Onko sinulla ollut helppo elämä vai rankka elämä?

vaikea elämä on ollut. ja ihmettelenkin sanontaa, että kenellekään ei anneta enempää
taakkaa kuin minkä jaksaa kantaa. minusta se ei kyllä pidä paikkaansa. tai sitten mä
olen erityisen vahva ihminen

 

Omasta mielestäni helppo. On mulla vammainen lapsi, avopuolisoni kuoli nuorena, olen itse sairastunut kroonisesti yms, mutta en ole menettänyt missään vaiheessa toimintakykyäni enkä uskoani tulevaisuuteen.

Kai voin asian näinkin muotoilla, että rakastan mieheni "vammaista" kättä! <3

 

hmm.. no lapsena rankka, ja nyt sellaista keskivertoa.. ei ny mitään helppoo, mut lapsuuteen verrattuna ei kyllä vaikeaakaan..

 

Eiköhän tähänastinen elämäni ole ollut kohtuullisen helppo, varsinkin ulkopuolisten silmissä. Perheen sisäiset asiat on pidetty perheen sisällä, joten ainakin kulissit ovat pysyneet pystyssä. Tottakai vastaan on tullut surua ja murhetta ja joskus epätoivoisiakin hetkiä, mutta kaikista on selvitty. Tällä hetkellä, keskellä kolmenkympin ruuhkavuosia ja kiirettä, elämä on kaiketi sitä mitä sen kuuluukin olla. Hankalaa ja väsyttävää arkea pienten lasten kanssa, mutta onnellinen kuitenkin jokaisesta hetkestä.

 

Voisi sanoa että kaikki on kokeiltu ja moni asia vielä rankimman kautta. Mutta nykyään olen teflonia mikään ei enää heilauta.

 

Nyt taas kun olen yksin eikä 19v tyttäreni ole kiinnostuneita kuin omasta elämästään, tuntuu siltä että joutaisin kokonaan pois.
Tämä tunne oli voimaks kun otin yhteen toisen 19v tyttäreni kanssa ti 19.03.2013
Tuli sellainen olo että minua ei enään tarvitas, jotenka ajatus itsemurhasta oli voimakkaasti mielessdsäni.
Riita tyttäreni kanssa päättyi siihen että poistuin ovet paukkuen kellasriin ja aloin viillellä leikkausveitsellä valtinoitani auki, (joita saa muuten apteekista ilman reseptiä)
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tein, viimeksi kun näin tapahtui, hakeuduin apuun josta ei ollut mitään hyötyä.
Läp, Läp, Läp paskapuhetta jonkun ammattiauttajan kanssa josta ei mielestäni ollut mitään hyötyä.
Pyysin päästä lääkärin puheille koska tuntui että lääkitykseni ei ollut riitävä, kieltäytyi ammattiauttaja pääsyn lääkärinpuheille vedoten että, lääkitystäni ei voi enään korottaa.
Itse kun olen tässä tilassa, en ihmettele yhtään miksi ihmiset tekevät itsemurhias.
Oikeasti hoitoa tarvitsevat ihmiset eivät pääse hoitoon vaikka haluaisivatkin.
Suomi on vapaamaa, jossa jokainen saa tehdä niinkuin itse haluaa, paitsi että EU päättää mikä on sallittua ja mikä ei.
Mielestäni EU:n myötä Suomi menetti itsenäisyytensä!!!!
Kuinka uskallan näin väittää?
Viljan koko pitää olla EU normien mukainen.
Kuorma-auton peilien pitää olla EU normien mukaiset.
jne....
Missä on Suomen itsenäisyys, kysynpähän vaan???
No tämä ei liittynyt millään tavalla aikaisempaan tekstiini,mutta tuli vain mieleeni tekstiä kirjoittaessa.
Tämä teksti ei ole mitään P....puhetta vaan, joka sana on täyttä totta.
ti 19.03.2013 löysin kappaleen joka sai aikaiseksi voimakkaan ikävän tunteen, omaa ISÄÄNI kohtaan jonka menetin olllessani 25v eli noin 21v sitten.
Kyseinen kappale löytyy tästä: Mc Mane - Nuku rauhassa isä - YouTube
Pitikin taas kuunnella tuo kappale, sydämeen koskee ja kyynelet valuvat silmistä.
ISÄ vm:1967

 

Jos noista on valittava niin rankka. Vastoinkäymisiä ja ikäviä kindereitä on riittänyt. Mutta mulla on asiat kuitenkin hyvin. Näen päivittäin ihmisiä joiden elämä on mennyt ihan perseelleen, joten omat ongelmat usein tuntuu kuitenkin hyvin pieniltä.

 

Vaikea mielestäni. Olen sairastanut paljon 25-vuotiaaksi ja tulen sairastamaan lopun elämääni, lisäksi kaikkea muuta ikävää on sattunut, mutta olen kuitenkin onnellinen ja yritän olla vatvomatta hankalia asioita jos ei niille mitään voi. Ja varsinkin välttää ajattelua tyyliiin "miksi mulla aina kaikki niin vaikeeta ja muilla helppoo?"

 

Yksi ystäväni totesi minulle kerran, kun kerroin hänelle elämäntarinaani, että elämäni on kuin tv-sarja. Tarkemmin sanottuna kuulemma saippuasarja ilman naimista ristiinrastiin.

 

Jos kertoisin kaikki elämäni tragediat, niin ihmiset kauhistelisivat, miten rankkaa ja vaikeaa minulla on ollut. Itse kuitenkin ajattelen positiivisesti ja olen sitä mieltä, että minulla on ollut ihana elämä. Olen jättänyt ikävät asiat taakseni, enkä märehdi enää niitä. Keskityn mielummin positiivisiin asioihin.

Tällä palstallakin kerran syytettiin, että kuulun kultalusikka suussa syntyneisiin, kun sanoin olevani onnellinen. Sitten kun aloin kertoa ikävistä tapahtumista elämässäni, niin johan muuttui ääni kellossa.

Nyt elämäni on täydellistä ja olen todella onnellinen. Minulla on kaikki hyvin.

 

vaikea elämä on ollut. ja ihmettelenkin sanontaa, että kenellekään ei anneta enempää
taakkaa kuin minkä jaksaa kantaa. minusta se ei kyllä pidä paikkaansa. tai sitten mä
olen erityisen vahva ihminen

No mutta olethan sinäkin taakkasi jaksanut kantaa, kun siinä olet?
Itse ajattelen tuon niin, että kaikesta selviää.
Ihan kaikesta.
Ihmisellä on sisällään voimat selvitä mistä tahansa, eri asia valjastaako hän ne voimat käyttöönsä(jotkut sanovat sitä Jumalaksi tai Jumalan hengeksi).
Se on vain itsestään ja valinnoistaan kiinni miten asioihin suhtautuu ja miten toimii, kaikesta huonosta löytää aina hyvää ja kamala onnettomuus voi samalla olla mahdollisuus..

 

Helppo elämä, vaikka kivikoitakin on ollut.

 

Alku oli helppoa, mutta sitten elämä näytti ettei pidä tuudittautua helppouteen ja antoi rankemman hetken. nyt osaa jo arvostaa elämää elämänä.

 

Puolet ja puolet. Nyt on helppoa.

 

[QUOTE="vieras";28237973]No mutta olethan sinäkin taakkasi jaksanut kantaa, kun siinä olet?
Itse ajattelen tuon niin, että kaikesta selviää.
Ihan kaikesta.
Ihmisellä on sisällään voimat selvitä mistä tahansa, eri asia valjastaako hän ne voimat käyttöönsä(jotkut sanovat sitä Jumalaksi tai Jumalan hengeksi).
Se on vain itsestään ja valinnoistaan kiinni miten asioihin suhtautuu ja miten toimii, kaikesta huonosta löytää aina hyvää ja kamala onnettomuus voi samalla olla mahdollisuus..[/QUOTE]

Kaikki ihmiset ei selviä vastoinkäymisistä. Osa päätyy itsemurhaan ja joillain taas menee mielenterveys. Itse on osaa ajatella että ihminen jonka pää sekoaa elämän vastoinkäymisten edessä olisi selviytynyt niistä.
Lisäksi on ihmisiä jotka sekoaa päihteisiin ja tai elävät elämänsä rikkinäisinä. Hekään eivät ole selviytyjiä.
Monelle elämä on liian raskas taakka.

 

Jos noista kahdesta ääripäästä pitää valita niin helppo. Kaikenlaista on ollut, mutta en koe, että elämäni olisi ollut erityisen vaikea. Olen saanut kaiken sen, mitä todella olen halunnut, ja olen niin pirun yksinkertainen ihminen, etten älyä haluta kovin paljon . Muutama vuosi on, jotka olisin todellakin voinut jättää kokematta, ja jotka vaikuttavat elämääni konkreettisesti edelleen, mutta kokonaisuutena silti sanotaan se helppo elämä.

 

Helppo elämä. Mulle ei oo tapahtunut oikeastaan koskaan mitään pahaa. Meidän perhe on normaali, peruskoulu meni kuin siivillä, ei ollut koulukiusaamista. Läheisiä ihmisiä minulta ei ole kuollut muita kuin mummoni. Ammatti on opiskeltu. Elämäni mies löydetty ja parhaillaan lapsi tulossa. Näitä asioita onkin hyvä välillä miettiä niin osaa arvostaa omaa elämää <3 Toki toivoisin että minulla olisi enemmän ystäviä ja enemmän rahaa, mutta kun nämä muut perusasiat on kunnossa niin täytyy olla onnnellinen siitä minkälaisen elämän on saanut.

 

En tiedä.
Palstaa olen lukenut ja moni on kokenut lapsena sellaista pahoinpitelyä ja pahuutta, jota minä en ole.
Toisaalta on palstalaisia, jotka ovat saaneet lähes kaiken kultalusikalla, ja elämä on ollut helppoa.

Minä en ole elänyt helppoa elämää, aika rankan mielestäni, mutta on monia jotka ovat eläneet paljon raskaamman elämän. Olen suuresti kiitollinen varsinkin äidilleni, sen kun saisi vielä ääneen sanottua.

 

No kai se on aika helppo ollut, vaikka elämässäni onkin sattunut paljon asioita, joita en olisi missään nimessä halunnut tapahtuvan.

Eli olen joutunut "nielemään" paljon ja elämään sellaista elämää, millaista en ole halunnut ja mitä olen jopa vihannut.

 

No ei tarvi hetkeäkään miettiä kun vastaan että rankka.

 

Ainakin tähän asti on ollu aika helppo elämä.

 

Rankka.

Musta aika typerää sanoa että kaikesta selviää. Joo "selviää" kyllä kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin itsemurha tai elämän jatkaminen. Mulla on ollut paljon traumoja, osasta on jo 20 vuotta aikaa. Mutta silti yhä joudun psykoterapiassa käsittelemään elämääni ja syömään lopun ikääni masennuslääkkeitä. Eli voinko sanoa edes selvinneeni?

 

aika helppo

 

Sanoisin, että aika helppo vaikka mukaan on mahtunut huonojakin kausia mm. sairastuminen kroonisesti, koulukiusatuksi tuleminen ja työttömyyttä.

 

Ihan sairaan helppoa ollut mutta omilla sekoiluillani olen tehnyt siitä välillä aika rankkaakin ajoittain