Onko sinulla ollut helppo elämä vai rankka elämä?

Helppo.

 

Miten Suomessa voi olla vaikea elämä?

 

[QUOTE="vieras";28239037]Miten Suomessa voi olla vaikea elämä?[/QUOTE]

Sinä siis kuvittelet, että varakkaimmissa maissa ei kenelläkään voi olla vaikeaa?
Entäpä vaikka se Muuramen pedofililitapaus, jossa äiti ja isäpuoli + miesjoukko raiskasi pikkutyttöjä, ja noista miehistä yksi raiskasi myös oman tyttärensä.

 

Mikä varakkaampi maa Suomi nyt yhtäkkiä on?

 

[QUOTE="vieras";28239081]Mikä varakkaampi maa Suomi nyt yhtäkkiä on?[/QUOTE]

Muihin maailman maihin verrattuna on varakkaammasta päästä.

 

Suhteellisen helppo. Vaikeaakin on ollut, mutta mielestäni handlaan tämän paketin melko hyvin.

 

[QUOTE="vieras";25877944]Eli kumpi sinulla on toistaiseksi ollut omasta mielestäsi?

Eikä mitään keskimaaston diipadaapailuja vaan jompikumpi
vaihtoehdoista:
Helppo elämä tai vaikea elämä.

Itse kuulun HannuHanhiin joka kokee elämänsä olleen toistaiseksi helppoa ja oikeita vaikeuksia tai karikkoja ei ole vielä toistaiseksi tullut.[/QUOTE]

Nähnyt elämää niin sanotusti ja ottanut niistä opiks!

 

[QUOTE="vieras";28239037]Miten Suomessa voi olla vaikea elämä?[/QUOTE]

yhteiskunnantukijat on ihmisiä ja eivätkä nää sitä mitä avun tarvitseva tarvitsee sen näkee ainoastaan saman kokenut. En minäkään voi tulla auttamaan lasten ongelmissa jos ei omia lapsia!!!!!

 

Rankka.

Musta aika typerää sanoa että kaikesta selviää. Joo "selviää" kyllä kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin itsemurha tai elämän jatkaminen. Mulla on ollut paljon traumoja, osasta on jo 20 vuotta aikaa. Mutta silti yhä joudun psykoterapiassa käsittelemään elämääni ja syömään lopun ikääni masennuslääkkeitä. Eli voinko sanoa edes selvinneeni?

Ehkä se sanonta tarkoittaa pikemmin, että kaikesta on mahdollista selvitä. Se on sitten henkilöstä itsestään kiinni, päättääkö selvitä ongelmista vai jäädä rypemään niihin ja itsesääliin loppuelämäkseen.

 

Helppo
- tokihan joitain vastoinkäymisiä on, mutta aika pieniä. Isot asiat kunnossa; ihana mies, saatu monta ihanaa lasta, ihana koti, nykyisin talous ihan hyvässä jamassa, ollaan melko terveitä, isovanhemmat ja sisarukset tallessa, ystäviäkin on, vakkarityöpaikka omalta alalta, samoin miehellä, lemmikeitä ja harrastuksia...

 

Rankka, mutta nykyään on jo niin helppoa että melkein hävettää

 

vaikka ei näytä siltä niin vaikeaa. Joudun käsittelemään tälläkin hetkellä asioita mihin minä vaan osaan vastata? Siis oravan pyörä...se tulee aina kun en pääse eteenpäin.

 

Kaikki ihmiset ei selviä vastoinkäymisistä. Osa päätyy itsemurhaan ja joillain taas menee mielenterveys. Itse on osaa ajatella että ihminen jonka pää sekoaa elämän vastoinkäymisten edessä olisi selviytynyt niistä.
Lisäksi on ihmisiä jotka sekoaa päihteisiin ja tai elävät elämänsä rikkinäisinä. Hekään eivät ole selviytyjiä.
Monelle elämä on liian raskas taakka.

Niin no, kaikesta VOI selvitä mutta on sitten oma päätös haluaako vai luovuttaako.
Hassua että ajattelet että ihminen joka sekoaa vastoinkäymisistä, ei olisi selviytynyt niistä.
Minä olen seonnut, vajonnut ihan syvään psykoosiin saakka vastoinkäymisten edessä ja ollut sairaalassa hoidettavana pitkän aikaa.
Mutta selvisin, psykoosi ei ole uusinut ja tulen käymään vuosia terapiassa.
Vaihtoehdot olivat luovuttaminen eli itsemurha tai kaikkensa sen eteen tekeminen että saisi elämänsä järjestykseen ja mielenterveytensä paremmalle tolalle.
Nykyään koen olevani jopa ihan onnellinen, vaikka joudunkin elämään psykoosin uusiutumisen pelossa koko elämäni.
Aion kuitenkin tehdä kaikkeni sen estämiseksi ja olen tehnytkin.
En koe millään tapaa että olisin jotenkin heikko vaan koen itseni nimenomaan selviytyjäksi.

 

Henkisesti raskasta ollut koko ajan ja aina, mutta ulkoiset ja materialiset puitteet on aina ollut kunnossa ja on nytkin. Onnellisuus puuttuu.

 

Henkisesti raskasta ollut koko ajan ja aina, mutta ulkoiset ja materialiset puitteet on aina ollut kunnossa ja on nytkin. Onnellisuus puuttuu.

sen ainoastaan sinä tiedät? Ja aina voi kysyä neuvoa mutta neuvot on sitten sitä että niitä voi suoraan käyttää tai ottaa niistä apuja.

 

[QUOTE="vieras";28239351]sen ainoastaan sinä tiedät? Ja aina voi kysyä neuvoa mutta neuvot on sitten sitä että niitä voi suoraan käyttää tai ottaa niistä apuja.[/QUOTE]

minä en kuuntele toisten neuvoja ne neuvot aiheutti minulle sen mitä koin pahimmillaan. Joten otin asioista selvää ja luotin niihin mitkä tuntu parhaimilta ja jären omaavalta.

 

Elämäni on ollut varhaisteinistä asti pelkkää paskaa. Elämän paskuushan on tase, eli hyvät miinus huonot asiat. Sitten kun niitä hyviä eli elämässä kiinni pitäviä ei enää ole, päästään lähelle nollapistettä. Mun elämässä on tällä hetkellä enää 2 hyvää asiaa: eläimet ja kiinnostavat työ. Ja nämäkään eivät ole yksinomaan positiivisia, esim. työstäni ei makseta mitään. En kuulu sosiaalitukien piiriin. Pahinta on silti kovat fyysiset kivut lähes joka päivä, ulkonäön menetys jo nuorena ja tietoisuus siitä, ettei tämä sairaus koskaan parane. Olen lisäksi sosiaalisesti kyvytön ja täysin yksin lukuun ottamatta huonoa avioliittoa. Tiedän silti varmasti, että aina voi mennä vielä huonommin ja että tämänkin ketjun lukijoissa heitä on. Niille, joiden mielestä vaikeudet kasvattavat, sanoisin että olisin mieluusti kasvanut vähän vähemmän.

 

Muihin maailman maihin verrattuna on varakkaammasta päästä.

Mihin muihin?

 

[QUOTE="miemie";28239387]Elämäni on ollut varhaisteinistä asti pelkkää paskaa. Elämän paskuushan on tase, eli hyvät miinus huonot asiat. Sitten kun niitä hyviä eli elämässä kiinni pitäviä ei enää ole, päästään lähelle nollapistettä. Mun elämässä on tällä hetkellä enää 2 hyvää asiaa: eläimet ja kiinnostavat työ. Ja nämäkään eivät ole yksinomaan positiivisia, esim. työstäni ei makseta mitään. En kuulu sosiaalitukien piiriin. Pahinta on silti kovat fyysiset kivut lähes joka päivä, ulkonäön menetys jo nuorena ja tietoisuus siitä, ettei tämä sairaus koskaan parane. Olen lisäksi sosiaalisesti kyvytön ja täysin yksin lukuun ottamatta huonoa avioliittoa. Tiedän silti varmasti, että aina voi mennä vielä huonommin ja että tämänkin ketjun lukijoissa heitä on. Niille, joiden mielestä vaikeudet kasvattavat, sanoisin että olisin mieluusti kasvanut vähän vähemmän.[/QUOTE]

vaikka tuntu siltä...se miltä näytät toisten silmissä on sinulle ongelma. Sen näkee kun älyää ja se ei ole helppoa. Ei siihen ole sitä viisasten kiveä joka kertoo kaiken se pitää etsiä. Ei kuullostakkin hölynpölyltä joka ei aukee!

 

Varmaankin aika helppo loppujen lopuksi. Toki on ollut joitakin vastoinkäymisiä - esimerkiksi vanhempani erosivat todella riitaisasti kun olin ala-asteikäinen, ja sain aika pahan hylkäämiskokemuksen. Eron jälkeen perheemme oli myös taloudellisesti todella tiukoilla eikä rahaa ollut oikein mihinkään.

Siitäkin kuitenkin selvittiin. Terveys on tallella, olen ihan fiksu ja nätti, pärjännyt aina hyvin opiskeluissa ja työelämässä ja tykkään elämästäni. On ystäviä, kavereita ja perhe johon voin aina luottaa. En ole ikinä joutunut kokemaan väkivaltaa tai muuta suurta ahdistusta, en ole menettänyt läheisiä. Ehkä elämäni siis on ollut helpohkoa.

 

Suht helppo jonka olen vaan ottanut rankasti.

Mun elämän rankkuudet on lähinnä päänsisäisiä asioita.

 

Vanhempien alkoholismi, koulukiusaamista ja kirsikkana kakun päällä insesti. Mutta muuten menee ihan mukavasti elämä on asennekysymys.

 

[QUOTE="vieras";28239406]Mihin muihin?[/QUOTE]

Kaikkiin maihin verrattuna. Maailmassa on yli 200 maata ja suomalaisten elintaso ei ole sieltä huonoimmasta päästä.

 

Viisi vuotta sitten olisin sanonut, että helppo vaikka silloinkin aivan lähiaikoina oli sairastunut ja kuollut useampi läheinen ihminen. Viiden vuoden takaiset asiat romahduttivat niin, etten ole vieläkään toipunut täysin. Suurimman osan elämästäni elämä on siis ollut helppo, mutta viimeisten vuosien rankkuutta en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni.

 

Helppo elämä.

Paljon taakkaa on kannettavana, mutta niin moniin muihin verrattuna sitä on tosi kevyt kantaa.