Synnytyksestä 2kk, miehen mielestä olen pilalla

Kyllä oli tökeröäkin tökerömpi kommentti mieheltä. Aivan käsittämättömän ajattelematonta. Sä olet hänelle pusertanut LAPSEN tähän maailmaan ja kehtaa vielä alkaa nälvimään niitä jälkiä joita se on sinuun jättänyt. Näytä sille tämä keskustelu. Vai pahasti levinnyt.... voi jumaliste, kokonaiset 2 kk synnytyksestä, huh huh. Mitä hän kenties yritti saavuttaa tuolla "rehellisyydellä"?

Hei, kyllä ne paikat siitä korjaantuu ja vartalo palautuu siihen alkuperäiseen suuntaan. Itse olisin niin raivona kuin olla ja voi, mutta koita jättää omaan arvoonsa tuollainen ala-arvoinen suunsoitto.

 

Melkoisen mulkku mies, täytyy sanoa. Yhdessä toivottu ja tehty lapsi, jonka nainen on kantanut ja synnyttänyt ja kiitokseksi vittuilua raskauden aikaansaamista muutoksista :heart:

 

Kaikki nuo voi korjata leikkauksella. Ei tietenkään tarvetta jos ei itseäsi haittaa ja mieheltä lapsellista heitellä tuollaisia kommentteja.

 

Ei ne geenit sitä määrää, et miten palautuu.

Oma aktiivisuus on toki yksi juttu, mut jos alamaha on tosiaan revennyt kunnolla arville, niin eipä ne arvet siitä itsestään enää kiinteiksi ja sileiksi kuroudu, vaikka kuinka treenais tai kyttäis ruokaansa. On vaan hyväksyttävä, et jonkinlainen pussukka jää roikkumaan. Itsestä sit kiinni, et minkä kokoinen.

Nimimerkillä: timmiä vatsaa turha odotella takaisin täälläkään..

 

Jäi pois edellisestä viestistä, että joku siis kirjotti ed. sivun lopussa tuon, et ei geenit kaikkea määrää..

 

Kyllähän geenit määrää aika paljonkin. Esim. jos äidille tuli raskausarpia, todennäköisesti tyttärelleenkin tulee. Ihokudoksesta riippuu, missä määrin iho palautuu. Ja ihokudoshan on peritty ominaisuus, ei sitä voi itse valita. On asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta on asioita, joihin voi itsekin vaikuttaa.

 

[QUOTE="vieras";28298365]Kyllähän geenit määrää aika paljonkin. Esim. jos äidille tuli raskausarpia, todennäköisesti tyttärelleenkin tulee. Ihokudoksesta riippuu, missä määrin iho palautuu. Ja ihokudoshan on peritty ominaisuus, ei sitä voi itse valita. On asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta on asioita, joihin voi itsekin vaikuttaa.[/QUOTE]

Sillä lähtöoletuksella olen tähän lähtenyt että todennäköisesti palaudun samaan tapaan kuin äitini eli en juurikaan. Äitini on kuitenkin aina ollut liikunnallinen ja terveellisten elämäntapojen noudattaja. Ei ole koskaan tupakoinut eikä muutenkaan elänyt leväperäisesti. Hänen kanssaan raskauden aikana tuli keskusteltua näistä asioista ja niin sekä hän että mummoni sanoi että ennen ensimmäistä lastaan hekin olivat hyvin hoikassa kunnossa ja että se on vaan hyväksyttävä että se on menoa sitten se kun lapsia hankkii.

Kirurgin veitsi saisi varmastikin palautumaan, mutta kun itselleni sillä ei ole väliä, olin valmistautunut ja tiesin mitä tuleman pitää. Ja miestä ennakolta varoitin mutta ei ilmeisesti uskonut.

 

En jaksaisi noin pinnallista miestä. Entä kun vanhenet tulee ryppyjä kenties sairauksia miten mies sitten kestää?

 

hoikkuus ja mahanahan ja alapään kireys ei oo sama asia. Jos joku mahan nahkalerpukka ahistaa miiestä, niin on urpo. Mutta hoikkuuteen voi itse vaikuttaa.....

 

Siula on mulkku mies.

Meillä ei ekan lapsen jälkeen ollu ensimmäisen vuoden aikana seksiä kuin ehkä neljä kertaa ja sekin ihan tuskaa. Miula meni vaikean synnytyksen jälkeen suunnilleen VUOSI kunnes taas seksi ei sattunut. Sitten menin fysioterapeutille opettelemaan lantionpohjalihasten käyttöä uudelleen, tämän olisin voinu tehä tietty aikasemminkin...

Synnytyksesta toipumiseen menee AIKAA. Sie ET OLE PILALLA mistään kohtaa.

 

Aika tökerö mies sinulla, mutta en voi olla kysymättä, että miksi lopetit itsestäsi huolehtimisen raskauden aikana? Eli et meikkaa, värjää hiuksia ym.

 

Pitää vielä lisätä että elämässä tulee varmaankin vielä eteen vielä pahempia juttuja kuin liikakilot ja synnytyksestä hellä alapää. Siinä vaiheessa kun paskaa alkaa oikeesti tulla niin on hyvä kun on sellanen puoliso vierellä mihin voi luottaa.

 

[QUOTE="Mies";28298056]Näin miehenä voisin todeta tohon, että käsittämätöntä. Mutta toisaalta tiedän, että kyllä meissä miehissä noita idiottejakin piisaa.

Eikä tässä oo ees kyse siitä, että tulee sammakko suusta. Kun mun vaimo aikoinaan synnytti ekan lapsen, niin ei siinä onnen huumassa (ja toisaalta rankassa valvomisessa ja kaikessa muussa) tommosia tullut mietittyä. Tuli vaan enemmän kuin koskaan rakastettua vaimoaan ja lastaan.

Ei sitä ollut muutenkaan seksi mielessä moneen kuukauteen. Mulla se meni ainakin niin, että seksuaaliset himot hetkellisesti laskivat. Eikä se ollut sen takia että vaimoni olisi levinnyt piloille vaan siksi, että oli niin väsynyt sun muuta. Sitten kun seksipuuhiin taas pikkuhiljaa ryhdyttiin, niin en kyllä huomannut eroa. Se suorastaan yllätti mut että asia oli niin.

Mut tietty jos mies on teinipoikatasoa ja kattelee päivät pitkät photoshopattuja lyylejä netistä ja vertailee, niin sitten homma voi olla eri. Tosin ei tuokaan aina ole iästä kiinni.[/QUOTE]


Tuota me touhuttiin, 12vrk synnytyksestä ja sen jälkeen lähes joka päivä miksi niitte halujen pitäs laskea vaikka väsyttää? Sitäpaitsi yleensä se on nainen kun heräilee/valvo oöisin ja ukko kuorsaa(miten se nyt sitte väsyttäs)

 

Niin ja mulla oli kyll äraskauden tuomat muutokset jo ennenku mieheni kanss tavattiin,eli oli roikut puoli tyhjät rinnat tuhat raskausarpea,vatsapussi(siis olin kyllä normi painoinen,mutta löysä nahka ei lähe), ja vissiin sitte löysä vittu, mutta kyllä se kelpasi lapsettomalle 22v nuorelle miehelle joka päivä, ja meni se ryökäle vielä kanssani naimisiinkin.. yhteiseloa 6vuotta takana ja 1yhteinen lapsi.. eikä ole kyllä koskaan sanonut ulkonäöstäni mitään kamalaa.

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

Olisko vähän naismulkku kommentti nyt, kun maito on jo noussut? Ja mitä tuohon meikki- ja hiusvärikysymykseen tulee: pirukaan ei tiedä mitä haittaa niistä imeytyvät yhdisteet tuottaa syntyvälle. Sen sijaan yhtään supermiestä ei ole tainneet tuottaa. Joten pikaisen riskianalyysin jälkeen - miksi hyvännäköisen 27-vuotiaan pitäisi niitä aineita itseensä lotrata raskausaikana?

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

olipa taas kommentti :/ Tiesitkö että on tosiaan aika paljon ihotyypistä kiinni tuleeko niitä arpia vai ei tai palautuuko nahka kunnolla tai ei. Ite en oo koskaan rasvaillu mahaa ootusaikana ja ei ole mahassa arpia kuin pari jotka tuli 7 raskauden ihan lopussa ku ootus oli menny reilun viikon jo yli. Muilta ei mitään. Sen sijaan siskollani ja äidilläni on tullut kunnon arvet jo ensimmäiseltä lapselta. Ja taas reisissä mullakin on arpia jotka on tullut jo murrosiässä monta vuotta ennen ensimmäistä lasta.

Muutama lapsi meni itselläkin muuten että uskoin etten voi päästä koskaan samoihin mittoihin kun ennen lapsia mutta sit otin itseeni niskasta kiinni ja ennen tän 8 odotusta olin melkein jopa hoikempi kuin ennen lapsia. Toki alapää on monen raskauden ja synnytyksen jälkeen varmasti löysempi kuin ennen mutta siihenkin auttaa jumppaukset. Jos on hyvä mies muuten niin anna sanomisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja tosiaan pyydä että mies hoitaa lasta välillä et pääset vaikka kuntoilemaan halutessasi. Itellä tehokkain apuväline alkuun pääsemiseksi oli cross traineri. Kirjastosta kuunnelma kuulumaan, vauva lähelle ja polkemaan. Kului aika kuunnellessa ja kropallekki tulosta syntyi huomaamatta Niin ja onnittelut vauvasta! Nauti hänestä eläkä ole liian ankara itsellesi. Vauva on niin pieni vain hetken ja kuntoutua ehdit kun sitten kun sen aika on.

 

Mies ei lasta kadu kuulema hetkeäkään, mutta koki tarpeelliseksi ilmaista ettei olisi arvannut että raskaus ja synnytyksen lopputuloksena on näin pahasti "levinnyt" nainen. Pahoitteli että ei halua loukata mutta että tuossa hänen rehelliset ajatuksensa.

Minua vain itkettää. Kiloja tuli runsaasti, raskausarpia on reidet, maha ja peppu täynnä ja ennen timmin vatsan tilalla kengurupussi joka ei ainakaan äidilläni tai hänen äidillään ole palautunut synnytyksen jälkeen joten luultavasti minullakin se jää tuollaiseksi. Enkä edes halua puhua alapäästä tai siitä mitä rinnoille todennäköisesti tapahtuu tässä kun imetystä pidemmälle viedään.

JA tästä puhuttiin miehen kanssa ENNEN raskautta. Sanoin että minun geeneilläni pyykkilautavatsaa ei todennäköisesti enää saa raskauden jälkeen kun äidinpuolelta naisilla ei ole nahka palautunut niin tuskin minullakaan. SANOIN jo kun lapsesta puhuttiin että kroppani muuttuu, kiloja tulee ja jopa varoitin että alapäästä on ihan oikeasti sitten puserrettu ihminen eli se ei ole samannäköinen enää. Ja mies silloin ymmärsi ja vakuutti että häntä ei haittaa.

Ja nyt muka tulee niin yllätyksenä etten synnytyssalista poistunutkaan samannäköisenä kuin olin ennen raskautta... Voi että korpeaa...

Onneksi mies on sen verran hullaantunut lapsesta ettei ole hirveänä ehtinyt voivotella muuttunutta ulkomuotoani. Kilot karisee kyllä, arvet haalenee ja niin poispäin mutta itse olin jo kauan ennen raskautta valmistanut itseni siihen että kroppa muuttuu, se on tämän hinta. Jotkut muutokset ovat pysyviä, minä olin siihen valmis ja harmittaa että kaikesta ennakkovalmistelusta huolimatta mies ei ollutkaan.

Miten muilla on miehet hyväksyneet muuttuneen kroppanne? Vai oletteko niitä onnekkaita jotka palautuvat synnytyksestä täysin ja joista ei osaisi edes sanoa onko synnyttänyt vaiko ei? Kaipaan rohkaisevia kokemuksia!

Sano sille miehelles että kyllä senkin pallit vuosi vuodelta roikkuu alempana, ettei se mieskään nyt ihan immuuni oo näille muutoksille.

 

Millasia ihmesalvoja teillä on käytössä, jos estää tietynlaista kudostyyppiä repeämästä? Vinkkejä, bliis! Ja sitte vielä, kaikki raskaana olevat naiset ei saa urheilla, tai juuri muutenkaan liikkua.

 

Kyllähän se kroppa palautuu ajan ja vaivannäön myötä. Sanottua vain ei saa koskaan sanomattomaksi.

 

Hyvä että naisillekin tulee palautetta. Monet nettideitit läpi käyneenä tiedän, mitä miehet saavat kokea. Vaikka juttu on viesteissä kulkenut hyvin, niin nainen häipyy kuvan lähettämisen jälkeen kuin pieru Saharaan. Toivottavasti tuollaiset naiset saavat runsaasti palautetta repsahtumisestaan.

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

Oikeesti, tee ihmiskunnalle palvelus ja juokse suohon.

En edes viitsi alkaa luetella syitä, miksi raskaana oleva ei kykene liikkumaan, painonnousun syitä yms. Jos aivosolut sulla on noin nollissa, niin säälin lastasi.

 

mä olin nyk mieheni tavatessani synnyttäny jo kolme, ja nyt sitte yhen yhteisen.. mies sano noin 6vkoa synnytyksestä että seksi tuntuu jopa paremmalta ku ennen synnytystä =O.. ja miehellä ei ole jättipenis vaan ihan keskimittanen. olen treenannu kyl ahkerasti lantionpohjaa, ja nahkapussit on ja jokunen ylikilo, mutta pikkuhiljaa lähtevät ku ei ota ressiä=) mä en ymmärrä miten miehes voi odottaa, että 2kk synnytyksestä sul olis paikat ihan samanlaiset ku ennen raskautta..

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

Ja mihinkähän tuo taas liittyi? Minä olen esimerkiksi (Rv 39) saanut järkyttävät raskausarvet vatsaani, kylkiin ja reisiin ja oi kyllä, olen rasvannut ja öljynnyt raskauden ensi hetkestä lähtien. En tiedä, miten reisiin voi tulla raskausarpia, mutta on niitä vain tullut, olisikohan perintötekijöistä kiinni pitkälti.

Toiset voi liikkua enemmän, toiset vähemmän raskaana ollessaan, mutta teki niin tai näin, ei se oikeuta miehen idiotismiin. Vai naisen vikako sekin on, että vartalo muuttuu raskaudessa? Hohoi..

 

vastaappa rehellisesti, että miten hoidit itseäsi raskausaikana. paljonko paino nousi? muistitko rasvata vatsanahkaa, ettei tule raskausarpia.miten reisiin voi tulla raskausarpia? itse olen noin 30.lla viikolla ja ei ole jaloissa mitään, lisäksi aloin öljyämään vatsanahkaani viime viikolla, rinnat nyt ei oo enää niin iskussa, mutta painoni ei oo noussu tähän mennessä kuin 3-4 kiloa ja oon aika perso pulllalle.
itseään voi hoitaa raskaana ollessaankin. itse koetan myös liikkua joka päivä kävellen tai hiihtäen.

Oi sullehan täytyisi ihan kruunu ojentaa

Tiesitkö, että kaikki eivät pysty raskausaikana liikuntaa harrastamaan? Esim itselle puolenvälin jälkeen pelkät kävelylenkit olivat tuskaa liitoskipujen ja selkä/lonkkavaivan vuoksi. Kuule olisin ollut hyvin onnellinen jos olisin entiseen tapaan päässyt koiran kanssa vaeltelemaan pitkin metsää, mutta siitä pystyi vaan haaveilemaan.

Niin ja ei mullakaan tuossa vaiheessa ollut raskausarpia, ne tuli pari viikkoa ennen synnytystä. Tiesitkö muuten että raskausarpia voi tulla ihan joka puolelle kehoa, jos nahka venyy? Se on myös geeneistä vähän kiinni että tuleeko niitä vai, joillekin tulee vaikka maha olisi todella pieni raskausaikana ja joillekin ei vaikka maha venyisi paljonkin.

Aloittajalle:

Miehesi on idiootti, ei tommoisia asioita saa laukoa ääneen. Ymmärrän kyllä miestäsi, että on varmasti kova shokki nähdä ennen niin timmi vaimonsa "lässähtäneenä" mutta silti voisi pitää moiset ajatukset ihan ominaan.

Mulle tuli myös painoa paljon (n. 24kg, 66kg->90kg) ja mahaan hieman arpia, mutta mieheni oli heti synnytyksen jälkeen todella kannustava. Arpia ei kuulemma edes huomaa, ja kovasti kannusti että hyvältä näytän.

Vaikka et vatsanahasta eroon pääsisikään, niin silti kannattaa treenata. Jäi vähän teksistä epäselväksi, että harrastatko nykyään liikuntaa? Tuli vaan sellainen kuva, että oot jotenkin luovuttanut ja asenteella "en mä kuitenkaan palaudu", mutta anteeksi jos olen ymmärtänyt väärin! Mä tsemppasin kovasti synnytyksen jälkeen, ja nyt liikun todella paljon ja olen paremmassa kunnossa kuin ikinä. Poika on 10kk.