Voiko koira pilata parisuhteen

[vierailija]

Olettepas lapsellisia molemmat! Ensin toinen koira pois ja sitten uutta tilalle ilmeisesti ilman, että toinen edes haluai. Voi jestas mitä vastuun ottamista viattomasta luontokappaleesta.

Peesi. Voi kunpa voisi pelastaa kaikki kaltoikohdellut koirat:/

 

[m1es]

Tästä on siis puhuttu tosi monta kertaa ja mies sanoo että kaikki olisi paremmin jos koiraa ei olisi. Että hänen olisi paljon parempi olla. Mies on kyllä aika siisti ihminen. Ei voi sietää likaa lattioilla jne. Ja ymmärrän että ne koiran karvat varmasti häiritsee. Tuota jatkuvaa narinaa en vain oikein ymmärrä.
Olen miehelle kyllä sitten loppujen lopuksi sanonut että on sitten herra hyvä ja etsii koiralle uuden kodin tai lopettaa tuon narinan.

Miksi herran pitää se uusi koti etsiä, onko se hänen koiransa?
Jos miehesi aloittaisi motocross-harrastuksen, rassasi joka päivä olohuoneessa pyörää, tulisi ruokapöytään kädet öljyssä ja sisälle kuraisissa ajohaalareissa, olisiko sinulla lupa urputtaa? Voisiko hän todeta, että jos harrastus ei kelpaa, on sinun tehtäväsi löytää ostaja kalliille pyörälle? Pitäsikö sinun mennä crossikouluun saamaan "uutta yhteyttä crossipyörään"?

Koira on harrastus.

 

[vierailija]

Miestä ei ilmeisesti oltu koulutettu ollenkaan, jos se käyttäytyi noin.

 

[vierailija]

Tottakai koiran saa ottaa kysymättä toisen mielipidettä asiaan. Iltalehdessäkin luki että lemmikin ottaminen vähentää stressiä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ehkä ette ole kasvaneet vielä aikuiseksi. meilläkin on koira otettu, vaikka isäntä on jo tehty selväksi ennen sitä, ettei se tykkää koirista. mutta vaikka ei tykkää, niin tulee sen kanssa kyllä toimeen.

 

[vierailija]

Meillä miehen haju häiritsee koiraa ja mies juotuu sen takia nukkumaan autotallissa. Koisun kans nukutaan kahestaan.

 

[Kissa_]

I feel you. Meillä ongelmaksi on kehittynyt mun kissa, minulle rakas ja tärkeä. Mulla oli useampi kissa kun muutettiin yhteen melkein 10 vuotta sitten eikä silloin mitään ongelmia pitänyt olla. Nyt niistä on jäljellä enää yksi, ja siitä on skismaa lähes päivittäin.

Kissa on jo ikänsäkin vuoksi rauhallinen, kiltti ja kissaksi tottelevainen, eikä mitään erityistä syytä inhota sitä pitäisi olla. Ongelma on vaan ylipäätään sen olemassaolo. Miestä inhottaa ajatus siitä että se käy yhtenä hetkenä hiekkalaatikollaan ja seuraavana hetkenä on "kusisilla" tassuillaan sohvalla. Ärsyttävää on myös kissan kiehnääminen ja puskeminen ja jaloissa pyöriminen. Kissa ei tee tarpeitaan muualle kuin omaan hiekkalaatikkoonsa mutta jos joskus harvoin on jotain pyllykarvoihin takertunut ja käy pyyhkimässä lattiaan tai mattoon niin se on ihan maailmanloppu sitten...

Tilanne elää sykleittäin niin, että normaalisti on tasaista rutinaa, sitten aina välillä asiat kärjistyy jonkin kakkakikkareen tai oksun myötä ja tapetilla on kaikki vaihtoehdot eroa myöten, sitten mies tsemppaa hetkeksi kunnes palataan taas siihen jatkuvaan rutinaan. Itse olen ihan stressaantunut ja niin on mieskin omien sanojensa mukaan.

Oon sanonut sata kertaa että skitsoaminen on epäreilua, koska mies tiesi mulla olevan kissoja kun mentiin yhteen ja että mikään muu ei ole muuttunut kuin miehen oma asenne. Kissa on vanha ja sillä on ikääntymiseen liittyvä perussairaus, jonka vuoksi se tuskin kauhean kauaa enää elää. Olisi kaikkien osapuolten (paitsi ehkä miehen) kannalta järjetöntä etsiä sille uutta kotia tässä vaiheessa. Ei mies ole sitä kyllä ehdottanutkaan kuin kerran ja silloinkin pyysi anteeksi. Mutta kun ei tuota valittamista ja rutinaakaan tahtoisi jaksaa. Aika neuvoton olen.