Synnytyksestä 2kk, miehen mielestä olen pilalla

jos ei mies kestä ajatustakaan siit että naisen keho muuttuu silloin niin kannattas vissihin jättää panematta

 

No höh, onpa ikävää :-( Mäkin kyllä muutuin esikoisen saatuani, pyöreä olin ennen raskautta mutta en mitenkään hirveän lihava, mutta lyhyt ja kohtu kasvoi eteenpäin niin mahasta tuli kyllä sitten iso ja raskausarpiakin loppupuolella tuli kun iho repesi. Mulle itselle oli kyllä aika järkytys millainen maha jäi synnytyksen jälkeen, kiloja tuli 8 jotka lähti korkojen kera synnytyksen jälkeen heti pois.

Mutta miestä ei tuntunut haittaavan. Ennen toista lasta kyselin moneen kertaan että voidaanko me tehdä näitä vielä lisää kun maha siitä vaan pahenee muttei se miestä tuntunut haittaavan eikä nyt kun toisen sain 6kk sitten. Nyt ehkä itse jotenkuten siedän, en yhtään tykkää mutta onneksi sen saa vaatteilla litistettyä. Oon kuitenkin todella onnellinen näistä lapsistani. Ja lisää on myöhemmin tulossa, mihinpä se maha enää tosta lähtee, ehkä joskus käyn leikkauttamassa ylimääräistä ihoa tosta pois jos uskallan, sen näkee sitten. Tissit ei vielä ole muuttuneet mihinkään, ei kyllä imetyskään ole kummallakaan oikein onnistunut pitkään. Vaikka on isot niin ei silti kovin roiku, mitä nyt painovoimasta mutta ei pahasti.

Ja ei nyt ainakaan miehen käytöksestä ole mitään huomannut että ois järkyttynyt, sanoi että se on vaan elämää ja kuuluu tähän lasten saamiseen että paikat muuttuu. Mies on tuntunut ottavan tän jotenkin paremmin kuin minä? Ja uskaltaa siis sanoa kyllä mielipiteensä, ei voi olla siitäkään kiinni.

Ja on niin paljon lapsettomuuttakin että mieluummin mä otan nuo lapset kuin litteän mahan Ja samaa tuntuu ajattelevan mieskin, kaverinsa vaimoineen painiskelee juurikin tän lapsettomuuden kanssa. Ja mää oon kyllä miehelle sanonut että jos alkaa tuntua siltä ettei mun ulkonäköä jaksa niin vapaasti saa lähteä, eihän ketään voi pakottaa toisen kanssa olemaan jos ei miellytä

 

miun mies taas valittaa ulkonäöllisestä seikasta, jolle en voi mitään : atopiasta. tämä on ollut minulla aina, mutta
nyt siitä on tullut miehelle todellinen ongelma . selluliitit eivät miestä häiritse eivätkä riipputissit, mutta atopiasta toitottaa joka saunareissulla miten "oksettavaa" se on :headwall:
siinä menee sitten kesä miehellä pahoinvoidessa, kun viipotan lyhyt hame päällä..!

 

Miehesi on kyllä sika, mutta minua jäi mietityttämään oma asenteesi. Jos ennen raskautta olit erittäin timmi ja huoliteltu ja raskauduttuasi et enää edes meikannut, ja nyt vielä puolustelet kehoasi geeneilläsi, en toisaalta ihmettele miehesi ajatuksia. Reagointitapa on ehdottomasti väärä ja synnytyksestä vielä ihan liian vähän aikaa, mutta sinäkin voisit ottaa itseäsi niskasta kiinni. Raskaus ja synnytys eivät ole syy antaa itsensä repsahtaa lopullisesti. Vaikka äidillesi olisi jäänyt ylimääräistä, missään ei ole sanottu että sinulle jäisi saati etteikö sille olisi mitään tehtävissä. Kilot kyllä karisee ja vatsa litistyy jos vain teet sen eteen töitä, sitten kun on sen aika. Nätisti voi pukeutua isompikin ja pikkuvauvan äitikin voi olla huoliteltu.

 

Itse en voinut juurikaan raskausaikana liikkua, koska mulla oli tosi paljon kipuja ja supistuksia rv 20 lähtien. Kiloja tuli 17. Tosin kaikki lähtivät heti synnytyksen jälkeen koska suurin osa oli turvotusta. Vatsapussi on jäänyt, vaikka olihan mulla mahaa ennestäänkin.

Raskausarpia mulle ei tullut yhtään, ei myöskään äidilleni ole tullut.

 

Voi kettu sentään ap:n miestä. Rehellisyys on toki ihmisessä arvostettava piirre, mutta sellainen raivorehellisyys taas kumoaa koko jutun.

Ja toisaalta mietin näitä joitan vastaajia, joilla on tarve kertoa että ei hän muuttunut miksikään. Niin, mitä sitten? Vähän tilannetajua pösilöt.

Jokainen nainen on erilainen, ja vaikka geeneillä on jotain merkitystä, ne ei kerro kaikkea arvista tai palautumisista. Älä ap nyt ainakaan tuudittaudu siihen, että sinä et voisi palautua mitenkään koska äitisi tai isoäitisikään ei palautunut. Ja en nyt tarkoita, että sinun pitäisi. Sanon vain, että älä usko kaikkea. Kilot karisee ajan myötä jos niin haluaa, ja arvet tosiaan vaalenee. Lapsi kasvaa ja te molemmat vanhenette - ei kukaan säily nuorena ikuisesti vaikka olisi kuinka hyvät geenit ja pyykkilautavatsa.

Ei äitiys kuitenkaan tarkoita, että jos olet ennen nauttinut itsesi laittamisesta, et äitinä muka voisi. Tai että et voisi olla kaunis, seksikäs ja naisellinen muuttuneessa kehossasi. Arville ei mitään voi, niitä tulee vaikka kuinka ihmevoiteilla rasvaisi jos niikseen on. Itsensä hyväksyminen on tärkeä asia varsinkin äidille, jolla on vastuu siitä millaisen kuvan ulkonäöstä ja itsetunnosta lapsilleen antaa.

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

*huutonaurua!*

Jotenkin huomaa, että odotat esikoista (tai vaikket odottaisikaan, niin raskaudet voi olla erilaisia samallakin naisella). Sori, mutta useimmiten ne arvet tuleekin vasta LOPPUraskaudessa eli viimeisten 10 viikon aikana. Maha tai vaikka ne reidet voi räjähtää raidallisiksi vaikka synnytyksen AIKANA ponnistusvaiheessa. Tai rintoihin tulee arvet kun maito kunnolla nousee synnytyksen JÄLKEEN. Rasvaaminen tai rasvaamattomuus ei asiaan vaikuta. Toisille niitä vaan tulee. Toki painonnousua voi jonkin verran hillitä ruokavaliolla. Et selvästikään tiedä yhtään, mistä nyt puhutaan.

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

Mun paino nousi molemmissa raskauksissa n 5-6 kiloa, uin molemmissa synnytykseen asti ihan kuntouintia, pitkää matkaa. Mielestäni pidin hyvää huolta itsestäni. Raskausarvet on aivan valtaisat, kyljistä sellaiset leveät ja mahaa on jäänyt, kun ei se revennyt iho palaudu millään kotikonstilla. Herää vähäsen

 

Mut kyllähän kroppa palautuu. Se on totta et geeneille ei voi mitään ja raskausaikana ei pakosti niin vaan liikutakkaan mutta synnytyksen jälkeen on eriasia. Kai siinä menee se vuos että keho itselleen palautuu normaaliksi? Ja liikuntaa voi alkaa harrastamaan rauhallisesti. Itselläni ainakin nyt 1,5v synnytyksestä on arvet vaalenneet ja mulla on kesään mennessä tavoitteena pyykkilautavatsa.
Ei oo ees kauheen kaukana tuo tavoite.

Toinen asia on et miks kattelee tollasta miestä kuka sanoo noin rumasti. Halusi vaan satuttaa sua.

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

Jestas tämä on taas näitä että kun mulle ei sattunut tulemaan kun tein nuin ja nuin, niin ei muillekaan tule. Tosiasia on, että toisille tulee ja toisille ei. Mulle ei tule vatsanseudulle, vain mulle tulee reisiin. Rasvaan niitä ja tulee silti. Olen normaalipainon alapuolella ja kiloja tullut aina raskauden myötä vajaa 10. Kaikki lähteneet aika nopeaa pois. Silti tulee nuita arpia reisiin. Ei paljon, mutta jonkin verran. Syön tälläkin hetkellä todella terveellisesti ja lasken jopa hiilareita. Liikun lähes joka päivä. Että nuilla kaikella mistä mainitsin ei voi estää arpia ja vatsan venymistä. Se rasvaaminen ja liikunta ruokavalion kanssa ei aina ehkäise! Usko pois. Jos sinulla on niin käynyt, niin onnittelut siitä. kaikki ei ole mustavalkoista.

 

Aika kurjia kommentteja. Mutta, ei musta tarvii naisenkaan lähteä siitä että äitinä kroppa muuttuu ja saa alkaa rumaksi ja lihavaksi kun pitää itsestään huolta raskausaikana niin aika nopeasti pääsee entisiin mittoihin. Toki kaikilla se mahan iho ei palaudu heti jne mutta hiljalleen sekin ainakin pienenee. Alapääkin paranee vasta! Mä oon päässyt aika helpolla ilmeisesti, toki synnytyksen jälkeen oli alussa kiloja, etenkin toisesta niitä tuli enemmön ja istuivat pidempään, mutta hiljalleen ne lähti ja olin omissa mitoissani. Selvisin ilman raskausarpia, sekin tietty helpottaa kun vatsa paranee paljon paremmin, siis ettei jää sitä pussia.

Nauti vauvasta, tee pitkiä kävelylenkkejä, aloita hiljalleen vaikka kerta viikkoon joku oma liikuntaharrastus. Kyllä ne kilot karisee ja kroppa palautuu!

 

Mua karmii sun miehesi. Sä olet juuri synnyttänyt hänelle lapsen ja se kehtaa vielä... anteeksi mä en käsitä miten voit edes olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Sen kuuluisi yrittää piristää sua jos oma muuttunut kroppa tuntuu pahalta.
Halauksia sulle!

 

Mulla on samanlainen mies kuin ap:lla, eli mies joka ensisijaisesti on rakastunut ulkonäkööni. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen mies pohti, että palautuuko napani enää normaalisti kuopalle. No palautuihan se ja muutenkin kutistuin todella nopeasti jopa vanhoja mittoja hoikemmaksikin. Valitettavasti imetys kutisti rintanikin. Siinä missä mä iloitsen kiinteistä mutta pienistä rinnoistani niin mies kaiholla muistelee aikaa, jolloin mulla oli seksikäs tissivako. Yleisesti mies kuitenkin pitää mua hyvännäköisenä ja jaksaa aina kehua, kuinka musta ei ikinä uskoisi että olen ollut raskaana, mutta ei tuo miehen ulkonäkökeskeisyys mua onnelliseksi kyllä tee. Entäs kun vanhenen, sairastun tai joudun onnettomuuteen? Onko mua silloin kukaan tukemassa kun ulkokuori rapistuu?

Mä olen kateellinen naisille, jotka kulkevat miestensä rinnalla ilman meikkiä ja hiukset hätäponnarilla ja näen silti niiden miesten katsovan naisiaan rakkaudella. No itsepähän olen kumppanini ja lapseni isän valinnut. En jotenkin pysty ajattelemaan eroakaan, kun mies on muuten ihan ok.

 

Vitun mulkku. Tuosta hyvästä en voisi olla onnellinen mulkeron kanssa. Vaikuttaisi aika paljon suhtautumistani häneen.

 

Miehesi on keskenkasvuinen ääliö.

Toipumiseen menee aikaa. Minulla oli pari kuukautta synnytyksestä kilot lähteneet itsestään, mutta vartalon muotoutuminen kesti kyllä silti. Vatsa meni itsestään littanaksi, mutta rinnat ovat imetyksen jäljiltä eriparia (tosin sekin ero selvästi tasaantui imetyksen lopettamisen jälkeen), lantio leveämpi ja alavatsa alkaa turvottaa/pömpöttää syömisen jälkeen aiempaa helpommin. Alapää on kuulemma palautunut ajan kanssa (synnytyksestä 2 vuotta reilu) ihan ennalleen. Seksin suhteen synnytys vapautti minua entisestään, ja sen suhteen sujuu paremmin kuin koskaan MUTTA palautuminen kesti kauan. Jatkuva hiivatulehduskierre loppui vasta noin 10 kuukautta synnytyksestä, ja mies kiltisti odotti sen aikaa käytännössä ilman seksiä.

Ei ole muutenkaan mitään kommentoinut, eikä kuulukaan. Yhdessä lapsi on päätetty hankkia, joten yhdessä hyväksytään myös seuraamukset.

Itse halusin kyllä laihtua suht. ennalleni, meikkasin koko ajan muutenkin, värjään hiuksiani ja pukeudun nätisti, sillä ei minusta tullut vain äitiä lapsen myötä. Nainen ja puoliso olen kuten ennenkin, ja tykkään huolehtia itsestäni. Siinä vaiheessa minusta mies voisi jo ystävällisesti asiasta jossain kohtaa huomauttaakin, jos vaimo antaa kilojen jäädä, lakkaa meikkaamasta ja hiuksiaan laittamasta, ei panosta enää pukeutumiseen, ei puhu muusta kuin lapsesta jne.

 

[QUOTE="vieras";28298017]Sano miehelles että ihme että ylipäänsä saatiin lapsi aikaiseksi, kun ottaa huomioon kuinka pieni muna sulla on.[/QUOTE]

Tää on hyvä.

 

Kuulostaa kyllä melko harkitsemattomalta mulkulta koko äijä, AP:lla.
Mutta meniköhän nyt AP kuitenki vähä tyhmästi kysymään rehellistä mielipidettä ja jäppinen ei viel ollut oppinut sitä "kultaista sääntöä" miten naiselle vastataan tilanteesta riippumatta AINA?

Palautuminen on paljon muutakin kuin geeneistä kiinni kuitenkin. Oma tahto ja tuuri merkkaa paljon..
Toki kudostyyppi vaikuttaa monilla ja kuinka pahasti on esim.vatsalihakset revähtäneet raskauden aikana. Jotain voi silti tehdä eikä tuudittautua siihe, ettei kannata ees yrittää. Ihan itsensä, ei miehen, takia kantsii aloitella liikkumaan vaikka tuloksia ei heti näkyiskään. Vuosi on hyvä mittari yleisesti. Sitten voi jo sanoa et tällätteeks ny jäin eturepun ja roikkutisujen kanssa

Eikä sinne alapäähän pitäsi ees kurkkia kuin aikasintaa 4kk:n jälkeen, heh.. tai näin mulle nuorena neuvolan vanha rouva selitti.. tavarakin paranee yleensä synnytysten jälkeen. Mutta aikaa se joillain voi viedä paljonkin.
Ehkäpä tän ääliö miehen vain rehellinen kommentti oli liian harkisematon ja kuitenkin rakastaa lapsensa äitiä. Onhan se totuus silti, että lapsen jälkeen ei varsinkaan 2 kk:n jälkeen olla missään timmeimmässä kunnossa. Eikä tarvi ollakaan. Ehk mies osaa jatkossa miettiä miten ilmaisee ne ihan rehellisetkin näkemykset.

 

Hei ap, sulle vinkki. Homma Belly Bandit, se on sellainen synnytyksen jälkeen pidettävä tukivyö, joka auttaa keskikroppaa palautumaan ennalleen.

Ja tosiaan, älä tuota palautumista murehdi, teet parhaasi asian eteen ja tosiaan mäkin alkaisin niitä lopullisia tuloksia venailemaan siinä kohtaa, kun lapsenne on siinä 8 kk iässä. Tsemppiä!

 

Mä haluaisin tietää miten ne, jotka täällä kirjoittelee et "kroppa palautuu kyllä kun viitsii nähdä vaivaa" -tyypit sais arville revenneen mahanahkan palautumaan vaivannäöllä? Ainahan se roikkuu, jos se iho on kerta revennyt. Toki voi itse vaikuttaa olemalla mässäämättä 20kg ylipainoa, jolloin se roikkuva maha on hyvin rasvalla täytetty, mut en tajua miten jollain ruokavaliolla tai hemmetti hiihtämällä sais arvet katoamaan ja sen ihon jälleen kiinteäksi ja sileäksi kuten ennen raskautta.. hohhoijaa.

Ja sille joka ylpeili, että on rv 30 eikä arven arpea.. Mulla on erittäin herkästi repeytyvä kudostyyppi ollut aina ja mäkin sain viimeksi ekat kunnon arvet mahaan vasta rv 35 paikkeilla. Että odottele vaan, ne tulee jos on tullakseen. Tai sit sulla on hyvä kudostyyppi joka venyy ja paukkuu. Siinä ei öljyt auta yhtään mitään.

 

Ja sille joka ylpeili, että on rv 30 eikä arven arpea.. Mulla on erittäin herkästi repeytyvä kudostyyppi ollut aina ja mäkin sain viimeksi ekat kunnon arvet mahaan vasta rv 35 paikkeilla. Että odottele vaan, ne tulee jos on tullakseen. Tai sit sulla on hyvä kudostyyppi joka venyy ja paukkuu. Siinä ei öljyt auta yhtään mitään.

Joo ja toisille ne arvet tulevat vasta synnytyksen jälkeen...nimim. kokemusta on