaavan hankinta tulisi olla KOKO PERHEEN yhteinen päätös, etenkin jos kyseessä on ISO koirarotu..!
Kyllä koira tajuaa, jos et pidä siitä ja jos pelkäät sitä. Koira näkee sen ihmisen liikkeistä, ja pystyy ihan kirjaimellisesti myös haistamaan sen sun pelon. Koira on 1v, alkaa siis kohta murrosikä silläkin, joten aika kiire tulee laittaa se koira ruotuun, jos iso koira alkaa sulle uhmailemaan niin olette aikamoisessa lirissä kyllä ja sitten koira on jossain kiertämässä, kodista toiseen.
Eikö ole mahdollista että totuttaisit itseäsi koiriin? Jos et ihan oikeasti halua että koira on talossa niin oikeasti, LUOPUKAA SIITÄ. Jos taas haluat antaa mahdollisuuden, sulla pitää tehdä töitä koko asian eteen, ja puhua näistä jutuista miehesikin kanssa. Yhdessä voisitte myös vierailla jonkun ongelmakoirakouluttajan luona, joka tietäisi miten voitte parantaa suhdettanne koiran kanssa, ja estää konflikteja.

 

Mies on metsästäjä, kyseessä on siis hirvikoira noin 30kg. Eikö se nyt lasketa isoksi? Käsittääkseni niillä usein yksi isäntä, joka siis käskee metsässä.

 

Koira vaistoaa pelkosi ja mahdollisesti on silloin itsekin epävarma. Sinun pitää näyttää sille, että olet pomo. Jos se ei tottele tai yrittää näykkiä sinun pitää olla se ihminen, joka koiran pistää kuriin. Sen varaan ei voi laskea, että mies tulee hätiin, jos jotain sattuu. Koira kokeilee sinua ja sinun on vain voitettava pelkosi ja näytettävä, että olet "laumassanne" sen yläpuolella. Nuori koira kokeilee, narttu varsinkin hakee arvoasteikkoaan lauman muiden "narttujen" kanssa.

 

Aiemmin laitoinkin sen ruotuun, mutta nyt alkaa raskausmaha olla niin iso, etten pysty kellistämään koiraa maahan kuten ennen ja se pääsee rimpuilemaan irti otteesta

 

Vaikka koiralla olisi ns. vain yksi pomo, niin kyllä se oppii tottelemaan muitakin perheenjäseniä. Meillä kymmenisen kiloa isompi koiruus otti tuossa iässä testattavakseen lapset ja kyllä siitä saatiin ihan asiallinen lemmikki. Uhmaikä on koirillakin. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Jos lapsetkin saavat karvakorvan "kuriin" niin kyllä se sinultakin onnistuu, kun rohkaiset mielesi.

 

Yksi mitä käytetään pentukoiriin on, kun ne näykkivät niin kiljaiset kuten toinenkin pentukoira, jos leikin tiimellyksessä otteet ovat liian rajut. Tätä voi kokeilla tuohonkin vuoden ikäiseenkin.

 

Yksi mitä käytetään pentukoiriin on, kun ne näykkivät niin kiljaiset kuten toinenkin pentukoira, jos leikin tiimellyksessä otteet ovat liian rajut. Tätä voi kokeilla tuohonkin vuoden ikäiseenkin.

Tuota ei itse asiassa pitäisi tehdä, koska se kiljaisu meinaa silloin, että "lopeta, minuun sattuu, sinä voitat!". Esim koiranpentujen telmiessä keskenään, se alistuvampi on aina se joka vinkaisee, että nyt loppui. Se dominoiva, ja vahvempi osapuoli EI alistu tekemään niin.

 

hirvikoira? jámpti,kahukoira,laika? seki kerto opaljon miká nuista. ruottin valkea? vai joku muu`?

 

Tuota ei itse asiassa pitäisi tehdä, koska se kiljaisu meinaa silloin, että "lopeta, minuun sattuu, sinä voitat!". Esim koiranpentujen telmiessä keskenään, se alistuvampi on aina se joka vinkaisee, että nyt loppui. Se dominoiva, ja vahvempi osapuoli EI alistu tekemään niin.

Mietin itsekin tuota, koska koiralle pitäisi saada luotua säännöt. Meillä tuota jonkin verran käytettiin koiran ollessa pentu, mutta toisaalta sille tehtiin muuten arvojärjestys selväksi. Ehkä kunnon vihainen ärinä voisi olla parempi.

Pystyisitkö istumaan lattialle/maahan, kun kellistät koiran ja pitämään sitä aloillaan jalkojesi välissä - siis käsiä toki käyttäen? Jalat olisivat lisätukena paikallaan pitämiseen.

 

Jämti. Hyväluontone sisällä ja metässä se on, mutta noi lenkkeilyt...

 

Selättäminen on yhtä tyhjän kanssa, jos ja kun sulla ei ole oikeaa auktoriteettia. Henkistä yliotetta koiraan ei hankita käymällä siihen käsiksi ja pyörimällä pitkin pusikoita, vaan loogisella ja itsevarmalla käytöksellä. Mene asiantuntevan kouluttajan luo koiran kanssa, jotta hän voi kädestä pitäen näyttää, kuinka sun pitää eri tilanteissa toimia. Miehesi ei voi koiralle sun asemaasi opettaa, se on sinun tehtävä ihan itse. Ai niin, ja koiranne ei muuten pidä lastannekaan ylempänään, koska lapsella ei ole koiran silmissä johtajalta vaadittavia ominaisuuksia. Lapsenne on koiralle pomon jälkeläinen, ei pomo.

 

Jämti. Hyväluontone sisällä ja metässä se on, mutta noi lenkkeilyt...

jáptit on melkosen pehmeitá. meillá on ollu useita. uroksia ja narttuja. narttu oli kovin. sille sai kurmottaa kunnolla ettá hampaat suuhun, oppi sekuhan sai tarpeeksi tekemsitá onko teilá kokohnaan sisákoirana?

 

No on aika riehakas kun sille päälle sattuu, niin mulla on vaikeuksia saada kestää se paikallaan. Vois olla vielä hankalampi kun istus ite maassa. Kotona tietää arvojärjestyksen (mä en esim. koskaan väistä sitä vaan koira väistää aina) mutta en ymmärrä miksei se ulotu ulkomaailmaan asti.

 

oli itselläkin. koira totteli isäntäänsä ei minua. kun isäntä pois koira hyppi minun nenille. haukkui ja teki muitakin asioita mitä isäntänsä edessä ei tehnyt. pääsin koiran emännäksi niin, että vain minä annoin koiralle ruoan sen ruoka-aikoina. lenkkeiltiin ensin kolmestaan niin että mieskin oli mukana, minä talutin ja mies antoi minulle ohjeita miten saan koiran käyttäytymään.(oli mm. kova vetämään) miehen poissa ollessa jos temppuili niin selätin koiran ja se nousi ylös vasta kun annoin luvan. hyvä ja ihana koira siitä tuli.

 

Olosuhteiden pakosta pidetään sisällä kokonaan, mutta käy kerran viikossa leikkimässä koko päivän häkissä toisen pentukoiran lanssa ja koirapuistossa myös. Lenkitetään 3krt/pvä joista yksi vauhdikkaampi pyörälenkki. Syksyisin pääsee metälle vähintään pari krt/vko.

 

Voisi itsekin kokeilla tuota ruoan antamista jne. Harmi vain että lenkit onnistuu ehkä vasta synnytyksen jälkeen niin että mä talutan...

 

Älkää oikeasti selättäkö niitä koiria, teette enemmän vahinkoa kuin hyötyä!

Se johtajuus tulee ihan muista asioista kuin siitä kenellä on voimaa painaa toinen maahan! Sitten vielä luullaan että nyt se musti pitää mua kinginä. EI näin.

Mitä se koira tekee jos näykkäisyn jälkeen huudat sille oikein vihasena että "perkele, nyt loppuu tuo pelleily!!" Kunnolla huudat, oikein tunteella ja otat sen asenteen ettei tuollaiset koiranturjakkeet sua kyllä ala pitämään purulelunaan!

Koiran hallinta on vaikeaa, koska koira lukee sun eleitä ja olemusta, mutta ihminen ei ymmärrä mitä sanattomasti viestii, siksi mielikuvaharjoittelu esim. toimii hyvin.
Jos et aidosti ole autoritäärinen olemukseltasi ja teoiltasi, niin sun pitää näytellä sellaista.

Ryhti suoraan, päätä että SINÄ määräät, et fyysisellä voimalla vaan olemuksella ja käskyillä.

 

liviltäkö vai neloselta, jompi kumpi, katselkaa ja opetelkaa käyttämään kehon kieltä

 

Joo, tuota ruoka juttua kannattaa kokeilla. Selätystä ei. Kuten joku harmaa tuossa jo sanoikin, niin sillä ei saa kun vahinkoa aikaan. Pahimmassa tapauksessa koira voi ottaa sen leikkinä -> saa palkinnon huonosta käytöksestä. Koiralle ei todisteta johtajuutta sillä, että sen silloin tällöin selättää. Vaan niillä ihan arkipäiväisillä jutuilla. Ei huomioida koiran aloitteesta jne..

Meillä on siis aikuisena meille tullut koira, jonka kanssa parhaat treenilenkit sujuu sillon, kun minä oon kaikista pahimmalla tuulella. Asenteella perkele, mun silmille ei hypitä pääsee jo pitkälle. Pää pystyyn ja ei anna periksi missään tilanteessa. Kylähullun maine ja eläinsuojelusyyte on varmaan jo tuloillaan :saint:

Ap tietää varmaan perusjutut johtajuudesta muutenkin? Huomion antamiset ja antamattamiset jne.

 

Juu tiedetään perusjutut johtajuudesta koirien kanssa, mutta lenkit on vaikeita. Aika pitkälti vielä onnistuu, jos ei ole muita ihmisiä/koiria sotkemassa mutta heti kun on niin tuo lähtee ihan henkseleistä...

 

Voisi itsekin kokeilla tuota ruoan antamista jne. Harmi vain että lenkit onnistuu ehkä vasta synnytyksen jälkeen niin että mä talutan...

30kg koira etkä pysty sitä taluttamaan kun olet raskaana? Justjoo, hyvä tekosyy olla koskematta inhoamaasi koiraan... Tai sitten olet jotenkin normaalia heikompi ihminen jos ei sen vertaa ole voimia että voit koiraa taluttaa.

 

Ensihoidoksi lenkkien sujuvuuteen kuonopanta? Mä otin 20 kiloa painavamman kanssa raskausaikana kuonopannan käyttöön kun koira on tyyppiä "JES JÄNIS! Mä MEEN!!!!" Ja vaikka totteli niin se nykäisy minkä koiran impulssi kerkesi aiheuttaa oli riittävä kaatamaan mut.

Mutta silti koiran remmikäyttäytyminen parani huomattavasti kun vaunut tuli kuvioihin. En kerennyt miettiä koiran osuutta. Jotenkin mun asenne oli luontaisesti vähemmän pelkäävä ja enemmmän sellainen etten kiinnitänyt huomiota koiraan. Kun vauva oli sorttia kitisijä, niin huomio meni vaunuihin ja oletin, että ainoa vaihtoehto koiralle on, että tulee nätisti rinnalla.

Remmilenkkien harjoittelussa koiran oikea vireystila on tärkeä. Oma kokemus pyörälenkeistä on, että niillä saa hemmetin hyväkuntoisen koiran, joka ei väsy millään. Eli koira vaatii entistäkin enemmän kun ei saa käyttää päätään lenkillä. Mutta ilmeisesti ne pyörälenkit on miehen kanssa?

 

Meillä on jämptillä vedonestovaljaat lenkillä. Ei ole vetämisongelmia enää.

Ja tosiaan, koiran kaatamisella lattiaan ei johtajuutta oteta koiralta. Nyt koirankouluttajan pakeille keskustelemaan ongelmista niin saatte apuja. Jos muu ei auta niin pallien poisto helpottaa noihin asioihin ja se ei vaikuta metsässä toimimiseen hirvelle tai muille eläimille.