Mun on jotenkin hankala ymmärtää että miten joidenkin lapset saa toistamiseen tehtyä kaikki mahdolliset jekut?
Kaverin fb päivitykset on hyvä osoitus tästä, milloin on kynät ja legopalikat vessanpytyssä, jauhot levitelty lattialle, kukkamullat pitkin asuntoa, piirrelty sinne tänne..
On meidän kuopusta vieläpä vähän nuorempi tuholainen (ja heille toinen tulossa 1,5v ikäerolla..).
On meilläkin esikoinen mut lukinnut parvekkeelle kun piti mennä vauvan ja esikoisen kiljumisen takia ulos puhumaan puhelimeen (2v), kertaalleen ruokasoodapaketin vetässy mun taikinan joukkoon kun "vähän auttoi" kun selkäni käänsin (2,5v), piirsi permanenttitussilla makkarin seinään, itse ripustin pyykkejä 5m päässä enkä puusilmänä huomannut mitä likka tekee (3v), leikkasi hiuksensa kun yhdessä askarreltiin (3,5v), mutta nämä kaikki on tapahtunut ihan muusta kuin huomion hakuisuudesta, vaikka talossa himpun alle 2v nuorempi sisarus..
Kuopus tekee hyvin vähän pahojaan, roskiin kuskaa kaikki paperit nettipankkitunnuksista ihan oikeisiin roskiin, leivästä voit saattaa pöytään pyyhkiä, siskon yllytyksestä joskus jotain fiksuja ehdotuksia toteuttaa esim. käy räät pyyhkimässä pöytäliinan nurkkaan jne.. Hellanlevyt voi käydä päälle napsasemassa tai jääkaapin pistokkeen repiä irti, hermostuessaan. Mutta molemmat tietää että keittiön ja olkkarin kaapeille ei ole asiaa, kukkien annetaan olla, vessassa hoidetaan tarpeet ja pesut jne.. Aikuisen ei on ei, vastaan voi vängätä jos siltä tuntuu mutta se ei mitään hyödytä. Tarpeen vaatiessa jäähyillään/tavaraa laitetaan takavarikkoon, myös pian 2v ymmärtää kun sillä uhkaa.