35 vuotias nainen! Mitä ajatuksia sulle tuo ikä herättää? Minkälaiseksi kuvittelet sen ikäisen?

  • Viestiketjun aloittaja riippareppu
  • Ensimmäinen viesti
Peyote
Noi kaikki mitä ihmiset ajattelee, että pitäs olla minkäkin ikäisenä hankittu tai saavutettu, on ahdistavia rajotuksia ja odotuksia. Semmoset ei ole varmaan pienin syy ihmisten ikäkriiseihin. Miksi sitä niin kauheasti muuttuisi vaikka tulee vanhemmaksi?
 
"Minä vain"
Täytän tänä vuonna loppuvuodesta 36. Asuntolainasta kolmasosa maksettu. Akateeminen tutkinto ja vakityö löytyy, palkka alkaa kolmosella. Ei avioliittoa tai lapsia, mutta kaksi rakastajaa on eli säännöllinen seksielämä. Paljon ystäviä ja ulkomaan matka kaksi kertaa vuodessa.
 
"nnn"
[QUOTE="nnn";28272077]Tämä voisi olla kyllä se ainoa mikä pitäisi olla tuossa iässä saavutettu ellei ole fyysisesti tai henkisesti jälkeenjäänyt.[/QUOTE]

Tosin kyllä tämäkin pitäisi olla jo viimeistään kymmenen vuotta aiemmin saavutettu mutta näin ei monesti ole kuten tältäkin palstalta huomaa.
Annetaan vanhempien edelleen vaikuttaa mielipiteillään liikaa / ollaan riippuvaisia vaikkapa lastenhoidon takia.
 
"nnn"
Jaa a, no ainakin lapset tehtyinä, itse en voisi kuvitellakaan että vielä tuossa iässä olisin ja ajattelisin että teenpäs lapsia "sitten joskus", niin milloin?! Naimisissakin tuon ikäinen minusta on, jos on mennäkseen. Ammatti ja tehnyt sitä vuosia.

Itse olen vasta 28 ja aika paljon koettuna.. Kaksi ammattia on, kolme lasta, avioliitto ja sen myötä kyllä avioerokin, uusi kumppani ja uusioperhe. Joskus tuntuu, että olen jo kokenut kaiken :D No, matkustellut en ole ja sitä toivon tulevaisuudelta, joskus.
Minä ajattelin 35-vuotiaana että lapsia ehkä joskus.. :)
Se ehkä on siinä se pointti, ehkei koskaan.
Mutta sittenpäs se 35-vuotiaana yllätti ja nyt noita on kolme. ;)
En tunne itseäni yhtään vanhemmaksi kuin ollessani 35, mietin tässä neljättä vaikka nyt nuo numerot alkaa nelosella.
Tässä iässä ei tarvitse ajatella että pääsee vielä nauttimaan vapaudesta / baareista kun niitä tuli nuorempana kierrettyä tarpeeksi, matkusteltua tuli jonkun verran ja lasten kanssa nykyään.

Vakituinen työ odottaa, sitä kylläkään ei ole kovin ikävä.
Mitä sitä sitten elämän ehtoopuolella elämästään kaipaa ja haikailee, ei varmaan ainakaan työ ole se. :)

Ai, en ole muuten naimisissa, ehkä joskus. :D
Ei elämä voi olla yhtä suorittamista ja niin vakavaa. ;)
 
"Hmm"
:D
Mun 35v kaverit on monet pirteämpiä, hoikempia, jopa nuorekkaampia, kuin 25v kaverini.. Eihän se ikää aina katso, mitä on ehtiny/pystyny saavuttamaan. Mä en halua huippu-uraa, enkä isoa omakotitaloa, joten en tuu niitä koskaan "saavuttamaan". :)
 
hipheri
kun olen 35v. esikoiseni 16v. ja kuopuskin 14v. toivottavasti mulla on silloin vakkaripaikka töissä, asuntolainasta ei enään hirveän montaa vuotta jäljellä ja ehkäpä jokin ulkomaanmatkakin on jo tapahtunut silloin. ulkonäöllisesti olen varmaan samanlainen kuin nytkin, hiukan ehkä aika jo näkyy kasvojen ihossa, kroppa mulla on iän myötä vain parantunut, koska olen tajunnut vasta myöhemmin, että siitä pitää huolehtia paremmin, mulla matkaa tuohon 35 ikään vielä 8vuotta
 
"vieras"
35-vuotias on jo ruma ja lihava vaikka aina koko elämänsä olisi ollut kaunis ja hoikka. Kaikki lapset on tehty jo viimeistään 25-ikään mennessä ja vähintään kolmelle eri miehelle. 35-vuotiaana ei enää missään tapauksessa lapsia kun mutsi on jo toinen jalka haudassa. Koulutus ja itsensä kehittäminenkään ei enää kannata kun tosiaan on jo se toinen jalka on jo siellä haudassa. Eli ihan kaikki ympäriltä jämähtää paikoilleen kun täyttää 35-vuotta. Liikuntaakaan ei enää kannata harrastaa vaikka aiemmin olisit kovin aktiivinen ollutkin. Eihän sitä trimmattua kroppaa enää tuossa iässä kannata ja kehtaa edes jumppaan mennä näyttämään.

Toivo on siis kaikin puolin jo mennyttä, sorry.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28270435]
Tosta iästä eteenpäin keski-ikäisten jutut kuten vaikka sauvakävely on jo ihan ok [/QUOTE]

:LOL: tämän on pakko olla vitsi! Itse olen sauvakävellyt jo ennen 30-vuotispäivääni, kun tykkään ko. liikuntamuodosta.

Ja itse kysymykseen; jostain syystä en ole koskaan nuorempana miettinyt, minkäikäisenä olen saavuttanut mitäkin ja mitä jonkun ikäisenä pitää tehdä/käyttäytyä. Tai ehkä ihan lapsena, kun ajattelin että mulla olis jo 20-vuotiaana oma talo ja kaks lasta :D Siis ihan lapsena, kun ikäkäsite oli surkeasti hukassa.

Nyt olen 35-vuotias, kahden alle 3-vuotiaan lapsen äiti. On omakotitalo, ihana mies (avoliitto), autot, moottoripyörät, vakituiset työt ja pelit ja vehkeet. Elämästä ei tunnu puuttuvan mitään. Tai no, kokonaiset yöunet ;) Mutta noin muuten.
 
vierailija
35-v. avoliitossa, ei lapsia, ei vakityötä, ei asuntolainaa, eikä omakotitaloa tai koiraa. Olen ajatellut vielä ehkä opiskella uuden ammatinkin. En tunne itseäni lainkaan vanhaksi, enkä harrasta sauvakävelyä. Ja lapsiakin tulee vielä tulevaisuudessa mahdollisesti jos luoja suo, jos ei tule, niin ei ole välttämättömyys elämäni onnistumiselle! Elän omannäköistä elämää, enkä elä elämää numeroiden mukaan. :)
 

Yhteistyössä