Kuinka paljon synnytyksenne sattui?

Ihan mielenkiinnolla kyselen kun itselläni nyt siis vasta viikkoja 12+3 mutta tottakai sitä synnytystä kerkeää miettimään jo tässäkin vaiheessa kun esikoista odotellaan.

Paljonko teillä on synnytys tuntunut ja saitteko/halusitteko jotain kivunlievitystä?
Ja repesittekö ja jos niin kävi niin kuinka pahasti? Sekä kauanko teidän synnytys/synnytykset ovat kestäneet?

Yksi asia jota myös mietein, kun aina sanotaan että sieltä tosiaan voi tulla sitä lasta että p*skaa, niin mites teillä kävi sen suhteen?

Tämä ketju ei siis ole tosikoille, ihan vaan mielenkiinnolla kuulisin miten muilla on mennyt..mieleen kun hypähtelee noita kaikenmoisia ajatuksia ekan lapsen kohdalla

 

synnytys 10h
epiduraali
ei revennyt mutta leikattiin alapäätä
tein suolen tyhjennyksen että ei tarvi paskoa synnytyksen aikana
ei ollut kamalan kivuliasta ja mä kestän kipua aika lailla niin ja oli tuo epiruaali..

 

kivut eivät olleet kummassakaan synnytyksessä kestämättömiä, eikä ole mitään puudutuksia laitettu, luonnollisessa olotilassa ponnistaminenkin onnistuu hyvin. ekassa tehtiin eppari kun lapsen sydänäänet eivät kuuluneet selällä kunnolla, joten piti ponnistaa vauhdilla ulos.

 

Synnytyskipu ei ollut minulle liikaa. Menin vain sen kivun mukana (olin aivan omissa ajatuksissani koko synnytyksen ajan). Täällä tehdään aika rutiininomaisesti suolen tyhjennys. Ekassa synnytyksessä yksi tikki.

 

Sattui paljon vähemmän kuin ajattelin. Ilokaasua olin ajatellut kivunlievitykseksi, mutta sitten suihku toimikin riittävän hyvin. Cytotecilla käynnistetty yliaikainen synnytys, kestoksi kirjattiin 10 h, eli Cytotec aamulla suuhun, lapsi sylissä iltayöstä.

Yksi toisen asteen repeämä suoraan taaksepäin välilihaan, sekään ei ompelun jälkeen juuri vaivannut istuessa tai vessassa. Kaiken kaikkiaan paljon helpompi kokemus kuin olisin kuvitellut.

Ja mielestäni ponnistusvaiheessa tuli pelkkä lapsi, mutta sataprosenttisen varma en voi olla.

 

[QUOTE="vieras";28297828]kivut eivät olleet kummassakaan synnytyksessä kestämättömiä, eikä ole mitään puudutuksia laitettu, luonnollisessa olotilassa ponnistaminenkin onnistuu hyvin. ekassa tehtiin eppari kun lapsen sydänäänet eivät kuuluneet selällä kunnolla, joten piti ponnistaa vauhdilla ulos.[/QUOTE]

ekassa tuli myös uloste koska synnytys oli nopea ja söin alle normaalisti, toisessa olin syömättä alle 24 h eikä ollut pvaivoja.

 

Kesti 16 tuntia ja päätyi sektioon. Elämäni kamalin kokemus eikä vedä vertoja muille synnytyksilleni. Supistukset olivat tipalla aikaanasaatuja, eli hyvin voimakkaita kivultaan mutta tehottomia ja sektiosta toipuminen kamalaa. Olo oli henkisesti ja fyysisesti kamala pitkään. Käyn edelleen juttelemassa tuosta, vaikka aikaa jo kulunut.

 

Eka synnytys kesti mulla koko päivän ja taisi sieltä muutakin tulla kuin se vauva, mutta eipä sitä siinä itse edes hoksannut. Epiduraalin sain kipuun.

Toka tuli sitten vauhdilla ja vbarsinkin sen jälkeen kun sain peräruiskeen. Ilokaasua ehdin vähän ottaa, mutta siinä se sitten olikin.

Ekalla kerralla taisi vähän revetä, mutta tokalla ei ainakaan paljon jos yhtään.

Kivun määrää on vaikea määritellä ja mulla on korkea kipukynnys, mutta se auttoin, kun tiesi ettei se loppuu aikanaan ja mitä sitten on sylissä.

 

Luonnolliset supistukset ovat kestettäviä kyllä ja ponnistusvaihehan on se pienin paha. Avautumisvaihe on kivuliain ja vielä kivuliaampi jos se saadaan lääkkeellisesti aikaiseksi. Toivo siis luonnollisesti alkanutta synnytystä! Ei ole niin paha kuin luulisi. Kivunlievityksistä epiduraali niin helppo homma.

 

Kesti yli 50h, mutta kivut olivat siedettävät. Ei tehty suolen tyhjennystä, mutta eipä sieltä mitään tullutkaan . Kolme tikkiä jotka parani hyvin.
Kivunlievityksinä sain vaikka ja mitä, koska homma ei edennyt. Lopulta oksitosiinilla vauhditettiin.
Ps. Älä lue kauhutarinoita. Mä kuuntelin yhden kamalan synnytyskertomuksen ja se oli viimeinen virhe! Pelkäsin ja panikoin turhaan, synnytys oli oikeastaan vain hiton pitkä maratooni. Kivuliain kohta oli mulla 2 viimeistä minuuttia.

 

Ekasta epiduraali.ei kipeä pahasti. Toisesta ei puudutusta ja sattui helvetisti.( yleensä en kiroa molemmista tuli paiskaa. Ja se on ainaki mun kohdalla aikalailla yks ja sama vaikka sitä kakkaa tuliski. Kolmatta odotan ja kyllä synnytys jännittää ku oli niin kovat kivut toisesta..

 

Esikoisen synnytys kesti 32h. Meinasin kyllä kuolla kipuihini ennen epiduraalia, mutta sitten helpotti. Vissiin oli niin kivuliasta kun oli käynnistetty synnytys, käynnistystä yritettiinkin viikko ennen kuin alkoi tapahtua, eli tuon ajan olin sairaalassa +4vrk synnytyksen jälkeen. Mutta epiduraalista eteenpäin helppoa kuin heinän teko. Leikattiin eppari, olis ollut 3 tikkiä? Ei paha. Ja kakka tuli vaikka oli tehty suolihuuhtelu, mut oli niin pitkä synnytys. Mutta ei kätilö siitä mitään numeroa tehnyt, pyyhki vaan pois.

 

synnytykset kestänyt 4-5h, avautumiskipu ollut vähiten vaikeinta paitsi sit ihan lopussa juuri ennen ponnistuslupaa. Ekassa ja tokassa tehty episiotomia, kolmannessa tuli ihan pikkunirhauma.

Kolmas synnytys oli kaikista helpoin, vaikka lapsi reilusti isompi kuin kaksi aiempaa. Avoimin mielin kun menee ja muistaa hengittää sen kivun aikana, niin hyvin menee. Ja kyllä, kakki on tullut joka kerta ennen lasta. Mut hei, se antaa toivoa siitä et kyllä se lapsikin tulee kun kerta paskakin vrt "ei tule lasta eikä paskaa" -sanontaan.

 

Vähän niinku pahat menkkakivut alamahassa, sain epiduraalin, luin lehteä, mies pelas jotain tietsikkapeliä ja sitten ponnistin. Vauva oli 2,4kg ja 44cm(5vkoa etuajassa). Ei tikkejä, kotiin päästiin kolmantena päivänä.

 

6 tuntia aböyt kesti kumpikin synnytys, luomuna koska ei ne sattuneet. nukuin molempien avautumisvaiheet suurimmaksi osaksi ja keräsin voimia itse toimintaan joka olikin sitten ekassa ohi ensimmäisen ponnistuksen jälkeen ja toisessa ei oikeasti ollut eds ponnistusta kun muksu vaan luikas ulos... vaikka kätilä käski pidätellä.

 

[QUOTE="heips";28297855]Luonnolliset supistukset ovat kestettäviä kyllä ja ponnistusvaihehan on se pienin paha. Avautumisvaihe on kivuliain ja vielä kivuliaampi jos se saadaan lääkkeellisesti aikaiseksi. Toivo siis luonnollisesti alkanutta synnytystä! Ei ole niin paha kuin luulisi. Kivunlievityksistä epiduraali niin helppo homma. [/QUOTE]

Ei pidä aina paikkaansa. Mulla esikoisen synnytys oli luonnollisesti alkanut, ihan täyttä helvettiä oli koko synnytys alusta loppuun. Lisäksi tehtiin iso episiotomia ja repesin pahasti emättimestä, tikkejä tuli noin 50. Paraneminen kesti 3 kk, siis niin että pystyin istumaan normaalisti ja käymään itkemättä vessassa.

Kuopuksen synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja oli paljon helpompi kuin esikoisen luonnollisesti alkanut. Avautumisvaiheen kivut ei olleet läheskään niin pahoja. Pieni eppari tehtiin, 3 tikkiä. Istuin normaalisti 3 tunnin kuluttua synnytyksestä

 

[QUOTE="vieras";28297920]Ei pidä aina paikkaansa. Mulla esikoisen synnytys oli luonnollisesti alkanut, ihan täyttä helvettiä oli koko synnytys alusta loppuun. Lisäksi tehtiin iso episiotomia ja repesin pahasti emättimestä, tikkejä tuli noin 50. Paraneminen kesti 3 kk, siis niin että pystyin istumaan normaalisti ja käymään itkemättä vessassa.

Kuopuksen synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja oli paljon helpompi kuin esikoisen luonnollisesti alkanut. Avautumisvaiheen kivut ei olleet läheskään niin pahoja. Pieni eppari tehtiin, 3 tikkiä. Istuin normaalisti 3 tunnin kuluttua synnytyksestä [/QUOTE]

Niin ja eka synnytys kesti 17 tuntia, toinen 8 tuntia.

 

[QUOTE="vieras";28297920]Ei pidä aina paikkaansa. Mulla esikoisen synnytys oli luonnollisesti alkanut, ihan täyttä helvettiä oli koko synnytys alusta loppuun. Lisäksi tehtiin iso episiotomia ja repesin pahasti emättimestä, tikkejä tuli noin 50. Paraneminen kesti 3 kk, siis niin että pystyin istumaan normaalisti ja käymään itkemättä vessassa.

Kuopuksen synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja oli paljon helpompi kuin esikoisen luonnollisesti alkanut. Avautumisvaiheen kivut ei olleet läheskään niin pahoja. Pieni eppari tehtiin, 3 tikkiä. Istuin normaalisti 3 tunnin kuluttua synnytyksestä [/QUOTE]

No toki poikkeuksia on, poikkeus vahvistaa säännön.

 

Supistukset kotona ei ollut mitään. Niiden kanssa pystyi elämään ja toimimaan sekä syömään. Sairaalaan menin siinä n. 02.00 ja olin pari tuntia piuhoissa (olin 5cm auki kun menin sinne), siinä vaiheessa kivut alkoivat olla niin pahoja että kävelin ympyrää, avauduin niin nopeasti eikä supistusten välissä ollut taukoa ollenkaan joten laitettiin epiduraali. Ponnistuksen tarpeen tunsin 7 ja kunnolla aloin ponnistamaan puolen tunnin päästä ja kyllä se kakka sieltä tuli ihan ensimmäisenä Poika oli jumissa olkapäästä joten lääkäri laittoi käden mun sisään auttaakseen sitä tulemaan ja se oli ainoa kerta kun oikeasti valitin että nyt sattuu ja käsi vittuun sieltä.. 07.47 syntyi poika. Eli about 5h olin sairaalassa ja hyvillä mielin voin mennä uudestaankin!

 

synnytys kesti 17h, josta n.10 viimeistä tuntia täyttä helvettiä vaikka ihan normaali synnytys siis oli. Ne kivut ja se tunne ponnistaessa oli vaan jotain ihan käsittämättömän kamalaa. Ei sitä voi edes kuvailla. Edessä oleva toinen synnytys jännittää paljon enemmän kuin tuo ensimmäinen, koska nyt todella tiedän mitä odottaa....

 

Viime hetket sattui ihan hemmetisti, ne 2-3 tuntia lopussa koko 11 tunnin sessiosta. Ja kundi painoi 5,850kg.
En tiedä miksi se piti pukertaa ihan normaalisti. Toista en tee.

 

Sattuuhan se, mulla sen verran kohtuullisesti että olen tehnyt sen neljästi, ilokaasu on ainut lievitys jota olen käyttänyt. Mulla on ollut 6-7 tunnin mittaisia, ensimmäisestä tuli pari tikkiä, lopuista ei repeämiä, muksut 4-4, 3 kg. Mulla se on ollut kuin oikein massiivista mekkkakipua, alaselkä on ollut todella kipeä.

 

Niin paljon etten uskalla siihen hommaan enää ryhtyä :/

 

Synnytys kesti 14h

Sain epiduraalin, mutta se ei auttanut. Ilokaasu alkoi oksettamaan.

Sattui ja PALJON! Mutta koska tahansa tekisin tyttäreni vuoksi sen uudestaan, on se vaan maailman suurin lahja lopulta.

Mulle ei tullu repeämiä, mutta väliliha jouduttiin leikkaamaan että vauva saatiin ulos. Ja kyllä oli kipeät paikat monta viikkoa, ei paljon tehnyt mieli istua.

Hyvät fiilikset jäi joka tapauksessa koko synnytyksestä, kätilö oli tosi ihana ja muutenkin monella varmasti paljon kamalempiakin kokemuksia Kaikkein eniten jäi ärsyttämään se että kihlatulla oli silloin huuliherpes eikä voitu pussailla synnytyksen jälkeen eikä tietty voinut pienokaisellekaan suukkoja antaa

 

Kaksi synnytystä takana ja sattui kyllä. Olen huono kestämään kipua, mutta ensimmäisessä synnytyksessä en ehtinyt saamaan mitään, enkä siihen kuollut, joten toinen sitten suunnitellusti ilman kivunlievitystä. Eikä mitään aavistusta tuliko p*skaa vai ei. Jos tuli, niin en sitä huomannut eikä kätilö tehnyt numeroa asiasta.