En tiedä pitäiskö hermostua nyt vai heti...

  • Viestiketjun aloittaja liinu.
  • Ensimmäinen viesti
liinu.
Ja nimimerkille lol wtf (en edes tajua miksi vastaan), niin perheessä, jossa on pieniä lapsia, on ihan sama, onko lauantai-ilta vai tiistai-ilta. Jotkut asiat on vain hoidettava.
 
huutonaurua
[QUOTE="Emma";28299749]Minä en näe siinä mitään hyvää, että mies lähtee iltarientoihin, jos vaimo on viimeisillään raskaana väsyneenä ja pieni lapsi kotona. Ylityötkin kuulostavat epäilyttäviltä.[/QUOTE]:LOL:

Millä planeetalla nämä tällaisten kommenttien kirjoittajat elävät?
 
liinu.
No nyt alkaa helpottaa itseäkin kun sain sentään tavarat järjesteltyä paikoilleen. Kierrätykseen menevät tavarat laitoin eteiseen ja roskikset verannalle - mies vieköön tullessaan. Tiskikone on päällä ja enää jos nuo petivaatteet laittaisin. Huomenna pääsee sitten helpommin siivoamaan kun on tavarat paikoillaan. Pyykit tosin näköjään kosteita, ei niitä voi vielä viikkailla.
 
"Helmi"
Meillä oli tänään miehen kaveri kylässä - mies tosin itse kävi salilla päivällä, joten minä pidin kaverille seuraa sen aikaa (en viitsinyt silloin alkaa kotitöitä huiskimaan). Miehen tultua kotiin hän laittoi ruokaa ja minä järjestin makuuhuoneen uuteen uskoon, kun sinne piti saada mahtumaan vauvalle kehto. Sitten lanko ja anoppi paukauttivat yllätysvisiitille ja heille pidettiin seuraa. Miehen jäljiltä jäi keittiö. Pyykkejä levittelee tuo 1v 5kk lapsi (on keksinyt pyykkikorin).

Varmasti lähtee hiihtämään. Salillakin käy 4 kertaa viikossa, se menee lähes kaiken muun edelle. Paitsi ei pojan, onneksi.

Ja ei mies aina ole tuollainen ollut. Nyt on kuulemma ollut töissä stressaavaa (aloitti vuoden alusta opiskelujen jälkeen), niin tarvitsee paljon omaa aikaa ja harrastuksia. Mä en oikein käy missään, kun liikkuminen hankalaa eikä ole kavereita täällä uudella paikkakunnalla.
Jos mies käy neljä kertaa viikossa salilla yms harrastukset päälle,niin kyllähän ne menee lapsenkin edelle! Oletan että mies on töissä.. miksi se ei voi antaa perheelleen vapaa-iltoja?

miksi sä puolustat tuollaista itsekästä kusp.

Hei mun mies lapsen syntymän jälkeen(lapsi on n.4v) on käynyt yksin muutaman tunnin menoilla yhteensä n.10kertaa! Toki joka päivä on käynyt kaupassa ja välillä kirpputorilla kiertelemässä jos on tarttenut lapset vaatteita ja joskus on käynyt ite vaatekaupassa. mutta valehtelematta 99% vapaa-ajasta hän on viettänyt/viettä äperheensä kanssa. Mä tykkään olla hänen kanssa ja hän minun.

eikä miellä ole tapana jättää toista pulaan. (meillä oli tässä kriisikin ja mies hoiti silti 50% :sti lapsen hoidon!). sun miehelläs taas ei oo plajoo aikaa perheelleen/lapselleen. Miksi sä kattelet tollasta?? :O
 
liinu.
Mutta sitä mieltä olen, että mun edelle sali menee. Ei meillä ole yhteistä aikaa. Ja iltaisin jos onkin, mies ei jaksa, kun mulla on ollut vaikea sopeutua muuttoon ja raskaus aiheuttaa omat olonsa, niin mies "ei jaksaisi aina jauhaa" mun asioista :(
 
"Helmi"
Mutta sitä mieltä olen, että mun edelle sali menee. Ei meillä ole yhteistä aikaa. Ja iltaisin jos onkin, mies ei jaksa, kun mulla on ollut vaikea sopeutua muuttoon ja raskaus aiheuttaa omat olonsa, niin mies "ei jaksaisi aina jauhaa" mun asioista :(
ymmärrän! Nyt tuntuu pahalta kun en aina arvosta kilttiä ihanaa miestäni, hän itseasiassa tulee nukkumaankin aina kun minä menen(tosin taidetaan olla yhtä väsyneitä molemmat jo 22aikaan illalla :D ) aina ottaa kainaloon ja joskus jutellaan pari tuntia lähekkäin.

Jotenkin sitä on ajatellut että kaikillahan on tälläistä, eikä tässä ole mitään ihmeellistä,mutta tämä palsta avaa silmäni sille millaisia miehiä on olemassa, olen pahoillani puolestasi! Olet varmaan jutellut miehellesi mitä tunnet,mitä hän vastaa siihen?
 
liinu.
Musta tuntuu, ettei miestä enää jaksa kiinnostaa mun asiat, kun kuulemma en pääse niistä ongelmista yli enkä ympäri. Käyn kyllä terapiassa, mutta en enää uskalla uskoutua kotona, kun aina saa kuulla, että aina jauhan samoista ongelmista. Ja mies on kyllä tosi väsynyt kanssa töistään, niin jos alan sängyssä illalla jutella, niin saattaa nukahtaa. Se sitten loukkaa mua ihan hirveästi tietenkin, joten en viitsi aina edes yrittää.
 
no huh
vastuuton äijänkuvatus! Olisi voinut hieman miettiä etukäteen jaksaako hoitaa sekä kersansa että työnsä että kotityönsä. ihmeellistä paskaa käydä joka päivä harrastuksissa. Aikuinen mies!!!!

Jos jaksaa vain käydä töissä niin jättää perheen ja kersat tekemättä.
 
liinu.
Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea.

Mies tulee varmaan pian kotiin. Sitten sanon, että huomenna on juteltava. Eikä saa sitten keskeyttää toista. Tästä on pakko puhua. Mä en muuten jaksa kohta enää.
 
"vieras"
Tsemppiä sulle! Kissa pöydälle ja parempaa arkea kohti. Miehesi pitää oppia huomioimaan sinutkin. Jos et saa puhuttua miehellesi niin kirjoita vaikka kirje. Koittakaa selvittää asiat ennen vauvan syntymää, koska kahden lapsen kanssa on paljon enemmän hommaa ja teillä on esikoinenkin vielä tosi pieni (tarvitsee apua syömisessä ym) sen lisäksi että varmasti kaipaa paljon huomiota kun pikkusisarus ilmestyy reviirille.
 
Just...
Siis nyt oikeasti lopettakaa se v*lu ap:lle! Mun sympatiat on todellakin hänen puolellaan. Aina ei vaan pysty ja jaksa ja asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Meillä on vähän yli vuoden ikäinen lapsi ja olen erittäin onnellinen mieheni kanssa. Hän on kaikin puolin todella ihana ja upea, lukuunottamatta yhtä pientä juttua... Hän on TODELLA laiska tekemään mitään kotitöitä. Siis ihan mahdottoman laiska suorastaan. Olen tämän asian hänessä hyväksynyt, koska muutoin hän on paljon parempi miehenä kuin kukaan muu tuntemani mies. Eli en todellakaan olisi jättämässä häntä yhden miinuspuolen takia. Enhän itsekään ole täydellinen.

Tästä nyt kuitenkin on seurauksena se, että kämppä on usein aika sekainen, mies tuntuu jättävän kaiken siihen mihin laskee ja minä saan kaiken raivata ja siivota. Enkä ole itsekään kovinkaan innokas siivoamaan. Mutta pakkohan se on, kun on tuollainen pieni. Muutoin voisin antaa kaiken levitä käsiin ja odottaa että miestä alkaa ärsyttämään (mitä tosin ei tapahtuisi, sillä tämä ei pahemmin sotkuista välitä). Minä siis olen se, jota sotkut lopulta eniten häiritsisivät, joten helpompaa on vaan yrittää tehdä aina mitä jaksaa. Välillä vaan tuntuu että se on ihan loputon suo kun toinen vaan sotkee ja sotkee. Ja sitten ei puhettakaan siitä että vaivautuisi jälkiään korjaamaan. Ja yleensä kun on tulossa vieraita, niin minä juoksen pää kolmantena jalkana näitä jälkiä raivaamassa ja sen lisäksi pitää siivotakin, jota ei jaksa tehdä niin usein siksi, kun on muutenkin tuo jokapäiväinen kahden "lapsen" jälkien kerääminen.

Alkuaikoina kun vauva oli pieni, meillä oli ihajn kammottavan näköistä tämän takia. Vauvalla oli refluksi ja koliikki ja se ei myöskään ole ikinä viihtynyt muualla kuin sylissä. Eikä nukkunut kuin 15-30min päikkäreitä pitkällisen nukuttamisen tuloksena. Vauvan hoito vei kaiken mahdollisen energian sekä minulta että mieheltäni, ja sen lisäksi olisi pitänyt jaksaa muka ajatella kotitöitä? Hyvä kun jaksoi päivän aamusta iltaan. Aamulla ensimmäinen ajatus kun heräsi, oli että voi ei, koko päivä edessä! Miten mä jaksan? Joten jos ap:llä on ollut ensimmäisen vauvan kanssa puoliksikaan niin rankkaa kuin meillä oli, niin ymmärrän hyvin pelon siitä että mitään ei pysty tekee vauvan synnyttyä. Meillä se olisi ollut ihan täysi mahdottomuus. En voi kuvitellakaan että olisin OMMELLUT vauvan kanssa! :eek:

No nykyisin vaikeasta vauvastamme on tullut melko helppo, vaikka ei vieläkään oikein suostu nukkumaan päiväunia kunnolla. Mies hoitaa lasta paljon ja on todella ihana. Mutta ei edelleenkään oikein tee kotitöitä. Roskien vienti venyy helposti aina seuraavaan ja seuraavaan kertaan kun mies lähtee ulos. Imuriin ei ole kuukausiin koskenutkaan, tavarat jäävät yhäkin sinne minne käsistään laskee. Ei siinä puhumiset auta. Sovittiin jokin aika sitten että mies vie roskat ja hoitaa astiat, mutta minähän se aina täytän ja tyhjennän koneen. Välillä ne astiat menee koneeseen kun vingun että mulla on nyt ihan muuta hommaa vauvan kanssa tai joku muu juttu ja käsken valitsemaan kumman tekee.

Ehkä ap:n mies voisi siinä joustaa jonkin verran, että mikäli käy omissa harrastuksissaan kovin usein, voisi ap pyytää että saisi itse vaikka aloittaa jonkin harrastuksen ilman lapsia yhtenä päivänä viikossa. Se voisi tehdä hyvää nimittäin. Itse käyn nykyisin n. 3 kertaa viikossa salilla, joten mieheni onneksi antaa minun tehdä myös omia juttuja. Ei se silti vähennä sitä mielipahaa mikä tulee siitä kun tuntuu että kaikki kotityöt kaatuvat minun niskaani töiden lisäksi. Ja mies käy vain töissä.

Ai niin, joku viisas varmaan sanoo seuraavaksi että miksi minä en siivoa ja mies hoida lasta sillä aikaa? No halua ja yritystä ei puutu, mutta tämä alun perinkin vaativa vauva on todella kovasti minun perääni. Jos en ole kotona, tai näkyvissä, niin kaikki menee todella hienosti. Voisin olla yötäkin poissa. Mutta heti jos lapsi näkee vilauksenkin minusta, ei kukaan muu taas kelpaa, vaan äidin pitää syöttää, ottaa syliin, leikkiä ym. Eli hieman on hankalaa tämä kotitöiden teko välillä tuon pikkuisen lahkeessa roikkujan vuoksi. Niin kauan kun jaksan roikottaa pikkuista sylissä mukana, saan puuhailla rauhassa. Mutta järkikin sen sanoo, että eihän se nyt jatkuvasti onnistu. Ja lievästi tuppaa ottamaan päähän jos mies tuijottaa telkkaria ja minä kantelen ero-ahdistuksesta kärsivää muksua sylissä samalla kun siivoan. TODELLA usein käyn laittamassa lapsen mieheni syliin, että pidä nyt edes vähän aikaa sitä että saan jotain tehtyä, mutta eihän siitä ole mitään apua kun heti kun häviän kulman taakse, välillä jo kun lasken lapsen miehen syliin, alkaa huuto ja rimpuilu ja miehen on pakko laskea lapsi maahan. Ja sitten lahkeessa roikkuja juoksee äidin perään huutaen.

Olisihan se kiva että mies voisi sitten hoitaa ne kotityöt kun minulla se on niin vaikea toteuttaa, mutta vaikka hän kuinka lupaa ja lupaa, saattavat hommat hoitua kerran kaksi, ja taas on sama tilanne. Tiskit kasautuu ja pöydät on pyyhkimättä ja roskat viemättä. Tiedän ettei hän pahaa tarkoita sillä, mutta ei kykene oikein muuttumaankaan. En silti koe asiaa niin vakavana, että jättäisin mieheni sen takia. Olisinpa aika pikkumainen! Hän kuitenkin joustaa monissa muissa asioissa ja ottaa muuten minut huomioon todella hyvin. Ja on hyvä isä lapselle.
 
"vieras"
Ja mies on kyllä tosi väsynyt kanssa töistään, niin jos alan sängyssä illalla jutella, niin saattaa nukahtaa. Se sitten loukkaa mua ihan hirveästi tietenkin, joten en viitsi aina edes yrittää.
Älä yritä jutella silloin kun toinen on väsynyt. Ei siitä silloin tule mitään, ja niin kuin olet huomannut, sullekin tulee vain paha mieli kun toinen vaan nukkuu kun sulla olisi tärkeää asiaa.

Miksi olette muuttaneet? Miehen työn perässä? Onko miehelläkään kavereita tai sukulaisia uudella paikkakunnalla?
 
"Helmi"
Musta tuntuu, ettei miestä enää jaksa kiinnostaa mun asiat, kun kuulemma en pääse niistä ongelmista yli enkä ympäri. Käyn kyllä terapiassa, mutta en enää uskalla uskoutua kotona, kun aina saa kuulla, että aina jauhan samoista ongelmista. Ja mies on kyllä tosi väsynyt kanssa töistään, niin jos alan sängyssä illalla jutella, niin saattaa nukahtaa. Se sitten loukkaa mua ihan hirveästi tietenkin, joten en viitsi aina edes yrittää.
Tiedän kyllä tunteesi(olen joskus joutunut kokemaan tuota että toinen alkaa vain nukkua, se loukkais hirveästi,mutta turhaan, kun kyse ei ollut siitä että mies ei välittäisi,vaan mies ei osannut,ei kyennyt ja pakeni koko hankalaa tialnnetta/hankalia tunteita).

Miehesi saattaa reagoida tuolla tavalla siksi että tuntee itsensä hyödyttömäksi,turhautuu. tai kokee huonoa omatuntoa koska tietää miten "pitäisi" toimia,mutta ei jaksa tms. ja koska ei pysty/osaa/jaksa muuttaa omaa toimintaansa,mistä kokee huonoa omatuntoa, pyrkii välttämään tilanteita joissa joutuu kohtaaman oman vajaavaisuutensa. Tekee sen joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tuohan on tavallaan itsensä suojaamista, hyökätä(oon tehnyt sitä ite joskus vuosia sitten nuorempana,sai kyllä tehä töitä että uskalsi paljastaa omat heikot kohtansa, mutta mä tein sen. ehkä miehesikin joskus).

Toki voi olla että hän ei välitä,mutta voi myös olla että hän pakenee sinun kanssa kahdenkeskistä aikaa,jos sinä aina alat puhumaan tunteista/ongelmista,joita hän ei pysty kohtaamaan/käsittelemään(enkä syytä sua,tottakai ensin haluaa puhua mieltään painavista asioista jotta voi siirtyä mukavampiin asioihin,olen itsekkin sellainen) nyt sinusta tuntuu että miesikänkuin hylkää sinut, ei ole sitä tunneyhteyttä.. olet yksinäinen.

Kehotan varaamaan ajan seurakunnan perheasiainneuvottelukeskukseen psykopariterapeutille.. hän auttaa teitä molempia ymmärtämään toisen toimintatapaa ja ehkä myös miestä omaansa.. sitäkautta kasvaa ymmärrys myös puolisoa kohtaan,kun alkaa tajuamaan että miten paljon se lapsuuden perhe vaikuttaakaan,vieläkin!

äläkä emmi, nyt on vielä mahdollisuus päästä tilanteeseen jossa kommunikaatio toimii, ja on hyvä olla. mutta jos jatkatte kauan tuolla tiellä... se saattaa olla ero edessä.

Lisäksi väestöliitolta löytyy hyvää tietoa parisuhteista( erityisesti pidä minut lähellä )
 
hahha
Semmoista se on kun pukkaa jo toista lasta noin nuorelle. Ymmärrättekö te mammat ja wannabe-äidit ollenkaan että miehet useimmiten kypsyy isyyteen valmiiksi vasta kolmenkympin kieppeillä, monet vasta sen jälkeenkin. Ja tähän on turha tulla urputtamaan että kyllä minun mieheni oli vastuullisempi sen ja sen ikäisenä, osa miehistä nyt vaan pakon edessä täyttää velvoitteensa, mutta jos heiltä ois kysytty omaa mielipidettä, eivät olisi halunneet vapaaehtoisesti isiksi alle 25-vuotiaina. Tämä ap:n reppana on jo kahden lapsen isä tuon ikäisenä. Malttakaa naiset mielene siihen asti että molemmat on kypsiä lapsen tuloon, tai ottakaa itseänne venhempi mies jos pitää parikymppisenä pamahtaa paksuksi joka tapauksessa.
 
"vieras"
:LOL:

Millä planeetalla nämä tällaisten kommenttien kirjoittajat elävät?
Aikuisten planeetalla? Toki jos 25-vuotiaalla miehellä on toinen lapsi jo tulossa, niin tuollaisiahan ne tuppaavat silloin olemaan; käyvät edelleen riennoissa entiseen malliin ja varmaan elävät pleikan peluulla ja kaljoittelulla kavereiden kera. Ja vaimot leikkii kotia. Nämä perheet on kyllä niiiin nähty.

Meillä ei mies todellakaan lähtenyt mihinkään kun olin loppupuolella raskautta, hoiti meidän taaperoa kun itselläni oli iso maha hankaloittamassa hommia. Eikä tarvinnut edes rajoittaa miestä, itse älyää sen verran että on tukena. Mutta hän onkin aikuinen ja prioriteetit elämässä on kohdillaan. :)
 
***
[QUOTE="Lissu";28299509]Miksi teet jos mies jättää tekemättä? Mä antaisin niiden hommien odottaa vaikka maailman tappiin, kyllä se on tehtävä mihin itse tarjoutuu ja lupaa. Siitähän oppii tekemään ajallaan, kun itse raapii niitä kuivaneita kyrsiä irti lautasista.[/QUOTE]

Meillä sulaa etupihalla räysäslumien alta paraikaa esille säkillinen roskia. Miehen hommaa on viedä roskat keräyspisteeseen, enkä todellakaan muistuttele. Itse se noidenkin vientiä lykkäsi, kunnes katolta tuli lumet päälle, joten se saa ihan itse kaivaa ne sieltä esiinkin.

Joskus kun se oikein sokeutui roskapusseille, nostelin ne kottikärryihin ja kävin kippaamassa ne verstaan oven eteen. Siitä ne läksivät samana päivänä kuin taikaiskusta ja taas pysyi kuukausia jätehuolto kunnosa.
 
"huoh"
[QUOTE="vieras";28301097]Aikuisten planeetalla? Toki jos 25-vuotiaalla miehellä on toinen lapsi jo tulossa, niin tuollaisiahan ne tuppaavat silloin olemaan; käyvät edelleen riennoissa entiseen malliin ja varmaan elävät pleikan peluulla ja kaljoittelulla kavereiden kera. Ja vaimot leikkii kotia. Nämä perheet on kyllä niiiin nähty.

Meillä ei mies todellakaan lähtenyt mihinkään kun olin loppupuolella raskautta, hoiti meidän taaperoa kun itselläni oli iso maha hankaloittamassa hommia. Eikä tarvinnut edes rajoittaa miestä, itse älyää sen verran että on tukena. Mutta hän onkin aikuinen ja prioriteetit elämässä on kohdillaan. :)[/QUOTE]Jos "prioriteetit kohdillaan" tarkoittaa sitä että mies on jatkuvasti kotona päivystämässä ja puolison käytettävissä erilaisiin askareisiin eikä edes lauantai-iltana voi viettää mitään omaa sosiaalista elämää niin ennustettavissa on että liitto ei pitkään kestä. Ja edes ylitöitä ei mies muka saa tehdä koska kuten tuo edellinen älyn jättiläinen sanoi, ne ovat "epäilyttäviä".

Totta kai molempien pitää osallistua ja kantaa kortensa kekoon mutta ei kai se nyt jumaliste tarkoita sitä että kaikki muu elämä loppuu siihen kun lapset tulevat.
 
"vieras"
Semmoista se on kun pukkaa jo toista lasta noin nuorelle. Ymmärrättekö te mammat ja wannabe-äidit ollenkaan että miehet useimmiten kypsyy isyyteen valmiiksi vasta kolmenkympin kieppeillä, monet vasta sen jälkeenkin. Ja tähän on turha tulla urputtamaan että kyllä minun mieheni oli vastuullisempi sen ja sen ikäisenä, osa miehistä nyt vaan pakon edessä täyttää velvoitteensa, mutta jos heiltä ois kysytty omaa mielipidettä, eivät olisi halunneet vapaaehtoisesti isiksi alle 25-vuotiaina. Tämä ap:n reppana on jo kahden lapsen isä tuon ikäisenä. Malttakaa naiset mielene siihen asti että molemmat on kypsiä lapsen tuloon, tai ottakaa itseänne venhempi mies jos pitää parikymppisenä pamahtaa paksuksi joka tapauksessa.
Mutta kun ne lapset on niiiiin ihania ja pesänrakennusvietti on naisella niin kova ettei siinä huumassa paljon ajatella. Sitten kun ne lapset vihdoin saadaan niin ollaan täällä palstalla rääkymässä kun on niiiiiin rankkaa ja kun mies ei olekaan yhtään innostunut paskavaipoista ja vaimon käskyläisenä kotona olemisesta.

Hormonien vallassa sekoilevalle nuorelle naiselle on turha puhua järkeä "odottamisesta" ja "kypsymisestä". Spermat pitää imuroida römpsään vaikka väkisin jotta päästään päivittämään facebookkia, ostelemaan ihania vauvahepeneitä ja valikoimaan lastenhuoneeseen tapetteja.
 
pommin jäljiltä
Silittäminen on ihan turhaa hommaa... ku viikkaa vaatteet kunnolleen niin ei nitä tarvii silitellä. En ole seitsemälle lapselle kellekkään silittäny kun juhlavaatteet ja ihan hyvin ovat pärjännet. ;)

Ukolle kova komento jos ei tee hommiansa, rangaistukset sillekkin!
 
"vieras"
[QUOTE="huoh";28301215]Jos "prioriteetit kohdillaan" tarkoittaa sitä että mies on jatkuvasti kotona päivystämässä ja puolison käytettävissä erilaisiin askareisiin eikä edes lauantai-iltana voi viettää mitään omaa sosiaalista elämää niin ennustettavissa on että liitto ei pitkään kestä. Ja edes ylitöitä ei mies muka saa tehdä koska kuten tuo edellinen älyn jättiläinen sanoi, ne ovat "epäilyttäviä".

Totta kai molempien pitää osallistua ja kantaa kortensa kekoon mutta ei kai se nyt jumaliste tarkoita sitä että kaikki muu elämä loppuu siihen kun lapset tulevat.[/QUOTE]

Meillä mies jätti omat iltariennot kokonaan rv32 jälkeen pois, koska halusi päivystää tulevaa synnytystä varten ja olla täysin mun käytettävissäni. :) Sitä se rakkaus ja toisesta huolehtiminen on. Eipä tuo tosin muutenkaan yksinään käy hillumassa, yhdessä me käymme viihteellä silloin harvoin kun pääsemme, nautimme nimittäin toistemme seurasta myös baarissa :)

Ylitöitä onneksi hänen ei tarvitse koskaan edes tehdä, tosin ei ne mun mielestä mitään epäilyttäviä ole jos niitä joku joutuu tekemään. Ala vain on sellainen, että säännöllinen työaika on hänellä onneksi.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28301233]Mutta kun ne lapset on niiiiin ihania ja pesänrakennusvietti on naisella niin kova ettei siinä huumassa paljon ajatella. Sitten kun ne lapset vihdoin saadaan niin ollaan täällä palstalla rääkymässä kun on niiiiiin rankkaa ja kun mies ei olekaan yhtään innostunut paskavaipoista ja vaimon käskyläisenä kotona olemisesta.

Hormonien vallassa sekoilevalle nuorelle naiselle on turha puhua järkeä "odottamisesta" ja "kypsymisestä". Spermat pitää imuroida römpsään vaikka väkisin jotta päästään päivittämään facebookkia, ostelemaan ihania vauvahepeneitä ja valikoimaan lastenhuoneeseen tapetteja.[/QUOTE]

Täyspeesi tälle; vingutaan vaan että kun "ne lapset pitää tehdä nuorena!!!" ja sitten vingutaan seuraavassa lauseessa, että kun eipä se mies lopettanutkaan niitä menojaan kun lapsi syntyi ja kaikki kaveritkin on kaikonneet ja itse hukutaan paskavuoreen.... Kulissit kuitenkin pidetään toki pystyssä oikeassa elämässä. Ja edelleenkin vingutaan, että kyllä ne lapset kannatti tehdä nuorena, että sitten pääsee nelikymppisenä elämään sitä omaa elämäänsä. Eronneena leidinä. Kiva.
 
"vieras"
Lopettakaa vaatteiden silittäminen, se on ajan ja sähkön haaskausta. Tee mitä jaksat ja huvittaa. Ihmiset vaativat nykyään ihan liikaa itseltään ja toisiltaan, kun vertaavat kotejaan lehdissä ja tv-ohjelmissa esitettyihin koteihin.
 
"baobao"
Yksinkertaisesti lopeta valittaminen vaan ryhdy toimeen. Ja ensikerralla älä päästä kämppää tuohon kuntoon vaan tee selkeä järjestys arkeen. Ja ukko tulee huolella harkita jos lapsia sen kanssa alkaa väsäämään.

Tuntuu kurjalta, uskon sen, mutta kyseessä on vain talouden hoito! Ei ole tenttikirjoja läjäpäin tai pääsykokeet edessä.
Siinä ei tarvitse kuin viikata ja jynssätä ja nukkumaan. Onpahan uusi päivä jolloin voit kasata ajatuksesi rauhassa siistissä kodissa ja tehdä vaikka lista jääkaapin oveen josta voi mieskin katsoa, mitä tekisi ennen kuin lähtee rilluttelemaan.

Ensin työ ja sitten hyvällä omallatunnolla huvi. Kyllä sinä jaksat!
 

Yhteistyössä