Onko sinulla kysyttävää romanikulttuurista? Romaninainen paikalla.

[QUOTE="vieras";28239658]Aikaisemmin ketjussa oli puhetta esiaviollisista suhteista ja sanoit, että miehen tulee ottaa vastuu tytöstä. Mutta entäs jos tyttö ei halua? Voiko siitä ns. kieltäytyä?
Voiko romaninuoret seurustella keskenään ilman että heti ajatellaan että on harrastettu seksiä ja pitää ns. vakiintua? Mennäänkö teidän kulttuurissanne kihloihin ja myöhemmin naimisiin ja jos mennään, niin missä vaiheessa?[/QUOTE]

Käytännössä voi kieltäytyä, jos päättää valita elävänsä valtakulttuurissa, tai jos ajatellaan ihan mustalaisvaatetusta itseään, niin todistettavat terveydelliset syytkin kelpaavat. Eli mustaa valkoisella halutaan nähdä, esim. selkävaivoista.

Seurustelu pidetään salassa juuri siksi pitkiäkin aikoja, että niin kauan kuin asiasta ei muut tiedä, seurustelu on vapaata eikä seurustelevaan pariin kohdistu paineita yhteenmuutosta tms. Seurustelu tehdään julkiseksi siinä vaiheessa kun ollaan valmiita astumaan aikuisen kenkiin, tavat ja taidot on hallussa ja kun ollaan valmiita muuttamaan yhteen. Täällä pääkaupunkiseudulla mie tiedän vain yhden pariskunnan, joka seurusteli keskenään vuosia niin, että molempien vanhemmat olivat tietoisia, ja kumpikin asui kotonaan (olivat siis alaikäisiä vielä). Nykyisin elävät yhdessä. Tätä katsottiin pahalla, vaikka toisaalta pidettiin hyvänä sitä, että molemmat kävivät koulunsa ennen kuin muuttivat yhteen. Tyttö oli kuitenkin esittänyt lääkärintodistuksen siitä, ettei gynekologisen tutkimuksen perusteella ollut todennäköistä, että tämä olisi harrastanut seksiä. Tämä siksi, että seksin ajatellaan automaattisesti kuuluvan niiden nuorten (ja vanhempienkin) "vinkeisiin" kun kerran ymmärtävät seurustellakin. Eli tiivistettynä vastaus kuuluu, ettei voi...

Kyllä meilläkin mennään kihloihin ja jotkut sen jälkeen avioliittoonkin. Tämä ei ole vielä mitenkään vakiintunut kaava, mutta ehkäpä vakiintumassa. Me esim. ollaan avioliitossa. Näissä ei ole mitään tiettyä kaavaa, millä aikavälillä kihlaus tai avioliitto tapahtuu jos tapahtuu, eli jokainen tyylillään. Me kihlauduttiin vähän ennen kuin mies haki miut ja muutin miehen luo, ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen astuttiin avioon.

 

mitä teillä tuumataan jos valtaväestöön kuuluva lapsi tulee kysymään et hei täti miks sul on tollanen hame?

olen tavallaan rohkaissut omia lapsiani kysymään suoraan... yleensä..

Mie olen vastannut että olen romani/mustalainen, ja tämä on osa meidän tapojamme, ja että tällainen asu meillä kuuluu naisen päälle. Ei tykätä huonoa, lapset on lapsia ja miusta olisi ihan hienoa, jos lasten lailla aikuisetkin uskaltaisivat kysyä toisiltaan mieltään askarruttavia asioita ilman, että pitäisi arvailla toisen reaktiota

 

Onko totta, että romaneilla on pitkä muisti? Eli kun kerran teet hyvän teon romanille niin se muistetaan? Entäs pahat teot?

Itselläni on lapsuudesta ja nuoruudesta hyviä muistoja molemminpuolisesta avusta, koulumatkani varrella kun asui romaniperhe.

En usko että mustalaisen muisti on sen pitempi kuin muillakaan, mutta kyllä miun näkemyksen mukaan pahat teot muistetaan usein pitemään kuin hyvät teot, mikä on ikävää. Toisaalta hyvät teotkin kyllä pysyy muistissa; jos olet kerran saanut jostain apua, tiedät, että voit varmaankin mennä pyytämään sitä vastakin.

 

Sanoisin, että elokuvia ja telkkaria katsomaan enemmän kuin syvennytään esim. kirjoihin, vaikka kirjojen lukeminenhan olisi oikeasti kaikella tavoin helpompaa kuin television katseleminen, joka on oikeasti välillä ongelmallista itsellekin, jos paikalla on omat vanhemmat tai muuta vanhempaa porukkaa. Televisio on väärällään seksiä, kuukautissuojamainoksia, peräpukamamainoksia... eli oikeastaan kaikkea sellaista, mitkä meillä on ns. tabuja ja mitä ei yhdessä voida myöskään katsella. (Kirjaahan kun yleensä luetaan yksikseen, niin asia ei ole samalla tavoin ongelmallinen...)

Silti televisiota katsellaan ihan perheitten kesken. Jos meneillään olevassa ohjelmassa tulee jollakin tavalla intiimi kohtaus, niin nuorempi osapuoli lähtee pois huoneesta ja palaa takaisin, kun kohtaus on varmasti mennyt ohitse. Helpompaa on tosin, jos nuorella on käytössä oma televisio, muuten se ohjelman katseleminen on melkoista edes takaisin hyppimistä mikä on ainakin miusta pidemmän päälle ärsyttävää/rasittavaa.

Yksinään tai ns. sopivassa seurassa voi kyllä katsoa televisiosta/netistä mitä hyvänsä, mutta jos paikalla on omat vanhemmat, se rajoittaa tietysti näiltä osin kaikkea. Vanhemmat ei yleensä puutu nuoren lukemisiin tai jos ovat tietoisia kirjan sisällöstä, eivät tee siitä numeroa, koska se olisi häpeä. Käytännössä kyllä arvostellaan paljon niitä mustalaisia, jotka mahdollisesti katsovat/lukevat sellaista materiaalia, joka ei ole ns. kulttuurin mukaista, vaikka itseä sattuisi kiinnostamaan ihan samat asiat.

Jos ajatellaan vaikkapa kirjojen ja lehtien lukemista, netin käyttöä ja television katselua, niin televisio on näistä ongelmallisin. Seuraavaksi on netin käyttö (kuvamateriaali) ja seuraavaksi lehdet, koska niissäkin esiintyy suurikuvaisia mainoksia juuri esim. kuukautissuojista ym. Tosin ne on helppo piilottaa. Kirjat ovat helpoin tapa vältellä noloja tilanteita, mutta tuntuu, että niitä luetaan silti vähän, koska esim. tv:n katselu on toisaalta helpompaa. Istut vain sohvalle, avaat television ja se on siinä.

Mielenkiintoista ja osittain aika tutun kuuloista! Vaikka nuo ei varsinaisia tabuja meidän perheessä ole, en minäkään kyllä mielellään katsele mitään seksi- tai muuten todella intiimejä kohtauksia vanhempieni kanssa. Sitä vain ei mitenkään halua ajatella omia vanhempiaan ja seksiä samassa yhteydessä...

Jatkokysymyksiä noihin vastauksiin liittyen: millainen materiaali ei ole kulttuurin mukaista? Olettaisin, että pornolehdet yms. ovat ehdoton ei, mutta mitkä ovat sellaisia ettei välttämättä tule mulle valkolaisena edes mieleen? Ovatko esim. rakkausromaanit tai leffat "sallittuja" vai sellaisia, joita vain katsotaan yksin tai läheisten ystävien tai miehen näkösällä?

Entä miten, onko olemassa ohjelmia, leffoja tai kirjoja jotka kertovat nimenomaan teidän kulttuurista? ...Huonosti muotoiltu kysymys. Ajan takaa sitä, että löytyykö esim. nuorille sellaista mediaa johon he voivat oikeasti samaistua? Tuli mieleen kun katselin noin yleisesti tv:n tarjontaa ja ihmettelin itsekseni mitä tavallinen suomalainen nuori saa irti jostain rikkaisiin amerikkalaisiin seurapiireihin sijoittuvasta (nuoriso)draamasta, jossa kaikki ovat samannäköisiä barbeja ja käyttäytyvät amerikkalaisittain. Luulisin sellaisen tuntuvan vielä vähän vieraammalta romaninuoresta, joka kuitenkin kasvaa paitsi suomalaisen myös sen oman kulttuurin keskellä.

 

mistä teillä lapset saavat tietoa esim murrosiästä kun omien vanhempien kanssa ei puhuta ja joillakin murrosikä alkaa ennekuin koulussa puhutaan.. jos ei ole vanhempia sisaruksia kertomaan?

 

Tuosta seurustelusta vielä, miten se käytännössä onnistuu jos juuri kukaan ei saa nähdä tai kuulla siitä mitään? Mennäänkö joka paikkaan kaveriporukalla ettei tule puheita ja sitten hivuttaudutaan johonkin kahvilan nurkkaan, vai miten sitä onnistuu edes tutustumaan toiseen kunnolla?

 

mistä teillä lapset saavat tietoa esim murrosiästä kun omien vanhempien kanssa ei puhuta ja joillakin murrosikä alkaa ennekuin koulussa puhutaan.. jos ei ole vanhempia sisaruksia kertomaan?

Ei oikeastaan mistään ellei lapsi osaa hakea tietoa kirjoista tai esim. lehdistä joissa asiaa käsitellään.

 

saako udella niin henkilökohtaisia, että missä tutustuit mieheesi ja oliko rakkautta ensi silmäyksellä?
ite löysin mieheni siten että kaverini pakotti laittamaan ilmotuksen deittipalstalle=)) ja oli rakkautta ens silmäyksellä.. eka treffit oli baarissa äitini ollessa esiliinana

 

Kerroit olevasi naimisissa. Millaiset ovat häät teidän kulttuurissanne? Vaatteet, ruoat, kirkki, maistraatti? Kerro ihan kaikki

 

Uusi kysymys tuli mieleen:
Tiedostatteko teihin kohdistuvat ennakkoluulot hyvin ja vaikuttaako se käyttäytymiseenne?

Olen itse ollut asiakaspalveluhommissa ja sekä mies- että naispuolisia romaneja on tullut kohdattua. Monilla työkavereilla oli ennakkoasenteena pelko ja kiukku ja se näkyi sitten kohtaamisissa. Itselläni ei mitään ongelmia ollut kun olin ystävällinen ja vastailin kysymyksiin asian vierestäkin, ihan niin kuin muillekin asiakkaille.

Sen kyllä huomasin, että romanit tulevat paikalle valmiiksi jo sitä huonoa asennetta odottaen ja käytös pehmenee heilläkin vasta sitten kun huomaavat, että vastapuoli jaksaakin olla ystävällinen.

Näin ainakin meillä täällä Kaakkois-Suomessa.

 

[QUOTE="vieras";28239860]Mielenkiintoista ja osittain aika tutun kuuloista! Vaikka nuo ei varsinaisia tabuja meidän perheessä ole, en minäkään kyllä mielellään katsele mitään seksi- tai muuten todella intiimejä kohtauksia vanhempieni kanssa. Sitä vain ei mitenkään halua ajatella omia vanhempiaan ja seksiä samassa yhteydessä...

Jatkokysymyksiä noihin vastauksiin liittyen: millainen materiaali ei ole kulttuurin mukaista? Olettaisin, että pornolehdet yms. ovat ehdoton ei, mutta mitkä ovat sellaisia ettei välttämättä tule mulle valkolaisena edes mieleen? Ovatko esim. rakkausromaanit tai leffat "sallittuja" vai sellaisia, joita vain katsotaan yksin tai läheisten ystävien tai miehen näkösällä?

Entä miten, onko olemassa ohjelmia, leffoja tai kirjoja jotka kertovat nimenomaan teidän kulttuurista? ...Huonosti muotoiltu kysymys. Ajan takaa sitä, että löytyykö esim. nuorille sellaista mediaa johon he voivat oikeasti samaistua? Tuli mieleen kun katselin noin yleisesti tv:n tarjontaa ja ihmettelin itsekseni mitä tavallinen suomalainen nuori saa irti jostain rikkaisiin amerikkalaisiin seurapiireihin sijoittuvasta (nuoriso)draamasta, jossa kaikki ovat samannäköisiä barbeja ja käyttäytyvät amerikkalaisittain. Luulisin sellaisen tuntuvan vielä vähän vieraammalta romaninuoresta, joka kuitenkin kasvaa paitsi suomalaisen myös sen oman kulttuurin keskellä.[/QUOTE]

Rakkausromaanejakin voi kyllä lukea, mutta esim. rakkauselokuvan katsominen varmaan jossain vaiheessa elokuvaa muodostuu hankalaksi, jos paikalla on muita. Eli ei se itse rakkaus, vaan siihen liittyvät teot: lähekkäin olo, suudelmat, halailu, tällaisiin asioihin mahdollisesti liittyvä dialogi, jne. Eli kyllä nuo menee niiden puolelle, joita katsotaan yksin/hyvän ystävän kanssa/miehen kanssa. Lukeahan yksinään voi siis mitä vain.

Joskus harvoin näytetään mustalaisnuoria käsitteleviä dokumentteja, mutta mitään varsinaista juonellista televisiosarjaa ei taida olla olemassakaan. Tällainen olisi hyvä olla. Nykyiset tv-sarjat on kyllä sellaisia, että mitenpä niihin tosiaan voi valtaväestön nuorikaan samaistua... Ylellä on sellainen radio-ohjelma kuin romano mirits, mutta sekään ei anna nuorille - tai aikuisillekaan - mustalaisille oikein sitä samaistumiskokemusta mitä ihminen yleensä kaipaa.

 

Kysymys vielä asumisesta. Eli jos nainen tai nuorempi ei saa olla miehen tai vanhemman yläpuolella niin miten järjestätte asumisjärjestelyt? Miten otatte selvää kuka asuu missäkin? Miten asuinpaikkoja riittää kaikille? Voiko samassa kerrostalossa asua ylempänä, jos asunto sijaitsee eri kohdalla?

 

[QUOTE="vieras";28239870]Tuosta seurustelusta vielä, miten se käytännössä onnistuu jos juuri kukaan ei saa nähdä tai kuulla siitä mitään? Mennäänkö joka paikkaan kaveriporukalla ettei tule puheita ja sitten hivuttaudutaan johonkin kahvilan nurkkaan, vai miten sitä onnistuu edes tutustumaan toiseen kunnolla?[/QUOTE]

Useimmiten mustalaisnuoret pyörivät isommalla porukalla, johon kuuluu niin tyttöjä kuin poikiakin. Kun seurustelusuhde alkaa näyttää vihreää valoa, voidaan asiasta kertoa porukan muille osapuolille. Varsinaisesti seurusteleva pari ei silti edelleenkään käyttäydy seurustelevan parin lailla silloin, kun muita on paikalla, eli ei halailua, suukottelua tms. Juttelua, lähinnä. Muut porukassa olijat toimivat eräänlaisina esiliinoina ja kaikki näkevät, ettei mitään "väärää" pääse tapahtumaan.

Jos mahdollista, seurusteleva pari järjestää itselleen kahdenkeskeisiä tapaamisia (joissa on kyllä niissäkin aika usein mukana joku kolmas henkilö riippuen ihan parin itsensä aikomuksista). Miehen/pojan pitäisi tässä tehdä se työ eli mennä katsomaan tyttöä vaikkapa johonkin tytön kodin lähistölle, jotta tilanne olisi mahdollisimman helppo järjestää. Mielikuvitustaanhan voi käyttää, jotta tosiaan saisi olla ihan kahdenkin, vaikka helppoa se ei aina ole.

Vaikka kahdenkeskeistä aikaa ei olisikaan, nuoret pitää hyvin paljon yhteyttä toisiinsa puhelimitse. Siitä huolimatta, vaikka asuttaisiin samassa kaupungissa.

 

Rakkausromaanejakin voi kyllä lukea, mutta esim. rakkauselokuvan katsominen varmaan jossain vaiheessa elokuvaa muodostuu hankalaksi, jos paikalla on muita. Eli ei se itse rakkaus, vaan siihen liittyvät teot: lähekkäin olo, suudelmat, halailu, tällaisiin asioihin mahdollisesti liittyvä dialogi, jne. Eli kyllä nuo menee niiden puolelle, joita katsotaan yksin/hyvän ystävän kanssa/miehen kanssa. Lukeahan yksinään voi siis mitä vain.

Joskus harvoin näytetään mustalaisnuoria käsitteleviä dokumentteja, mutta mitään varsinaista juonellista televisiosarjaa ei taida olla olemassakaan. Tällainen olisi hyvä olla. Nykyiset tv-sarjat on kyllä sellaisia, että mitenpä niihin tosiaan voi valtaväestön nuorikaan samaistua... Ylellä on sellainen radio-ohjelma kuin romano mirits, mutta sekään ei anna nuorille - tai aikuisillekaan - mustalaisille oikein sitä samaistumiskokemusta mitä ihminen yleensä kaipaa.

Ehkä teidän pitäisi patistaa joku kirjoittamaan vaikkapa nuortenkirja romaninuoren näkökulmasta. Luulisi sille olevan lukijoita ja aiheen puolesta voisi kiinnostaa kustantajiakin. Tosin siinä voi tietenkin tulla vastaan se, että mitä halutaan kertoa niin avoimesti kaikelle kansalle omasta kulttuurista. Ja sitten toisaalta, sehän avaisi kulttuuria valtaväestölle ja ehkä vähentäisi ennakkoluuloja.

 

saako udella niin henkilökohtaisia, että missä tutustuit mieheesi ja oliko rakkautta ensi silmäyksellä?
ite löysin mieheni siten että kaverini pakotti laittamaan ilmotuksen deittipalstalle=)) ja oli rakkautta ens silmäyksellä.. eka treffit oli baarissa äitini ollessa esiliinana

Ihana, onnea teille <3 Rakkaustarinat on aina suloista kuultavaa.

Saa udella

Lähellä lapsuudenmaisemiani vietettiin kerran yhden vanhemman ihmisen päivät, jonne tuli ihmisiä läheltä ja kaukaa. Mies perheineen oli kyseisen ihmisen sukulainen ja koska meidän perhe asui niin "lähellä" (matkaa oli kuitenkin n. 30km) niin totta kai menimme sinne myös.

Tutun kaavan mukaanhan siellä mentiin; nuoret ajautuivat oleskelemaan keskenään ja jossain vaiheessa päivää mies tuli serkkunsa kanssa kysymään, kuka/ketä olen, mistä päin, minkä ikäinen. Juteltiin siinä sitten enemmänkin ja ensikipinä kyllä syttyi, että kaipa se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä alkoi meidän yhteydenpito ja myöhemmin alettiin seurustella. Mies on kotoisin pääkaupunkiseudulta, joten elettiin kaukosuhteessa ja mies kävi aina kerran viikossa katsomassa minua veljensä/serkkunsa avustuksella. Siitäpä se ajatus sitten jatkui, ja tässä ollaan...

 

mikä miehessäsi teki sen vaikutuksen sinuun? minuun teki vaikutuksen se kun mies ihan ehdoitta hyväksyi lapseni, ja sitten se asiallisuus.. ja kun uostui tapaamaan ensimmäisen kerran niin että oli esiliina mukana.. olin jo sopinut että menen äitini kanssa siiderille, mies kysyi että voiko liittyä seuraan.. olin ihan et mitähäh, ku mies uattoi mieltä naisilta takit päältä ja auttoi istumaan=))) ja kysyi illan päätteeksi että saako halata ja antaa suukon, eli ei siis väkisin yrittänyt(siinä olisikin saanu käkättimeensä aika nätisti)

 

[QUOTE="sommarcat";28239900]Kerroit olevasi naimisissa. Millaiset ovat häät teidän kulttuurissanne? Vaatteet, ruoat, kirkki, maistraatti? Kerro ihan kaikki [/QUOTE]

Jouduin miettimään nyt, puhunko mustalaishäistä yleensä, vai miten. Mutta itse asiassa olen ollut vain yksissä mustalaishäissä omiemme lisäksi, joten kerron nyt omistamme.

Me valittiin vihkipaikaksi kirkko, koska meidän kummankin mielestä se on avioliiton solmimiselle oikea paikka. Vihkitilaisuuteen kutsuttiin 5 aikuista + 1 lapsi, hääjuhlaan 45 henkeä. Kaikki kutsutut olivat nuoria, suunnilleen meidän ikäisiä ihmisiä lapsineen. Näin on yleensä kaikissa mustalaishäissä, vanhempia ei ole tapana kutsua sekaan juhlimaan.

Häät voi järjestää täysin omaa makuaan mukaillen, vaikka tietysti kulttuuri jonkin verran tulee vastaan… Romanivaatteet on esimerkiksi ainoa vaateparsi, jossa vihille voi mennä, mutta juhlan luonne pitää ottaa huomioon, ja koitettava pukeutua mahdollisimman juhlavasti ja siististi. Mies käytti pukua kera valkoisen paidan ja punavalkoisen kravatin (ei siis yleensä käytä pukua) ja mie pukeuduin vasta teetteiltä saamaani hameeseen ja turkoosi-valkoiseen vaatepariin (röijy + leveähkö esiliina samaa kangasta keskenään) koska kokovalkoinen ei kerta kaikkiaan sovi miulle. Koruina miulla oli anopilta saadut kehärenkaat korvissa (on antanut kaikille miniöilleen koruja ja niin myös minulle, ei antaessaan kyllä tiennyt että tulisin niitä häissä pitämään tai että häät on edes tulossa), kaulassa panssariketju kivillä, röijyn rintamukseen kiinnitetty kameeneula ja kihlasormus. Miehellä oli kello ja pari näyttävämpää sormusta.

Hiuksia miulla oli koristamassa kaksi suurta solkea, jotka sopivat hameen kristallikoristeisiin. Itse tein kampaukseni, ns. isot laineet, perinteisen kampauksen. Lisäksi korkkiruuvikiharoita Miehen hiukset on ”vallattomat” ja mie muistan vieläkin, että hällä oli niin paljon geeliä tukassaan, ettei edes kampaa saanut niistä illalla läpi. No joo, jatketaan...

Morsiuskimppu miulla oli, siihen laitettiin ruusuja, neilikoita ja harsokukkia. Punaisia ja valkoisia kukkia, sopivat miusta tilanteen luonteeseen hienosti Tulomarssina meillä oli Melartinin Prinsessa Ruusunen ja lähtömarssina Mendelssonin marssi ja vihkikaava oli lyhyt. Kirkkoa ei koristeltu mitenkään.

Meillä oli hääjuhlassa tarjoiluna pääruoka (karjalanpaisti kera ruislimpun) sekä suolaisia ja makeita herkkuja. Lohivoileipäkakkua, kasvisvoileipäkakkua, lihavoileipäkakkua, sienipiirakkaa, suolaisia tuulihattuja ja savuporopiirakkaa. Hääkakun lisäksi oli erilaisia makeita kakkuja ja piirakoita sekä hedelmiä. Meidän häissä ei tarjoiltu alkoholia. Hääleikkejä meillä ei ollut, mikä ehkä kuulostaa siun näkökulmasta katsottuna tosi ankealta, mutta musiikkiohjelmaa oli, lisäksi muuten ihan vain yhdessäoloa ja tanssia (häävalssikin) – ja se riitti. Jälkeenpäin tuli kiitosta ja tuntui, että häistä jäi hyvä mieli kaikille pitkäksi aikaa vaikkeivät ne ns. suuren maailman tyyliin järjestetyt olleetkaan. (Ei myö tosin sellaista haikailtukaan, koska meille se avioliitto itsessään oli pääasia.)

Vierailta saatiin myös häälahjoja; astioita, teetettyjä liinavaatteita tai kirjekuoressa rahaa.

Tiivistetysti voisi sanoa, että se, mistä itse pitää, ratkaisee paljon. Meillä häät oli tällaiset. Kerro, jos haluat tietää vielä jotain aiheesta

 

Uusi kysymys tuli mieleen:
Tiedostatteko teihin kohdistuvat ennakkoluulot hyvin ja vaikuttaako se käyttäytymiseenne?

Olen itse ollut asiakaspalveluhommissa ja sekä mies- että naispuolisia romaneja on tullut kohdattua. Monilla työkavereilla oli ennakkoasenteena pelko ja kiukku ja se näkyi sitten kohtaamisissa. Itselläni ei mitään ongelmia ollut kun olin ystävällinen ja vastailin kysymyksiin asian vierestäkin, ihan niin kuin muillekin asiakkaille.

Sen kyllä huomasin, että romanit tulevat paikalle valmiiksi jo sitä huonoa asennetta odottaen ja käytös pehmenee heilläkin vasta sitten kun huomaavat, että vastapuoli jaksaakin olla ystävällinen.

Näin ainakin meillä täällä Kaakkois-Suomessa.

Kyllä me miun mielestäin tiedostamme. Itse ainakin huomaan käyttäytyväni varautuneemmin joissakin tilanteissa, mutta kun toisen osapuolen palvelu on ystävällistä, niin tapahtuu juuri tuo mistä kerroit: mie pehmenen ja muutun rennommaksi ja ystävällisemmäksi, vaikkei miun perusluonteeseen töykeys istukaan.

 

Meidän häissä ei tarjoiltu alkoholia. Hääleikkejä meillä ei ollut, mikä ehkä kuulostaa siun näkökulmasta katsottuna tosi ankealta, mutta musiikkiohjelmaa oli, lisäksi muuten ihan vain yhdessäoloa ja tanssia (häävalssikin) – ja se riitti. Jälkeenpäin tuli kiitosta ja tuntui, että häistä jäi hyvä mieli kaikille pitkäksi aikaa vaikkeivät ne ns. suuren maailman tyyliin järjestetyt olleetkaan. (Ei myö tosin sellaista haikailtukaan, koska meille se avioliitto itsessään oli pääasia.)

Ainakin minusta nuo kuulosta unelmahäiltä. En sitten yhtään tykkää mukahauskoista seuraleikeistä, ja ne tulevat loistamaan poissaolollaan omissa häissä jos sellaiset joskus pidetään...

 

[QUOTE="sommarcat";28239934]Kysymys vielä asumisesta. Eli jos nainen tai nuorempi ei saa olla miehen tai vanhemman yläpuolella niin miten järjestätte asumisjärjestelyt? Miten otatte selvää kuka asuu missäkin? Miten asuinpaikkoja riittää kaikille? Voiko samassa kerrostalossa asua ylempänä, jos asunto sijaitsee eri kohdalla?[/QUOTE]

Meillä on niin pienet piirit ja tiivis yhteisö, että yleensä muiden asuinpaikat tiedetään tai ainakin saadaan tietoon. Yleensä pyritään siihen, että saman talon sisällä ei asuisi montaa mustalaisperhettä, mutta jos asuu, niin parasta on, jos asuminen tapahtuu esim. talon eri kulmissa, kuitenkin samassa kerroksessa. Allekkain asumiseen liittyy monia ongelmia vaikka ylempänä asuva henkilö olisi vanhakin, ja melkein aina tuollainen allekkain asuminen on jollei nyt mahdotonta niin ainakin ihan hirvittävän hankalaa ja riitoja aiheuttavaa.

Tähän mennessä asuntoja on riittänyt ja mustalaisten asuminen on saatu järjestettyä aika mallikkaasti, toivottavasti tulevaisuus on samanlainen.

 

Miten teet ne laineet hiuksiin, siis siihen otsalle tai pään sivuun, jotka sitten on soljella kiinni? Niin monella tummalla naisella olen niitä ihaillut, mutta en ole koskaan kehdanut kysyä miten hiukset saa pysymään sillä tavalla.

 

mikä miehessäsi teki sen vaikutuksen sinuun? minuun teki vaikutuksen se kun mies ihan ehdoitta hyväksyi lapseni, ja sitten se asiallisuus.. ja kun uostui tapaamaan ensimmäisen kerran niin että oli esiliina mukana.. olin jo sopinut että menen äitini kanssa siiderille, mies kysyi että voiko liittyä seuraan.. olin ihan et mitähäh, ku mies uattoi mieltä naisilta takit päältä ja auttoi istumaan=))) ja kysyi illan päätteeksi että saako halata ja antaa suukon, eli ei siis väkisin yrittänyt(siinä olisikin saanu käkättimeensä aika nätisti)

Taidan olla yliväsynyt, kun tuo sana "käkätin" rupesi niin naurattamaan Mutta kuulostaa siltä että siulla on hyvä ja kohtelias mies (jos ystäviini on uskominen niin tuollaisia miehiä ei kasva puissa!), pidä hänestä kiinni! Miekin pidin mieheni käytöksestä ja siitä, miten hän ei tuntunut vetävän mitään roolia (niin kuin monet muut) vaan oli luonnollinen oma itsensä. Miusta hällä oli hyvät tavat kaiken kaikkiaan mitä siinä ehdin havaita. Viehätyin mie kyllä miehen ulkonäöstä ja siististä olemuksestakin Siinä kun aikaa meni, niin jo rupesi miehessä olemaan ihanaa vallan kaikki, niin ääni, ilmeet, eleet... jne

 

[QUOTE="vieras";28239955]Ehkä teidän pitäisi patistaa joku kirjoittamaan vaikkapa nuortenkirja romaninuoren näkökulmasta. Luulisi sille olevan lukijoita ja aiheen puolesta voisi kiinnostaa kustantajiakin. Tosin siinä voi tietenkin tulla vastaan se, että mitä halutaan kertoa niin avoimesti kaikelle kansalle omasta kulttuurista. Ja sitten toisaalta, sehän avaisi kulttuuria valtaväestölle ja ehkä vähentäisi ennakkoluuloja.[/QUOTE]

Tuossa olisi kyllä ideaa, kyllähän meiltäkin kynäniekkoja löytyy... toivotaan, että joskus tulevaisuudessa nuorilla on mahdollisuus tällaiseen lukemiseen

 

Miten teet ne laineet hiuksiin, siis siihen otsalle tai pään sivuun, jotka sitten on soljella kiinni? Niin monella tummalla naisella olen niitä ihaillut, mutta en ole koskaan kehdanut kysyä miten hiukset saa pysymään sillä tavalla.

Muotoilen hiukset vedellä ja taivuttelen ne laineille, sitten suihkutan lakkaa (mutta vain sen verran, ettei se kuitenkaan näy). Joillain pysyy pelkän vedenkin avulla ilman lakkoja, mutta onhan niitä sitten kaikkia muita muotoilutuotteita

 

[QUOTE="vieras";28240090]Ainakin minusta nuo kuulosta unelmahäiltä. En sitten yhtään tykkää mukahauskoista seuraleikeistä, ja ne tulevat loistamaan poissaolollaan omissa häissä jos sellaiset joskus pidetään...[/QUOTE]

Mekään ei noille lämmetty joten siksi ei sellaisia alettu järjestämäänkään ja oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Onhan se mukavaa vaihteluakin kun joka häissä ei toistu sama kaava!