Vittu että mulla menee hermot tuon kakaran kanssa!

[QUOTE="vieras";27974032]Eli lapsen seurassa pitäis olla hetkestä riippumatta kuin viilipytty, eikä saisi näyttää tunteitaan? Kerrotko, että miksi?[/QUOTE]

En kerro, koska en ole noin sanonut.

 

[QUOTE="ÄRGH";27974014]Negatiivinen.... mitä noita poksahtelijoita olen katsellut (lähipiirissä useita), usein ON siinä asenteessa vikaa. Lue vaikka tuo fortunaten kirjoitus. Ihan oman asenteen muutoksesta siinäkin oli kysymys.
Mutta sitä en hyväksy, että täällä osa paasaa, että on normaalia menettää jatkuvasti hermojaan. Olen sitten jeesustelija ja sädekehän kiillottaja etc mutta silloin jotain on pielessä ja jotain pitäisi arjessa muuttaa.[/QUOTE]

Luinkin sen Fortunaten vastauksen ja tykkäsin siitä. Ja olen kyllä samaa mieltä, että oma asenne on aina a ja o. Mutta ap ei musta ole sitä mieltä, että olis ok jatkuvasti menettää hermojaan. Periaatteessa ollaan varmaan aika samaa mieltä itse asiasta, mun mielestä vaan ei ole ok myöskään netissä aikuisille ilmaista asioita rumasti ja negatiivisesti.

 

Luinkin sen Fortunaten vastauksen ja tykkäsin siitä. Ja olen kyllä samaa mieltä, että oma asenne on aina a ja o. Mutta ap ei musta ole sitä mieltä, että olis ok jatkuvasti menettää hermojaan. Periaatteessa ollaan varmaan aika samaa mieltä itse asiasta, mun mielestä vaan ei ole ok myöskään netissä aikuisille ilmaista asioita rumasti ja negatiivisesti.

Joo, kuten sanoinkin, en yleensä vastaa ilkeästi. Tämä aihe saa vaan tietystä syystä mut hieman hiiltymään. Mutta oikeassa olet.

 

[QUOTE="ihmetys";27973784]Olen miettinyt paljon, miksi "kaikki" tekee lapset suhteellisen pienillä ikäeroilla. Seuraamieni blogien äidit ovat kahden pienen kanssa kaulaansa myöten kusessa, kotiavun piirissä ja eron partaalla. Oma lapseni on 2v, ja onneksi se helppo 1v ikä ei sumentanut aivoja ihan kokonaan, muuten oltais mekin lirissä.... Tän yhdenkin kanssa aika haastavaa.

Mutta tsemppiä![/QUOTE]

NÄIN!
Mä oon yhä enemmän ja enemmän iloinen siitä et meidän lasille ikäeroa tulee ainakin kolme vuotta. kun nyt katsoo muutamia kavereita joilla ikäeroa se hintsu 2 niin aika show ja voimat loppu. juu en usko et se koskaan on kovin auvoista ja ihanaa kun 3vuotiaalla on taas omat uhmansa mut sen ikänen nyt usein ymmärtää, tottelee, on omatoiminen, viihtyy leikkimässä edes hetken yksin yms. ja on ihanaa antaa omalle lapselle rauhallinen alku elämään eikä hermoriekale äitiä.
ja kyllä minäkin välillä kiukustun lapsen temppuiluun mut olen huomannut et se huutaminen ja hermojen menettäminen ei auta mitään. yleensä vain villitsee lasta. meillä pidetään sylissä ja jutellaan asiat halki eikä vain huudeta jostain et ei eie eie eiei.

 

Välillä menee hermot, se kuuluu asiaan. Ja tohon ikään kuuluu myös se täystuhovaihe, toisilla enemmän kun toisilla. Ja sille joka väitti että lapsen ku lapsen voi pitää erossa pahanteosta niin tervetuloa kokeilemaan sitä meiän viikarin kanssa. 2,5vuotias pojanviikari, joka osaa avata lapsilukot ja kipee kuin apina. Meillä on kaikki mahdolliset lukot sun muut, mutta silti välillä ipana on kuiva-ainekaapin kimpussa. Ja kyllä meillä kielletään usein ja johdonmukaisesti, vähän jo helpottaa meno, mutta toiset lapset on vain sellasia että niitä ei pitele mikään ennenku järkeä saa vähän taottua siihen nuppiin.

 

[QUOTE="määö";27974017]Mä ihmettelen aina näitä "täystuhoja", että mitä asiaa niillä on kuiva-aine kaapeille, vessanpöntöille, kukkaruukuille yms, mä luulen (en tiedä) että ei-sana on otettu käyttöön liian myöhään ja/tai on jotain ihme lapslukko tsydeemejä, tai kukkaruukut siirretty turvaan, koska ainakin meillä lapsilla ei ole mitään asiaa ko.paikkoihin ja sinne ne eivät omine lupineen mene.
Lapsi myös yleensä ensin testaa nämä rajat ja katsoo vanhemman johdonmukaisuuden, eli pitkäjänteisyys kunniaan. Taistelut kannattaa käydä varhain, on paljon helpompi loppu-elämä
Rajoja ja rakkautta...Blaah blaah [/QUOTE]

Eihän niillä ookaan mitään asiaa, mutta jotkut testaavat kaiken.

Ehkä sit kymmenennellä kerralla rupeaa jotain sinne kaaliinkin uppoamaan.

 

[QUOTE="viima";27974067]NÄIN!
Mä oon yhä enemmän ja enemmän iloinen siitä et meidän lasille ikäeroa tulee ainakin kolme vuotta. kun nyt katsoo muutamia kavereita joilla ikäeroa se hintsu 2 niin aika show ja voimat loppu. juu en usko et se koskaan on kovin auvoista ja ihanaa kun 3vuotiaalla on taas omat uhmansa mut sen ikänen nyt usein ymmärtää, tottelee, on omatoiminen, viihtyy leikkimässä edes hetken yksin yms. ja on ihanaa antaa omalle lapselle rauhallinen alku elämään eikä hermoriekale äitiä.
ja kyllä minäkin välillä kiukustun lapsen temppuiluun mut olen huomannut et se huutaminen ja hermojen menettäminen ei auta mitään. yleensä vain villitsee lasta. meillä pidetään sylissä ja jutellaan asiat halki eikä vain huudeta jostain et ei eie eie eiei.[/QUOTE]

No meilläkin pidetään sylissä ja selitetään asiat eikä vaan huudeta, lapsella ikää se 2v3kk ja tulossa toinen parin viikon sisään. Outo yleistys sinulla

Itse olisin halunnut vielä lyhyemmän ikäeron, mutta keskenmeno "sotki" kuviot eikä tämäkään ikäero onneksi liian pitkä ole. Hermot menee toisillaan meillä jokaisella, mutta mitäpä sitten? Se on elämää, ihan normaalia Ja lyhyen ikäeron halusin juuri sen takia, että vaikka ekat pari vuotta voi olla rankempaa, niin sitten helpottaa eikä tarvitse aloittaa enää alusta Ja onpahan seuraa toisilleen kun iät on lähekkäin.

 

[QUOTE="ihmetys";27973784]Olen miettinyt paljon, miksi "kaikki" tekee lapset suhteellisen pienillä ikäeroilla. Seuraamieni blogien äidit ovat kahden pienen kanssa kaulaansa myöten kusessa, kotiavun piirissä ja eron partaalla. Oma lapseni on 2v, ja onneksi se helppo 1v ikä ei sumentanut aivoja ihan kokonaan, muuten oltais mekin lirissä.... Tän yhdenkin kanssa aika haastavaa.

Mutta tsemppiä![/QUOTE]

Samaa asiaa ihmetellyt, kaippa ne vauvahormoonit jyllää ja vääristää todellisuuden tajua, mene ja tiedä...
Mutta tuttuni puskee noita nyyttejä reilun vuoden välein ja sen kimee, nalkuttava ääni saa mun niskavillat pystyyn, omat sillä on 3 vee ja 1,5, kolmas just tulossa ja lisäks se otti pari hoitomukulaa (alta 3 ja 3+-vuotiaat) ja jösses kun sen hermot ei kestä mitään. Lisäksi puhuu niin hirveen rumasti niistä hoitomuksuista. Kyllähän ne lapset peilaa aika lailla sitä sun omaa käytöstä, ja siksi ne omien raivareiden ja äänenpainoon kannattaa kiinnittää huomiota.

 

[QUOTE="vieras";27974032]Eli lapsen seurassa pitäis olla hetkestä riippumatta kuin viilipytty, eikä saisi näyttää tunteitaan? Kerrotko, että miksi?[/QUOTE]

Kyllä meilläkin tunteita saa näyttää. Enkä todellakaan hymyile ja ole iloinen jos lapsi kaataa oliiviöljypullon sohvalle. Mutta en kyllä huuda, kiroile tai raivoa lapselle - en ikinä. Mitä se auttaisi, ei mitään! Oma mokani se öljypulloepisodi oli kun jätin sen niin että lapsi voi ottaa. Lapsi on utelias, kokeilun- ja seikkailunhaluinen ja kodista löytyy paljon tutkittavaa. Joskus ne tutkimusretket menevät päin mäntyä ja lapsi saa aikaa tuhoa, mutta mitäs sitten.. meillä eletään elämää eikä tiukkapipoisesti kielletä kaikkea mitä lapsi tekee, eikä raivota lapselle.

 

Kyllä meilläkin tunteita saa näyttää. Enkä todellakaan hymyile ja ole iloinen jos lapsi kaataa oliiviöljypullon sohvalle. Mutta en kyllä huuda, kiroile tai raivoa lapselle - en ikinä. Mitä se auttaisi, ei mitään! Oma mokani se öljypulloepisodi oli kun jätin sen niin että lapsi voi ottaa. Lapsi on utelias, kokeilun- ja seikkailunhaluinen ja kodista löytyy paljon tutkittavaa. Joskus ne tutkimusretket menevät päin mäntyä ja lapsi saa aikaa tuhoa, mutta mitäs sitten.. meillä eletään elämää eikä tiukkapipoisesti kielletä kaikkea mitä lapsi tekee, eikä raivota lapselle.

Ei meilläkään nyt mistään vahingoista hermo mene, eikä siitä jos lapsi pääsee käsiksi esim. kuivamuonakaappiin!

Mulla menee hermot, jos ilkeilee. Esim. jos jotain kielletään ja tämän jälkeen lapsi alkaa lyödä tai heitellä tavaroita ihan ilkeilläkseen. Silloin voi päästä pari valittua sanaa... Mutta yleensä kuitenkin laitan lapsen jäähylle jos ei lopeta kieltoihin.

Hermojen menetys on ihan normaalia uhmaikäisen vanhemmalle, varsinkin jos vanhemmalla on tempperamenttia. Minkä sitä luonteelleen mahtaa

 

voi ap, täällä saa aina paskaa niskaansa. jotkut vaan ajattelee niin mustavalkosesti. jotkut vain ovat omasta mielestään täydellisiä. lasten kanssa menee välillä hermot, sitten huudetaan ja riidellään ja pyydetään anteeksi. ihminen sinäkin olet. ois mullakin mennyt hermot. ja menee useinkin. valitettavasti. en sille voi mitään, mutta en sentään täällä vittuile kaikille kaikesta. kuvittele olevani täydellinen. synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. täällä niitä kyllä jostain syystä satelee.

ei aina voi jaksaa. mutta olen huomannu, että täällä ei ainakaan kannata purkautua, rupee vaan vituttaan entistä enemmän nää mammat jotka syyllistää vaan entistä enemmän. mutta en osaa antaa vinkkejä pitempiin hermoihin, niitä tartteisin itsekin. mutta vanhemmilla saa mennä hermot, niin kauan kun se ei mene liiallisuuksiin, eli väkivaltaan, tai siihen että lasta pelottaa.

 

Koita jaksaa, kyllä se aika siitä menee ohi, kun muistat huomioida isompaakin ja antaa painoarvoa niille mukaville hetkille enemmän kuin ikäville.

 

No daa ja halojaa nyt. Parempi se että äiti karjuu niin että kitarisat vilkkuu sensijaan että kävisi käsiksi.

Sulla jos kenellä tässä on asenne pielessä ja pahasti.

Jotain on pielessä ja pahasti, jos et keksi muita toimintatapoja kuin suora huuto tai käsiksikäyminen.

 

[QUOTE="ÄRGH";27973808]Ei sulla ainakaan tule helpottamaan, kohta kaksi uhmailemassa. Ihan normaalia parivuotiaan käytöstä.Ja joo, jos tuon ikäiselle räjähdät ja karjut kurkkusuorana, on asenteessa vikaa.[/QUOTE]

ei välttämättä ole!

meillä on esikoinen ADHD: oli koko ajan tollanen päivästä,viikosta,kuukaudesta toiseen, edelleenkin hänelle on hankalaa noudattaa sääntöjä yms.

kuopus: uhmakaudet kesti maks 2viikkoa! tietty jotain pientä tinttarointia joskus senkin jälkeen, mutta ah kuinka helppo.

kuopus tuotti/tuottaa päänvaivaa 1/50 osa siitä mitä esikko samanikäisenä.


että mä sanoisin että se on normaalia tietyissä rajoissa! jos se on jatkuvaa,pitkään kestävää.. miettisin muitakin vaihtoehtoja

 

Kyllä meilläkin tunteita saa näyttää. Enkä todellakaan hymyile ja ole iloinen jos lapsi kaataa oliiviöljypullon sohvalle. Mutta en kyllä huuda, kiroile tai raivoa lapselle - en ikinä. Mitä se auttaisi, ei mitään! Oma mokani se öljypulloepisodi oli kun jätin sen niin että lapsi voi ottaa. Lapsi on utelias, kokeilun- ja seikkailunhaluinen ja kodista löytyy paljon tutkittavaa. Joskus ne tutkimusretket menevät päin mäntyä ja lapsi saa aikaa tuhoa, mutta mitäs sitten.. meillä eletään elämää eikä tiukkapipoisesti kielletä kaikkea mitä lapsi tekee, eikä raivota lapselle.

tiedätkö mitä, tarkoituksesi on varmaan hyvä mutta.

jos sä et ikinä huuda,raivoa,mokaa.. lapsella on aika kovat paineet,miten hän voi yltää tasollesi? onko hän epänormaali? miten hän oppii riitojen ratkaisua, sitä että ihmiset joskus suuttuu,mutta se ei ole vakavaa?

sä kasvatat sellasta lasta joka on niinkuin eräs tuntemani lähes 30vuotias iso mies; joku korottaa ääntään tämä mies pelkää,menee täysin lukkoon, ei kykene sanomaan mitään. ei ymmärrä että tunteet kuuluu elämään,eikä ole vaarallista riidellä.. kunhan sovitaan.


on hyvä olla rauhallinen ja hienoa jos pystyt siihen,mutta muista sekin puoli että lapsen täytyisi oppia että KAIKKI tunteet kuuluu ihmiselämään... että aikuisekin mokaa joskus,eikä se ole niin vakavaa.

jos mulla joskus menee niin pahasti hermo että huudan, esikoinen vaan odottaa rauhassa ja toteaa että aha, vai niin. ja joskus saattaa sanoa että sua taitaa suututtaa kun mä hölmöilin taas. sitten jutellaan,pyydän anteeksi. ja halataan. ja hän osaa pyytää anteeksimyös omia ylilyöntejään! Mun pieni rakas <3

 

Onneksi meillä kaksivuotias saa olla vielä "vauva" vaikka toinen lapsi syntyy pian. 2-vuotias on vielä TODELLA PIENI LAPSI eikä mikään miniaikuinen jonka pitää kasvaa isoksi vain siksi että talossa on pienempikin lapsi.

Miksi kaksi lasta pienellä ikäerolla jos et kestä esikoistasi?

MUHAHHAHHH... Katotan, kuin vauva se saa vielä olla, kun olemattomilla yöunilla yrität molempia hoitaa, toinen huomion puutteessa (jota väkisinkin tulee kokemaan, kun ei ole enää ainokainen) kerjää sitä huomiota negatiivisella tavalla koko 2-vuotiaan energialla, levittää ulosteet ja elintarvikkeet ja tavarat lattialle sellaista tahtia, että itse et pysy mukana, läträä vauvan rasvoilla vaipanvaihdon aikana, yrittää käyttää vauvaa jakkarana, laittaa heti tilaisuuden tullen hellan levyt päälle, ei usko kieltoja, ei nuku enää pitkiä päiväunia...
Epäilen hieman, että saattaa pinna välillä kiristyä. Kumpaa tahansa satut hoitamaan, niin toinen karjuu ja on pahanteossa.
Mutta tottakai SINÄ voit etukäteen tietää, miten teillä menee<3

 

Mun on jotenkin hankala ymmärtää että miten joidenkin lapset saa toistamiseen tehtyä kaikki mahdolliset jekut?

Kaverin fb päivitykset on hyvä osoitus tästä, milloin on kynät ja legopalikat vessanpytyssä, jauhot levitelty lattialle, kukkamullat pitkin asuntoa, piirrelty sinne tänne..

On meidän kuopusta vieläpä vähän nuorempi tuholainen (ja heille toinen tulossa 1,5v ikäerolla..).
On meilläkin esikoinen mut lukinnut parvekkeelle kun piti mennä vauvan ja esikoisen kiljumisen takia ulos puhumaan puhelimeen (2v), kertaalleen ruokasoodapaketin vetässy mun taikinan joukkoon kun "vähän auttoi" kun selkäni käänsin (2,5v), piirsi permanenttitussilla makkarin seinään, itse ripustin pyykkejä 5m päässä enkä puusilmänä huomannut mitä likka tekee (3v), leikkasi hiuksensa kun yhdessä askarreltiin (3,5v), mutta nämä kaikki on tapahtunut ihan muusta kuin huomion hakuisuudesta, vaikka talossa himpun alle 2v nuorempi sisarus..

Kuopus tekee hyvin vähän pahojaan, roskiin kuskaa kaikki paperit nettipankkitunnuksista ihan oikeisiin roskiin, leivästä voit saattaa pöytään pyyhkiä, siskon yllytyksestä joskus jotain fiksuja ehdotuksia toteuttaa esim. käy räät pyyhkimässä pöytäliinan nurkkaan jne.. Hellanlevyt voi käydä päälle napsasemassa tai jääkaapin pistokkeen repiä irti, hermostuessaan. Mutta molemmat tietää että keittiön ja olkkarin kaapeille ei ole asiaa, kukkien annetaan olla, vessassa hoidetaan tarpeet ja pesut jne.. Aikuisen ei on ei, vastaan voi vängätä jos siltä tuntuu mutta se ei mitään hyödytä. Tarpeen vaatiessa jäähyillään/tavaraa laitetaan takavarikkoon, myös pian 2v ymmärtää kun sillä uhkaa.

 

Mutta tottakai SINÄ voit etukäteen tietää, miten teillä menee<3

Ja sinä tiedät paremmin miten meillä tulevaisuudessa menee?

En ole ikinä ymmärtänyt näitä: Odotas kun olet raskaana, odotas kun synnytät, odotas kun vauva on kaksi kuukautta ja koliikkia, odotas kun vauva on sitä ja tätä, odotas kun odotat toista lasta, odotas kun lapsellasi on uhmaikä, odotas kun sulla on viis alle viis vuotiasta, odotas kun lapsesi on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.. Huhhuh, kaikilla ei ole samanlainen elämä

Tämän parivuotisen äitiyteni aikana mikään peloteltu "odotas kun" ei ole pitänyt paikkaansa. Lapsi on ollut kaikella tapaa helppo unelmatapaus jonka kanssa kaikki on mennyt hyvin. Voihan olla että tällä toisella on koliikkia, sairauksia, ei nuku yms. Mutta tiedätkös tulen 100% selviämään vaikka näin menisi. Lapsista kun on rutkasti kokemusta ennen omiakin lapsia, ehkä siksi oman lapsen kanssa on ollut niin helppoa kun ei tarvitse oppia mitään "kantapään kautta" kun olen nähnyt ne muitten lasten kautta. Tiedän jipot ja konstit vaikka mihin Esimerkiksi noihin mainitsemiisi esimerkkeihin mitä voi tulla kun on vauva ja pieni lapsi joka tekee tuhoja.

Ja ehkä siksi en raivoa omille lapsille, kun omasta lapsuudenkodista olen saanut traumat kun vanhemmat huusivat lapsille. Ja ahdistun aina jos kuulen muiden korottavan ääntä, siksi että lapsuudenkodissa sitä tapahtui toisinaan. Haluan antaa omille lapsille ihan toisenlaisen elämän. Siksi aina kauhistun ap:n tapaisista ihmisistä jotka huutavat ja kiroilevat pienille lapsille.

 

[QUOTE="määö";27974017]Mä ihmettelen aina näitä "täystuhoja", että mitä asiaa niillä on kuiva-aine kaapeille, vessanpöntöille, kukkaruukuille yms, mä luulen (en tiedä) että ei-sana on otettu käyttöön liian myöhään ja/tai on jotain ihme lapslukko tsydeemejä, tai kukkaruukut siirretty turvaan, koska ainakin meillä lapsilla ei ole mitään asiaa ko.paikkoihin ja sinne ne eivät omine lupineen mene.
Lapsi myös yleensä ensin testaa nämä rajat ja katsoo vanhemman johdonmukaisuuden, eli pitkäjänteisyys kunniaan. Taistelut kannattaa käydä varhain, on paljon helpompi loppu-elämä
Rajoja ja rakkautta...Blaah blaah [/QUOTE]

Tossa on kyllä aika paljon ihan lapsikohtasia eroja... meillä pysty säilyttämää grillihiiliä avatussa säkissä olohuoneen oven vieressä, kunnes tuli tuttavaperheen reilusti vilkkaammat lapset käymään, ne keksi säkin heti, meijän lapselle ei ikinä tullu edes mieleen kurkistaa sinne.

 

Ja sinä tiedät paremmin miten meillä tulevaisuudessa menee?

En ole ikinä ymmärtänyt näitä: Odotas kun olet raskaana, odotas kun synnytät, odotas kun vauva on kaksi kuukautta ja koliikkia, odotas kun vauva on sitä ja tätä, odotas kun odotat toista lasta, odotas kun lapsellasi on uhmaikä, odotas kun sulla on viis alle viis vuotiasta, odotas kun lapsesi on kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.. Huhhuh, kaikilla ei ole samanlainen elämä

Ihan oikeessa oot sen suhteen, että en tietenkään voi tietää, miten teillä menee. mutta et kyllä täysin voi tietää sitä itsekään. kukaan ei voi etukäteen tietää. ei ap varmaan suunnitellut hajoavansa elämäänsä... tiedän aika paljon ihmisiä, joille arki kahden pienen kanssa on ollut rankempa, kuin mitä olisi etukäteen luullut.

 

[QUOTE="...";27974980]Ihan oikeessa oot sen suhteen, että en tietenkään voi tietää, miten teillä menee. mutta et kyllä täysin voi tietää sitä itsekään. kukaan ei voi etukäteen tietää. ei ap varmaan suunnitellut hajoavansa elämäänsä... tiedän aika paljon ihmisiä, joille arki kahden pienen kanssa on ollut rankempa, kuin mitä olisi etukäteen luullut.[/QUOTE]

Kuten kerroin aiemmin lapsista on kokemusta ennen omia lapsia niin paljon että kaksi pientä omaa lasta ei varmaan tunnu "miltään". Mutta tämä minun elämää. Monillahan ei ole ennen omia lapsia mitään kokemusta lapsista ja siksi kaksi pientä lasta voi tuntua mahdottomalta yhtälöltä jolloin kaikki hajoaa käsiin, mikään ei onnistu ja elämä on yhtä hullunmyllyn sirkusta.

 

Missä pumpulissa nykyajan "äidit" ovat kasvaneet.Ennen vanhaan äidit hoitivat kotityöt ja lapset ja vielä miehenkin töiden jälkeen.Nykyään naiset vaan makoilee sohvalla ja valittavat ja miehet tekevät kaiken työn...