Onko sinulla ollut helppo elämä vai rankka elämä?

Varmaan sijoittuisi jonnekin välimaastoon mutta jos noista kahdesta täytyy valita niin helppo sitten. On toki niitäkin joilla on ollut helpompaa mutta toisaalta myös niitä joilla on paljon rankempaa. Tykkään kuitenkin elämästä tällaisena, vaikka heikkojakin hetkiä on

Tässä just autistin äitinä mietin, että onko mulla helppoa vai vaikeaa. Nimittäin ihana ja äärettömän rakas poikani tekee kyllä (tietämättään elämästäni hyvin vaikeaa aika usein) Hän on vaikeasti oireileva, puhumaton ja yämmärtämätön....arki rankaa....on hän vastaavasti iloinen ja tosi ihana konstailematon oma oitsensä, sairaudelleen ei voi mitään....Tuo on kuitenkin sitten elämäni ainoa rankka juttu, muuten olen saanut tosi paljon.....Kuitenkin nyttemmin myös läheisilläni alkaa olla vaikeaa, joka osaltaan tekee elämästäni rankkaa....No tää oli just tollanen diipadaapa vastaus, mitä ei pyydetty, mutta se on niin vaikea lopulta määritellä mikä on kellekin rankkaa..

 

Mä en pidä elämääni vaikeana. Vaikka siihen on kuulunut koulukiusaaminen,köyhä lapsuus. Sitten ex-miehen väkivalta,kuolema,lapsen antaminen adoptioon,mun heikkolahjaisuus(en saa ikinä ammattia)ja työttömyys. Nykyisin olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. On hyvä mies jota rakastan ja pieni lapsi,terveyteni reistaa mutta eteenpäin mennään.

 

Mä en pidä elämääni vaikeana. Vaikka siihen on kuulunut koulukiusaaminen,köyhä lapsuus. Sitten ex-miehen väkivalta,kuolema,lapsen antaminen adoptioon,mun heikkolahjaisuus(en saa ikinä ammattia)ja työttömyys. Nykyisin olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. On hyvä mies jota rakastan ja pieni lapsi,terveyteni reistaa mutta eteenpäin mennään.

Hyvä asenne sinulla ja hienoa, että nyt menee paremmin. Hyvää jatkoa sinun elämään

 

En kyllä osaa tuohon sanoa juuta enkä jaata. Ne vastoinkäymiset sun muut ovat osa elämää ja ne on voitettu. On käyty katuojassa ja noustu jälleen ylös. Olen rakentanut elämäni tyhjästä moneen kertaan. Se on vain elämää ja ihanaa sellaista

 

Hyvä asenne sinulla ja hienoa, että nyt menee paremmin. Hyvää jatkoa sinun elämään

Kiitos samoin sinulle.

 

Helppo elämä prinsessalla.

 

Jos on ihan aidosti ja oikeasti ollut rankkaa, niin harva sitä alkaa julistamaan. Sitten on näitä jotka on kokenut elämän tavallisia pettymyksiä ja kolhuja ja kieriskelevät itsesäälissä julistane heidän, ah, niin kamalan rankkaa elämäänsä....

 

[QUOTE="jaaha";25878602]Jos on ihan aidosti ja oikeasti ollut rankkaa, niin harva sitä alkaa julistamaan. Sitten on näitä jotka on kokenut elämän tavallisia pettymyksiä ja kolhuja ja kieriskelevät itsesäälissä julistane heidän, ah, niin kamalan rankkaa elämäänsä....[/QUOTE]

Kyllä, näin sen on mentävä. Ja lähinnä vain siksi, koska sinä sanot niin. Totta kai.

 

Ei helppo, toisinaan rankka. Täysi rähinä päällä eteenpäin.

 

[QUOTE="jaaha";25878602]Jos on ihan aidosti ja oikeasti ollut rankkaa, niin harva sitä alkaa julistamaan. Sitten on näitä jotka on kokenut elämän tavallisia pettymyksiä ja kolhuja ja kieriskelevät itsesäälissä julistane heidän, ah, niin kamalan rankkaa elämäänsä....[/QUOTE]

Et sinä voi määrittää sitä, mikä kenellekin on rankkaa. Ihmiset on erilaisia, joku tietty asia voi toisella kaataa maailman ja toiselle ei tunnu missään. Toisen ongelmien vähättely on ikävää.

Enkä ees puolusta nyt itseäni, mun elämä on ollu helppo.

 

Jos noista kahdesta vaihtoehdosta täytyy valita, niin sanoisin että rankka, mutta tällähetkellä jo helppo. Tähän muutokseen on vaikuttanut se, että olen saanut tehtyä sopeutumis- ja surutyöt monen asian suhteen. Kuten joku kirjoitti, niin työvoitto.

 

[QUOTE="moi";25878656]Et sinä voi määrittää sitä, mikä kenellekin on rankkaa. Ihmiset on erilaisia, joku tietty asia voi toisella kaataa maailman ja toiselle ei tunnu missään. Toisen ongelmien vähättely on ikävää.

Enkä ees puolusta nyt itseäni, mun elämä on ollu helppo.[/QUOTE]

Näinhän se menee. Asiaa voidaan tarkastella objektiivisesti, mutta silti, pohjimmiltaan se kerääntyy siihen subjektiiviseen kokemukseen, eikä niitä pitäisi alkaa vähättelemään kenenkään kohdalla. Asiaa tarkastellaan kuitenkin myös omasta kontekstista ja omasta kokemuksista, maailmankuvasta, omasta minästä käsin. Siinä missä toinen voi kokea elämänsä olleen todella rankka kokemuksilla-X , toinen voi olla sitä mieltä, ettei hänen elämänsä oikeastaan rankkaa ole ollut. Samaan aikaan kolmannesta molempien elämä näyttää rajulta, rankalta ja karulta.

Ja jos tätä tarkastellaan siltäkin käsin, ettei koko elämää voi oikein niputtaa yhteen kasaan. Tai hyvin harvoin. Elämä on monivaiheinen polku helpompine ja vaikeampine aikoineen, jossa yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen joutuu matkaamaan yhdessä muiden kanssa.

 

no jaa- aika tasoihin mene: lapsuus oli erittäin rankka ja kamala, mutta kun muutin pois kotoa, niin elämä on tuntunut todella helpolta

 

Minulla oli hyvä lapsuus ja sain kasvaa ehyeksi.
Sen voimin olen pysynyt kasassa (hengissä, katkeroitumattomana, kittkeröitymättömänä) huolimatta nuoruus- ja aikuisvuosien suurista tragedioista ja merkittävistä vastoinkäymisistä (lapsen, lapsenlapsen, puolison kuolemat, oma syöpä ja muut vakavat sairaudet, konkurssi jne.)

En osaa määritellä onko helppoa vai vaikeaa...

Olisiko siinä jotain perää kun sanotaan, että vaikeudet kasvattavat (vai jalostavat). Ainakin tulee pakostakin laajempaa perspektiiviä. Itse koen, että hyvä ja turvallinen lapsuus ja ihmiset auttavat mieltämään elämän "helpoksi" vaikka se sisältäisikin noin suuria vastoinkäymisiä kuin mitä olet joutunut kohtaamaan. Olet ollut tarpeeksi vahvistunut taustan ansiosta, että olet selvinnyt hyvin. (Teorianpoikasta taas pukkaa )

Olen itsekin kohdannut paljon surua mutta koska tapahtumat ovat olleet väistämättömiä ja joille minä, sen paremmin kuin lääkäritkään eivät ole mitään voineet,
koen elämäni kuitenkin (ajoittaisesta haikeudesta huolimatta) helpoksi. Muu on "maallista" ja järjestyy.

 

Vaikea, mutten pidä sitä huonona Helpommallakin olisi päässyt, mutta ei tämä nyt niin kamalaakaan ole. Menneet on menneitä, leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä

 

Omasta mielestäni helppo. On mulla vammainen lapsi, avopuolisoni kuoli nuorena, olen itse sairastunut kroonisesti yms, mutta en ole menettänyt missään vaiheessa toimintakykyäni enkä uskoani tulevaisuuteen.

 

Ehdottoman helppo ja ihana elämä. Joka päivä sitä ihmettelen, miten kaikki voikaan olla näin hyvin. Lapsuus ja nuoruus ei ehkä olosuhteiltaan niinkään helpot väkivaltaisten alkoholistivanhempien kanssa, mutta siitä huolimatta olen nyt onnellinen aikuinen jolla on kaikki asiat hyvin.

 

Rankka lapsuudesta alkaen, jatkuen nykyään hankalana....

 

[QUOTE="jaaha";25878602]Jos on ihan aidosti ja oikeasti ollut rankkaa, niin harva sitä alkaa julistamaan. Sitten on näitä jotka on kokenut elämän tavallisia pettymyksiä ja kolhuja ja kieriskelevät itsesäälissä julistane heidän, ah, niin kamalan rankkaa elämäänsä....[/QUOTE]

En minä sitä missään kenellekään julistakaan, mutta voin kysyttäessä kertoa että on ollut rankkaa. Harvoinpa sitä kukaan kyllä kysyy, paitsi täällä nimettömänä palstalla En omalla nimelläni ja kasvoillani silti täälläkään tilittäisi, sillä ne kaikki asiat koskevat myös muita ihmisiä kuin minua, ja uskon siihen että en voi pelkän menneisyyden vuoksi repiä haavoja auki. Paljon tärkeämpää on hyväksyä se, että menneelle ei voi enää mitään. Elämä on sellaista.

 

Älyttömän helppo elämä mulla!
Toki vastoinkäymisiäkin on ollut.

 

Joskus nuoruudessa tuntui rankalta ja sellaiseksi oisi voinut jäädäkin mutta onneksi tie lähti toiseen suuntaan <3

Ja aina välillä tuntuu rankalta,itsekin sairastuneena mutta kun seuraa sivusta läheisiä ja töissä (sairaalass) joilla oikeesti ongelmia niin olen ONNEKAS Niin paljon

 

Tässä just autistin äitinä mietin, että onko mulla helppoa vai vaikeaa. Nimittäin ihana ja äärettömän rakas poikani tekee kyllä (tietämättään elämästäni hyvin vaikeaa aika usein) Hän on vaikeasti oireileva, puhumaton ja yämmärtämätön....arki rankaa....on hän vastaavasti iloinen ja tosi ihana konstailematon oma oitsensä, sairaudelleen ei voi mitään....Tuo on kuitenkin sitten elämäni ainoa rankka juttu, muuten olen saanut tosi paljon.....Kuitenkin nyttemmin myös läheisilläni alkaa olla vaikeaa, joka osaltaan tekee elämästäni rankkaa....No tää oli just tollanen diipadaapa vastaus, mitä ei pyydetty, mutta se on niin vaikea lopulta määritellä mikä on kellekin rankkaa..

Juu, itsekin mietin tuota kokonaisuutena. Kerkesin olemaan 28v ennen kuin lapset syntyivät, elämään hyvän ja helpon lapsuuden ja nuoruuden sekä rentoa aikuisuutta. Läheisiä ihmisiä on ollut aina tukena ja mielestäni olen saanut ihan hyvät mahdollisuudet tehdä elämästäni sellaisen mitä haluan.

Toki lasten kanssa on välillä todella rankkaa mutta toisaalta myös antoisaa. Vaikka paperisota on usein turhauttavaa ja välillä löytää itsensä väliinputoajana ikävästä tilanteesta niin yleisesti ottaen ollaan saatu ihan hyvin tukea yhteiskunnalta ja hyviä tyyppejä työskentelemään lastemme kanssa. Eli sellaista toivotonta olotilaa ei ole ainakaan toistaiseksi tullut vaikka välillä väsyttääkin.

Toisaalta rankempi arki antaa mahdollisuuden nauttia helpoista hetkistä ja ihan normaaliarjesta. Mutta siis vaikea sanoa, kyllähän vastoinkäymisiä on tullut jonkun ajattelutavan mukaan ihan runsaastikin mutta en silti koe että ne tekisivät koko arjesta raskaan tai vaikean. Kuitenkin tähän mahtuu paljon positiivista mukaan.

 

Rankkaa, rankempaa. Nykyään onneksi jo vähän helpottaa.

 

No, ei ole epäilystäkään etteikö olisi ollut vaikea elämä. Vanhempien alkoholinkäyttö kun olin lapsena, vanhempien tuttava käytti seksuaalisesti hyväksi useita kertoja, vanhemmat hakkasivat minua, koulussa kiusattiin, myöhemmin eksyin huonoihin suhteisiin sairaiden ihmisten kanssa.

Vuosien terapian ja lääkityksen jälkeen olen läheisriippuvuudestani vihdoin parantunut-nyt uskallan jo sanoa noin. Elämässäni on nyt kaikki kunnossa- on kiva, vakituinen työ, lapsi, hyvä ja kunnollinen, raitis mies, ystäviä, harrastuksia ja tunnen olevani suht tasapanoinen.

 

Vaikeaa sen olla pitää. Asetin eilen viimeisen päivämäärän vaikeuksille. 1.8.2013 ja sen jälkeen mun elämäni tulee olemaan yhtä juhlaa