35 vuotias nainen! Mitä ajatuksia sulle tuo ikä herättää? Minkälaiseksi kuvittelet sen ikäisen?

Mitä pitäisi olla -jo- saavutettu?

 

Lapset, Autot, kesämökki ja puolet asuntolainasta.

 

Itse olen 32v ja risat ja mun mielessä tuo 35v on jonkinlainen rajapyykki. Siitä eteenpäin ei ole enää sillä lailla nuori nykymittapuullakaan...

35v on siinä iässä että jos vielä opiskelee normaalilla päivälinjalla, alkaa siitä iästä lähtien olla vanhempi opiskelija, samoin jos vielä saa lapsia...

Tosta iästä eteenpäin keski-ikäisten jutut kuten vaikka sauvakävely on jo ihan ok eikä pistä silmään...

Ihmiset on yksilöitä eikä voi olla hirveää litanniaa mitä pitäisi olla saavutettu, mutta jonkinlainen oma linja elämässä on yleensä löytynyt (tosin sekin voi vielä muuttua). On tehty jotain tiettyä työtä/opiskeltu tiettyä alaa/ruvettu äidiksi tai sitten ei. Kuitenkin jotain tiettyä oman näköistä tietä ollaan jo kuljettu selkeästi.

35v on selvästi aikuinen ja kovaa vauhtia keski-ikäistymässä.

 

Emmä tiedä pitääkö olla saavutettu mitään mut mulla on
- 2 ammattia
- työkokemusta joitakin vuosia
- mies ja useampi lapsi
- omakotitalo, asuntovaunu ym. "kiinteää" omaisuutta

 

Mulla tuli eka ikäkriisi 35vuotiaana.
Olen saavuttanut paljon, onnellinen olen.
Mutta itse naiseus tuotti ongelmaa, en ole enää niin hehekeä kuin vielä 5 vuotta sitten, pienikin valvominen jne. näkyy naamasta, paino nousee helpommin, enemmän joutuu tekemään töitä näyttääkseen hyvältä. Pinnallista tiedän, mutta aina olen ollut kaunis, tilanne muuttunut omin silmiin huomattavasti.

 

Olen Nainen parhaimmillani

 

Ensimmäinen raskaus alkoi 35-vuotiaana, aiemmin en olisi halunnut.
Oli vakituinen työpaikka ja omistusasunto.
Mutta en näe että tietyt asiat pitää olla saavutettu tiettyyn ikään mennessä, ehkä vielä 30-vuotiaana nuorukaisena ajatteli näin.
Eiköhän se kuitenkin riitä että on tyytyväinen elämäänsä vaikka vuokralla / pätkätöissä tai mikä tilanne onkin, sujut itsensä kanssa eikä muiden mittapuiden anna vaikuttaa elämäänsä.

Näkee että moni ajattelee esim. että ne lapset tulee olla siihen ja siihen ikään mennessä ja sitten kadutaan kun ei olisikaan halunnut loppujen lopuksi lasta vaan kun se kuului asiaan..

 

Takana useita eri työpaikkoja. Älyttömästi kokemuksia, yli 20 seksikumppania. Yksi lapsi. Yksi avioero. Työeläke psykoosin takia määräaikaisesti.

En tiiä mitä muuta ois pitäny "saavuttaa". Nyt vain eletään ja on vaihdettu 4-vaihde 5-vaihteen sijaan. Tuntuu tyhjältä välillä ja nuoruutta muistelee, mutta toivottavasti paljon on vielä edessä, jotain hyvääkin.

 

Mun korvaan kuulostaa ikä 35 v. siltä että aletaan olla pönäkässä keski-iässä, elämä vakiintunutta jne. Sitten tajuan että hitto, mähän täytän ensi viikolla 34, kääk! Ja mun samanikäisessä kaveriporukassa on paljon niitä joilla on vaihtuvia poikaystäviä, lastentekoa harkitaan "sitten joskus" jne., enkä pidä sitä outona.

 

Itsellä täyttyy parin vuoden päästä. Pidän itseäni vielä aika nuorena. Perusasiat on niinkuin varmaan joskus parikymppisenä ajattelin eli naimisissa, kaksi lasta, vakityö, omakotitalosta lainaa vielä jäljellä, aika paljonkin. Elän mielestäni parasta aikaani.

 

No huh huh teitä! Ite oon 35v: hoikka, pitkähiuksinen ja nätti Opiskelen toista amk-tutkintoa. Myös yo-opintoja takana. En todellakaan pidä itseäni rupsahtaneena tms. Sauvakävelyä en harrasta, mutta reipasta kävelyä ja hölkkää kylläkin Olen tyytyväinen olemukseeni ja nautin elämästä, vaikka materiaa en ole juurikaan kerännyt ympärilleni

 

35-vuotiaana olin nuori, päättäväinen, tiukasti työelämässä ja kahden koululaisen äiti. Tuntui että kaikki on elämässä saavutettavissa ja edessä, olin uralla huikeassa nousukiidossa, kiireinen...

Nyt taaksepäin katsellen tunnuin kovin nuorelta. Luulin tietävänikin vaikka mitä. Kun nyt viisikymppisenä tiedän että mitä enemmän olen kokenut sitä vähemmän mistään mitään tiedän...

 

[QUOTE="Nuori";28270522]35-vuotiaana olin nuori, päättäväinen, tiukasti työelämässä ja kahden koululaisen äiti. Tuntui että kaikki on elämässä saavutettavissa ja edessä, olin uralla huikeassa nousukiidossa, kiireinen...

Nyt taaksepäin katsellen tunnuin kovin nuorelta. Luulin tietävänikin vaikka mitä. Kun nyt viisikymppisenä tiedän että mitä enemmän olen kokenut sitä vähemmän mistään mitään tiedän...[/QUOTE]

Varmasti onkin näin. Siksi suhtaudunkin elämään ja vanhenemiseen suurella mielenkiinnolla ja uteliaasti odottaen Itsestä oppii koko ajan uutta ja sen ainakin jo näin 35v:nakin tajuaa, ettei valmis ole koskaan

 

Toi on kolmen vuoden päästä edessä, enkä tunne olevani valmis Gradu tekemättä yliopistossa, pakko saada se tehtyä ennen tuota. Ammatillisesti haen itseäni, se mihin oikeastaan kouluttauduin osoittautui vääräksi mulle. Yksi lapsi tehtynä ja toista ei ole luvassa miehen puolelta, itse jonkin verran haluaisin, mutta tyytyväinen olen näinkin
Omaisuutta ei juuri olla haalittuna, jonkin verran rahaa sentään.

 

Olen joskus ollut senikäinen...
Ehkä joskus tuota ikää reilusti nuorempana, olin asettanut itselleni jotakin oletusarvoja, millaisessa vaiheessa elämääni olisin. Tosin sellaisia oletusarvoja asetin itselleni lähinnä siinä 15v- 16. vuotiaana, jonka jälkeen käänsin täysin oletusarvojen vastaisen suunnan elämässäni.

35- vuotiaana olin kahden pienen lapsen äiti. Ja sillähetkellä ( ainakin näin jälkikäteen ajan kullatessa muistot) olin onnellinen, vähän sellainen ... mä elämältä kaiken sain fiilis. Asuin vuokralla, hoidin lapsia kotona. Vakituinen työsuhde.
Ura, jolla huippua ei ole.

Ehkä jossain takaraivossa sellainen kriisinpoikanen virittäytymässä, että pitäisikö olla muutakin.

Aika kului sain elämältä lisää. Yhden lapsen vielä.
Nyt he ovat kouluiässä, asun yhä vuokralla, olen yhä saman työnantajan palveluksessa. Ei ole asuntolainaa, eikä ole koskaan ollutkaan.

En vastaa oletusarvoja, en omia, enkä muiden. Mutta vuodet ovat tuoneet armollisutta itselleni.

En tiedä, millaisia ovat 35-vuotiaat, mutta sen tiedän, ettei mihinkään malliin ja tiukkoihin oletusarvoihin pidä ketään asettaa tai puristaa.

Joskus itseltään voi kysyä, tarvitseeko edes yltää kaikkeen. Joskus vähemmän on enemmän ja elämä voikin riittää ja itsekin voi itsenään itselleen riittää..

 

[QUOTE="vieras";28270435]Itse olen 32v ja risat ja mun mielessä tuo 35v on jonkinlainen rajapyykki. Siitä eteenpäin ei ole enää sillä lailla nuori nykymittapuullakaan...

35v on siinä iässä että jos vielä opiskelee normaalilla päivälinjalla, alkaa siitä iästä lähtien olla vanhempi opiskelija, samoin jos vielä saa lapsia...

Tosta iästä eteenpäin keski-ikäisten jutut kuten vaikka sauvakävely on jo ihan ok eikä pistä silmään...

Ihmiset on yksilöitä eikä voi olla hirveää litanniaa mitä pitäisi olla saavutettu, mutta jonkinlainen oma linja elämässä on yleensä löytynyt (tosin sekin voi vielä muuttua). On tehty jotain tiettyä työtä/opiskeltu tiettyä alaa/ruvettu äidiksi tai sitten ei. Kuitenkin jotain tiettyä oman näköistä tietä ollaan jo kuljettu selkeästi.

35v on selvästi aikuinen ja kovaa vauhtia keski-ikäistymässä.[/QUOTE]

No huhhuh mitä sontaa! Itse täytän viikon kuluttua 35v, enkä allekirjoita näistä väitteistä yhtäkään. Olen vielä nuori aikuinen, joka tuntee itsensä kuolemattomaksi ja vahvaksi. Olen juuri niin nuori tai vanha kun itse haluan.

 

[QUOTE="vieras";28270435]Itse olen 32v ja risat ja mun mielessä tuo 35v on jonkinlainen rajapyykki. Siitä eteenpäin ei ole enää sillä lailla nuori nykymittapuullakaan...

35v on siinä iässä että jos vielä opiskelee normaalilla päivälinjalla, alkaa siitä iästä lähtien olla vanhempi opiskelija, samoin jos vielä saa lapsia...

Tosta iästä eteenpäin keski-ikäisten jutut kuten vaikka sauvakävely on jo ihan ok eikä pistä silmään...

Ihmiset on yksilöitä eikä voi olla hirveää litanniaa mitä pitäisi olla saavutettu, mutta jonkinlainen oma linja elämässä on yleensä löytynyt (tosin sekin voi vielä muuttua). On tehty jotain tiettyä työtä/opiskeltu tiettyä alaa/ruvettu äidiksi tai sitten ei. Kuitenkin jotain tiettyä oman näköistä tietä ollaan jo kuljettu selkeästi.

35v on selvästi aikuinen ja kovaa vauhtia keski-ikäistymässä.[/QUOTE]

Sä kuulostat suht nuorelta, tai et kovin korkeasti koulutetulta. Mut kyllä tossa paljon on toki miltei kohdallaan. Jonkun ikätoverini jos näen sauvakävelyllä, niin kyllä mä vähän ihmettelen

 

[QUOTE="möks";28270683]Sä kuulostat suht nuorelta, tai et kovin korkeasti koulutetulta. Mut kyllä tossa paljon on toki miltei kohdallaan. Jonkun ikätoverini jos näen sauvakävelyllä, niin kyllä mä vähän ihmettelen[/QUOTE]

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Koulutukseni on amk. Tiedän ajatukseni olevan kärjistettyjä ja mustavalkoisia ja jne. Näitä asioita nyt vaan tuli mieleen kun aloin miettimään 35v ikää...
Varmaan olen kolmen vuoden päästä eri mieltä!
Anteeksi kovasti jos loukkasin jotakuta.
Hyvässä iässähän kolmevitonen on!

 

Lopun alkua...

 

Lapset kasvaa isommiksi ja itelle tulee sen myötä vapaampaa!

 

[QUOTE="vieras";28270435]Itse olen 32v ja risat ja mun mielessä tuo 35v on jonkinlainen rajapyykki. Siitä eteenpäin ei ole enää sillä lailla nuori nykymittapuullakaan...

35v on siinä iässä että jos vielä opiskelee normaalilla päivälinjalla, alkaa siitä iästä lähtien olla vanhempi opiskelija, samoin jos vielä saa lapsia...

Tosta iästä eteenpäin keski-ikäisten jutut kuten vaikka sauvakävely on jo ihan ok eikä pistä silmään...

Ihmiset on yksilöitä eikä voi olla hirveää litanniaa mitä pitäisi olla saavutettu, mutta jonkinlainen oma linja elämässä on yleensä löytynyt (tosin sekin voi vielä muuttua). On tehty jotain tiettyä työtä/opiskeltu tiettyä alaa/ruvettu äidiksi tai sitten ei. Kuitenkin jotain tiettyä oman näköistä tietä ollaan jo kuljettu selkeästi.

35v on selvästi aikuinen ja kovaa vauhtia keski-ikäistymässä.[/QUOTE]

Mitä paskaa! Ei 35 vielä ole mikään ikäloppu, vaan voi hyvinkin olla vielä todella nuorekas. Eikä ole edes keski-ikäistymässä...

Itse olen 32v ja koen olevani vielä nuori. En todellakaan kuvittele itseäni kolmen vuoden päästä jollain sauvakävelylenkillä.

 

Lopun alkua...

Kyllä se lopun alku alkaa ihan siitä päivästä kun penska ensimmäisen rääkäisyn päästää. Ellei se ala jo hedelmöityshetkellä... Voi voi...

 

35-v. nainen on parhaassa sinkkuiässä, tulee palkallaan toimeen niin hyvin, että taloutta ei hetkauttais, vaikka lapsikin tulis

 

Hyvä ikä! Vielä nuori, mutta elämästä jo yhtä sun toista oppinut! Pahimmat nuoruuden hölmöydet varmaankin takana.

 

Jaa a, no ainakin lapset tehtyinä, itse en voisi kuvitellakaan että vielä tuossa iässä olisin ja ajattelisin että teenpäs lapsia "sitten joskus", niin milloin?! Naimisissakin tuon ikäinen minusta on, jos on mennäkseen. Ammatti ja tehnyt sitä vuosia.

Itse olen vasta 28 ja aika paljon koettuna.. Kaksi ammattia on, kolme lasta, avioliitto ja sen myötä kyllä avioerokin, uusi kumppani ja uusioperhe. Joskus tuntuu, että olen jo kokenut kaiken No, matkustellut en ole ja sitä toivon tulevaisuudelta, joskus.