Mitä mun pitäis tästä ajatella - mies ja isyysvapaa...

  • Viestiketjun aloittaja sanni.
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28383047:
Mutta sehän on ISYYSloma. Noinko sitä isyyttä sitten toteutetaan? Ja sitten ihmetellään, miksi naiset ottavat julmasti päävastuun lapsenkasvatuksesta ja hoidosta, eikä anna miehen osallistua.. :headwall:
Meillä mies on heti laitokselta asti hoitanut lapsia siinä missä minäkin, ihan yhtä paljon, vain imetys erona. Jos hän ottaa viikon omaa aikaa lomaillessaan (esim. kolmen viikon isyyslomasta) niin se ei heilauta suuntaan taikka toiseen koska on arjessa läsnä jatkuvasti, oli esikoisen kanssa ihan hoitovapaallakin kun minä palasin töihin... Että kyllä on osattu sekä lomailla että jakaa vastuu tasan.

Minä teen työnikin puolesta reissuhommaa joten ei ole homma eikä mikään vetää arkea viikon verran.
 
"Sadie"
Alkuperäinen kirjoittaja tuore kolmen äiti;28383708:
Minä hakisin kaupasta pakastimeen ison köntin hirvenlihaa, sitten ei ole enää pakottavaa syytä lähteä viikoksi metsään kökkimään. Ja pääsee paljon halvemmallakin!
Mistäs kaupasta meinaat hakea? :D
Ja toisekseen, luuletko tosiaan, että siinä hirvenmetsästyksessä se kaiken pointti on se että saa sitä lihaa pakastimeen? Eiköhän se tuu vain siinä bonuksena ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
tuore kolmen äiti
[QUOTE="Sadie";28383737]Mistäs kaupasta meinaat hakea? :D
Ja toisekseen, luuletko tosiaan, että siinä hirvenmetsästyksessä se kaiken pointti on se että saa sitä lihaa pakastimeen? Eiköhän se tuu vain siinä bonuksena ;)[/QUOTE]

Kyllä sitä ainakin täällä saa marketista, allergiselle lapselle tulee ostettua. Isyysloman pointtikaan ei ole pelkästään vapaan pitäminen töistä, vaan vauvaan tutustuminen, äidin tukeminen ym. Loma töistä tulee päälle vain bonuksena.
 
sanni.
Mielelläni minäkin sen miehen sinne metsälle (ja salille) lasken, mutta harmitti niin vietävästi tuo, että teki asiasta oman päätöksen ilman mua. Kun muutenkin sillä on tapana tehdä sellaisia juttuja kuten että "menen auttamaan isää kylvöissä sunnuntaina". Ihailtavaa, mutta mä sitten täällä 1,5 vuotiaan kanssa kokoan jotain huonekaluja rv 37+, että olis edes kotona kaikki valmista vauvan tuloa varten. Puhumattakaan siitä, että tottakai kotihommat perussiivouksineen kuuluvat mulle, on menossa rv 39 tai ei. Mä oon kuitenkin se, jolla siihen on aikaa, kun olen kotona. Mutta väsyttävää se ainakin on.
 
Meillä mies on heti laitokselta asti hoitanut lapsia siinä missä minäkin, ihan yhtä paljon, vain imetys erona. Jos hän ottaa viikon omaa aikaa lomaillessaan (esim. kolmen viikon isyyslomasta) niin se ei heilauta suuntaan taikka toiseen koska on arjessa läsnä jatkuvasti, oli esikoisen kanssa ihan hoitovapaallakin kun minä palasin töihin... Että kyllä on osattu sekä lomailla että jakaa vastuu tasan.

Minä teen työnikin puolesta reissuhommaa joten ei ole homma eikä mikään vetää arkea viikon verran.
No, ap:n tilanne näyttää olevan hyvin erilainen. Ts miehellä harrastusmenoja 5 kertaa viikossa ja ap:lla itsellä ei yhtään omaa aikaa. Tuo 3 viikkoa miehen ainoa loma ja siitä hän yhden viikon ottaa kokonaan omalle harrastukselleen ja niistä kahdesta perheelle omistetusta viikosta osan käyttää omien vanhempien töissä auttamiseen. En nyt menisi sanomaan että ap olisi perheessä se tyranni jos tuo häntä harmittaa, luulisin että lapsistakin olisi kiva viettää välillä aikaa isän kanssa.
 
"Sadie"
Alkuperäinen kirjoittaja tuore kolmen äiti;28383768:
Kyllä sitä ainakin täällä saa marketista, allergiselle lapselle tulee ostettua. Isyysloman pointtikaan ei ole pelkästään vapaan pitäminen töistä, vaan vauvaan tutustuminen, äidin tukeminen ym. Loma töistä tulee päälle vain bonuksena.
No voi herranjestas, tajuatko ettei se isä oo sinne metsälle menos silloin kun vauva syntyy, vaan PUOLI VUOTTA sen jälkeen.

Ymmärrän kyllä ap:n harmituksen, ja mielestäni mies teki väärin kun itsekseen moisen päätöksen teki.
Mutta huhhei näitä joitain kommentteja, kun ei tajuta tai osata lukea, koska se isä sinne metsälle on menos. Aivan niinku ei uuden tulokkaan kanssa viettäis ollenkaan aikaa.

Ja yhdyn tuohon yhteen aiaisempaan kommenttiin, että en mä ainakaan "väkisin" tahtois sitä miestä kotona pitää, kun tosiaan tietäisi että olisi halunnut muuta.
 
[QUOTE="Sadie";28383842]No voi herranjestas, tajuatko ettei se isä oo sinne metsälle menos silloin kun vauva syntyy, vaan PUOLI VUOTTA sen jälkeen.

Ymmärrän kyllä ap:n harmituksen, ja mielestäni mies teki väärin kun itsekseen moisen päätöksen teki.
Mutta huhhei näitä joitain kommentteja, kun ei tajuta tai osata lukea, koska se isä sinne metsälle on menos. Aivan niinku ei uuden tulokkaan kanssa viettäis ollenkaan aikaa.

Ja yhdyn tuohon yhteen aiaisempaan kommenttiin, että en mä ainakaan "väkisin" tahtois sitä miestä kotona pitää, kun tosiaan tietäisi että olisi halunnut muuta.[/QUOTE]

Onko tässä joku juttu mitä en oikein käsitä? Siis kuvittelen että se isyyslomaviikon siirtäminen syksyyn tarkoittaa että se jää pitämättä nyt kun vauva syntyy. Ts mies palaa töihin viikkoa ennemmin kuin ap on kuvitellut ja ap jää yksin kahden pienen lapsen kanssa tilanteeseen joka (esikoisen kokemuksella) hermostuttaa häntä. Lisäksi tietty mieheltä jää pois se aika minkä voisi nyt käyttää lasten kanssa olemiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe ja Zucchini
p.aukinen
Sen verran ollaan olut lasten hankinnan aikana rahattomia että meidän perheessä ei ole sellaisia kuin isyysvapaa kummankaan lapsen kohdalla. Eli lasten hoitovastuu on ollut minulla. Onko tämä nykyinen tasa-arvo tehnyt naisista, erityisesti koulutetuista jotenkin avuttomia lasten hoidon suhteen? Mikä siinä on, että vastasyntyneen kanssa ei pärjää ilman miestä kotona?
 
sanni.
Ja edelleenkin, mun miehestähän tässä on kyse, mä mielelläni sen sinne lasken, kun tiedän kuinka tärkeä hengähdystauko se on sille. MUTTA. Se olis voinut pelata avoimilla korteilla tämän jutun, niin oltas vältytty mielipahalta sekä siltä järkytykseltä, joka mulle tuli, kun tajusin, että parin viikon jälkeen oon noiden mukuloiden kanssa ihan kolmisin. Tuo 1,5 vuotias on tosi vilkas ja jos vauvasta tulee yhtä haastava kuin veljensä oli samanikäisenä, niin mä olen pulassa. Mutta sittenpähän tuon näkee mitä tuleman pitää. Salilla käyntiä saisi kyllä alkuun ainakin vähän vähentää. Voi sitten lisätä kertoja sitä mukaa, kun mäkin alan päästä omiin menoihini.
 
sanni.
Sen verran ollaan olut lasten hankinnan aikana rahattomia että meidän perheessä ei ole sellaisia kuin isyysvapaa kummankaan lapsen kohdalla. Eli lasten hoitovastuu on ollut minulla. Onko tämä nykyinen tasa-arvo tehnyt naisista, erityisesti koulutetuista jotenkin avuttomia lasten hoidon suhteen? Mikä siinä on, että vastasyntyneen kanssa ei pärjää ilman miestä kotona?
Kyllä pärjää. Mutta se, että jää kotiin vaikka heti ilman miestä, olisi kivaa tietää varmaan vaikka puoli vuotta ennen laskettua aikaa eikä edellisellä viikolla. Tiedän, että olen etuoikeutettu, kun mies jää kahdeksi viikoksi kotiin (vaikkakin aikoo sen ajan käyttää osittain vanhempiensa auttamiseen). Mutta olisi kiva, että näistä asioista keskusteltaisiin eikä päätettäisi yksinänsä. Esimerkkinä vaikka tuo herran hirvikoira. Se oli pakko saada ja mä vastustin ajatusta. Nyt kun koira on kipeänä ja mies töissä, niin mä lenkitän sitä tunnin välein tuon 1,5 vuotiaan kanssa rv 39, ettei pasko sisälle, kun on maha sekaisin. Että mietin taas tuossakin, että miksi edes teen näin, kun en mä koskaan tuota koiraa olisi halunnut. Ei mun mielestä asioista voi päättää keskustelematta puolison kanssa!
 
"Sadie"
Onko tässä joku juttu mitä en oikein käsitä? Siis kuvittelen että se isyyslomaviikon siirtäminen syksyyn tarkoittaa että se jää pitämättä nyt kun vauva syntyy. Ts mies palaa töihin viikkoa ennemmin kuin ap on kuvitellut ja ap jää yksin kahden pienen lapsen kanssa tilanteeseen joka (esikoisen kokemuksella) hermostuttaa häntä. Lisäksi tietty mieheltä jää pois se aika minkä voisi nyt käyttää lasten kanssa olemiseen.
No näin. Niinkuin kirjotin, ymmärrän kyllä ap:n harmituksen. Mutta se ei siti tarkoita itä, etteikö mies OLLENKAAN olisi vauvan ja muun perheen kanssa heti synnytyksen jälkeen. Niin kuin jotkut täällä suu vaahdossa tuntuvat luulevan.
 
Sen verran ollaan olut lasten hankinnan aikana rahattomia että meidän perheessä ei ole sellaisia kuin isyysvapaa kummankaan lapsen kohdalla. Eli lasten hoitovastuu on ollut minulla. Onko tämä nykyinen tasa-arvo tehnyt naisista, erityisesti koulutetuista jotenkin avuttomia lasten hoidon suhteen? Mikä siinä on, että vastasyntyneen kanssa ei pärjää ilman miestä kotona?
En nyt osaa ajatella että kohdallani olisi pärjäämisestä kysymys (muuten kuin sen puolesta etten sektion jälkeen saa nostella vauvaa painavampaa). Pärjään kyllä ihan hyvin vauvan, 2v:n ja kahden vammaisen pikkukoululaisen kanssa jos/kun tarvii. Kuitenkin tuntuisi oudolta ja pahaltakin jos miehellä olisi vuoden aikana käytettäviä lomia vain nuo kolme isyyslomaviikkoa ja vauvan ja niitäkään hän ei haluaisi viettää perheen kanssa vaan mielummin lähtisi omalle harrastusreissulle.
 
++++
Jos miehelläsi ei ole uudesta työpaikasta johtuen kesälomaoikeutta ollenkaan, etkö soisi miehellesi sen, että pitää sen hirvilomansa?

Eikö kaksi viikkoa riitä uuden perhe-elämän opetteluun? Ilmeisesti teillä jo yksi lapsi ennestään, ei se elämä nyt NIIN paljoa muutu uuden lapsen syntyessä.

Ottaako mies osaa lasten hoitoon työpäivien päätteeksi? Auttaako sinua kodinhoidossa vaikka olet kotona? Jos näin niin sitten ilman muuta sallisin miehelle sen loman.

Myönnetään että minuakin korpeaisi tuollainen, mutta ensijärkytyksen laannuttua ymmärtäisin tämän ja jos mies ei ole vielä asiasta sanonut, voit sanoa hänelee että pidä vain syksyllä lomaa se viikko ja ole kavereittesi kanssa.

Mikäs sen parempaa kuin hirvenliha. :)
 
Mielelläni minäkin sen miehen sinne metsälle (ja salille) lasken, mutta harmitti niin vietävästi tuo, että teki asiasta oman päätöksen ilman mua. Kun muutenkin sillä on tapana tehdä sellaisia juttuja kuten että "menen auttamaan isää kylvöissä sunnuntaina". Ihailtavaa, mutta mä sitten täällä 1,5 vuotiaan kanssa kokoan jotain huonekaluja rv 37+, että olis edes kotona kaikki valmista vauvan tuloa varten. Puhumattakaan siitä, että tottakai kotihommat perussiivouksineen kuuluvat mulle, on menossa rv 39 tai ei. Mä oon kuitenkin se, jolla siihen on aikaa, kun olen kotona. Mutta väsyttävää se ainakin on.
No nyt täytyy sanoa että eipä teidän ongelma ole mikään yksi viikko hirvimetsällä vaan koko tuo kuvio. Olen pahoillani puolestasi. Tuollainen mies ei ole mikään mies.
 
"Sadie"
Ettei nyt olisi ap:lla vähän liikaa marttyyrin asennetta? Kun sinä sitä ja tätä ja tota vaikka rv39...No juu, luulis aikuisen ihmisen saavansa suunsa auki, ja sanovan miehellensä että HALOO! Sinähän se oot, joka sallit ja suostut koiran tunnin välein lenkittämiset yms yms.
 
Meillä mies piti esikoisesta isyyslomansa, kesälomansa yms. silloin kun oli puintiaika. Appi ja anoppi saivat sitten apurin hommien ajaksi. Ja trust me, appi sanoi että nyt kun toinen tulee ja mies alottaa isyyslomansa heti, että mies ja esikko tulee sitten sinne auttelemaan kun on sopivasti joku kyntö tms. aika. mutta voin kertoa, että tätä ei tule tapahtumaan. Joskus tekisi mieli :kieh: anoppia ja appia ja vielä vähän :stick: mutta onneksi mies on minun puolellani.. :D Ei tämä nyt sua auttanut, mutta no, sainpa avautua... :hug:
 
sanni.
Edelleen, miljoonas kerta jo ( :D ), ei kyse ollut siitä, että pärjäänkö vai enkö, varmasti pärjään. Ainakin joten kuten. Jos on haastava vauva, niin on. Hoidan sitten koirankin siinä sivussa, jos taas tulee kipeäksi, pakkaan vain kaksi mukulaa rattaisiin ja taas mennään. Mutta mun pointti tässä on se, että mua harmittaa, että mies on tehnyt näitä päätöksiä yksinänsä. Ja on hienoa, että jää kotiin. Ja viettää hienosti nytkin töiden jälkeen aikaa pojan kanssa sen pari tuntia ennen kuin lapsi menee nukkumaan. Mutta se sitte tarkoittaa, että vaikka mä oon ihan viimesilläni raskaana, kaikki kotityöt jää mulle. (Miehen) koiran hoito jää mulle. Vauvavalmistelut jää mulle. Niin mä en sitten ehdi tehdä kaikkea, mitä tässä nyt olisi hommia ollut. Mies on koko ajan puhunut, että hän ehtii sitten isyyslomalla. Ihmettelen vain missä välissä kylvöjen ja lastenhoidon päälle ehtii niitä hommia tehdä, varsinkin jos aikoo vielä ottaa sen yhden viikon tästä pois hirvestyslomaksi. Mun selkänahasta se lähtee, ja sekin harmittaa.
 
Voisi tuo hirvireissu vielä olla ok jos mies tulisi muuten vastaan ap:ta tuossa arjessa. Esim huomioisi uuden perhetilanteen (1,5v ja vauva tarvivat vielä kumpikin melkoisesti apua) esim vähentämällä noita viikottaisia harrastusmenoja viidestä kolmeen ja hyödyntämällä tuon ajan vaikka siihen että vie esikoista ulos leikkimään. Samalla voi miettiä kuinka paljon ne omat vanhemmat oikeasti tarvivat apua tilansa hoidossa ja löytyisikö heille sitä apua muualtakin.

Tuolloin voisi ap:kin olla motivoituneempi antamaan miehelle tuon oman lomaviikon.
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
sanni.
[QUOTE="Sadie";28383937]Ettei nyt olisi ap:lla vähän liikaa marttyyrin asennetta? Kun sinä sitä ja tätä ja tota vaikka rv39...No juu, luulis aikuisen ihmisen saavansa suunsa auki, ja sanovan miehellensä että HALOO! Sinähän se oot, joka sallit ja suostut koiran tunnin välein lenkittämiset yms yms.[/QUOTE]

Mun on pakko lenkittää se. Jos en lenkittäisi, sitä kurapaskaa olisi joka matossa. Arvaa kuka ne matot pesisi?

Ja joo, ehkä vetoan siihen, että olen raskaana. Mutta en ole vedonnut siihen kahta viime viikkoa ennen. Nyt vetoan, kun tuntuu, etten enää jaksa kaikkea. Tähän mennessä olen kyllä kaiken hoitanut mukisematta, sen oman osuuteni siis. Ja mitä mun pitäisi sanoa, soittaa miehen pomolle ja haukkua se pystyyn, kun pitää ukon ylitöissä? Vai sanoa miehelle töiden jälkeen, että ala siivota, kun mies haluaisi viettää aikaa poikansa kanssa. Kyllä mä yritän tässä miestäkin ajatella, kun väsyneenä töistä tulee, niin saa sitten olla pojan kanssa ja levätä.

Mun ongelma on edelleen vain se, että päätöksistä ei nykyään oikein edes keskustella. Siis kysyy kyllä muodon vuoksi, että saako mennä salille illalla, mutta suuttuu, jos sanon, että pitäisi kyllä joku homma tehdä.
 
"Sadie"
Mun on pakko lenkittää se. Jos en lenkittäisi, sitä kurapaskaa olisi joka matossa. Arvaa kuka ne matot pesisi?

Ja joo, ehkä vetoan siihen, että olen raskaana. Mutta en ole vedonnut siihen kahta viime viikkoa ennen. Nyt vetoan, kun tuntuu, etten enää jaksa kaikkea. Tähän mennessä olen kyllä kaiken hoitanut mukisematta, sen oman osuuteni siis. Ja mitä mun pitäisi sanoa, soittaa miehen pomolle ja haukkua se pystyyn, kun pitää ukon ylitöissä? Vai sanoa miehelle töiden jälkeen, että ala siivota, kun mies haluaisi viettää aikaa poikansa kanssa. Kyllä mä yritän tässä miestäkin ajatella, kun väsyneenä töistä tulee, niin saa sitten olla pojan kanssa ja levätä.

Mun ongelma on edelleen vain se, että päätöksistä ei nykyään oikein edes keskustella. Siis kysyy kyllä muodon vuoksi, että saako mennä salille illalla, mutta suuttuu, jos sanon, että pitäisi kyllä joku homma tehdä.
Pitäiskö sun kuule kertoo noi samat asiat sille sun miehelle..?
 
sanni.
[QUOTE="Sadie";28383991]Pitäiskö sun kuule kertoo noi samat asiat sille sun miehelle..?[/QUOTE]

No on sanottu. Ei ota kuuleviin korviinsa. Se aika mitä kotona on, kun lapsi jo nukkuu, menee tietokoneella katsellen salivideoita ja koska on keskittymishäiriöinen, niin ei oikein varmaan seuraa keskustelua. Saunassa jos yritän keskutella, menee löylynautinto pilalle. En tiedä, millon keskustelisin, kun ei kuuntele tai sitten ei ole aikaa. Ja suuttuu, kun kuulemma syytän sitä ihan kaikesta, niin kuin vaikka siitä, että otti koiran vaikka mä en halunnut. Öö, no mun mielestä se oli sen vika?
 
"jep"
Voisi tuo hirvireissu vielä olla ok jos mies tulisi muuten vastaan ap:ta tuossa arjessa. Esim huomioisi uuden perhetilanteen (1,5v ja vauva tarvivat vielä kumpikin melkoisesti apua) esim vähentämällä noita viikottaisia harrastusmenoja viidestä kolmeen ja hyödyntämällä tuon ajan vaikka siihen että vie esikoista ulos leikkimään. Samalla voi miettiä kuinka paljon ne omat vanhemmat oikeasti tarvivat apua tilansa hoidossa ja löytyisikö heille sitä apua muualtakin.

Tuolloin voisi ap:kin olla motivoituneempi antamaan miehelle tuon oman lomaviikon.
Hyvin kirjoitettu. Minua tuossa tilanteessa ottaisi päähän nimenomaan sellainen lapsellinen ajattelutapa, että kun tulee tilaisuus pitää töistä vapaata, teenpä niin kuin minua sattuu huvittamaan.

Ymmärrän, että isäksi kasvaminen voi viedä aikaa, niin se vei minunkin puolisollani, tottavie. Mutta ärsyttää se kulttuurissa istuva lähtöoletus, että vaikka muuten kytätään ah-niin-kateellisina toisten sairauspoissaoloja ja lomia ja työaikana tapahtuvia omia menoja, onkin hupskeikkaa ihan normaalia, että työnantaja antaa vapaata tarkoitukseen A (isyys, oman lapsen ja perheen hoitaminen), ja se käytetäänkin ihan mihin sattuu.

Jotta vanhemmuudesta tulisi joskus jollain lailla tasa-arvoista, pitäisi lähtökohtana noin niin kuin kulttuurisesti tai asenteellisesti olla, että kun isällä on isyyteen liittyvää vapaata, hän käyttää sen lapsesta (tai isommista lapsista) huolehtimiseen. Toki voi olla yksittäisiä poikkeustilanteita, esim. tuossa talonrakennusesimerkissä talon edistäminen isyyslomalla varmaan edesauttoi isän mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan ja tutustua heihin isyysloman jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin.

En siis tässä asiassa kannata mitään naapurikyttäystä, mutta on se nyt vähän hassua, että isän omaloma isyyslomalla on ihan OK, mutta sitten pitkin palstoja vingutaan, kun työkaveri oli sairauslomalla ja kävi silti kaupassa.

Oman miehen kohdalla olisin ärsyyntyneempi siitä, ettei nähtävästi omien lasten kanssa oleminen kiinnosta kuin siitä, etten itse saisi apua.
 

Yhteistyössä