Mitä mun pitäis tästä ajatella - mies ja isyysvapaa...

Ovat hoitaneetkin yhtenä päivänä, kun sain sen sinne vietyä. Mulla ei yleensä ole siis päivisin autoa, niin en saa vietyä sinne.

ö-HÖM, miten ois, jos

a) mies veisi koiran sinne tänään kotiuduttuaan töistä, koira olisi heillä kunnes vauva on syntynyt ja elämä rauhoittunut?

tai

b) jos eivät suostu/pysty hoitamaan vuorokaudet ympäri, mies nappaa koiran kyytiin aamulla, ajelee vanhempiensa kautta, ja hakee koiran iltapäivällä töistä tullessaan?

Oikeasti. Nyt vähän miehellekin viitseliäisyyttä.

 

[QUOTE="Sadie";28384120]Eikös jo lapsena opeteta että ne omat lemmikit pitää pystyä/jaksaa hoitaa itse?[/QUOTE]

Niin luulisi. Jos olet lukenut huolimattomasti, niin korjaan - mä en halunnut koiraa, mies halusi. Sanoin lopulta, että sen kun otat, jos mun ei tarvi sitä hoitaa. Ja kas kummaa, täällä sitä viedään koiraa edestakaisin lenkillä viimeisillään raskaana.

 

Mies sanoi, että voin hänen vanhemmilleen soittaa, jos tuntuu etten jaksa. Sanoin, että minä en niille soita tuollasta asiaa, eiköhän se nyt olisi miehen itsensä soitettava. Kyllä se koira siitä lähtee paranemaan. Sillä on usein maha sekaisin herkkämahainen kun on, niin varmaan huomenna tai ylihuomenna on jo huomattavasti parempi...

No mutta hyvä ihminen, haluatko muutosta tilanteeseen vai et? Nuori, voimakas ja energinen koira, pikkutaapero ja rv 37+ on ihan järjetön yhdistelmä muutenkin. Todellakin käsket miehen soittaa vanhemmilleen. Voisivat ehkä ihan hyvällä mielin auttaa ottamalla tuon koiran, niin omatkin vanhempani ovat minun koiraani paljon hoitaneet kuopuksen syntymän jälkeen ja juuri ennen, vaikka on kyseessä rauhallinen ja iäkäs koira.

 

En usko, että mies lähtee ajamaan vanhemmilleen ja takaisin viemään koiraa. Mä vaan toivon, että koira paranisi, niin olisi helpompaa. Nyt on onneksi jo nukkunut aika kauan, voisi olla merkki siitä, että lähtee parantumaan

 

No kohta sulla on mies ja kaksi lasta ja koira hoidettavana,hienosti olet elämäsi järjestänyt.

 

[QUOTE="jep";28384144]No mutta hyvä ihminen, haluatko muutosta tilanteeseen vai et? Nuori, voimakas ja energinen koira, pikkutaapero ja rv 37+ on ihan järjetön yhdistelmä muutenkin. Todellakin käsket miehen soittaa vanhemmilleen. Voisivat ehkä ihan hyvällä mielin auttaa ottamalla tuon koiran, niin omatkin vanhempani ovat minun koiraani paljon hoitaneet kuopuksen syntymän jälkeen ja juuri ennen, vaikka on kyseessä rauhallinen ja iäkäs koira.[/QUOTE]

Et usko, mutta mies kysyy aina multa, että miks hänen pitää aina soittaa niille ja pyytää apua

 

Niin joo ja nyt siis rv 39+

 

[QUOTE="anniina";28384148]No kohta sulla on mies ja kaksi lasta ja koira hoidettavana,hienosti olet elämäsi järjestänyt.[/QUOTE]

Kiitos!! :wave:

Alkaa pikkuhiljaa itteäkin naurattaa tää tilanne. Täähän on ihan älytön. Kai mä vielä sieltä synnäriltäkin soittelen, että muistakaa nyt käyttää koira paskalla

 

En usko, että mies lähtee ajamaan vanhemmilleen ja takaisin viemään koiraa. Mä vaan toivon, että koira paranisi, niin olisi helpompaa. Nyt on onneksi jo nukkunut aika kauan, voisi olla merkki siitä, että lähtee parantumaan

Miten niin et usko? Se on nyt miehen mietittävä, kumpi on isompi juttu, ajaa muutama (tai vaikka muutama kymmenen tai satanenkin) kilometriä edestakaisin, vai pukea pikkulasta tunnin välein ja riistää pieneltä päiväunetkin koiran takia? Hei oikeasti. Ongelmasi ei ole mikään hirvimetsä syksyllä, vaan jos tosiaan ei viitsi koiraansa hoitoon viedä, miehen löysä asenne. Sano ettet jaksa, ja pyydä suoraan viemään koira hoitoon. Vaikka paranisikin, joudut silti lenkittämään taaperon kanssa raskaana, liekö edes turvallista, jos koira ei osaa vielä kulkea hihnassa nätisti.

 

[QUOTE="vieras";28382716]

Meinaat, että mies sitten vuorostaan on kotona parin lapsen kanssa, että vaimo pääsee viikoksi reissuun ilman lapsia?

[/QUOTE]

No TOTTAKAI!

Meillä mies pääsi Jyväskylän suurajoihin viikonlopuksi (vaikka oli isyyslomalla).

Vastaavasti minä lähdin kaksistaan ystäväni kanssa 4 päivän kaupunkilomalle Italiaan heti kun olin lopettanut imetyksen.

Ja sen neljä päivää mies hoiti kaikkia kolmea lasta. Ja hyvin hoitikin.

 

Et usko, mutta mies kysyy aina multa, että miks hänen pitää aina soittaa niille ja pyytää apua

Koska hän ei nyt pyydä apua sinulle, vaan itselleen. Oman koiransa hoitamiseen. Sinä et koiraa halunnut, sinä et ole hoitovastuuseen sitoutunut. Suhteessa mieheen olet vaimo, mutta suhteessa koiraan olet vain yksi ystävällinen ihminen, joka auttaa jos voi, ja jolla on oikeus kieltäytyä, ellei voi tai halua. Nyt et halua, etkä todellakaan turvallisesti edes voi.

 

Niin luulisi. Jos olet lukenut huolimattomasti, niin korjaan - mä en halunnut koiraa, mies halusi. Sanoin lopulta, että sen kun otat, jos mun ei tarvi sitä hoitaa. Ja kas kummaa, täällä sitä viedään koiraa edestakaisin lenkillä viimeisillään raskaana.

Sun miestä mä sillä kommentillani tarkoitinkin

 

[QUOTE="jep";28384170]Miten niin et usko? Se on nyt miehen mietittävä, kumpi on isompi juttu, ajaa muutama (tai vaikka muutama kymmenen tai satanenkin) kilometriä edestakaisin, vai pukea pikkulasta tunnin välein ja riistää pieneltä päiväunetkin koiran takia? Hei oikeasti. Ongelmasi ei ole mikään hirvimetsä syksyllä, vaan jos tosiaan ei viitsi koiraansa hoitoon viedä, miehen löysä asenne. Sano ettet jaksa, ja pyydä suoraan viemään koira hoitoon. Vaikka paranisikin, joudut silti lenkittämään taaperon kanssa raskaana, liekö edes turvallista, jos koira ei osaa vielä kulkea hihnassa nätisti.[/QUOTE]

Ei mies näe siinä mitään turvatonta, vaikka esim. siskoani oli kielletty lenkittämästä heidän koiraa rv 25 jälkeen. Ei ymmärrä, että tuo meidän oma on jo pari kertaa nykäissyt hihnassa niin pahasti, että olen tullut itkien takaisin. Ei vaan tajua, että tilanne on se, että synnytän kohta. Esikoisen kohdalla oli ihan erilainen, en saanut edes kauppakasseja kantaa itse. Nyt sitten käyn kauppareissutkin taaperon kanssa ja tuon vähintään neljä kassillista kerralla. Eikä sano mitään.

Imuroinnistakin olen sanonut, että sattuu, mutta jos mä en imuroi, me hukutaan koirankarvaan. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että koiralla on karvanlähtöaika. Mä en tajua, mitä mä teen. Millä saisin sen ymmärtämään, että mä en enää pysty?

 

[QUOTE="jep";28384187]Koska hän ei nyt pyydä apua sinulle, vaan itselleen. Oman koiransa hoitamiseen. Sinä et koiraa halunnut, sinä et ole hoitovastuuseen sitoutunut. Suhteessa mieheen olet vaimo, mutta suhteessa koiraan olet vain yksi ystävällinen ihminen, joka auttaa jos voi, ja jolla on oikeus kieltäytyä, ellei voi tai halua. Nyt et halua, etkä todellakaan turvallisesti edes voi.[/QUOTE]

Kaipa se sitten ajattelee, että kun kerran ollaan avioliitossa, on kaikki tehtävät jne. yhteisiä. Mua harmittaa sekin, että muutettiin miehen kotipaikkakunnalle ja mun vanhemmille on 500km ja mies lupasi, että lomilla käydään sitten mun vanhempien luona, koska muuten ei ehditä koskaan (viikonloppu on liian lyhyt) ja nyt meinaa ottaa sen hirvestysloman, niin tuskin se silloin anoppilaan lähtee?

 

Millä saisin sen ymmärtämään, että mä en enää pysty?

Sano sille. Ja sit et enää tee, koska et kerran pysty. Ei se usko jos sanot että et pysty, ja silti jatkat.

 

Sano sille. Ja sit et enää tee, koska et kerran pysty. Ei se usko jos sanot että et pysty, ja silti jatkat.

No ehkä pysty on sitten väärä sana? Kyllä mä pystyn vaikka imuroimaan. Mutta siitä tulee niin helvetilliset kivut, jotka valvottaa mua öisin, niin en enää haluaisi. Kun haluaisin nukkua yöllä ja muutenkin levätä, että jaksaisin synnyttää sitten kun sen aika on. Eli kai mä sitten olen vain laiska, kun kerta pystyn mutta en halua, vai?

 

Kaipa se sitten ajattelee, että kun kerran ollaan avioliitossa, on kaikki tehtävät jne. yhteisiä. Mua harmittaa sekin, että muutettiin miehen kotipaikkakunnalle ja mun vanhemmille on 500km ja mies lupasi, että lomilla käydään sitten mun vanhempien luona, koska muuten ei ehditä koskaan (viikonloppu on liian lyhyt) ja nyt meinaa ottaa sen hirvestysloman, niin tuskin se silloin anoppilaan lähtee?

Heiiii mee sä lasten kanssa vanhemmillesi kun miehellä on se reissu! Ei tarvi sitten kotona murjottaa.

 

Heiiii mee sä lasten kanssa vanhemmillesi kun miehellä on se reissu! Ei tarvi sitten kotona murjottaa.

Saatan mennäkin, jos jotenkin onnistun ajamaan sinne itse kahden lapsen kanssa.

 

No ehkä pysty on sitten väärä sana? Kyllä mä pystyn vaikka imuroimaan. Mutta siitä tulee niin helvetilliset kivut, jotka valvottaa mua öisin, niin en enää haluaisi. Kun haluaisin nukkua yöllä ja muutenkin levätä, että jaksaisin synnyttää sitten kun sen aika on. Eli kai mä sitten olen vain laiska, kun kerta pystyn mutta en halua, vai?

Voi elämä. Et sä nyt kyllä laiskalta kuulosta. Ihan perseestähän tollanen on.

 

No niin, eipä tässä ketjussa ole enää kyse yhden viikon hirvireissusta vaan siitä että ap:n pitää saada mies osallistumaan perhe-elämään. Tarkoitus ei ole että mies elää omaa elämäänsä siinä perheen sivussa. Alkuun kun kommentoin niin oletin että miesnyt edes auttavasti osallistuu perheen elämään...

 

No niin, eipä tässä ketjussa ole enää kyse yhden viikon hirvireissusta vaan siitä että ap:n pitää saada mies osallistumaan perhe-elämään. Tarkoitus ei ole että mies elää omaa elämäänsä siinä perheen sivussa. Alkuun kun kommentoin niin oletin että miesnyt edes auttavasti osallistuu perheen elämään...

Osallistuuhan se. On pojan kanssa joka ilta. Hoitaa koiraakin iltaisin ja öisin, sekä pojan yöheräilytkin tätä nykyä kun vaadin. Mutta tekee myös noita tempauksiaan, kun ei kysy etukäteen. Tai ehkä olettaa kysyneensä ja lupaa toisaalle, esim. vanhemmilleen auttaa, vaikka kotonakin olisi töitä. On siis liian kiltti moneen suuntaan eli töihin, vanhemmilleen jne. Ja se on sitten pois kotoa.

 

Niin ja onhan hänen työnsä stressaavaa, että ei varmaan jaksa ajatella mitään vauvahankintoja iltaisin vaan menee mielummin harrastuksiinsa. Mutta se sitten tarkoittaa, että mun täytyy hommata kaikki lapsille ja miettiä asiat valmiiksi. Auton sain painostettua vaihtamaan, kun niistä en itse tajua mitään ja pakko oli vaihtaa jos meinataan koirinemme kyytiin mahtua.

 

Duh. Teidän pitäis laittaa lapsi mummolaan illaksi. Jutelkaa suhteestamme ilman lapsellista mökötystä, huutoa ja syyttelyä.

Miehen pitäisi ainakin väliaikaisesti vähentää harrastuksiaan, kyllä sitä muutkin siivoilee töiden päätteeksi. AP lopettaa olemasta äiti miehellekin (miksi mies tarvii sulta luvan mihinkään, pitäisi oma harkintakyky toimia srn verran että osataan sovitella) ja kyllä sinä voit ajaa autolla vaikka ois kaks lasta kyydissä.

 

Musta miehen käytös on kurjaa. Jos tai kun haluaa sinne hirvimetsälle äijäporukkaan olisi siitä pitänyt jutella sun kanssa etukäteen. Sitäpaits ei sitä isyysvapaata myönnetä siks että pääsee kavereiden kanssa metsälle.
Saisitteko jonkun sopuratkaisun aikaseks? Puolet viikosta perheen kanssa ja jotain yhteistä kivaa tehden ja puolet siellä metsällä?

 

Isyysloma on lapsenhoitoa ja perhettä varten. Piste. Harrastakoon sitten muuna aikana metsästystä ja ryyppyreissujaan.