V
voivoi
Vieras
meillä on sukulaisen koira taas hoidossa. on meidän oman koiran pentu, nyt 6kk. ovat juuri ja juuri 2kymppisiä, aiemmin koira on ollut lähinnä viikonloppumenojen takia hoidossa.
tällä kertaa siksi, että erosivat. mies ei halua koiraa pitää, nainen on koiran maksanut joten toi sen meille kun mies yritti salaa koiraa myydä ihan mihin tahansa.
ollaan ilmeisesti oltu liian auttavaisia, kun tämä on miltei joka viikkoista.
tällä kertaa pidempi "keikka", nainen lupasi 1,5 viikkoa sitten tulla auttamaan, ulkoiluttamaan jne. mutta ei ole käynyt. yhden lyhyen s-postin on laittanut, kysyi joko on hermo mennyt. ruoat meidän pitää ostaa itse (isolle kasvavalle pennulle), hihna on miltei poikki joten sellainenkin pitää ostaa.
meillä itsellämme on 2 koiraa, jo aikuisia, eivät hauku kaikkea mahdollista, kaada muksuja kumoon... pentu syö kaiken vaikka kuinka yrittäisi tavaroita suojella, meillä ei ole kohta enää jaksamista opettaa sisäsiisteyttä jne... tästä syystä ei siis siitä pentueesta pidetty yhtäkään itsellämme.
mitä tekisitte, kun "omistajia" ei koira tunnu kiinnostavan ollenkaan? ja kun itse on nimenomaan halunnut asua niiden kahden aikuisen koiran kanssa, ei enää koheltavan pennun kanssa? pentu on kuitenkin oman koiran pentu, oppivainenkin jopa jonkin verran, mutta oma arki on todella "täynnä" jo muutenkin. kaivetut roskikset, syödyt tavarat, muksujen ja pienen koiran liiskaaminen jne. ei ole sitä mitä tässä kaivataan.
tällä kertaa siksi, että erosivat. mies ei halua koiraa pitää, nainen on koiran maksanut joten toi sen meille kun mies yritti salaa koiraa myydä ihan mihin tahansa.
ollaan ilmeisesti oltu liian auttavaisia, kun tämä on miltei joka viikkoista.
tällä kertaa pidempi "keikka", nainen lupasi 1,5 viikkoa sitten tulla auttamaan, ulkoiluttamaan jne. mutta ei ole käynyt. yhden lyhyen s-postin on laittanut, kysyi joko on hermo mennyt. ruoat meidän pitää ostaa itse (isolle kasvavalle pennulle), hihna on miltei poikki joten sellainenkin pitää ostaa.
meillä itsellämme on 2 koiraa, jo aikuisia, eivät hauku kaikkea mahdollista, kaada muksuja kumoon... pentu syö kaiken vaikka kuinka yrittäisi tavaroita suojella, meillä ei ole kohta enää jaksamista opettaa sisäsiisteyttä jne... tästä syystä ei siis siitä pentueesta pidetty yhtäkään itsellämme.
mitä tekisitte, kun "omistajia" ei koira tunnu kiinnostavan ollenkaan? ja kun itse on nimenomaan halunnut asua niiden kahden aikuisen koiran kanssa, ei enää koheltavan pennun kanssa? pentu on kuitenkin oman koiran pentu, oppivainenkin jopa jonkin verran, mutta oma arki on todella "täynnä" jo muutenkin. kaivetut roskikset, syödyt tavarat, muksujen ja pienen koiran liiskaaminen jne. ei ole sitä mitä tässä kaivataan.