Onko sinulla ollut helppo elämä vai rankka elämä?

Vanhempien alkoholismi, koulukiusaamista ja kirsikkana kakun päällä insesti. Mutta muuten menee ihan mukavasti elämä on asennekysymys.

tiedän! mutta en ole kokenut niitä olen kokenut hometta ja aivo toiminta ei ollut mitä halusin! katson asioita eri tavalla! Se että minun neuvot auttas perustuu omiin kokemuksiin! ne jotka auttaa niin ne osaa kertoa omista kokemuksista!

 

[QUOTE="vieras";28239295]Niin no, kaikesta VOI selvitä mutta on sitten oma päätös haluaako vai luovuttaako.
Hassua että ajattelet että ihminen joka sekoaa vastoinkäymisistä, ei olisi selviytynyt niistä.
Minä olen seonnut, vajonnut ihan syvään psykoosiin saakka vastoinkäymisten edessä ja ollut sairaalassa hoidettavana pitkän aikaa.
Mutta selvisin, psykoosi ei ole uusinut ja tulen käymään vuosia terapiassa.
Vaihtoehdot olivat luovuttaminen eli itsemurha tai kaikkensa sen eteen tekeminen että saisi elämänsä järjestykseen ja mielenterveytensä paremmalle tolalle.
Nykyään koen olevani jopa ihan onnellinen, vaikka joudunkin elämään psykoosin uusiutumisen pelossa koko elämäni.
Aion kuitenkin tehdä kaikkeni sen estämiseksi ja olen tehnytkin.
En koe millään tapaa että olisin jotenkin heikko vaan koen itseni nimenomaan selviytyjäksi.[/QUOTE]

Jos ihminen sairastuu vaikka skitsofreniaan niin ei siinä paljoa auta oma halu selvitä elämästä.
Onhan siinä aikamoinen ero seota vastoinkäymisistä ja selvitä niistä kuten sinulle on tapahtunut. Tai seota vastoinkäymisistä eikä selvitä niistä.
Kaikk ikun ei oikeasti selviä vaan elävät sen hajonneen päänsä kanssa hautaan asti. Eivätkä taatusti tunne itseään selviytyjiksi.

 

Kokonaisuutena varmaan kohtalaisen helppo, aina vaan en ole sitä tajunnut.
Vaan elänyt sellaisia - seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen.

 

Jos ihminen sairastuu vaikka skitsofreniaan niin ei siinä paljoa auta oma halu selvitä elämästä.
Onhan siinä aikamoinen ero seota vastoinkäymisistä ja selvitä niistä kuten sinulle on tapahtunut. Tai seota vastoinkäymisistä eikä selvitä niistä.
Kaikk ikun ei oikeasti selviä vaan elävät sen hajonneen päänsä kanssa hautaan asti. Eivätkä taatusti tunne itseään selviytyjiksi.

kukaan ei halua sitä! vaikka toimisit muuten kuin normi ihminen...sori katson ihmistä koneena vaikka ei todistettu hommeli! Sen tiedän historiasta ihminen yrittää tehdä itsestään ihmisen! robotti tekniikka mitä luin niin tekee robottia ihmisestä!

 

Ihanaa helppoa elämää noin keskimäärin. Luultavasti kiinni elämänasenteesta enemmän kuin mistään muusta.

 

Jos ihminen sairastuu vaikka skitsofreniaan niin ei siinä paljoa auta oma halu selvitä elämästä.
Onhan siinä aikamoinen ero seota vastoinkäymisistä ja selvitä niistä kuten sinulle on tapahtunut. Tai seota vastoinkäymisistä eikä selvitä niistä.
Kaikk ikun ei oikeasti selviä vaan elävät sen hajonneen päänsä kanssa hautaan asti. Eivätkä taatusti tunne itseään selviytyjiksi.

se että sinut laitetaan sitkoks! ei tarkota että vois auttaa! elämä ja mitä uskot? uskotko yliluonnolliseen vai psyykkaan! aivot on mysteeri!

 

Luen helposti ihmistä ja jos sama! niin kirjotan samaa! ne mitkä näkyy kuuhun asti niin ne ei päästä lähelle! tiedän tapauksen! mutta jos en ole se mitä haluat niin elä päästä sisälle! Sinä olet juntti!

 

Rankkaa ovat olleet läheisten sairaudet ja poismenot, aikaa jo vuosia mutta ei ole oikein päässyt vielä niistä sopusointuun itsensä kanssa.

Toki ihanaa onnellistakin elämää on ollut runsaasti.

 

Kyl mä sanoisin, että rankka elämä. Vaikka se onkin helpottamaan päin.

Silti, sitä potee tietynlaista syyllisyyttä siitä, että ottaa asiat näin raskaasti. Että on niin herkkä. Vähän sellainen olo, että ei oo "oikeutta" olla masentunut, koska kuitenkin monilla menee huonommin. Sitä pitäis olla vahvempi ja olla välittämättä vastoinkäymisistään, mutta jotenkin vaan ei osaa. Ja sitten sitä tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi tuon takia.

Kai minä jossain vaiheessa opin näkemään asiat valoisammin....

 

Jos vertaan muiden vastauksiin minkalainen on vaikea elämä heidän mielestään, niin vastaisin, että oma elämäni on ollut lähinnä oksettava. En löydä paremmin kuvaavaa sanaa tällä hetkellä.

 

Kaikkiin maihin verrattuna. Maailmassa on yli 200 maata ja suomalaisten elintaso ei ole sieltä huonoimmasta päästä.

Tarkoitatko materiaalinen elintaso? Henkisestihän suomalaiset ovat sieltä huonoimmasta päästä. Kysy vaikka naapuriltasi, jos uskallat.

 

Kuka nyt Suomessa naapurilleen puhuisi? Kaikilla on OMA ELÄMÄ!

 

Mitä enemmän ihmisiä tunnen, sitä paremmin huomaan miten monella on vaikeita asioita elämässään. Se minkä kukakin kokee vaikeaksi on erilainen. Toisilla on erilaiset resurssit niiden läpikäymiseen.

Toisten elämä on sitä lapsuuden toistoa vuodesta toiseen. Se on rankkaa elämää ja sitä on kamalaa katsoa vierestä. Kun usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on mennyt ja ollaan vaan siinä omassa paskassa syystä mitä en tiedä.

Itse olen sen verran sekaisin etten tiedä onko elämäni helppoa vai rankkaa. Se saattaa tuntua rankalta joskus jos asioita miettii, mutta toisena päivänä ehkä jopa hymyilyttää että kaikesta sitä ollaankin selvitty, kiitos siitä.

 

Minä olen saanut elää ihanan elämän mieheni kautta. Olen saanut asua useissa maissa mieheni työn kautta. Olen siellä shoppaillut, harrastanut, käynyt erilaisia kursseja, käynyt hoidoissa ja hieronnoissa, istunut kahviloissa ja syönyt ravintoloissa. Minun ei ole tarvinnut tehdä töitä enkä ole myöskään halunnut tehdä lapsia. Hyvän ammatin kerkesin hankkia ennen maailmalle lähtöä. Kymmenisen vuotta sitten mieheni lopetti nämä ulkomaan projektit. Meillä on tällä hetkellä asunnot sekä Suomessa, Ruotsissa ja Thaimaassa. Olen aina milloin missäkin ja teen välillä keikkatyötä. Mieheni ostelee minulle paljon kalliita lahjoja ja matkoja. Olen rakastanut tällaista elämääni ja olen ollut onnellinen näin. Olen todella kiitollinen miehelleni tästä kaikesta. Ilman häntä elämäni olisi ollut työntäyteistä ja tylsää.

 

Alku oli rankka, mutta erittäin kasvattava.

Nykyään helppoa. (ollut jo vuosia)

 

Helppo vaikka onhan tähän ikään (40+) mennessä vastoinkäymisiäkin sattunut. Välit isään ovat jäätyneet (jo 20 vuotta sitten vanhepien eron yhteydessä), 3-kymppisenä jouduin saattohoitamaan äitini ja olen tullut petetyksi ja jätetyksi pari kertaa. Silti koen että helppoa on kokonaisuus katsoen ollut ja vaikka välillä on tuntunut kovin mustalta, perusluonteeni on kuitenkin positiivinen ja sinnikäs, ja olen pohjilla ollessanikin tiennut että tästä selvitään. Nyt onnellisempi kuin koskaan :heart: ihana perhe, tarpeeksi rahaa ja kiva työ

 

Helppo elämä. Tosin köyhä lapsuus, mutta olen saanut hyvän ammatin, rahaa ja terveet lapset, sekä luotettavan avopiuolison.

 

Helppo.

 

Helppo

 

Sekä että.

 

sanoisin rankka. sais alkaa helpottaa pikkuhiljaa.

 

olen neljän miehen kerralla raiskaama, huostaanotettu nuorisokodin kasvatti, joka ajautui huumeisiin ja rikosten maailmaan useammaksi vuodeksi. Ulkomailla pärjättyäni rahattoman ja yksin, 14-26v, päätin, että suunta muuttuu NYT! Se muuttui, mutta monen karikon (kolmen kihlauksen ja kahden avioliiton) kautta, nykyään olen onnellinen perheen äiti, jolla on kaksi maailman ihaninta lasta, sekä hyvät työt, joista täysillä pitää! Koen onnistuneeni, ja elämäni olevan parempaa kuin hyvää juuri tällä hetkellä!!!

 

[QUOTE="elisa";28240511]Mitä enemmän ihmisiä tunnen, sitä paremmin huomaan miten monella on vaikeita asioita elämässään. Se minkä kukakin kokee vaikeaksi on erilainen. Toisilla on erilaiset resurssit niiden läpikäymiseen.
.[/QUOTE]

Tämä on hyvin sanottu. Oma elämä tuntuu rankalta varsinkin jos ei kuule toisten elämän rankkuuksista.

Sanoisin että oma elämäni on ollut helppo. Erityisen kiva juttu on, että mielestäni naiseus ei ole tehnyt siitä rankempaa, vaan nimenomaan nautinnollista.