Millaisista asioista hoitajat antavat teille palautetta?

[Kukkuluuuruuu]

Onko normaalia, että eri päiväkodista saa erilaista palautetta? Kyseessä siis hoitajan vaihtuminen.

Lapsella menossa 3 hoitopaikka, ollut ihan pienestä asti hoidossa eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia tai negatiivista palautetta näiden kahden päiväkodin puolelta. Lapsi ei lyö, ei ole aggressiivinen, on sosiaalinen ja pidetty leikkikaveri ja noudattaa sääntöjä ihan kohtuu hyvin.

Nyt uudessa päiväkodissa uudelta hoitajalta (joka on vasta valmistunut) saatiin palautetta siitä, että lapsi leikkii liikaa rajuja eläinleikkejä(?) ja että riitelee sanallisesti hyvän kaverinsa kanssa. Josta siis oli keskustelua sekä lasten, että vanhempien kanssa erään kerran. Lapset olivat ehtineet jo unohtaa koko asian...

Olen ollut huomaavinani, että hoitaja on aina päivän päätteeksi sanonut, että on ollut rankka päivä ja villejä lapsia. Hoitaja on ihan kiva, mutta puhuu aika paljon ohi suunsa asioita. En pidä häntä kovin luotettavana.

Viimeksi lapseni oli villiintynyt kavereidensa kanssa, kun lasten piti lähteä ulos. Olin tyytyväinen, kun hoitaja oli laittanut hänet erilleen pukemaan, sillä ajattelin hänen kuitenkin pitävän kuria. Hän kuitenkin sanoi minulle, että lapseni on niin haastava että kuinka mahdan hänen kanssaan jaksaa itse?!?

Onko hoitajan auktoriteetissa ongelmia vai onko mahdollista, että lapseni käyttäytyy huonosti? Olen pitänyt hänen eläinleikkejään ja kavereiden kanssa mahtailua (mun isi on parempi ku sun isi) ihan normaalina 5-vuotiaan käyttäytymisenä, samoin sitä, että joskus villiinnytään eikä ohjeita niin helposti totella vaan täytyy pistää peli poikki.

Onko tällainen palaute edes normaalia? Mielestäni palautetta annetaan lapsen osalta liian herkästi kyllä, jos ei hoitaja saa itse lastani pukemaan, niin ei se ole sellainen asia, että asiasta pitäisi nostaa iso meteli.

Onko vastaavia kokemuksia?

 

["jenni"]

No en toki tiedä koko tilannetta, mutta mielestäni kuulostaa kyllä siltä että hoitaja on todella vastavalmistunut, eikä viel äoikein hiffaa mitä voi kertoa mitä ei. Ei vanhemmalle noin vaan sanota, että lapsesi on haastava ja miten jaksat sen kanssa itse! Ei niin saa asiaa ilmaista.

TUohon mahtailuun kyllä puutun minäkin, mutta ei sitä joka asiasta tarvi vanhemmille kertoa. Vasta jos oikeesti tulee ongelmaa niin sitten. Toi meidän isä on parempi-mahtailu kuuluu lapsen kehitykseen ja villiintyminenkin, ja kyllä minä sitä yritän ryhmässä hillitä ja ohjata oikeaan käytökseen, mutta että lähtisin siitä vanhemmille heti urputtamaan, niin ei ei.

 

["-p-"]

Meillä taas palaute riippuu ihan hoitajasta (siis samassa päiväkotiryhmässä kaikki hoitajat). Olen jo oppinut, että yksi hoitaja sanoo aina että "hyvä päivä on ollut", kun seuraavana päivänä toinen hoitaja saattaa kertoa, että lapsi oli hysteerisesti nukkumaan mennessä itkenyt äitiä. En oikein tiedä, miten tuohon tulisi suhtautua.

 

["jenni"]

Ja kyllähän sekin voi mahdollist aolla, että lapsesi on hankala. Jotkut lapset on just niin viisaita, että huomaavat hoitajan epävarmuuden, ja käyttävät tilaisuutta hyväksi. Eli voi olla ettälapsesi on haastava juuri tuolle hoitajalle, jos tuo hoitaja on liian ankara, liian pilkkua viilaava ja tosiaan vähän epävarma vielä paikastaan.

 

[poksutin]

Mielestäni palautetta annetaan lapsen osalta liian herkästi kyllä, jos ei hoitaja saa itse lastani pukemaan, niin ei se ole sellainen asia, että asiasta pitäisi nostaa iso meteli.

Minusta tuossa ei nostettu isoa meteliä, kerrottiin tilanne ja tiedusteltiin, tosin typerällä sanavalinnalla, miten kotona sujuu lapsen kanssa.

Minä saatan kertoa hoitolapsen vanhemmalle, jos päivällä on sattunut ollut jotain högreemiä, pientäkin, samoin, jos on ollut vähäistä ikävöintiä tms. Kerron poikkeuksetta myös, mikä on ollut hyvää. En tarkoita, että vanhemman pitäisi ottaa palautteeni valittamisena, vaan yritän kuvata vanhemmalle, millaisissa kehyksissä päivä on sujunut. Jos mulla on vain jotain pientä "negatiivista" sanottavaa, se tarkoittaa sitä, että onneksi ei ole mitään isompaa, vain tätä tapahtui tänään ns. pahimmillaan. Tajuaako joku, mitä ajan takaa? Selitän tarkemmin, jos täytyy.

Yritän antaa palautetta sen mukaan, mitä itse haluaisin lasteni hoitopäivästä tietää.

 

[Kukkuluuuuruuuu]

... Hän siis ehdotti minulle, että hakisin jaksamiseeni apua... En kyllä todellakaan ymmärrä koko asiaa! Kysyin, onko lapseni esim. väkivaltainen tai saako raivareita tms. niin sanoi että ei, kun vaan kuulemma leikkii liikaa koiraa ja hevosta eikä leiki ryhmässä samoja leikkejä heti kun muut, vaan hän joutuu puuttua asiaan ja lopettaa leikin. Voi ei!!!! Ja sitten kuulemma villiintyy liikaa ja ei tottele vaikka "monta kertaa sanoo".

No minä sitten kummastelin, että kun olen nähnyt ihan oikeastikin vaikeita lapsia, jotka heittää opettajaa saksilla tai hakkaa ja on väkivaltaisia, tekee kiusaa yms niin hän oli vaan että ihanko totta? Olen siis pitänyt lastani melko normaalina tapauksena, tähän asti. En ymmärrä, miten jaksan, kun lapseni ei istu kiltisti paikallaan vaan leikkii leikkejään.

Toki olen kiinnittänyt kotona huomiota ja pyrkinyt tietoisesti antamaan hänelle myönteistä palautetta, ja on käytös kyllä muuttunut ja ihan innoissaan tekee hänelle laatimia pikku tehtäviä, pukee ja syö. Ei mitään ongelmia käytöksen suhteen, normaaleja mielialanvaihteluita, kun ei aina välttämättä hommat mee ihan putkeen tai jotain.

 

[poksutin]

[QUOTE="-p-";28081985]Meillä taas palaute riippuu ihan hoitajasta (siis samassa päiväkotiryhmässä kaikki hoitajat). Olen jo oppinut, että yksi hoitaja sanoo aina että "hyvä päivä on ollut", kun seuraavana päivänä toinen hoitaja saattaa kertoa, että lapsi oli hysteerisesti nukkumaan mennessä itkenyt äitiä. En oikein tiedä, miten tuohon tulisi suhtautua.[/QUOTE]

Koska nuo kaksi asiaa saattavat hyvinkin mahtua samaan päivään, mutta kokonaisuutena päivä oli kuitenkin enemmän iloinen kuin itkuinen, koetan itse viilata palautettani sellaiseen suuntaan, kuin äsken kuvailin. Kerron ääripäät ja sitten sen, miten yleisesti ottaen on mennyt. Mulla toki on pph:na hyvin aikaa jutella vanhempien kanssa ja käsitys hoitolasten päivän kulusta, kun olen itse koko ajan paikalla, eikä hoitaja vaihdu kesken päivän.

 

["..."]

Kyllä aika herkästi tulee palautetta, mutta ehkä siihen pitää vain oppia suhtautumaan. Ohnan se parempi, että kerrotaan (vaikka sitten liikaakin) lapsen tekemisistä kuin että ei kerrottaisi ollenkaan. Aluksi minäkin otin jotenkin liian raskaasti palautteen, mutta jokaisen asian kyllä olen kuunnellut ja suhtautunut ihan vakavasti. Jotkut asiat on kyllä olleet sellaisia, mitkä vaan mun mielestä on kuuluneet kasvuun ja ovat sitten vähän itsestään korjaantuneet. Toisiin asioihin on pitänyt puuttua, esim. kotona otettu käyttöön jotan palkitsemiskäytäntöjä jne. Mun mielestä päiväkodin palaute auttaa näkemään asioista tarkemmin ja vähän etäämmältäkin. Toisaalta vanhemmat tuntee lapsensa yleensä läpikotaisin ja ovat nähneet kasvun vaiheet vauvasta saakka, joten yhden päiväkodin tädin palaute on vain kuitenkin hänen oma näkemyksensä.

 

["jenni"]

Minä olen ollut työharjoittelussa opiskeluni aikana, missä eskarilaista kiellettiin lukemasta kirjoja! Piti mennä leikkimään. Herrantähe! Oisko lapsellesi sattunut hoitaja joka haluaa päteä nyt oikeen kunnolla ku vastavalmistunutkin. =)
Totta toki on, että ryhmään joskus sattu lapsia, jotka vaan tekee yhtä ja samaa päivät pitkät ja samat istumapaikatkin valitsee aina. Aluksi se luo lapselle turvallisuutta, mutta jos lapsi sitä vuoden päivät menee samoilla rutiineilla ja leikkii samoja leikkejä aina vaan, niin toki yritän ohjata myös muuta tekemään. Mutta rajansa kaikella.

 

[Kukkuluuruuuu]

Ok. Eli päiväkodin hoitajat antavat eritasoisesti palautetta... Onko kuitenkin mahdollista, että palaute on riippuvainen tämän henkilön kokemustaustasta lasten kanssa? Kyseinen hoitaja on nuori, jolla ei ole esim. itsellään lapsia. Aikaisemmin päiväkodissa lastani hoitaneet ovat olleet hieman vanhempia ja joilla on suurella osalla itselläänkin lapsia. Ja tosiaan, ovat jo jonkin aikaa työtä tehneet ja jotain nähneet.

 

["vieras"]

Vaikea sanoa kun ei näe todellista tilannetta, mutta tässä minun kokemuksini:

Kolmivuotias oli päiväkodin omahoitajan mukaan todella uhmakas ja hankala. Neljä viidestä hoitopäivistä oli "hankalia" ja se yksi oli yleensä "mennyt ehkä hieman paremmin". Lapsi oli hoitajan mielestä alituiseen liian vilkas, liian kovaääninen ja liian innokas. Puolivuotta myöhemmin perhe muutti ja lapsi vaihtoi päiväkotia. uudessä päiväkodissa lapsi oli hoitajien mukaan ihan tavallinen kolmivuotias ja usein miten reipas ja hyväntuulinen. Päivät sujuivat yleensä "touhukkaasti" ja huonoja päiviä ole korkeintaan kerran kuussa.

Toinen lapsi oli puolitoistavuotiaasta lähtien ollut hoitajien mielestä reipas ja hyväntuulinen. Hänestä sai alinomaan vain hyvää palautetta. Lapsi kyllä osasi myös ilmaista omaa tahtoa ja varsinkin sijaisia hän testasi kikkailemalla päiväunilla, mutta muuten erittäin reipas ja tottelevainen. Viisivuotta täytettyään hoitajat ovat yhä samat, mutta palaute on nykyään erilaista. Lapsi ei jaksa aina keskittyä, vaan höpöttää ja jopa riehuu parin kaverin kanssa. Välillä esim. lauluhetket menevät kokonaan pipariksi.

Ristiriitainen palaute voi johtua hoitajasta, lapsesta, lapsen ympäristöstä tai kaikista näistä kolmesta. Hoitajatkin ovat ihmisiä ja kaikkia hoitolapsia ei voi rakastaa yhtä paljoa. Hoitajilla voi myös olla asenteita väärissä paikoissa. Lapsi itse kasvaa ja siitä kiltistä ja tunnollisesta lapsesta voi kasvaessaan tulla voimakastahtoisempi. Tämä vielä voimistuu, jos ryhmään tulee pari muuta samanlaista lasta ja ryhmäpaine saa aikaan ylilyöntejä.

 

["vieras"]

... Hän siis ehdotti minulle, että hakisin jaksamiseeni apua... En kyllä todellakaan ymmärrä koko asiaa! Kysyin, onko lapseni esim. väkivaltainen tai saako raivareita tms. niin sanoi että ei, kun vaan kuulemma leikkii liikaa koiraa ja hevosta eikä leiki ryhmässä samoja leikkejä heti kun muut, vaan hän joutuu puuttua asiaan ja lopettaa leikin. Voi ei!!!! Ja sitten kuulemma villiintyy liikaa ja ei tottele vaikka "monta kertaa sanoo".

No minä sitten kummastelin, että kun olen nähnyt ihan oikeastikin vaikeita lapsia, jotka heittää opettajaa saksilla tai hakkaa ja on väkivaltaisia, tekee kiusaa yms niin hän oli vaan että ihanko totta? Olen siis pitänyt lastani melko normaalina tapauksena, tähän asti. En ymmärrä, miten jaksan, kun lapseni ei istu kiltisti paikallaan vaan leikkii leikkejään.

Toki olen kiinnittänyt kotona huomiota ja pyrkinyt tietoisesti antamaan hänelle myönteistä palautetta, ja on käytös kyllä muuttunut ja ihan innoissaan tekee hänelle laatimia pikku tehtäviä, pukee ja syö. Ei mitään ongelmia käytöksen suhteen, normaaleja mielialanvaihteluita, kun ei aina välttämättä hommat mee ihan putkeen tai jotain.

Kotona rauhallisessa tilanteessa voi todellakin näyttäytyä ihan eri lapsi kuin isossa ryhmässä villiintyessään. Kyllähän se päivää sotkee, jos yksi sotkee toisten leikit eikä lähde yhteisiin leikkeihin mukaan.

 

["jenni"]

Ok. Eli päiväkodin hoitajat antavat eritasoisesti palautetta... Onko kuitenkin mahdollista, että palaute on riippuvainen tämän henkilön kokemustaustasta lasten kanssa? Kyseinen hoitaja on nuori, jolla ei ole esim. itsellään lapsia. Aikaisemmin päiväkodissa lastani hoitaneet ovat olleet hieman vanhempia ja joilla on suurella osalla itselläänkin lapsia. Ja tosiaan, ovat jo jonkin aikaa työtä tehneet ja jotain nähneet.

Just nää vastavalmistuneet on usein niitä jotka tietää eniten, osaa eniten ja ovat hyvin innokkaita toimimaan oppikirjojen mukaan. Mutta kun elämä ei mene lasten kans oppikirjojen mukaan, ja sillon nämä vastavalmistuneet -usein lapsettomat- ovat hätää kärsimässä, ja seuraavaksi ottavat esille erityistä hoitoa ja kasvatusta vaativat lapset-kirjan, ja etsivät sun lapselle diagnoosia. Tää on niin nähty. =) Usein hurjimmat ohjeet ja vinkit lapsenkasvatukseen tulee just näiltä lapsettomilta vastavalmistuneilta. Ja he ovat aina mielestään oikeassa.

 

[Neydan]

Ihan outoa palautetta ja mielestäni hyvinkin asiatonta. Jos vanhemmalle suositellaan "jotain apua jaksamiseen", niin siitä on tietenkin keskusteltu työtiimissä, eikä suosittelua tehdä yhden hoitajan toimesta.
Muutenkin nuo perustelut ovat kummallisia. Mitä palautetta muut hoitajat antavat? Ehkä tästä voisi keskustella muiden hoitajien kuullen: kysyä oletteko samaa mieltä kuin X, joka arveli meidän tarvitsevan tukea perheeseen. Mikäli muut hoitajat ovat eri mieltä, he luultavasti jatkossa ohjeistavat tätä uutta sen suhteen mitä saa/kannattaa vanhemmille sanoa ja mitä ei.

JOS muut hoitajat sanovat, että ovat samaa mieltä (mitä en usko) kannattaa pyytää yhteinen palaveri tms. ja etsiä toimintamalleja ongelmien ratkaisuun.

 

[Kukkuluuruuuuu]

No juu. Lapseni varmasti on jonkun silmissä rasittava. Hän on just nyt siinä kirjakielivaiheessa ja nauraa "tekonaurua" ja hyppii, pomppii, määrää, puhuu lakkaamatta ja haluaa huomiota. Just sellainen hoitajan kauhu!

Omissa silmissäni hän on älykäs, toiset huomioon ottava, sosiaalinen ja leikkisä. Ei mikään tyhmä, jos ei usko kerrasta Kotona on ainakin nyt totellut enemmän kun olen kiinnittänyt asiaan huomiota, joten ei se hoitajakaan nyt ihan varmasti mitään soopaa syytänyt, kun lapseni käytös on muuttunut positiivisempaan vielä... Eli oli hieman uhmaa kyllä, joka jo heti parissa päivässä helpotti.

Mielestäni oli kuitenkin absurdia kysyä apua jaksamiseeni ihan peruslapsen kanssa... Mielestäni tällä hoitajalla ei ole lupaa tehdä tällaisia olettamia ihan tuosta vaan, yhtäkkiä. Itsekin sanoi, että lapseni käytös on muuttunut vasta tässä uudessa hoitopaikassa, eli oli alkuun kiltti ja sitten muuttui yhtäkkiä.

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28082074]Kotona rauhallisessa tilanteessa voi todellakin näyttäytyä ihan eri lapsi kuin isossa ryhmässä villiintyessään. Kyllähän se päivää sotkee, jos yksi sotkee toisten leikit eikä lähde yhteisiin leikkeihin mukaan.[/QUOTE]

Miten se ne sotkee? Eihän nyt hyvänen aika koko lapsiryhmän tarvii samaa leikkiä leikkiä? Päiväkodit tuntuu joidenkin mielestä olevan ihme mestoja, armeija verrattuna kouluun.

 

["mamma"]

Kyllä palaute on ollut pääosin rakentavaa. Joskus on ollut huonoja päiviä mutta pääasiassa hyviä päiviä.
Olen itsekin antanut palautetta. Joskus olen huomannut että lapsella on kakka vaipassa/housussa kun olen autoon istuttanut. Joskus olen huomannut että kun ilmeisesti on alavartaloa pesty niin ei olla sitten rasvattu ja takapuolen ja jalkojen iho on ollut kuiva ja siiten on lapsi raapinut itsensä verille. Palaute toimii molempiin suuntiin ja sen pitää olla rakentavaa, eli siitä palautteen antamisesta pitää olla jotakin hyötyä vastapuolelle.

 

[Kukkuluuruuuu]

Samaa ihmettelin. Eikö se kuulu hoitajan tehtäviin (jos haluaa, että lapsi leikkii yhdessä muiden kanssa) sitten sanoa lapselle, että nyt ei leikitä eläintä. Lopeta leikki ja tule leikkimään muiden kanssa. No. Näin varmasti on tehty ja voin kuvitella, kuinka lapseni on suuttunut kun ei saanutkaan leikkiä eläintä ja alkanut mököttää. Itse olisin hoitajana siis antanut lapseni mököttää ja jatkanut leikkiä muiden lasten kanssa. Kyllä lapset huomaavat, kun muilla onkin kivaa ja haluavat tulla leikkiin mukaan. Ihme hommaa raportoida tällaisesta äidille, ja tämä tehdään btw aina lapsen kuullen, lasta analysoiden.

Sitten tämä pukemisjuttu. Eikö hoitajan vastuulla ole työpäivänsä aikana saada lapseni tottelemaan? Miksi ihmeessä hän omaa epäonnistumistaan minulle tilittää sillä mielestäni juuri tästä asiasta on kyse?

Pyysin tätä hoitajaa kertomaan minulle, jos jotain OIKEITA ongelmia tulee. Jos lapseni esim. lyö toista, käyttäytyy aggressiivisesti tai vaikka karkaa päiväkodista. Mitenkähän hoitaja mahtaa auktoriteettinsa hoitaa, kun pikkuasioista on jo tehty niin iso asia, että oikeat ongelmat eivät enää lapsesta tunnu miltään.

 

[Mollie]

Näitä sattuu. Oman lapseni päiväkodissa on yksi (onneksi vain yksi) hoitaja jolta en ole koskaan saanut myönteistä palautetta, kaikilta muilta kylläkin. Tällä yhdellä naisella tuntuu aina olevan jotain valittamista.

 

[Neydan]

Samaa ihmettelin. Eikö se kuulu hoitajan tehtäviin (jos haluaa, että lapsi leikkii yhdessä muiden kanssa) sitten sanoa lapselle, että nyt ei leikitä eläintä. Lopeta leikki ja tule leikkimään muiden kanssa. No. Näin varmasti on tehty ja voin kuvitella, kuinka lapseni on suuttunut kun ei saanutkaan leikkiä eläintä ja alkanut mököttää. Itse olisin hoitajana siis antanut lapseni mököttää ja jatkanut leikkiä muiden lasten kanssa. Kyllä lapset huomaavat, kun muilla onkin kivaa ja haluavat tulla leikkiin mukaan. Ihme hommaa raportoida tällaisesta äidille, ja tämä tehdään btw aina lapsen kuullen, lasta analysoiden.

Sitten tämä pukemisjuttu. Eikö hoitajan vastuulla ole työpäivänsä aikana saada lapseni tottelemaan? Miksi ihmeessä hän omaa epäonnistumistaan minulle tilittää sillä mielestäni juuri tästä asiasta on kyse?

Pyysin tätä hoitajaa kertomaan minulle, jos jotain OIKEITA ongelmia tulee. Jos lapseni esim. lyö toista, käyttäytyy aggressiivisesti tai vaikka karkaa päiväkodista. Mitenkähän hoitaja mahtaa auktoriteettinsa hoitaa, kun pikkuasioista on jo tehty niin iso asia, että oikeat ongelmat eivät enää lapsesta tunnu miltään.

Hyvin sanottu. Just noin, että hoitaja hoitakoon omat auktoriteettipulmat, sinä et niille kotoa käsin mitään mahda.
Ja lapsen kuullen valittaminen on aina epäammattimaista.

 

["vieras"]

Mikä on kirjakielivaihe.....???? Mulla on neljä lasta enkä oo koskaan kuullutkaan, saati omillani tuollaista havainnu....
Joo, mut nuorin enää päiväkodissa ja sieltä palaute on yleensä "ei mitään erikoista", joskus kertovat, mitä ovat askarrelleet tms. Mun tyttö tosin on sellainen vähän liiankin kiltti ja rhkä päiväkodin tätien silmissä huomaamaton, ne räyhääjät ja leikkien sotkijathan sen huomion siellä vie...

 

[hmmmm]

Hei ap, musta tuntuu usein samalta kuin susta siinä mielessä, että kuvittelen monet asiat ihan normaaliin ikäkauteen kuuluvaksi ja päiväkodissa niistä on tehty hirveitä ongelmia. Mulla siis 5-vuotias poika ja sanomista on tullut esim. siitä, ettei usko heti ekasta kerrasta. Minusta se on taas ennemminkin sääntö kuin poikkeus, ettei lapset AINA usko ekasta kerrasta. Tuntuu vaan, että päiväkodissa ne saa nuo pikkujutut näyttämään suuren luokan ongelmilta ja sitten vanhemmille tulee huono omatunto, kun oma lapsi on niin mahdoton. Itse loukkaantuisin, jos mulle sanottais, että tarviinko apua jaksamisessa...

Lapseni on myös kova villiintymään isossa porukassa, mutta en oikein näe sitäkään SUURENA ongelmana, koska sekin on tavallista. Tottakai olis ihanaa jos lapsi ois rauhallisempi, mutta itse myös olisin enemmän huolissani jos lapseni olis vaikka väkivaltainen.

Musta tuntuu todella usein kurjalta, kun päiväkodista saa lapsesta niin ikävää palautetta. Lapseni on kotioloissa TODELLA rauhallinen, mutta tiedän kyllä että etenkin isossa ryhmässä villiiintyy. Ei ole kuitenkaan ihan mahdottoman villi, kuten jotkut muut.