Mitä mieltä olet sukupuolisensitiivisestä(/neutraalista) kasvatuksesta? Onko täällä sukupuolisensitiivisiä kasvattajia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mitä ne sukupuoliroolit sitten ovat?

Itse en pidä sukupuolta lastenkasvatuksessa kovinkaan merkityksellisenä vaikka vaatteita ja lelujakin hankin sen mukaan (tietty neutraaleitakin ja lasten niin halutessa myös "toisen sukupuolen"). Kasvatuksessa en jaksa noita edes miettiä.

Kotona tehdään töitä lähinnä sen mukaan mikä kumpaakin vanhempaa kiinnostaa ja miten hommat tasaisimmin jakautuvat. Mies on ollut koti-isänä, käy lasten kanssa kerhoissa ja harrastuksissa, hoitaa vauvaa jne. Itse olen ollut miehen koti-isyyden ja opiskeluiden ajan se perheen elättäjä. Fyysisesti raskaammat työt jätän suosiolla miehelle, tykkään kyllä maalata, kasata huonekaluja jne.

Kyllä meissä miehen kanssa on selkeät sukupuolierot ja mielestäni saa ollakin.

Mitä tarkoitat kysymyksellä sukupuolirooleista - tuskin kukaan niiden olemassaoloa kieltää, kyse on useimmiten vain siitä, halutaanko perinteisten sukupuoliroolien vielä olevan vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mörköisä;28311565:
Minusta tällaiseen hömpötykseen lähtevät ihmiset ovat järjestään vähän yksinkertaisia ja vallanhaluisia kun halutaan ohjailla muita että miten lapset "kuuluu" kasvattaa.
Mörköäidin rivien välistä voi lukea todella omahyväisen ihmisen mietteitä, "mä oon niiiiiin paljon tiedostavampi ja parempi kuin muut". Lähdetään johonkin juttuun koska se on muotia.

Niin joo, ne jotka haluavat purkaa sukupuolirooleja ja analysoivat asioita ovat "vähän yksinkertaisia muotivirtausten perässä juoksijoita", kun taas ne ovat aika fiksuja oman tien kulkijoita, jotka noudattavat perinteisiä sukupuolirooleja eivätkä muutenkaan pohdiskele turhia.
 
Joka tapauksessa ihmiset ja eläimet eivät ole sukupuolettomia jos näin olisi niin me voisimme lisääntyä ilman miestä tai naista. Entis aikaan ei juuri tiennyt onko kyseessä mies tai nainen kun molemmilla oli samanlainen uniformu päällä. Olen aina sanonut, että tärkein kaikesta on vapaus valita. Siihen ei kaikilla ole mahdollisuutta tänäkään päivänä.

Eihän sukupuolisensitiivisyys tarkoita sukupuolettomuutta. Ei edes perinteisistä sukupuolirooleista luopuminen tarkoita sukupuolettomuutta. Edes samanlainen uniformu ei tarkoita sukupuolettomuutta.

On totta, että on tärkeää voida itse valita. Olisi myös tärkeää, että ihmiset joskus käyttäisivät tätä oikeuttaan ja ennen kaikkea antaisivat muiden käyttää sitä omalla kohdallaan.
 
Tyrkytäthän säkin omille lapsillesi omia elämänohjeitasi, mielipiteitä, uskomuksia, tapoja ja muita muotteja. Jos et pidä rasismista niin varmaan kitket sellaisia sanoja lapsesi sanavarastosta? Mutta miksi lapsella ei olisi oikeutta olla rasisti? Näin todella paljon kärjitettynä. Eihän lapsi silloin saa itse päättää mitä mieltä asioista on kun olet tyrkyttänyt suvaitsevaismuottia lapselle pienestä asti. Miksi sukupuoliroolit on mielestäsi murrettava? Äläkä sano tähän mitään itsestäänselvyyksiä palkoista tai kohteluista, nykymenon mukaan se ovat itsestäänselviä.

Tarkoitan nyt että miksi on huono juttu jos poikasi haluaa pukeutua vihreään ja leikkiä pyssyillä? Tai tyttö haluaa leikkiä äitiä nukeilla? Mitä haittaa siitä on? Jos siis lapset saavat vapaasti valita lelunsa?

Viimeiseen kaneettiisi: lapset yt ovat erilaisia, mikö sinä olet sanomaan miten kenenkin pitäisi olla tai lapsensa kasvattaa?

Siis mitä oikein tarkoitat? Sitäkö, että minä en anna lapsen valita, koska en tyrkytä hänelle perinteistä sukupuoliroolia? Minkä valinnan tarkalleen ottaen estän häneltä? Kiinnostaisi myös, miten (itsestäänselvinä tarjoillut) sukupuoliroolit edesauttavat vapautta valita itse?

On totta, että tietenkin vanhemman oma arvomaailma vaikuttaa, kiinnostuksen kohteet myös. Mutta siitähän tässä ei ole kyse, vaan sukupuolisensitiivisyydestä ja sukupuolirooleista. Luonnollisesti en tarjoile lapselle oikeana perinteisiä sukupuolirooleja, koska en pidä niitä oikeana - samalla tavoin kuin en tarjoile rasismia hyvänä juttuna.

Hmm, en oikein tiedä mitä tarkoitat kysymyksillä pojan oletetusta pyssyleikistä tai tytön nukkeleikistä - en käsittääkseni olekaan kirjoittanut, että rajoittaisin lasten leikkejä tai kieltäisin leikkimästä yhtään mitään. Mistäs olet sellaista saanut päähäsi? Tosin aika harva lapsi haluaa leikkiä VAIN yhdenlaisia leikkejä. Kuulostaisi tosi oudolta, jos poika ei leikkisi koskaan mitään muuta kuin pyssyleikkejä, ja tällöin kyllä vähän tarkkailisin tilannetta.

PS. Toivonkin, että poikani tykkää vihreästä, sillä isosiskolta jäi pieneksi paljon iloisenvärisiä vaatteita, joissa on myös paljon vihreää.
 
Pitäisikö sukupuoliroolit nähdä uhkana?

Niin no, kyllähän ne aika monelle ovat sitä olleet. Perinteiset sukupuoliroolit ovat osallisia aika monessa yhteiskunnallisessa epäkohdassa ja monen ihmisen henkilökohtaisissa tragedioissa myös. Että siinä mielessä ehkä pitäisi vastata "kyllä". (Vaikka joo, tajusin toki viestisi sävyn.)
 
[QUOTE="nainen";28312039]En jaksanut lukea ketjua läpi mutta kerron omia havintoja/kokemuksia koska olen työskennellyt täysin miehisellä alalla yli 15 vuotta.

On varmasti asioita joita voi opettaa ja roolittaa. Mutta on myös sellainen todellisuuskin että me naiset ajattelemme usein erilailla kuin miehet. Poikkeuksia toki mahtuu mukaan - minä ehkä heistä yhtenä jollain tasolla. Arjessa työssni tuon tuosta huomaa tämän. Vaikka pyrimme miehen kanssa samaan päämäärään on ajatusketju siinä välillä hyvin erilainen. Ei ihme että puhutaan tippaleipäaivoista ja putkiaivoista. Se ihan oikeasti näkyy. Kyse tuskin on opitusta tavasta - vaan siitä että meidät on luotu erilaisiksi. Ja varmasti syytä. Koska tuo erilaisuus on ennen kaikkea rikkaus.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettemmekö voisi olla tasa-arvoisia. Ja tasan yhtä fiksuja. Sen sijaan että mennään kaikkien huuhaa juttujen perässä, kotona olisi hyvä oppia miehen ja naisen välistä kunnioitusta toisiaan kohtaa. Koska se on ainoa asia kun tasavertaistaa maailmaa lapsen silmissä. Kun isä ja äiti kunnioittavat toisiaan, on siinä mallia kerrakseen miehen ja naisen keskinäiselle tasavertaisuudelle ja toisen ymmärtämiselle.[/QUOTE]

Okei, sinulla ja miehelläsi on erilainen ajatusketju saman ongelman ratkomisessa. Mutta entä sitten - ei kai tuo vielä ole mikään argumentti perinteisten sukupuoliroolien puolesta? Veikkaanpa, että monia muitakin erilaisia ongelmanratkomistapoja löytyy, ja sehän on tosiaankin vain hyvä. On hienoa, että erilaisista ajattelutavoista huolimatta kaikki voivat kuitenkin hoitaa kotia, hoitaa lapsia, leikkiä kaikenlaisia leikkejä, toimilla millä tahansa alalla jne.
 
Mielestäni lapselle on silti hyvä opettaa edes vähänn kovuutta jotta selviää lasten ja myöhemmin aikuisten kovassa maailmassa. Itkeä saa niin tyttö kuin poikakin, mutta joka asian vuoksi ei kannata itkeä. Ja joskus ne tunteensa voi pitää piilossakin, eikä nyt ainakaan jakaa joka reinon kanssa. Ihmiset niin kovin helposti käyttävät "heikkoutta" hyväksi.

Itse olin todella kiltti ja itkuherkkä poika. Ei ollut kivaa ei. Olisi joskus kotona voinut kyllä sanoakin että kestäs nyt vähän! Olisi ollut helpompi nuoruus. Aikuisiällä olen opetellut olemaan tarpeen mukaan kova ja pitämään oman pääni vaikka joku siitä mielensä pahoittaisikin.

En tietenkään tarkoita, että joka asiaan pitäisi alkaa itkeä, mutta ei mielestäni tule kannustaa siihen, ettei tunteita saa näyttää. On enemmänkin sitten omasta luonteestasi ollut kiinni, että olet ollut itkuherkkä poika. Siihen tuskin olisi auttanut se, että sinulle olisi sanottu "kestä nyt vähän enemmän". Olen ollut itkuherkkä tai olen edelleenkin itkuherkkä. Lapsena siitä kärsin ja yritin pidättää itkua niin hyvin kun pystyin, mutta minkäs teet kun sille mitään voi. En usko, että siihen voi noin vaan vaikuttaa. Enkä tarkoita tuolla tunteiden näyttämisellä, että pitäisi alkaa ylikiltiksi ja että omaa päätä ei saisi pitää. Mielestäni jokaisen tulisi pyrkiä siihen, että ne omat mielipiteet tulee näyttää, kutsun sitäkin tunteiden näyttämiseksi. Jos on vihainen, näyttää sen, jos ei pidä jostain näyttää sen, jos on loukkaantunut näyttää sen (ei tietenkään itkeä tarvitse joka väliin, mutta jos jotain vakavaa sattuu niin itkussa ei ole mitään väärää, eri asia jos itkee kun tapahtuu joku pikkuasia). Tunteiden näyttäminen ei ole heikkoutta. Heikkoitta on ihan muut asiat, kuten se, ettei sano asioihin mitään, antaa olla ja on liian kiltti.
 
Lisäisin tähän täydelliseen vastaukseen vielä sen huomion että tällaisia jaotteluja ja kaikenmaailman termejä tarvitsevät lähinnä muotioikkujen mukana kulkevat omaa päätään käyttämättömät ihmiset. Olihan 30-luvun saksassakin trendikästä vihata juutalaisia ja kasvattaa lapset jopa keskiaikaisen kurin menetelmin. Joku tätäkin trendiä vastusti vaikka enemmistö sitä hyvänä piti. Koska kerran muutkin näin tekivät.

Ahaa, natsikortti käytetty :D
Mielenkiintoinen näkökulma myös tuo, että perinteisiä arvoja kyseenalaistavat ihmiset ovat niitä omaa päätään käyttämättömiä.

Mut joo...
 
[QUOTE="rimpula";28312665]Opeteltaisiin (opetettaisiin) mieluummin näkemään eri sukupuolten vahvuudet - ja oman sukupuolen heikkoudet. Ymmärrettäisiin ja arvostettaisiin niitä eroavaisuuksia. Ei väkipakkotasapäistämistä.

Miehet on usein suoraviivaisempia, ehkä helpommin järjellä toimijoita. Naiset ajattelevampia, moniulotteisempia ja tunteilla päättäviä. Vähän kuin jing ja jang - myös siten että molemmissa sukupuolissa on myös vastakaisen sukupuolen ominaisuuksia, joskin usein vähän vähemmässä määrin.

Eroavaisuudet on rikkaus, ei haitta. Avoimella katseella taas roolituksia voidaan hälventää ja esim. lapselle omalla esimerkillä näyttää ettei äidin paikka ole yksin keittiössä sen enempää kuin miehen paikka autotallissa noin karrikoiden.[/QUOTE]

Miksi ei mieluummin keskityttäisi jokaisen ihmisen yksilöllisiin vahvuuksiin kuin että jumituttaisiin toistamaan käsityksiä sukupuolen mukana tulevista ominaisuuksista? Mitä tarkoitusta tämä sukupuolen ja siihen liitettyjen ominaisuuksien korostaminen palvelee?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28313350:
Niin no, kyllähän ne aika monelle ovat sitä olleet. Perinteiset sukupuoliroolit ovat osallisia aika monessa yhteiskunnallisessa epäkohdassa ja monen ihmisen henkilökohtaisissa tragedioissa myös. Että siinä mielessä ehkä pitäisi vastata "kyllä". (Vaikka joo, tajusin toki viestisi sävyn.)

Minusta tunteiden näyttö ja niistä kertominen kuuluu kaikille ihmisille, siis myös miehille. Siinä mielessä olen samaa mieltä. Mutta toisaalta vastustan sitä, jos nainen yrittää olla tunteeton tai miehenomainen tavalla, johon ei kuulu pehmeys ja tunteet. Ilman tunteita ihminen ei ole ihminen, oli kyseessä mies tai nainen.
 
[QUOTE="mies";28313431]Minusta tunteiden näyttö ja niistä kertominen kuuluu kaikille ihmisille, siis myös miehille. Siinä mielessä olen samaa mieltä. Mutta toisaalta vastustan sitä, jos nainen yrittää olla tunteeton tai miehenomainen tavalla, johon ei kuulu pehmeys ja tunteet. Ilman tunteita ihminen ei ole ihminen, oli kyseessä mies tai nainen.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä - eikä minustakaan tunteettomuus ole miesmäisyyttä. Se voi kyllä kuulua perinteiseen miehen rooliin, mutta minähän en pidäkään perinteisiä sukupuolirooleja oikeana tai luonnollisena. Tuo onkin ihan hyvä esimerkki siitä, miten perinteinen sukupuolirooli tuottaa luonnottomia käyttäytymismalleja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28313350:
Niin no, kyllähän ne aika monelle ovat sitä olleet. Perinteiset sukupuoliroolit ovat osallisia aika monessa yhteiskunnallisessa epäkohdassa ja monen ihmisen henkilökohtaisissa tragedioissa myös. Että siinä mielessä ehkä pitäisi vastata "kyllä". (Vaikka joo, tajusin toki viestisi sävyn.)

Oletko sä ihan sinut sukupuolesi kanssa? Miksi sukupuoliroolit mielestäsi ovat niin kauheita? Ihan kuin jonkun uskonollisen fanaatikon tekstejö lukisi. Minulla on melko selvä kasvatus sukupuolen suhteen ollut enkä kyllä ole yhtään traumatisoitunut. Veljenikin kasvanut aikuiseksi ilman tragedioita.

Näyttää siltä että asiaa tehdään asiasta jossa asiaa ei ole.

"Perinteiset sukupuoliroolit ovat osallisia aika monessa yhteiskunnallisessa epäkohdassa " Kerro nyt guru että missä? Vastaukseksi ei kelpuuteta palkka- ja tasa-arvoa, ne nyt ovat itsestäänselviä muutenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28313268:
Niin joo, ne jotka haluavat purkaa sukupuolirooleja ja analysoivat asioita ovat "vähän yksinkertaisia muotivirtausten perässä juoksijoita", kun taas ne ovat aika fiksuja oman tien kulkijoita, jotka noudattavat perinteisiä sukupuolirooleja eivätkä muutenkaan pohdiskele turhia.

Niin just, laidasta äärilaitaan. Tiivistit aiemman tekstini sisällön aika hyvin omilla sanoillasi.

Huomaatko tuota itsesi pönkittämistä itse?

Entä jos ei halua purkaa? Miksi sitten on huonompi kuin sinä? Sama juttu jokaisen muotipaskan perässä, aina löytyy tuollaisia jees-naisia jotka haluavat olla parempia kuin muut. Ja se ettei halua purkaa jotain mitä ei näe purkamisen tarpeessa olevaksi tarkoittaa ettei asioita ole analysoinut ja tähän päätynyt? Voi vittu.
 
En tietenkään tarkoita, että joka asiaan pitäisi alkaa itkeä, mutta ei mielestäni tule kannustaa siihen, ettei tunteita saa näyttää. On enemmänkin sitten omasta luonteestasi ollut kiinni, että olet ollut itkuherkkä poika. Siihen tuskin olisi auttanut se, että sinulle olisi sanottu "kestä nyt vähän enemmän". Olen ollut itkuherkkä tai olen edelleenkin itkuherkkä. Lapsena siitä kärsin ja yritin pidättää itkua niin hyvin kun pystyin, mutta minkäs teet kun sille mitään voi. En usko, että siihen voi noin vaan vaikuttaa. Enkä tarkoita tuolla tunteiden näyttämisellä, että pitäisi alkaa ylikiltiksi ja että omaa päätä ei saisi pitää. Mielestäni jokaisen tulisi pyrkiä siihen, että ne omat mielipiteet tulee näyttää, kutsun sitäkin tunteiden näyttämiseksi. Jos on vihainen, näyttää sen, jos ei pidä jostain näyttää sen, jos on loukkaantunut näyttää sen (ei tietenkään itkeä tarvitse joka väliin, mutta jos jotain vakavaa sattuu niin itkussa ei ole mitään väärää, eri asia jos itkee kun tapahtuu joku pikkuasia). Tunteiden näyttäminen ei ole heikkoutta. Heikkoitta on ihan muut asiat, kuten se, ettei sano asioihin mitään, antaa olla ja on liian kiltti.

Tunteiden hulvaton näyttely voi olla myös verho huonoille käytöstavoille. Kyllä mä seurassa helposti nielen kiukkuni tai mielipiteeni jos ne nyt eivät mielestäni aivan välttämättömiä ole esittää. Itseäni vituttaa seurassa jossa kaikki tunteet näytetään avoimesti ja näin myös pahoitetaan helposti seurassa olevan mieli. Vahan kuin se joka sanoo toista läskiksi perustelee asian sillä että haluaa olla rehellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28313404:
Ahaa, natsikortti käytetty :D
Mielenkiintoinen näkökulma myös tuo, että perinteisiä arvoja kyseenalaistavat ihmiset ovat niitä omaa päätään käyttämättömiä.

Mut joo...

Tiedätkö edes mitä natsikortilla tarkoitetaan? Voin vaihtaa esimerkin tilalle amerikan etelävaltiot ja suhteet mustiin työläisiin ennen sisällissotaa. Älä käytä termej joita et ymmärrä.

Niin juu, suahan ei saa kyseenalaistaa kun olet päättänyt olevasi parempi kuin muut.
 
[QUOTE="mami";28309622]Kaikki mikä on biologista, opetetaan lapselle. Kulttuurista tulevat rajoitukset ja ohjaukset siihen, mikä on kummallekin sukupuolelle sopivaa, pidämme parhaamme mukaan poissa.
Minulla on eräs tuttava, joka ei antanut lapselleen värikyniä koska "eihän pojat piirrä". Nyt vesseli on eskarissa ja on melkoisesti joutunut harjoittelemaan kun ei edes sakset pysy kädessä.[/QUOTE]

Nyt on pakko kärjistää. Eli kun kerran yhteiskunta/kulttuuri ohjaa/säätelee että tytöt ei kulje ilman paitaa niin te ette ota siihen kantaa ollenkaan? Pidätte tämän säännön poissa kasvatuksesta? Pakko kysyä että mitenkäs se mahdollinen tyttö sitten oppii että tytöt ei kulje tissit paljaina länsimaisessa yhteiskunnassa?

Mulla eniten tulee mieleen näissä sukupuolineutraaleissa kasvatusmalleissa se, että kuinka hemmetin sekasin se muksu voikaan aikuisena oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa kanssa olla? Ymmärrän sen, että transsukupuoliselle "naiselle" se mekkoon pukeutuminen on ollu lapsuudessa oman identiteetin murtamista koska kokeekin olevansa oikeasti mies ja olisi halunnu pukeutua poikien vaatteisiin ja leikkiä poikien kanssa. Mutta mitäs sitten kun kasvaessa olisikin luontaisesti etsinyt sitä tukea siihen oman sukupuoli-identiteetin voimistumiseen ja määräytymiseen? Ja sitä tukea ei ole koskaan kotoaan saanut?

Eihän eläimetkään ole sukupuolineutraaleja ja vaikka kuinka haluais uskoa toisin niin me ihmisetkin olemme eläimiä. Perimmäinen kysymys minulla itselläni lienee se, että MIKSI joku haluaa kasvattaa lapsensa sukupuolineutraalilla tavalla? Mitä lisäarvoa se tuo siihen lapsen maailmaan tai aikuisuuteen?

Ymmärrän tuon sukupuolisensitiivisen mutta en todellakaan sukupuolineutraalia. Eikös sukupuolineutraaliin kasvatustapaan kuulu myös se, että lapselle annetaan nimi joka on sekä "tytön" että "pojan" nimi tai sitten sellainen joka ei tarkota yhtikäs mitään eli on ns. keksitty? Haluaako sukupuolineutraalin kasvatuksen kannattaja antaa lapselle mahdollisuuden valita oma sukupuoli-identiteetti sen mukaan kumpi tuntuu paremmalle? Valitettavasti se nyt on fakta että naisella on kohtu, munasarjat ja vagina ja miehellä pallit ja penis. Ja sitä tosiasiaa ei kykene sukupuolineutraalikaan muuksi väittämään.
 
Viimeksi muokattu:
Se,että sukupuoli kielletään kokonaan on mielestäni turhaa piiperrystä. Kun taas se, että yritetään toimia siten, että miehillä ja naisilla olisi sama arvo ja mahdollisuudet on asia johon on pyrittävä.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;28313559:
Nyt on pakko kärjistää. Eli kun kerran yhteiskunta/kulttuuri ohjaa/säätelee että tytöt ei kulje ilman paitaa niin te ette ota siihen kantaa ollenkaan? Pidätte tämän säännön poissa kasvatuksesta? Pakko kysyä että mitenkäs se mahdollinen tyttö sitten oppii että tytöt ei kulje tissit paljaina länsimaisessa yhteiskunnassa?

Aika mielenkiintoinen esimerkki sinänsä, että ei sekään ihan itsestäänselvyys ole, että mies saisi kaikkialla kulkea ilman paitaa. Nykyisin sitä pidetään monessa paikassa aika epäsopivana, esim. terasseilta saattaa joutua poistumaan, ellei paitaa löydy. Ja olen itse nähnyt Asematunnelin S-marketissa, kun paidattomat miehet ohjattiin kassojen kautta ulos.

Okei, tuo oli vain yksi esimerkki. Mutta tottakai kukin voi miettiä omaa suhtautumistaan tämänkaltaisiin sukupuolitettuihin "sääntöihin".

Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;28313559:
Mulla eniten tulee mieleen näissä sukupuolineutraaleissa kasvatusmalleissa se, että kuinka hemmetin sekasin se muksu voikaan aikuisena oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa kanssa olla? Ymmärrän sen, että transsukupuoliselle "naiselle" se mekkoon pukeutuminen on ollu lapsuudessa oman identiteetin murtamista koska kokeekin olevansa oikeasti mies ja olisi halunnu pukeutua poikien vaatteisiin ja leikkiä poikien kanssa. Mutta mitäs sitten kun kasvaessa olisikin luontaisesti etsinyt sitä tukea siihen oman sukupuoli-identiteetin voimistumiseen ja määräytymiseen? Ja sitä tukea ei ole koskaan kotoaan saanut? .

No tämä on kyllä aika kaukaa haettu teoria. Kyllä ihmiset kasvavat homoiksikin, jos ovat kasvaakseen, vaikka ympäröivä maailma kuinka tyrkyttäisi heteromallia. Ja ei tuollaista kasvatustyyliä oikeasti ole olemassakaan, mitä tässä ketjussa yritetään maalailla - siis jotain, missä ei edes kerrottaisi lapselle ikinä sukupuolten olemassaoloa. Eikä sellainen toki toimisikaan, viimeistään päiväkoti-iässä asiat tulisivat esiin.

Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;28313559:
Ymmärrän tuon sukupuolisensitiivisen mutta en todellakaan sukupuolineutraalia. Eikös sukupuolineutraaliin kasvatustapaan kuulu myös se, että lapselle annetaan nimi joka on sekä "tytön" että "pojan" nimi tai sitten sellainen joka ei tarkota yhtikäs mitään eli on ns. keksitty? Haluaako sukupuolineutraalinen kasvatuksen kannattaja antaa lapselle mahdollisuuden valita oma sukupuoli-identiteetti sen mukaan kumpi tuntuu paremmalle? Valitettavasti se nyt on fakta että naisella on kohtu, munasarjat ja vagina ja miehellä pallit ja penis. Ja sitä tosiasiaa ei kykene sukupuolineutraalikaan muuksi väittämään.

Eivät ne nimet mihinkään sukupuolettomaan kasvatukseen liity. Mutta kyllähän jokaisella silti on oikeus valita sukupuoli-identiteettinsä, oli nimi sitten sukupuolton tai sukupuolellinen. Tosin yleensä sukupuoli-identiteettiä ei sinänsä "valita", mutta kuitenkin... ja ainahan se ei toki olekaan sama kuin mihin genitaalit viittaisivat.
 
Tiedätkö edes mitä natsikortilla tarkoitetaan? Voin vaihtaa esimerkin tilalle amerikan etelävaltiot ja suhteet mustiin työläisiin ennen sisällissotaa. Älä käytä termej joita et ymmärrä.

Pitää lukea aika paljon jotta voi sanoa mitään historiallisesti totuutta lähellä olevaa edes etelävaltioista ja orjista. Kansanomainen taso on aina erikseen, siksi tarvitaankin asiantuntijoita.

Esim. minä olen luultavasti lukenut enemmän kuin kukaan muu palstaa edes ajoittain seuraava, noin 20 hyllymetriä kirjallisuutta pelkästään yhteen tutkintoon. Silti minäkään en voi sanoa olevani kaikkitietävä, tosin jostain asioista tiedän enemmän kuin suuri enemmistö.
 
Me varmaan ollaan semmoisia. Kai. En ole ajatellut asiaa. Mukulat saa temmeltää miten lystäävät, kyllä tuo vanhempi jo tietää poika olevansa, nuorempi ei vielä tajua omaa sukupuoltaan (kuuluuko 2 -vuotiaan edes tajuta olevansa tyttö tai poika?), vaan puhuu itestään milloin tyttönä milloin poikana. Minä olen ite aika androgyyni, en oikein ole edes tajunnut ikinä, että miksi se ihmisen sukupuoli olisi kovin tärkeä asia.
 
Tuli vain tuossa mieleen, että pitäisikö mun miehen sitten opetella neulomaan ja mun nostamaan painoja otsasuosi pullottaen, ettei lapsi saisi "vääränlaista" kuvaa ja rooleja valmiina? Mitäs jos mua kiinnostaa neulominen ja miestä painonnosto? Ehkä meidät on sitten aikanamme jotenkin ohjattu näin, mutta ei kai sitä voi alkaa omia harrastuksia valita sen mukaan, että mitä lapsi niistä ajattelee? Jotenkin erikoinen ajatus.

Meillä kyllä mies siivoaa ja tiskaa, mä vaihdan lamppuja ja kokoan huonekaluja. Mutta mitäs jos mies osaa paremmin vaihtaa autonrenkaat ja mä ommella rikkinäiset vaatteet? Pitäisikö sitten ajaa renkailla, jotka eivät ole kunnolla vaihdettu tai kulkea rikkinäisissä tai huonosti ommelluissa vaatteissa? Ainiin, mies meillä laittaa enemmän ruokaakin. Mutta ei kyllä leivo koskaan, mä leivon sitäkin enemmän. Poika saa sulavasti äidin ja isän kanssa vaihtaa renkaita, tyhjentää tiskikonetta, leipoa ja kokeilla ruuvimeisseliä.

Kukaan lähisuvusta ei ole koskaan ollut kiinnostunut autoista, mutta meidän 1v 5kk lapsen sanavarastoon kuuluu jo (omilla sanoilla) auto, pakettiauto, avolava, rekka-auto, poliisiauto, maastoauto, monsteriauto, mönkijä, traktori, kippiauto... Ette arvaa mikä opetteleminen mulla on ollu noissa termeissä! :D Mutta näköjään vanhakin oppii. Nukke pojalla on myös, mutta kun on antanut sille leikkipullosta maitoa, hän vie sen aina nukkumaan (hellästi kantaa sänkyyn), sanoo "nukkuu" ja lähtee sitten etsimään traktoriaan. Minkä mä sille voin :D
 
Jatkan vielä kun tuli mieleen :) Että pitäisikö mun sitten myös kantaa jotain painavia asioita, vaikka mies jaksaa kantaa huomattavasti paremmin? Kun osa ihmisistä ei vissiin ole oikein sitäkään tajunnut, että miehillä on vain fyysisesti isommat lihakset ja siis enemmän voimaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28313630:
Niin, ja ei sellaista trendiä edes ole, että sukupuoli kiellettäisiin kokonaan :)

Hih, no muutama akateeminen hörhö on esitellyt perhe-lehdissä sukupuolineutraalia kasvatusta ja näkemystä. Mutta se lienee marginaali-ilmiö.
Ja jotenkin mua ihmetyttää termi sukupuolineutraali avioliitto tai -parisuhde...mitä hemmettiä...stermillä siis tarkoitetaan kahden samaa sukupuolta olevan liittoa..ja siinä suhteessa kaksi ihmistä ovat joko sosiaaliselta tai biologiselta sukupuoleltaan samaa sp:ta.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Jatkan vielä kun tuli mieleen :) Että pitäisikö mun sitten myös kantaa jotain painavia asioita, vaikka mies jaksaa kantaa huomattavasti paremmin? Kun osa ihmisistä ei vissiin ole oikein sitäkään tajunnut, että miehillä on vain fyysisesti isommat lihakset ja siis enemmän voimaa...

Mä en jätä kantamatta mitään mikä vaati kantamista sillä hetkellä. Ehei, not my cup of tea jäädä ootteleen miehisiä lihaksia...;)
 

Yhteistyössä