Onko sinulla kysyttävää romanikulttuurista? Romaninainen paikalla.

Kylässämme on paljon mustalaisia.

Pienet koululaiseni olivat koulumatkalla kävellen, kun mustalaislapset menivät heidän ohitseen pyörällä. Keppi kädessä tönivät lapsiani ja sylkivät päälle...

Itse nuorena kävelin kävelytiellä kun mustalaiset olivat ajaa päälleni. Tulivat autolla kävelytien puolelle ja nauroiat kun kaaduin ojaan väistäessäni.

Kylän kaupasta varastetaan paljon. Mustalaiset varastavat.

Äitini miesystävää uhkailtiin puukolla baarissa, mustalaiset eivät nimittäin pitäneet hänen karaokelaulustaan.

Miksi minun pitäisi ymmärtää mustalaisia kaiken tämän jälkeen?
Mitään pahaa emme ole heille tehneet.

Inhottaa!

 

Missä käytte töissä?

 

Pidetäänkö romanikulttuurissa lemmikkieläimiä?

 

[QUOTE="Neljän äiti";28255876]Asun pienellä paikkakunnalla, jossa mustalaisia on hyvin paljon. Täällä suurin osa on ns. huonotapaisia. Osa aiheuttaa suurempaakin harmia kuten puukotuksia ja istuu linnassakin sen takia vähän väliä. Eräs todella ÄRSYTTÄVÄ asia on, että poikkeuksetta mustalaiset ajavat auton kaupan oven eteen tai inva paikalle. Jos siitä huomauttaa niin tulee todella pahaa tekstiä. Miksi jotku pitävät sitä etuoikeutenaan? Lisäksi käy sääliksi monen mustalaisperheen lapsia, kun heitä ei autoissa kuljeteta turvallisesti. Lapsia on etupenkillä sylissä ja yleensäkin aina ilman turvaistuimia tai turvavöitä. Tämä sama sakki varastelee kaupoissa ja lapset riehuu eikä heitä kielletä mistään. Terveyskeskuksessa he olettavat saavansa avun jonojen ohitse ja tulevat aina suurelal joukolla pienenkin asian takia. Onko tämä yleistä, että koko suku on seuraamassa kuinka kuumeista lasta hoidetaan?
Tälläinen huonosti käyttäytyvä joukko tekee kyllä todella paljon hallaa koko yhteisölle!

On minulla hyviäkin kokemuksia romaneista.
Eräs ystäväni on Romanisukua ja tämä hänen perheensä on sitä ns. parempaa sakkia. En tältä ystävältä kauheasti kesele romanikulttuurista. Tuntuu, että hän ei välttämättä halua vaikka itse onkin tavoiltaan hyvin "valkolainen" (käyttää tavallisia vaatteita, farkkuja, värjää ja leikkuuttaa hiuksiaan, valkolainen mies yms..) Onko romanikulttuurista puhuminen valkolaisen kanssa aina vähän tabu kysymys tai kiellettyä kertoa liikaa? Hän ei elä romanisääntöjen mukaan kotonaankaan, varmasti paljolti asiaan vaikuttaa se, että oma äiti on valkolainen ja oma mies myöskin. Hänen kanssaan Kaikki sujuu siis ihan kuin kenen muun ystävän kanssa tahansa, mutta romaniperimästä ei tule puhetta. No minua jännittää vähän toinen ystäväni joka meni naimisiin romanimiehen kanssa. He ovat tulossa kylään ja he elävät täysin romanikulttuurin mukaan. Jännittää vähän tämän miehen kohtaaminen. Onko jotakin syytä ottaa huomioon?[/QUOTE]

Täällä taas

No nämä väärille paikoille ajelijat on niitä, joita yhteiset säännöt ei kai vain kiinnosta. Enhän mie näiden pään sisälle näe, niin paha sanoa...

Ei ole kiellettyä puhua romanikulttuurista valkolaisen kanssa. Puhunhan miekin nyt täällä näitä asioita Mutta kyllä on mustalaisia, joiden mielestä mustalaisten asiat (kulttuuri yms.) ei kuulu ulkopuolisten tietoon. Suurin osa ei ajattele noin.

No sie olet omassa kodissasi, joten voidaan ajatella, että talossa talon tavoilla. Siun ystäväsi on kuitenkin ilmeisesti alkujaan valkolainen, joten vaikka romanitavat on heidän arkipäiväänsä, niin samoin ei tarvitse olla siulla. Miusta voit olla ihan kuten tavallisestikin, mutta jos asia kovasti vaivaa, niin kysy vaikka ystävältäsi kahden kesken sitten kun tulevat. Hän osaa kertoa siulle paremmin oman miehensä puolesta. Ennen kaikkea ole kuitenkin oma itsesi

 

[QUOTE="Neljän äiti";28255885]Minä jatkan vielä
Miten te pesette vaatteenne, lähinnä onko siihen jotain sääntöä? Saako miehen, lasten ja naisten vaatteet sekoittaa? Entä miten ihmeessä teidän hameenne mahtuu pesukoneeseen vai kuinka se puhdistetaan?[/QUOTE]

Miesten, naisten ja lasten vaatteet (olivatpa pienempiä tai nuoria) pestään kaikki eri koneellisissa. Nuoriso erittelee myös vaatteet sukupuolen mukaan. Pikkulasten kohdalla ei näin tehdä. Periaate on kylläkin se, että lasten ja vanhempien vaatteet pitäisi pestä ihan eri koneissa. Joskus tuo on mahdollista, jos talossa on kaksi konetta tai pyykkitupa, ja yleensä silloin tehdään niin että nuoriso pesee pyykkinsä pyykkituvassa ja vanhempien ja pienten lasten pyykit pestään kotikoneessa.

Nuorison petivaatteita ei myöskään pestä samoissa koneellisissa vanhempien tai pikkulasten petivaatteiden kanssa.

Eli esim. myö tehdään niin, että kun lapset on vielä pieniä, käytetään vain yhtä konetta mutta pestään eri satseissa.

Nykyisin hameen voi pestä pesukoneessa, vaikka eihän sitä tietenkään suositella. Oikein vaihtoehto olisi pesulakäsittely. 7,5m hame mahtuu yleensä pyykkikoneeseen. Peruspuhdistus tehdään imuroimalla, pyyhkimällä luutulla ja sienellä ja sillä vaateteippirullalla, miksikä sitä sanotaan

 

Kiitos todella mielenkiintoisesta ketjusta! Vastaat todella hyvin ja perinpohjaisesti ja noista välihuutelijoista ei kannata välittää.

Miellättekö te romanit itsenne suomalaisiksi? Seurataanko esim. urheilua ja kannatetaan Suomea? Vai onko suomalaisuus vain valtaväestön juttu ja te olette "omaa rotuanne"?

Vaikuttaako suvun tekemiset kuinka paljon muihin suvun jäseniin? Entä päteekö sama valkolaisten suhteen? Tiedän isäni olleen nuoruudessaan hyvissä kunnioittavissa väleissä kotikaupunkimme tiettyjen romanien kanssa ja välillä lapsena tuntui, että minut tiedettiin isäni tyttärenä. Joskus varhaisteininä olimme kaverien kanssa kaupungilla ja muulta porukalta hävisi erään romaniporukan mukaan kännykät repuista, minulta ei. Voiko tässä olla joku juttu, että isäni hyvän maineen takia minut jätettiin rauhaan?

Kyllä me mielletään, että ollaan myös suomalaisia. Ainakin suurin osa. Voi sanoa, että suomalainen identiteetti kulkee mustalaisidentiteetin rinnalla ja kanssa. Urheilu ei tietystikään ole kaikkien juttu, mutta joka siitä tykkää, katsoo kyllä, ja kannattaa Suomea. Samoin esim. Euroviisuissa, Suomen voittoa toivotaan ja harmitellaan, jos häviölle jäädään.

On niitä niitäkin mustalaisia, jotka vannoo suureen ääneen, että "Mie en mitään jääkiekkoa katso, ihan kaajenmoinen juttu. Kaajeet katsoo lätkää. Mitä mie siitä, kuka voittaa, eihän siellä ole kaaleita." Mutta miusta tuntuu, että nämä suureen ääneen omaa oikeellisuuttaan julistavat on sellaisia, jotka on niin epävarmoja itsestään, etteivät ymmärrä ettei se mustalaisuus lopu siihen, jos "liputat" Suomen puolesta tai jos teet asioita valtaväestön tapaan. Tuo on sellaista "Katsokaa kaaleet (=mustalaiset) mua, kyllä mie olen hyvä mustalainen"- tyyppistä itsensä korostamista ja hyväksynnän hakemista, mikä on tyypillistä etenkin nuoremmille. Mie en tiedä, ymmärsitkö miun sekavasta selityksestä mitä tarkoitin, mutta kerro, jos jotain meni ohi

Kyllä suvun tekemiset vaikuttaa suvun muihin jäseniin. Jos joku toimii väärin, jää hänelle siitä sellainen maine iäksi päivää, ja vaikkei siitä enää puhuttaisi, niin kyllä se asia muistetaan kuitenkin ja muille siitä puhutaan. Esimerkiksi jos nainen jättää kotinsa hoitamatta, hän saa siitä huonon maineen. Sellaisen naisen lapsiakin saatetaan syrjiä ihan sillä perusteella. Tai jos ihminen hankkii itselleen arvostuksen ja esim. on tunnettu oikeellisuudestaan (kulttuurin kannalta tai yleensäkin) niin usein sellaisen ihmisen lapsetkin lasketaan samanlaiseksi.

Voi olla, että tuon takia siut on jätetty rauhaan. Usein tuollaiset siteet vaikuttaa kyllä, ja muiden hyviä ystävyyssuhteita ei haluta eikä oikein voidakaan pilata ilman, että siitä seuraamuksia tulee.

 

Kyllä me mielletään, että ollaan myös suomalaisia. Ainakin suurin osa. Voi sanoa, että suomalainen identiteetti kulkee mustalaisidentiteetin rinnalla ja kanssa. Urheilu ei tietystikään ole kaikkien juttu, mutta joka siitä tykkää, katsoo kyllä, ja kannattaa Suomea. Samoin esim. Euroviisuissa, Suomen voittoa toivotaan ja harmitellaan, jos häviölle jäädään.

On niitä niitäkin mustalaisia, jotka vannoo suureen ääneen, että "Mie en mitään jääkiekkoa katso, ihan kaajenmoinen juttu. Kaajeet katsoo lätkää. Mitä mie siitä, kuka voittaa, eihän siellä ole kaaleita." Mutta miusta tuntuu, että nämä suureen ääneen omaa oikeellisuuttaan julistavat on sellaisia, jotka on niin epävarmoja itsestään, etteivät ymmärrä ettei se mustalaisuus lopu siihen, jos "liputat" Suomen puolesta tai jos teet asioita valtaväestön tapaan. Tuo on sellaista "Katsokaa kaaleet (=mustalaiset) mua, kyllä mie olen hyvä mustalainen"- tyyppistä itsensä korostamista ja hyväksynnän hakemista, mikä on tyypillistä etenkin nuoremmille. Mie en tiedä, ymmärsitkö miun sekavasta selityksestä mitä tarkoitin, mutta kerro, jos jotain meni ohi

Kyllä suvun tekemiset vaikuttaa suvun muihin jäseniin. Jos joku toimii väärin, jää hänelle siitä sellainen maine iäksi päivää, ja vaikkei siitä enää puhuttaisi, niin kyllä se asia muistetaan kuitenkin ja muille siitä puhutaan. Esimerkiksi jos nainen jättää kotinsa hoitamatta, hän saa siitä huonon maineen. Sellaisen naisen lapsiakin saatetaan syrjiä ihan sillä perusteella. Tai jos ihminen hankkii itselleen arvostuksen ja esim. on tunnettu oikeellisuudestaan (kulttuurin kannalta tai yleensäkin) niin usein sellaisen ihmisen lapsetkin lasketaan samanlaiseksi.

Voi olla, että tuon takia siut on jätetty rauhaan. Usein tuollaiset siteet vaikuttaa kyllä, ja muiden hyviä ystävyyssuhteita ei haluta eikä oikein voidakaan pilata ilman, että siitä seuraamuksia tulee.

Hyvin oli selitetty, jotenkin noin ajattelinkin sen menevän, että osa tekee tiukempaa eroa valtaväestön suomalaisuuteen ja osa taas ei. Onhan tavoissa eroa ja varmasti vaikea välillä löytää yhtymäkohtia sen yleisen suomalaisuuskuvan ja oman identiteetin välillä. On se hankalaa näin pienemmän kaupungin asukkaanakin, kun välillä lehdissä puhutaan pääkaupunkiseudun asioista ja tilanteista koko Suomen asioina, vaikka ne ei meitä täällä pikkukaupungissa mitenkään arkipäivässä kosketa.

Tämä ketju tarvitsee lisää positiivisia kokemuksia romaneista ja kerron yhden tähän. Olin pienenä tyttönä koulumatkalla ja itkin ihan valtoimenaan, kun olin unohtanut yhden tärkeän jutun kotiin, enkä mitenkään ehtinyt sitä enää hakemaan myöhästymättä koulusta. Koulumatka tosiaan kulki yhden romaniperheen kodin ohi ja siinä pihalla sattui silloin olemaan kaksi naista puvuissaan autoa käynnistämässä. He tulivat heti kysymään, että miksi minä itkin ja minä kerroin, kun tosiaan meillä kotona oli romaneista aina puhuttu hyvää ja sanottu, ettei tarvitse pelätä. Naiset lupasivat heti viedä minut autolla takaisin kotiinkun olivay samalle suunnalle menossa ja niin sitten kävikin. Pääsin kyydissä, kiitin ja ehdin hakea sen unohtuneen jutun ja vielä kävelemään kouluunkin ajoissa.
Kukaan muu sillä matkalla ei pysähtynyt kysymään, miksi pieni tyttö itkee hädissään.

 

Mie vastaan näihin nyt yksi kerrallaan, vastaus aina heti siun kysymyksen alla.

Miksi isäni varoittaa ja käskee pysymään mustalaisista kaukana?
- Siihen mie en osaa vastata. Onko hänellä huonoja kokemuksia mustalaisista, tai ehkä on saanut mustalaisista yleensä sellaisen käsityksen, että kannattaa pysyä kaukana. Miusta ihmiset pitää ottaa yksilöinä, niin mustalaiset kuin valkolaisetkin. Mustalaisissa on paljon tutustumisenarvoisia ihmisiä, mutta valitettavasti nämä päinvastaiset tuntuvat olevan enempi esillä maailmalla.

Miksi hän varoittaa että mustalaisten kanssa saattaa myös helposti lähteä henki? et saattaa puukottaa vaan sinua yhtäkkiä
- Mie en tiedä, mistä on saanut tuollaisen käsityksen. Normaali mustalainen ei tee tuollaista. Täytyy olla pahoja mielenterveysongelmia tai esim. aineiden vaikutuksen alainen, että tekee noin. Aika moni mustalaismies kyllä kantaa puukkoa, mutta suurimmalla osalla se puukko on eräänlainen pelotin muita mustalaismiehiä vastaan. Mihin mie tuota vertaisin, linnunpelättimeen? Joka tapauksessa on harvinaista, että valkolainen joutuu noiden kahinoiden keskelle, jos jotain onkin.

Miksi te mustalaiset varastelette niin helvetisti kaikkea tavaraa? Sen takia teillä on huono maine, eikä teitä töihin mielellään oteta.
- Mie en osaa vastata varkaiden puolesta, mutta ikäväähän se on, että niin moni varastaa. Sanoisin kuitenkin, että työllistymiseen vaikuttaa moni muukin asia, esim. koulutuksen puute ja toisaalta käsitys siitä, että "mustalaiset ei halua tehdä töitä". On tietty heitäkin jotka ei halua, mutta esim. miun oli äärimmäisen vaikea saada edellistä työpaikkaa, vaikka miulla oli hyvät ja puhtaat paperit (ei rikosrekisteriä, ei merkintöjä luottotiedoissa, suositus edelliseltä työnantajalta ja koulutus). Tuntui, että eräissä paikoissa miun työhönpääsyni tyssäsi siihen, kun nähtiin, että mie olen mustalainen ja kannan hameita. Tietysti se työhönpääsy tänä päivänä on muutenkin vähän niin ja näin nykyisen taloustilanteen vuoksi ja enhän mie varmasti aina ja kaikkialla ole just se pätevin, tehtävään sopivin hakija

Miksi teitä näkee kaduilla kerjäämässä? Miten pääsette kerjäämään tänne? Eikö oma maanne osaa hoitaa oikein asioita, jotta siellä olisi hyvä olla?
- Nyt sie et ole ilmeisestikään ymmärtänyt ihan kaikkea. Mustalaiset, joita sie näet kaduilla kerjäämässä, ovat tulleet tänne suomeen tietyistä Euroopan maista, esim. Bulgariasta, Romaniasta ja Unkarista. Muualtakin, mutta ainakin noista kolmesta. Heidät sie tunnistat siitä, että he on pukeutuneet vaatimattomammin, he eivät puhu Suomea juurikaan, he joko kerjäävät kaduilla tai myyvät esim. ruusuja, sormuksia ja mitä näitä nyt onkaan myyntiartikkeleita.

Suomessa puolestaan on oma mustalaisvähemmistönsä. Meidät, Suomen mustalaiset sie tunnistat siitä, että naisilla on samettinen hame ja koristeellinen röijy, miehillä suorat housut ja sliipattu olemus. Suomen mustalaisia asuu paljolti myös naapurimaassamme Ruotsissa. Me puhumme suomea (kuten miekin nyt tässä) äidinkielenämme, meillä on vakituiset asunnot eikä me kerjätä/myydä ruusuja tms. kadulla.

Mustalaisia me tietysti ollaan koko porukka, mutta miten mie sen sanoisin. Ei olla tavallaan samaa klaania. Meillä ei ole juurikaan yhteistä kieltä, meillä on kulttuurieroja...

Mustalaiskansa on alunperin kotoisin Intiasta, jossa siis miunkin esivanhemmat on joskus asuneet. Intiasta on mustalaisten vaellus alkanut n. 1500 vuotta sitten, eli -500-luvulla. Reitti on ilmeisesti kulkenut Turkin halki Balkanin niemimaalle, josta on taas sitten erkaannuttu kuka minnekin päin Eurooppaa.

Mustalaiset on silti olleet oma kansansa Intiassa asuessaankin, eikä meillä ole ns. omaa maata. Ihan kuten ei esim. inkeriläisilläkään. Nykymustalainen ei varmasti osaa ajatella muuttavansa Intiaan ja kyllä varmasti me kaikki Suomen mustalaiset Suomea pidetään kotimaanamme, vaikka tiedossa onkin ettei meidän juuret ole täältä. Toisella tapaa tänne on kuitenkin juurruttu ja mie ainakin koen, että miun paikkani ja kotini on täällä, muualle en kaipaa.


Miten näette asian jos mustalaisteinityttö elää samanlaista teinin elämää kun valkoiset, perus suomalaiset teinitytöt? Käyttää siis h&m:ltä ostettuja vaatteita jne. Ei pukeudu niihin isoihin pukuihin.
- Tätä arvostellaan laajasti, eikä tätä pidetä oikeana tai hyvänäkään. Mie puhun nyt sitten yleisesti ottaen, mutta tietysti osa ihmisistä tämän hyväksyy.

Miksi me suomalaiset pelkäämme teitä mustalaisia ylipäätään????
- Siihen osaa varmasti jokainen mustalaisia pelkäävä vastata itse, mutta toisaalta kyllähän ns. valkolaispelkoakin esiintyy mustalaisilla, ja varmasti suurin osa siitä kumpuaa huonoista kokemuksista, ennakkoluuloista, tietämättömyydestä ja erilaisuuden tunteesta. Ajattelen, että tämä varmaan pitää paikkaansa myös toisin päin.

 

millä periaatteilla teillä valitaan lapsille vaatteet? ja kuka ne valitsee? meil valitaan yhdessä

Yleensä se on äiti, joka valitsee lapsille vaatteet, ainakin jos pienistä lapsista on kysymys. Nuoriso valitsee itse vaatteensa. Pienten kanssa on tärkeää myös käyttömukavuus ja käytännöllisyys, mutta myös ulkonäkö. Vaatteiden pitää olla nätin näköisiä ja tietysti ehjiä, puhtaita ja muuten siistejä. Pienillä vauvoilla käytetään paljon valkoista ja erilaisia koristeita sukupuolesta riippumatta.

 

ja millä lailla teillä otetaan huomioon lasten toiveet

Lasten toiveita kyllä kuunnellaan, mutta aikuinen ratkaisee, miten tehdään. Mie kyselen kyllä tytöiltäni jo tässä vaiheessa esim., että "Kumpi laitetaan päälle?" tai että pitääkö lapsi jostain vaatekappaleesta. Tähän mennessä he on kyllä olleet aika sopeutuvaisia, eli miun valitsemat vaatteet on hyvin kelvanneet. Tietysti alkaa jo olla omaakin tahtoa ja kummastakin huomaa, että tyttöjä ovat. Tykkäävät tyttömäisistä vaatteista ja ihastelevat pikkutyttöjen mekkoja, joita meillä sit onkin aika liuta komerossa...

 

[QUOTE="jep";28257669]Mietin, miten on, kun sanoit että on pienet piirit, niin tiedätkö esim sinä suurelta osin ihan sukunimen perusteella, mitä ja millaista porukkaa toinen romani on? Tai esim sukunimen ja sen, mistä päin on? Vai onko paljon sellasia, joista ei osaa sanoa noilla tiedoilla?

Toinen kysymys, käykö usein/joskus sellaista, että romanityttö ei olisikaan muilta nuorilta (esim jos siskoja ei ole eikä suvussa nuoria tyttöjä) kuullut esim kuukautisista, ja peelästyisi että on vakavasti sairas tai kuolemassa? Mietin vaan että tiedän omasta suvusta ihan valtaväestöstä parikin tällaista, ettei äiti vaan ole saanut puhuttua. Nostaako tuo kulttuuri tällaisen riskiä?[/QUOTE]

En välttämättä tiedä sukunimen perusteella, missä toinen asuu, mutta sen perusteella kyllä osaan hahmottaa ne vaihtoehdot, missä päin hän joko voi asua tai mitä porukkaa voi olla. Jos mie sukunimen lisäksi tiedän porukan nimen (jokaisella suvulla on oma kutsumanimensä) ja vanhempien ja isovanhempien nimet, niin viimeistään silloin mie yleensä tiedän loputkin.

Mie en yhtään osaa sanoa tuosta, mutta en ole kyllä koskaan kuullut, että noin olisi käynyt. Vaikka kyllä miusta kulttuuri nostaa sen riskiä, että näinkin voisi luulla. Miusta olisi hyvä, että koulussa terveydenhoitajat oma-aloitteisesti tarjoaisivat tietoa romanilapsille näissä asioissa, jotta se tieto saavuttaisi heidät tarpeeksi ajoissa.

 

tarviiko nuoren romanitytön perustella jos hän pyytää rahaa kuukautissuojiin vanhemmiltaan et mihin tarvii vai riittääkö jos vaan painaa pään alas eikä katso silmiin? vai miten se häpeäminen osoitettiinkaan

 

[QUOTE="vieras";28257997]Vaivaako sua yhtään ajatus, että kasvatat tyttäresi uskomaan että he ovat likaisempia ja alempiarvoisia kuin miehet? En ikinä voisi kuvitellakaan opettavani omalle tyttärelleni, että hän on jotenkin miestä huonompi ja että miestä pitäisi aina totella, saati sitten että ruumiillinen väkivalta on ok kun naista saa kurittaa.[/QUOTE]

En mie osaa ajatella asiaa niin, että nainen olisi jotenkin alempiarvoisempi kuin mies. Miusta naisella on vain oma paikkansa ja roolinsa ja nämä tavat ja periaatteet on aika pitkälle naisen parhaaksi. Aiemmin mie taisin sanoa, että kyllähän naisten elämä voisi vapaampaakin olla ja siitä olen edelleen samaa mieltä, mutta esim. pukeutumisen osaltahan meidän kulttuuri oikeastaan suojaa naista monelta asialta. Mie koen asemani tällä hetkellä ihan hyväksi ja onnelliseksi ja luulen, että suurin osa naisista on miun tavalla suurimmaksi osaksi tyytyväisiä elämäänsä ja paikkaansa.

Ruumiillista väkivaltaa mie en hyväksy, ja meillä sitä ei käytetä. Missään nimessä en siis tule opettamaan lapsilleni, että se on ok tai että sitä pitäisi sietää tai kohdistaa kehenkään.

Tiivistetysti voisi siis kai sanoa, että koska mie ajattelen niin kuin ajattelen, niin ei vaivaa. Toisaalta mie toivon, että tyttäreni elävät vapaammin ja ottavat kaverin vasta myöhemmin, niin ehtivät ensin opiskella rauhassa vaikka pitemmästi jos niin haluavat.

 

Vielä pukeutumisesta. missä vaiheessa pojatbpukevat suorat housut ja kauluspaidan?
Mikä on raja nuori, lapsi?

 

Kylässämme on paljon mustalaisia.

Pienet koululaiseni olivat koulumatkalla kävellen, kun mustalaislapset menivät heidän ohitseen pyörällä. Keppi kädessä tönivät lapsiani ja sylkivät päälle...

Itse nuorena kävelin kävelytiellä kun mustalaiset olivat ajaa päälleni. Tulivat autolla kävelytien puolelle ja nauroiat kun kaaduin ojaan väistäessäni.

Kylän kaupasta varastetaan paljon. Mustalaiset varastavat.

Äitini miesystävää uhkailtiin puukolla baarissa, mustalaiset eivät nimittäin pitäneet hänen karaokelaulustaan.

Miksi minun pitäisi ymmärtää mustalaisia kaiken tämän jälkeen?
Mitään pahaa emme ole heille tehneet.

Inhottaa!

No aivan varmasti olet vihainen, ei voi muuta olettaakaan. Otathan kuitenkin huomioon, että nuo kokemukset eivät ole muiden kuin tekijöiden syy. Esim. mie en koe olevani noista teoista vastuussa, vaikka hirveältä tuo kuulostaakin. Miusta jokainen ihminen pitää ajatella yksilönä riippumatta alkuperästä ja lähtöajatuksena se, että miusta ketään ei erityisesti "pidä hyväksyä" tai "olla hyväksymättä" ennen kuin huomaa, minkälainen toinen oikeasti on. En miekään "ole hyväksymättä" valkolaisia, vaikka huonoa kohtelua olen miekin saanut osakseni joskus. Samoin mie en myöskään "hyväksy" valkolaisia, vaikka miulla paljon hyviä valkolaisystäviä onkin. Mie en siis ajattele asiaa noin, vaan otan ihmisen kerrallaan. Toki sitä automaattisesti huomioi toisen alkuperän, mutta miulle se ei ole kynnyskysymys, missään asiassa.

Mie siis ymmärrän siun ajatuksen ihan täysin, mutta ajattelen silti, että on väärin jos viaton ihminen joutuu vastuuseen siitä, mitä joku toinen on tehnyt. Näin ei pidä menetellä, oli kyse mistä yhteisöstä tahansa.

 

Laitoin sulle yksityisviestin kaalojuuli!

 

Missä käytte töissä?

Työpaikkoja on lukemattomia. Ravintola-alalla (jolla mies työskentelee ja jolla miekin olen, paitsi että miun työmaa on nyt lapset), hoitoalalla, palvelualalla, hevosalalla, vaatetusalalla, rakennusalalla, autoalalla, sosiaalialalla, kaupan alalla, kulttuurialalla,...

Meissä on tarjoilijoita, baarimestareita, kokkeja, lähihoitajia, sairaanhoitajia, siivoojia, kampaajia, kosmetologeja, hierojia, hevostenhoitajia, ravivalmentajia, "hevosmiehiä" joilla ei välttämättä ole koulutusta mutta jotka tienaavat leipänsä hevosilla, ompelijoita, sosionomeja, merkonomeja, muusikoita, näyttelijöitä, talonrakentajia, maarakentajia, maalareita, ajoneuvoasentajia,... Mie en jaksa luetella enää enempää, mutta onhan meitä monessa mukana.

 

[QUOTE="mella";28258145]Pidetäänkö romanikulttuurissa lemmikkieläimiä?[/QUOTE]

Pidetään kyllä. Koirat on suosituimpia lemmikkejä.

 

tarviiko nuoren romanitytön perustella jos hän pyytää rahaa kuukautissuojiin vanhemmiltaan et mihin tarvii vai riittääkö jos vaan painaa pään alas eikä katso silmiin? vai miten se häpeäminen osoitettiinkaan

Käytännössä pyydetään rahaa, mutta ei kerrota, mihin. Saatetaan inttää, että antakaa sitä rahaa nyt vaan, te ette nyt ymmärrä kaikkia asioita, no, antakaa jo. Asia halutaan yleensä piilottaa, joten silloin ei osoiteta häpeää mitenkään konkreettisesti, ollaan vaan ihan tavallisesti.

Jos joku nyt suoraan sanoo, mihin rahaa tarvii, niin silloin on hävettävä. Eli painetaan pää, ei katsota silmiin pitkään aikaan ja ollaan paljon omissa oloissa. Yleensä se silti menee tuon em. kaavan mukaan

 

[QUOTE="sommarcat";28258495]Vielä pukeutumisesta. missä vaiheessa pojatbpukevat suorat housut ja kauluspaidan?
Mikä on raja nuori, lapsi?[/QUOTE]

Yleensä ala-asteen lopulla, yläasteen alussa eli siinä 11-13-vuotiaina. Joskus aiemminkin, mutta vanhemmat asettaa tälle rajat. Eli jos lapsi vaikka liian aikaisin haluaa pukea suorat vaatteet/pikkuhameen, vanhemmat voi halutessaan estää tämän ja todeta, että siulle ei vielä kuulu nämä asiat, olet vielä pieni, jne. Tytöt ajatellaan aikuisiksi siinä vaiheessa, kun he laittavat varsinaiset mustalaisvaatteet päälleen. Pojat aletaan ajatella aikuisina n. 16 vuodesta ylöspäin. Tietysti myös ikä painaa tässä, eli totta kai vaikkapa 25-vuotias lasketaan aikuisemmaksi kuin 16-vuotias.

Toisaalta lapset/nuoret asettaa nämä rajat itse, toisaalta sen asettaa vanhemmat ja tietysti kolmantena kulttuuri määrittelee. Mitään tiettyä, tasaikää tähän ei voi antaa.

 

Laitoin sulle yksityisviestin kaalojuuli!

Ok, käynpäs lukemassa sen tässä välissä ja vastailen

 

Laitoin sulle yksityisviestin kaalojuuli!

Mie lähetin vastauksen, saattaa olla että tuli jopa kahteen kertaan (mie en ole varma, hävitinkö ensimmäisen viestin jotenkin, koska viestihistoria ei sitä ainakaan näytä.) Kerrothan, tuliko perille

 

Minusta kulttuurissanne on ihailtava piirre tuo vanhojen kunnioittaminen. Joissain piireissä kun se tuntuu menevän vähän toiseen äärilaitaan. Minulla olisi kuitenkin kysymys sen tiimoilta. Voiko vanhemmalle missään olosuhteissa laittaa vastaan? Tuli nimittäin mieleeni, että jos vanhempi ihminen sairastuu muistisairauteen? Niiden luonteeseenhan monesti kuuluu, ettei ihminen ainakaan kovin pian omaa tilannettaan tiedosta, vaan mielestään toimii ihan asianmukaisesti, ja suuttuu, jos hänen muististaan vihjaillaan. Siis jos on vaikka tilanne, että vanhempi ihminen vaatii saada hoitaa tietyt asiat itse, vaikka sairaus aiheuttaisi sen, että hellan levyt jäävät päälle tai yksin kulkiessa voi vallan eksyä tms. suoranaisesti vaarallista. Voiko tällöin esim. oma lapsi vaatia vanhemmaltaan, että hänen on otettava kyseisessä asiassa apua vastaan? Vai onko auttaminen niin itsestäänselvää, että vanhat eivät edes ajattele laittavansa itse ruokaa tai kulkevansa yksinään, vaan ottavat nuoremmilta avun vastaan ikään kuin kunnioittavana eleenä eikä asioihin tuppaamisena? Saiko kysymyksestäni selvää?

Millä nimellä muuten (pienet) lapset kutsuvat isovanhempiaan, siis kun on mummia, ukkia, pappaa, mummoa jne.? Onko siinä jotain säännönmukaisuutta vai onko perhekohtainen asia? Tai onko teillä aivan omat nimitykset isovanhemmille?

 

[QUOTE="jep";28259072]Minusta kulttuurissanne on ihailtava piirre tuo vanhojen kunnioittaminen. Joissain piireissä kun se tuntuu menevän vähän toiseen äärilaitaan. Minulla olisi kuitenkin kysymys sen tiimoilta. Voiko vanhemmalle missään olosuhteissa laittaa vastaan? Tuli nimittäin mieleeni, että jos vanhempi ihminen sairastuu muistisairauteen? Niiden luonteeseenhan monesti kuuluu, ettei ihminen ainakaan kovin pian omaa tilannettaan tiedosta, vaan mielestään toimii ihan asianmukaisesti, ja suuttuu, jos hänen muististaan vihjaillaan. Siis jos on vaikka tilanne, että vanhempi ihminen vaatii saada hoitaa tietyt asiat itse, vaikka sairaus aiheuttaisi sen, että hellan levyt jäävät päälle tai yksin kulkiessa voi vallan eksyä tms. suoranaisesti vaarallista. Voiko tällöin esim. oma lapsi vaatia vanhemmaltaan, että hänen on otettava kyseisessä asiassa apua vastaan? Vai onko auttaminen niin itsestäänselvää, että vanhat eivät edes ajattele laittavansa itse ruokaa tai kulkevansa yksinään, vaan ottavat nuoremmilta avun vastaan ikään kuin kunnioittavana eleenä eikä asioihin tuppaamisena? Saiko kysymyksestäni selvää?

Millä nimellä muuten (pienet) lapset kutsuvat isovanhempiaan, siis kun on mummia, ukkia, pappaa, mummoa jne.? Onko siinä jotain säännönmukaisuutta vai onko perhekohtainen asia? Tai onko teillä aivan omat nimitykset isovanhemmille?[/QUOTE]

Kyllä tuosta selvän sai Vielä kun mie osaisin vastata selkeästi. Mutta kyllä tuollaisissa tilanteissa voi laittaa vastaan, ja pakkohan se onkin. Toisaalta useimmiten on niin, että vanhempia ja huonokuntoisempia ihmisiä avustetaan itsestään selvästi jo muutenkin, eli vanhempien voi varmasti sanoa pitävän nuoremmilta tulevaa apua eräänlaisena etuoikeutenaan ja asiaan kuuluvana juttuna. Vaikka harvemmin silti kukaan ihan täysin haluaisi jättäytyä muiden hoidettavaksi vaikka tarve vaatiskin. Silloin voi vapaasti väittää vastaan.

Tuo isovanhempien nimitys menee kyllä ihan perhekohtaisesti eli kuka mitenkin, mutta yleisimmät nimitykset on miusta mummo ja pappa.

 

Tuosta asumisesta tuli mieleeni, että kun mainitsit aikaisemmissa viesteissäsi eri huoneiden olevan "puhtaita" tai "likaisia", niin kuinkas sitten menetellään, jos esimerkiksi päädytäänkin asumaan yksiöön tai muuten pieneen asuntoon, jossa voi hyvin olla niin, että keittiö ja makuuhuone ovat samaa huonetta.

Arvaan kyllä, että tuollaista tilannetta vältellään kaikin tavoin, mutta kun tietää esimerkiksi pääkaupunkiseudun asuntotilanteen, niin voin hyvin kuvitella, että ei vaihtoehtoja usein ole tarjolla, jos yksinään tai puolisonsa kanssa haluaa muuttaa omaan kotiin pois vanhempien luota.