naiset, miksi ette laita itseänne?!!! eikö oma ulkonäkö kiinnosta?

[QUOTE="mies";27986133]Se, joka ahdistuu siitä, että häntä katsellaan tai hänelle vihellellään, niin paljon, että muuttaa omaa identiteettiään, olemustaan ja käytöstään huomaamattomaksi sen takia, on epävakaa ja pelokas persoona, jolla ei ole perusluottamus tai perusturvallisuus muihin ihmisiin kunnossa. Hänen egonsa paitsi tulkitsee kaiken saamansa huomion kielteisessä valossa ja itselleen pahantahtoisena, myös lannistuu kuvitelmansa edessä niin pahoin, että antaa itsensä muokkautua tavalla, jossa tämä kuviteltu uhka poistuu. Eli yksilö katselee maailmaa varautuneesta omatekoisesta vankilastaan käsin, jossa uhkaajat ovat vanginvartijoina. Tämä on isossa kuvassa enemmän haitallista kuin hyödyllistä yksilölle itselleen verrattuna yksilöön, joka osaa suhtautua hieman kevyemmin ja egon kaatumatta samoihin katseisiin ja reaktioihin, koska hinta vankilan kautta nähdystä pelottavasta maailmasta on todella kova yksilön psyykelle ja toiminnalle sekä ihmissuhteista nauttimiselle.

Maailma on paljolti sitä, mitä päässämme teemme siitä.[/QUOTE]
Voin vain kuvitella, millainen olisit esimiehenä: hyväksyisit täysin alaisiltasi seksuaalisen ahdistelun ja luultavasti osallistuisit ahdisteluun itsekin. Mielestäsi olisi vain naisen oma vika, kun ei osaisi ottaa limanuljaskojen käytöstä kohteliaisuutena.

 

Pysyn myös kannassani että kaikki eivät ole kohtaamisen väärttejä ihmisinä, eikä tietyntyyppisiä ihmisiä tarvitse väkisin jaksaa kohdata, kun on oppinsa saanut.

Tuossa toisessa ketjussa etsitään asioita joita ei ääneen sovi sanoa. No, esimerkiksi nyt tämäkin juuri. Kaikkia paukapäitä ei viitsi avoimesti sanoa paukapäiksi (en ole koskaan tainnut siten nimitellä KETÄÄN). Mutta kyllä joskus ajatus on että onpa paukapäinen tyyppi taas tuokin...

 

[QUOTE="mies";27986213]Mikä on sellaisen naisen salaisuus, joka ei koe miehiä tai yleensä toisia ihmisiä uhkana vaan suhtautuu heihin luottavaisin ja avoimen myönteisin mielin? Nimittäin tätä kamaa pitäisi saada muillekin, sen verran kevyemmäksi elämä muuttuu kun ei ole ahdistelijoita joka nurkan takana. Yhtään väheksymättä ahdistelukokemuksen aitoutta sinänsä.
[/QUOTE]

Minä voin kertoa. Minä suhtaudun miehiin avoimin ja luottavaisin mielin, ja olen kokenut ahdistelua hyvin vähän, mutta kokonaan en ole siltä välttynyt minäkään.

Olen hyvin pienirintainen, luonteeltani aika miesmäinen ja insinöörimäinen, ja samalla kirjastonhoitajamaisen kuivakkaan tylsä. Meikkaan harvoin. Liikun pääasiassa miesseurassa. Teini-ikäni vietin pitkälti hyvin pitkälti tyttöseurassa, en kulkenut oikeastaan ollenkaan kaupungilla, vieläkin esim. iltaisin hyvin vähän.

Luulen, että noilla on asian kanssa paljon tekemistä. Mutta en missään tapauksessa olisi kieltämässä naisia ja teinejä liikkumasta kaupungilla, vaatimassa kaikille seuraksi leegioita miehiä, olemaan tylsiä, juomaan kaljaa, puhumaan tekniikasta ja leikkauttamaan aa-kupin rinnat. (En tiedä mikä siinä on, mutta huonostikäyttäytyvissä miehissä tuntuu olevan huomattavan paljon enemmän ns. tissimiehiä kuin miehissä keskimäärin. Takapuoliin ihastuneet tuntuvat kykenevän ihailuun huomaamattomammin.)

Minusta kaikenlaisilla naisilla on oikeus olla oma itsensä, enkä halua väittää, että olisin ominaisuuksieni vuoksi parempi kuin ahdistelluksi joutuvat, saati, että ahdistelu olisi mitenkään ahdistellun oma syy. (Vierestä sitä on tullut nähtyä enemmänkin, ja ei se todellakaan ole.)

 

Olisi sun pitänyt tytöksi syntyä, sitten voisit olla edes hiukan lähempänä normaalia ihmistä.
Olisit jo lapsesta lähtien saanut kommentteja koskien ulkonäköäsi... miehiltä.

-onpa kypsynyt tyttö (vilkaisu kasvaviin rintoihin)
-12-v ajamassa pyörällä pimeänä syksyiltana, nuoret miehet huutavat jälkeesi "me raiskataan sut"
- läpi elämän vislailuja, ehdotteluja seksistä, huomautteluja perseestä, "pantavan näköinen", lähentely-yrityksiä, ahdistelua

Niin, siinä olisi sopiva oppitunti "miehelle" että tietäisi edes hitusen siitä mitä on olla tyttö/nainen tässä yhteiskunnassa.

Ehkä siellä säkkimäisen hunnun alla olisi todellakin helpompaa.

Kyllä kyllä, mutta tarvitseeko kaikkea tällaista ottaa niin vakavasti ja henkilöä uhkaavana? Ei aina ole kyse siitä, että toinen haluaa pahaa tai loukata.

Jos nainen on enemmän kroppansa kuin mies kuten näistä esimerkeistä voi päätellä, voisiko sen jotenkin kääntää hyödyksi tai edes myönteiseksi asiaksi? Kun nyt tuntuu, että naiseksi syntyminen on joillekin lähestulkoon kirous, joka ahdistaa kovasti. Ja tämä voi näkyä ulospäinkin ja vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Minä optimismiin taipuvana ihmisenä, vaikka olen mies, en näkisi tilannetta aivan näin toivottomana tai yrittäisi päästä siitä "ulos" (koska sellainen tavoite ei kanna). Yrittäisin sen sijasta jotenkin löytää hyviä puolia tässä asiantilassa koska tuulimyllyt eivät vähene taistelemalla.

 

no hups, ollaanpa täällä päästy synkkyyteen asti mun saunareissun aikana!

Kukaan ei varmastikaan halua selkeää ahdistelua tai päällekäymistä, mutta se ei ole kiinni siitä miten pukeutuu tai meikkaa. Sellainen ihminen, joka moista tekee on jotenkin sairas. Kyllä mun päivääni piristää vihellys tai silmänisku, mutta en tietenkään haluaisi tuon silmäniskijän tulevan kertomaan fantasioitaan tai käyvän käsiksi minuun

 

[QUOTE="Kuottarulla";27985084]Ei, kun kyse on just siitä, että meikkaavien täytyy puolustella itseään. Se kokemus mulla on.[/QUOTE]

Sanoin, että tässä ketjussa - luepa otsikko uudestaan. Kolmen huutomerkin ja kysymysmerkin kanssa kysytään, miksi me emme laita itseämme. Eikö tässä kysytä nimenomaan puolusteluja meikkaamattomilta?

Pahoittelen, jos olet jossain muualla joutunut puolustamaan laittautumistasi. Kenellekään muullehan sen ei pitäisi millään muotoa kuulua.

 

Minä voin kertoa. Minä suhtaudun miehiin avoimin ja luottavaisin mielin, ja olen kokenut ahdistelua hyvin vähän, mutta kokonaan en ole siltä välttynyt minäkään.

Olen hyvin pienirintainen, luonteeltani aika miesmäinen ja insinöörimäinen, ja samalla kirjastonhoitajamaisen kuivakkaan tylsä. Meikkaan harvoin. Liikun pääasiassa miesseurassa. Teini-ikäni vietin pitkälti hyvin pitkälti tyttöseurassa, en kulkenut oikeastaan ollenkaan kaupungilla, vieläkin esim. iltaisin hyvin vähän.

Luulen, että noilla on asian kanssa paljon tekemistä. Mutta en missään tapauksessa olisi kieltämässä naisia ja teinejä liikkumasta kaupungilla, vaatimassa kaikille seuraksi leegioita miehiä, olemaan tylsiä, juomaan kaljaa, puhumaan tekniikasta ja leikkauttamaan aa-kupin rinnat. (En tiedä mikä siinä on, mutta huonostikäyttäytyvissä miehissä tuntuu olevan huomattavan paljon enemmän ns. tissimiehiä kuin miehissä keskimäärin. Takapuoliin ihastuneet tuntuvat kykenevän ihailuun huomaamattomammin.)

Minusta kaikenlaisilla naisilla on oikeus olla oma itsensä, enkä halua väittää, että olisin ominaisuuksieni vuoksi parempi kuin ahdistelluksi joutuvat, saati, että ahdistelu olisi mitenkään ahdistellun oma syy. (Vierestä sitä on tullut nähtyä enemmänkin, ja ei se todellakaan ole.)

Ymmärrän. Ehkä olettamaani isompi osa suomalaisista naisista kärsii juuri tästä asiasta ja eräs tapa ratkaista se on olla miesmäinen tai muuten näkymätön. Se toki suotakoon heille, en vain itse pidä sitä oikein toimivana. Enkä suinkaan mitenkään välttämättömänä keinona.

Voisiko yksi sen selittävä tekijä olla vahva halu tulla kohdelluksi samalla lailla kuin mieskin? Ja kun tämä ei toteudu, pannaan oma "linnoitus" pystyyn asiaa vastustamaan. Ehkäpä muissa maissa naisten intresseissä ei ole näin paljon tulla kohdelluksi samoin miehen kanssa... Jolloin heille vapautuu enemmän resursseja naisena toimimisen repertuaariin ko. tilanteessa, "linnoitus" ei syö kaikkia voimia.

 

[QUOTE="mies";27986300]Kyllä kyllä, mutta tarvitseeko kaikkea tällaista ottaa niin vakavasti ja henkilöä uhkaavana? Ei aina ole kyse siitä, että toinen haluaa pahaa tai loukata.
[/QUOTE]
Myönteistä huomiota voi antaa monella tavalla, todellakaan ei aina ole kyse siitä, että toinen haluaa pahaa tai loukata. Osa miehistä osaa antaa ihailevaa huomiota sillä tavalla, ettei se tunnu naisesta ahdistavalta vaan pikemminkin hyvältä. Osa ei, ja heistä tässä kai on kysymys. Heitä on yllättävän paljon ja heiltä ei pääse pakoon edes pukeutumalla siihen tuulipukuun.

Jos voit kuvitella, mitä on seistä 15-vuotiaana tyttönä taajaman bussipysäkillä pukeutuneena toppatakkiin ja farkkuihin, jaloissa lätkäkassi ja -maila ja koettaa olla näyttämättä pelkoasi muutaman aikuisen miehen joukkoa kohtaan, joka seisoskelee sinusta muutaman metrin päässä ja huutelee törkeyksiä, kyselee otatko suihin jos saat uudet luistimet ja otatko valmentajalta suihin useinkin, saatat ymmärtää jotakin. Ehkä.

 

[QUOTE="mies";27986300]Kyllä kyllä, mutta tarvitseeko kaikkea tällaista ottaa niin vakavasti ja henkilöä uhkaavana? Ei aina ole kyse siitä, että toinen haluaa pahaa tai loukata.
[/QUOTE]

Anteeksi mutta: Voi nyt jumalauta! Et voi olla tosissasi.

Siis todellakin pitää ottaa todella vakavasti, jos miesjoukko uhkaa raiskata 12-vuotiaan. Minusta sitä ei pidä ottaa vain vakavasti, vaan mieluummin ilmoittaa poliisille. Vaikka ei aikoisi toteuttaa, mitä helvettiä se miesjoukko voi haluata kuin tehdä pahaa tai loukata tuollaisella?

Jos "mies" on oikeasti sitä mieltä, ettei tuollaisia uhkauksia 12-vuotiaalle tarvitse "ottaa niin vakavasti", niin minä luovutan. En pysty enää selittämään, jos toinen ei pysty tuon vertaa asettumaan toisen asemaan.

 

[QUOTE="mies";27986370]Ymmärrän. Ehkä olettamaani isompi osa suomalaisista naisista kärsii juuri tästä asiasta ja eräs tapa ratkaista se on olla miesmäinen tai muuten näkymätön. Se toki suotakoon heille, en vain itse pidä sitä oikein toimivana. Enkä suinkaan mitenkään välttämättömänä keinona.

Voisiko yksi sen selittävä tekijä olla vahva halu tulla kohdelluksi samalla lailla kuin mieskin? Ja kun tämä ei toteudu, pannaan oma "linnoitus" pystyyn asiaa vastustamaan. Ehkäpä muissa maissa naisten intresseissä ei ole näin paljon tulla kohdelluksi samoin miehen kanssa... Jolloin heille vapautuu enemmän resursseja naisena toimimisen repertuaariin ko. tilanteessa, "linnoitus" ei syö kaikkia voimia.[/QUOTE]

Yksi täsmennys omalta kohdaltani: Minä en ole ratkaissut asiaa olemalla miesmäinen. Minä olen tällainen ihan omana itsenäni, ei se ole linnoitus vaan minä. Voin kyllä meikata ja laittautua ja teenkin niin toisinaan, mutta minä sisälläni olen silti minä ja usein ajattelultani aika miesmäinen.

Enkä minä ymmärrä miksi minua pitäisi kohdalle kovin eri tavalla asioissa joissa sukupuolella ei ole mitään tekemistä. (Raskaus yms. toki asia erikseen, mutta ihan normaalissa arkipäivässä.) Miksi ja missä asioissa minua pitäisi kohdella kovin eri tavalla esim. työssä? (Alitajuista miesten ja naisten eri tavalla kohtelua varmasti on aina jonkin verran, mutta miksi tätä erottelua pitäisi erityisesti vaalia tilanteissa, joissa sille ei ole tosiasiallista syytä tai tarvetta?)

 

[QUOTE="mies";27986213]Jos kyse olisi noin ilmiselvästä asiasta, miten voi olla olemassa iso joukko naisia, jotka eivät muuta minäänsä, olemustaan ja pukeutumistaan siksi, että voivat lopettaa "ahdistelun"? Mikä on sellaisen naisen salaisuus, joka ei koe miehiä tai yleensä toisia ihmisiä uhkana vaan suhtautuu heihin luottavaisin ja avoimen myönteisin mielin? Nimittäin tätä kamaa pitäisi saada muillekin, sen verran kevyemmäksi elämä muuttuu kun ei ole ahdistelijoita joka nurkan takana. Yhtään väheksymättä ahdistelukokemuksen aitoutta sinänsä.



Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa. Mutta noin neuroottinen todellisuus lienee enemmän poikkeus kuin sääntö. Tai, jos kyse on oikeista kokemuksista (mikä totta kai on ikävää jos niin on), se ei liene kovin tavallista. Jos näet kokemuksesi olisivat tavallisia, tuskin kukaan nainen voisi olla suojautumatta vaaralta olemalla mahdollisimman harmaa ja näkymätön. Kuitenkin näitä naisia lienee pieni vähemmistö ja ulkomailla vielä vähemmän (päätellen naisten pienemmästä varautuneisuuden asteesta siellä).

Alun perin oli kyse miesten katseista ja reaktioista naiseen. Pysyn kannassani, että minän muuttaminen heidän ehtojaan vastaavaksi ei ole hyväitsetuntoisen naisen ratkaisu vaan jokin vähemmän rankka coping-strategia olisi syytä löytää.[/QUOTE]

No tässähän minä olen yrittänyt sanoa, että nainen ei pysty suojautumaan ahdistelulta tekeytymällä harmaaksi ja näkymättömäksi! Lukutaitoa, "mies"!

Ja mainitsemani kokemukset ovat yllättävän tavallisia. Paljon tavallisempia, kuin voisit kuvitellakaan. Maailmanlaajuisesti. Ainut, mikä tuntuu vaihtelevan, on se tapa millä yritetään selittää tapahtuneet naisen syyksi. Jossain se on se, ettei ole pukeutunut tarpeeksi vaatimattomasti. Jossain se on Eeva ja omena ja syntiinlankeemus. Jossain se on se, että tapahtuva ahdistelu on naisten omaa neuroottisuutta ja psyykkistä häiriintyneisyyttä.

Minkälainen coping-strategia on se, että kuultuaan ahdistelusta/väkivallasta/hyväksikäytöstä joko a) etsii keinon sälyttää tapahtuneen uhrin syyksi tai b) päättää, ettei ahdistelua/väkivaltaa/hyväksikäyttöä tapahdu?

 

Myönteistä huomiota voi antaa monella tavalla, todellakaan ei aina ole kyse siitä, että toinen haluaa pahaa tai loukata. Osa miehistä osaa antaa ihailevaa huomiota sillä tavalla, ettei se tunnu naisesta ahdistavalta vaan pikemminkin hyvältä. Osa ei, ja heistä tässä kai on kysymys. Heitä on yllättävän paljon ja heiltä ei pääse pakoon edes pukeutumalla siihen tuulipukuun.

Jos voit kuvitella, mitä on seistä 15-vuotiaana tyttönä taajaman bussipysäkillä pukeutuneena toppatakkiin ja farkkuihin, jaloissa lätkäkassi ja -maila ja koettaa olla näyttämättä pelkoasi muutaman aikuisen miehen joukkoa kohtaan, joka seisoskelee sinusta muutaman metrin päässä ja huutelee törkeyksiä, kyselee otatko suihin jos saat uudet luistimet ja otatko valmentajalta suihin useinkin, saatat ymmärtää jotakin. Ehkä.

Niin, kyllä ahdistelu on todellinen ilmiö. Mutta kannattaako tavallaan värittää koko maailmaa tästä käsin? Edelleen sanoisin, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen harvinainen toiminta - ja juuri siksi egon polvistuminen asian edessä tuntuu ihan liian radikaalilta saavutettaviin hyötyihin nähden.

 

Myönteistä huomiota voi antaa monella tavalla, todellakaan ei aina ole kyse siitä, että toinen haluaa pahaa tai loukata. Osa miehistä osaa antaa ihailevaa huomiota sillä tavalla, ettei se tunnu naisesta ahdistavalta vaan pikemminkin hyvältä. Osa ei, ja heistä tässä kai on kysymys. Heitä on yllättävän paljon ja heiltä ei pääse pakoon edes pukeutumalla siihen tuulipukuun.

Totta, on huomiota joka korottaa itsetuntoa, on kohdettaan arvostavaa ja josta tulee hyvä olo. Ja sitten tätä toista. En ymmärrä miksi kohdettaan halventavaa, alentavaa, esineellistävää ja pahaa oloa huomiota pitäisi edes yrittää sietää.

 

[QUOTE="mies";27986469]Niin, kyllä ahdistelu on todellinen ilmiö. Mutta kannattaako tavallaan värittää koko maailmaa tästä käsin? Edelleen sanoisin, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen harvinainen toiminta - ja juuri siksi egon polvistuminen asian edessä tuntuu ihan liian radikaalilta saavutettaviin hyötyihin nähden.[/QUOTE]

Ei se ole harvinaista. Ihan yhtä yleistä kuin rasismikin.

 

[QUOTE="mies";27982818]Enemmän itse kritisoisin sinkkunaisia, jotka eivät pidä huolta itsestään. Tosin jotenkin täällä etelässä tämä tilanne on mennyt parempaan päin Niinistön aikana.[/QUOTE]

Tää oli niin hauska, kiitos tästä!

 

No tässähän minä olen yrittänyt sanoa, että nainen ei pysty suojautumaan ahdistelulta tekeytymällä harmaaksi ja näkymättömäksi! Lukutaitoa, "mies"!

Niin. Joten miksi tehdä jotain sellaista? Miten sellaiset naiset yleensä pärjäävät, jotka eivät näe maailmaa ahdistelukeskisenä uhkaavana paikkana? Sellainen elämä kuulostaa tosi rankalta, olen itse niin etäällä tällaisesta katsomuksesta.

Kulttuurimme on toki myös yliseksualisoitunut, tosin naisten itsensä myötävaikutuksella. Mietin, voisiko se, että naisia alettaisiin taas kunnioittaa enemmän normina kuten menneisyydessä, auttaa kohtelemaan naisia arvostavammin ja arvokkaammin. Vai onko nyky-Suomi "paras mahdollinen maailma" naiselle puutteineenkin. Siihen en oikein itse jaksa uskoa.

 

[QUOTE="mies";27986469]Niin, kyllä ahdistelu on todellinen ilmiö. Mutta kannattaako tavallaan värittää koko maailmaa tästä käsin? Edelleen sanoisin, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen harvinainen toiminta - ja juuri siksi egon polvistuminen asian edessä tuntuu ihan liian radikaalilta saavutettaviin hyötyihin nähden.[/QUOTE]

Mutta kun se ei ole harvinaista. Ei todellakaan ole. Sitä kohtaa suurin osa naisista, ja osa, jopa merkittävä osa, todella paljon ja pitkään.

Eivät naiset ole itsetunnottomia, heikkoja idiootteja. Kuvattuihin asioihin moni ryhtyy siksi, että ne eivät todellakaan ole mitenkään radikaaleja vaan todellakin täysin suhteessa naisten kohtaamaan ilmöihin. Niihin joita sinä et halua uskoa olevan olemassa, vaan mieluummin uskot, että naiset ovat yliherkkiä epärationaalisia olioita. Ei, emme me ole, sinä et vain näe todellisuutta.

Sitäpaitsi pukeutumisen muuttaminen ei ole suurimmalle osalle ihmisiä, edes naisia, niin merkittävä osa egoa, että sen muuttaminen jonkin verran koettaisiin koko egon polvistumisena. Eiköhän täälläkin kirjoittaneella muutamilla naisilla ole ego ihan jaloillaan, kokemuksistaan huolimatta.

 

Ei se ole harvinaista. Ihan yhtä yleistä kuin rasismikin.

Tässä on nyt sana sanaa vastaan. Minusta paljon on myös kiinni siitä, miten itse näkee maailman.

 

[QUOTE="mies";27986505]Niin. Joten miksi tehdä jotain sellaista? Miten sellaiset naiset yleensä pärjäävät, jotka eivät näe maailmaa ahdistelukeskisenä uhkaavana paikkana? Sellainen elämä kuulostaa tosi rankalta, olen itse niin etäällä tällaisesta katsomuksesta.

Kulttuurimme on toki myös yliseksualisoitunut, tosin naisten itsensä myötävaikutuksella. Mietin, voisiko se, että naisia alettaisiin taas kunnioittaa enemmän normina kuten menneisyydessä, auttaa kohtelemaan naisia arvostavammin ja arvokkaammin. Vai onko nyky-Suomi "paras mahdollinen maailma" naiselle puutteineenkin. Siihen en oikein itse jaksa uskoa.[/QUOTE]

Selvennä minulle miten naiset ovat itse vaikuttaneet tähän yliseksualisoitumiseen?

 

Ei se ole harvinaista. Ihan yhtä yleistä kuin rasismikin.

Itsekin uskon tyttöjen ja naisten kohtaaman ahdistelun olevan hyvin yleistä mutta siitä ei puhuta tarpeeksi.
Törkeintä on että tyttö ei saa kasvaa edes naiseksi rauhassa, kohtaamatta seksuaalisia ehdotteluja jopa raiskauksella uhkailuja.
Ja ahdisteluun ei todellakaan vaikuta se, oletko miten pukeutunut, käytätkö meikkiä vai et.

Tähän pitäisi puuttua kovalla kädellä. Se tarkoittaa siis että häiriköivät miehet pitää laittaa vastuuseen teoistaan. Ja selvittää, mistä se johtuu. Tosin jos useammatkin miehet ajattelevat maailman yhtä sovinistisesti kuin tämä "mies", niin ongelma on laaja. Asennekasvatus pitää aloittaa pienestä pitäen ilmeisesti. Naisia ei kohdella törkeästi, ei ehdotella eikä huomautella ulkonäöstä. Ja mun puolesta sovinistit voi laittaa vaikka pakkohoitoon kunnes ovat yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

 

[QUOTE="mies";27986513]Tässä on nyt sana sanaa vastaan. Minusta paljon on myös kiinni siitä, miten itse näkee maailman.[/QUOTE]

Totta kai. Olethan mies, etkä ole koskaan joutunut kokemaan ahdistelua.

 

[QUOTE="mies";27986469]Niin, kyllä ahdistelu on todellinen ilmiö. Mutta kannattaako tavallaan värittää koko maailmaa tästä käsin? Edelleen sanoisin, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen harvinainen toiminta - ja juuri siksi egon polvistuminen asian edessä tuntuu ihan liian radikaalilta saavutettaviin hyötyihin nähden.[/QUOTE]

Sen verran paljon olen itse suunnilleen murrosikäisestä lähtien saanut osakseni erityyppistä enemmän tai vähemmän vastenmielistä huomiota miespuolisilta kanssaeläjiltä, että se on todellakin saanut minut joiltakin osin muokkaamaan käytöstäni ja olemustani. Se on vain selviytymisstrategia, ei tosin täysin toimiva koska se tuulipuku ja pipo syvällä päässä -asukaan ei täysin suojaa seksuaaliselta ahdistelulta.
Pääsääntöisesti näytän siltä miltä haluan ja mikä ilmentää minua parhaiten, mutta en voi väittää etten kohdallani toisinaan myös välttelisi ei-toivottua huomiota muuttamalla itseäni. Koska olen fyysisesti altavastaajan asemassa, koen tervettä pelkoa kohdatessani itseäni suurempia miehiä tilanteessa, jossa en saa joukosta tai yksittäisestä tutusta ihmisestä turvaa. Siihen pelkoon me olemme kasvaneet, se on itsesuojelua, ei harhaista tunnetta joka puolelta uhkaavasta yhteiskunnasta.

 

Mutta kun se ei ole harvinaista. Ei todellakaan ole. Sitä kohtaa suurin osa naisista, ja osa, jopa merkittävä osa, todella paljon ja pitkään.

Eivät naiset ole itsetunnottomia, heikkoja idiootteja. Kuvattuihin asioihin moni ryhtyy siksi, että ne eivät todellakaan ole mitenkään radikaaleja vaan todellakin täysin suhteessa naisten kohtaamaan ilmöihin. Niihin joita sinä et halua uskoa olevan olemassa, vaan mieluummin uskot, että naiset ovat yliherkkiä epärationaalisia olioita. Ei, emme me ole, sinä et vain näe todellisuutta.

Minä en suostu uskomaan tuota. Tuntemattomat ihmiset, miehet ja naiset, harvoin haluavat pahaa toisille vieraille ihmisille. Terve ja luottavainen ihminen ei arvioi maailmaa uhkakuvista ja pelosta käsin ensi sijaisesti. Jos tähän lähestymiseen ei kykene, maailma muuttuu huomattavasti synkemmäksi paikaksi.

Uhka on siksi edelleen mielestäni kuvitteellinen siihen, että se olisi noin rankkojen toimien arvoinen.

 

[QUOTE="mies";27986513]Tässä on nyt sana sanaa vastaan. Minusta paljon on myös kiinni siitä, miten itse näkee maailman.[/QUOTE]

Tässä kaksi linkkiä, jotka tuli puolen minuutin googlauksella

Sukupuolinen häirintä tytöille arkipäivää | yle.fi

"Tutkimusten mukaan tytöistä jopa 41% on kokenut epämiellyttävää sukupuolista lähestymistä."

"Toisin kuin pojat, tytöt joutuvat kohtaamaan arjessaan sellaisia asioita kuin kähmintä, seksuaalimoraalin kyseenalaistaminen, aikuisten lähentelyn ja seksiehdotusten torjuminen ja raiskauksen pelko. "

"Lasten ja nuorten ilmoituksia sukupuolisesta häirinnästä ei näet aina oteta vakavasti tai niitä jopa vähätellään. Osittain siksi asiasta ilmoittaminen on hankalaa."

"Nuorille esitetään todella paljon vaatimuksia siitä, että heidän itsensä pitäisi jotenkin ennalta ehkäistä tai välttää häirintää ja se on todella kohtuutonta."


Aamulehti

"Nykyajan teineille on arkipäivää joutua aikuisen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Heille ehdotellaan seksinostoa niin netin keskustelupalstoilla kuin kaupungilla."

"Halin-Uula ja projektipäällikkö Mari Hietala luulivat molemmat aluksi, että seksinostoyritykset alaikäisiltä on marginaali-ilmiö. Nyt he tietävät, että se ei ole."

"Lähes kaikkia kaupungilla haastattelemiamme nuoria on ahdisteltu seksuaalisesti. Tai ainakin he tietävät, että jotakuta kaveria on."

 

[QUOTE="vieras";27986528]Totta kai. Olethan mies, etkä ole koskaan joutunut kokemaan ahdistelua. [/QUOTE]

Mites sitten esim. äitini, läheiset naispuoliset ihmiseni, jne.? He olivat ja ovat naisia, mutta ei heillä ole vastaavia pelkotiloja noin karmean hallitsevina. He eivät jaa noin synkkää kuvaa todellisuudesta - jolloin se ei ehkä olekaan ainoa totuus vaan myös subjektiivisilla kokemuksilla on osuutta.