Sinä joka olet, tai olit toinen nainen

Kerro tarinasi. Etenikö suhde? Jättikö mies vaimonsa? Onnistuiko teidän suhde? Vai päättikö mies jatkaa vanhaa suhdettaan?

 

Tapailin parikymppisenä vajaa 20 vuotta vanhempaa, avoliitossa olevaa miestä. Mies oli lentokapteeni toiselta paikkakunnalta, jolla oli yöpyvien lentoja omassa kaupungissani. Nähtiin pari kertaa kuussa ainoastaan hotellissa. Itse en halunnut muuta, en halunnut seurustella. Parhaita makuukammarihetkiä elämässäni... Kesti pari vuotta. Jätin miehen, kun aloin seurustella.

 

Mä seurustelin yhden mua noin 10vuotta vanhemman miehen kanssa muutaman kuukauden, kun olin just täyttänyt 20. Kun tuli puhetta suhteen etenemisestä, niin paljastui, että mies onkin naimisissa. Ensin sanoi, että ihan reilu ero kysessä, siis eri osoitteet yms. Mutta saman päivän aikana, kun juteltiin lisää tulikin ilmi tää vanha klassikko "ollaan vaimon kans enää oikeasti kämppiksiä"... no mietin röökin verran ja se suhde jäi siihen.
Jälkikäteen ja iän tuomalla kokemuksella ja näkemyksellä kaikki merkit oli kyl esillä melkein alusta asti,mut olinko liian naivi, tyhmä vai kokematon, kun en tajunnut aikaisemmin missä mennään.

 

Hyi, en koskaan alentuisi moiseen.

 

Mulla oli jokunen vuosi sitten noin 16 vuotta vanhempaan mieheen suhde kahden vuoden ajan. Itse jaksoin uskoa suhteeseemme vaikka toinen sanoi ja teki alusta saakka selväksi ettei aio vaimoaan jättää. No jossain vaiheessa aloin sitten kyllästymään ja annoin muillekin mahdollisuuden jolloin ihastuinkin toiseen. Suhteemme jäi sitten siihen.

Jonkin aikaa myöhemmin, kuulin että hänellä oli uusi nuorikko ja ero vaimon kanssa vireillä.

 

[QUOTE="vieras";27970344]Hyi, en koskaan alentuisi moiseen.[/QUOTE]

No mitä sitten teet tässä ketjussa, kun sulta ei ole kysytty mitään.

Minulla oli yhden yön juttu varatun miehen kanssa ollessani nuorempi. Jos olis ollut kamala mies, olisin passittanut kotiin, mutta oli niin turkasen hyvännäköinen, että pakkohan tuo oli käyttää kotona yökylässä...

Mutta vakavasti ottaen, en alkais pidempiä juttuja varattujen kanssa edes suunnittelemaan. Onneksi ei tarvitse noita enää miettiä, kun oma kulta on löytynyt

 

Mulla on ollut pari suhdetta varattuihin miehiin, mutta kumpaakaan en olisi ottanut pysyvästi. Alusta saakka sovittiin suhteen säännöt ja molemmat jatkuivat noin vuoden. Ihania miehiä, ei siinä mitään. Molemmista tykkäsin paljon, mutta ei sen enempää.

 

Työpaikkaromanssi, vajaan vuoden säädön jälkeen mies jätti eksänsä ja muutti luokseni asumaan. Nyt olemme olleet 7 vuotta naimisissa ja yksi leikki-ikäinen lapsi.

 

Minulla on suhde varattuun naiseen, ja olen siis itsekin nainen. Mutta ei kai se tässä ole se pääasia.

Itse olen sinkku, hänellä on mies ja lapsia. Itsellänikin on yksi lapsi. Suhdetta on kestänyt pari vuotta. Itse en edes halua elämänkumppania, vaan tämmösen romanssin ja seksiseuraa. Toki meillä on muutakin.. yhdessäoloa, hellyyttä ja romantiikkaa. Näemme myös usein lasten kanssa kuten normaalit ihmiset ihmisten ilmoilla Ja voin käydä heillä kylässä myös ihan tavallisesti jne. Hän on samalla paras ystäväni. Meille tämä sopii.

Hän haluaa pitää kulissia yllä perheidyllistä. Jos olisimme mies ja nainen, saattaisimme päätyä oikeasti yhteen. Mutta vaikka olenkin bi, niin en halua asua ja elää naisen kanssa. Jo lapsenkin vuoksi. Ja tästä meillä on samanlainen näkemys.

Meillä on sellanen sääntö ettei kummallakaan saa olla toista naista. Hänellähän on miehensä, ja minulla saa olla miehiä tietysti myös ja on ollutkin.

 

lähipiiriä seuraamalla olen nähnyt mitä pettäminen parisuhteessa voi tehdä toiselle osapuolelle.

jos nainen (tai mies) tietää, että toinen osapuoli on varattu tavalla tai toisella, olkoon ITSE niin viisas että pysyy sellaisesta kaukana. se on joko niin että sitä ollaan tai ei olla.

vähässä on ne parisuhteet, jotka on "avoimia" eli saa oikein luvan kanssa käydä vieraissa ja harrastaa irtosuhteita. niitä on loppuunsa aika vähän. yleensä siinä rikotaan ja paljon. tuska jonka jollekin saatat aiheuttaa voi olla kauaskantoista.

jokainen tietysti tekee mitä haluaa, mutta minulle sellainen ihminen on alkueläimen arvomaailman omaava hyypiö.. sori.

ps. ei ole omakohtaista kokemusta ja toivon ettei koskaan tule olemaankaan. minulla on empatiaa ja omatuntoa ajatella asioita muidenkin kannalta vaikka itse en "paskassa" olisikaan.

 

lähipiiriä seuraamalla olen nähnyt mitä pettäminen parisuhteessa voi tehdä toiselle osapuolelle.

jos nainen (tai mies) tietää, että toinen osapuoli on varattu tavalla tai toisella, olkoon ITSE niin viisas että pysyy sellaisesta kaukana. se on joko niin että sitä ollaan tai ei olla.

vähässä on ne parisuhteet, jotka on "avoimia" eli saa oikein luvan kanssa käydä vieraissa ja harrastaa irtosuhteita. niitä on loppuunsa aika vähän. yleensä siinä rikotaan ja paljon. tuska jonka jollekin saatat aiheuttaa voi olla kauaskantoista.

jokainen tietysti tekee mitä haluaa, mutta minulle sellainen ihminen on alkueläimen arvomaailman omaava hyypiö.. sori.

ps. ei ole omakohtaista kokemusta ja toivon ettei koskaan tule olemaankaan. minulla on empatiaa ja omatuntoa ajatella asioita muidenkin kannalta vaikka itse en "paskassa" olisikaan.

Mun mielestä se kolmas osapuoli ei ole mitenkään syyllinen omaan käytökseensä, varsinkin jos sattuu olemaan itse sinkku. Kukaan muu ei riko kenenkään liittoa kuin siinä liitossa olevat, eli ihan turhaa viskoa kiviä sitä kolmatta osapuolta kohti. Jos mies on niin mulkku, että pettää, niin ihan oma vikansa ja itse en kattelis tuollaista kuspäätä päivääkään. Mutta sitä toista naista en lähtis siitä syyttämään, ainoastaan sitä miestä. Se mieshän mulle on valansa vannonut ja lupaukset tehnyt, se outo nainen ei ole luvannut mulle yhtikäs mitään eikä ole mulle tilivelvollinen yhtään mistään.

 

Minulla on suhde varattuun naiseen, ja olen siis itsekin nainen. Mutta ei kai se tässä ole se pääasia.

Itse olen sinkku, hänellä on mies ja lapsia. Itsellänikin on yksi lapsi. Suhdetta on kestänyt pari vuotta. Itse en edes halua elämänkumppania, vaan tämmösen romanssin ja seksiseuraa. Toki meillä on muutakin.. yhdessäoloa, hellyyttä ja romantiikkaa. Näemme myös usein lasten kanssa kuten normaalit ihmiset ihmisten ilmoilla Ja voin käydä heillä kylässä myös ihan tavallisesti jne. Hän on samalla paras ystäväni. Meille tämä sopii.

Hän haluaa pitää kulissia yllä perheidyllistä. Jos olisimme mies ja nainen, saattaisimme päätyä oikeasti yhteen. Mutta vaikka olenkin bi, niin en halua asua ja elää naisen kanssa. Jo lapsenkin vuoksi. Ja tästä meillä on samanlainen näkemys.

Meillä on sellanen sääntö ettei kummallakaan saa olla toista naista. Hänellähän on miehensä, ja minulla saa olla miehiä tietysti myös ja on ollutkin.

Olen aika moraalinen ihminen, enkä miestäni pettäisi, mutta tuommoiseen suhteeseen minäkin saattaisin ryhtyä.

 

En ole ikinä moiseen suostunut, vaikka eräs 36-senttisen elimen omaava mies sitä kanssani halusikin. Toivon, että tällaiset ihmiset eheytyisivät.

 

Suhde eteni, mies jätti avopuolisonsa pari päivää tapaamisemme jälkeen, meidän suhteemme onnistui, yhteistaivalta takana kohta 7v.

En ollut syypää heidän yhteiselonsa loppumiselle, sillä se suhde olisi kyllä päättynyt ilman minuakin.

 

...

 

[QUOTE="vieras";27970962]Mun mielestä se kolmas osapuoli ei ole mitenkään syyllinen omaan käytökseensä, varsinkin jos sattuu olemaan itse sinkku. Kukaan muu ei riko kenenkään liittoa kuin siinä liitossa olevat, eli ihan turhaa viskoa kiviä sitä kolmatta osapuolta kohti. Jos mies on niin mulkku, että pettää, niin ihan oma vikansa ja itse en kattelis tuollaista kuspäätä päivääkään. Mutta sitä toista naista en lähtis siitä syyttämään, ainoastaan sitä miestä. Se mieshän mulle on valansa vannonut ja lupaukset tehnyt, se outo nainen ei ole luvannut mulle yhtikäs mitään eikä ole mulle tilivelvollinen yhtään mistään.[/QUOTE]

Silloin minusta tämä kolmas osapuoli ei saisi itkeä jos ei mies jätäkkään vaimoaan tai suhde päättyy esim pettämiseen. Usein nämä kolmannet pyörät aiheuttavat paljon kärsimystä jos eivät esim saa miestä itselleen tai ovat mustasukkaisia vaimolle. Jokainen kantaa vastuun omasta käytöksestä ja ainakaan vaimon päälle ei saisi kaataa omaa pahaa oloaan...

 

[QUOTE="vieras";27971993]Silloin minusta tämä kolmas osapuoli ei saisi itkeä jos ei mies jätäkkään vaimoaan tai suhde päättyy esim pettämiseen. Usein nämä kolmannet pyörät aiheuttavat paljon kärsimystä jos eivät esim saa miestä itselleen tai ovat mustasukkaisia vaimolle. Jokainen kantaa vastuun omasta käytöksestä ja ainakaan vaimon päälle ei saisi kaataa omaa pahaa oloaan...[/QUOTE]

No mitä merkitystä sillä on, vaikka se kolmas osapuoli itkee? Jos suhde on kunnossa, niin mies/nainen ei lähde toisen miehen/naisen mukaan vaikka se toinen tulis alasti itkien vastaan ja ruikuttais ottamaan!

Jos teillä on fiksut puolisot valittuna, niin niistä kolmansista osapuolista ei tarvitse stressiä repiä. Jos alkaa joku itseen kohdistuva puhelinhäiriköinti, niin sitten yhteys virkavaltaan.

 

että usein nämä toiset naiset itkevät vaimolle että miksi sun mies ei jättänyt sua vaikka meillä oli suhde yms. Ei vaimoa useinkaan kiinnosta kuunella tämän toisen naisen murheita. Aika usein se vaan menee et ne kakkoset jää ruikuttaan tai avautuu vaimolle. Ei riitä edes se että vaimo sanoo suoraan ettei totuus tai mitä on tapahtunut kiinnosta.

 

Tapasimme töissä, miehen "vaimo" oli suhteessa toisen kanssa ja selvittelivät vielä viimeisiä omaisuusasioita ja miettivät talonsa kohtaloa. Ystävyytemme syveni ja aloimme tavallaan tapailla (mies asui jo omassa asunnossa silloin) ja siitäkös tämä hänen tuleva ex-vaimonsa pillastui. Olisikin halunnut miehensä takaisin ja teki kyllä kaikkensa estääkseen meidän seurustelumme (huom, asui silti sen oman uuden kumppaninsa kanssa...) tai ainakin pilatakseen minun maineeni Soitteli mm äidilleni huorittelupuheluita, työpaikalleni, vuokraisännälleni jne jne. No eihän siitä mitään muuta seurannut kuin että mies vielä vähemmän halusi olla tekemisissä hänen kanssaan.

Olemme olleet nyt melkein 20v naimisissa, meillä on lapsia ja miehen ex on kolmannessa liitossaan jo sen eron jälkeen

 

[QUOTE="vieras";27972521]että usein nämä toiset naiset itkevät vaimolle että miksi sun mies ei jättänyt sua vaikka meillä oli suhde yms. Ei vaimoa useinkaan kiinnosta kuunella tämän toisen naisen murheita. Aika usein se vaan menee et ne kakkoset jää ruikuttaan tai avautuu vaimolle. Ei riitä edes se että vaimo sanoo suoraan ettei totuus tai mitä on tapahtunut kiinnosta.[/QUOTE]

Ai tarkoitit tuollaista skenaariota! Mulla ei tullut mieleenkään, että vaimo sen pettämisen jälkeen vielä jatkaa suhdetta miehen kanssa! Niin me ollaan erilaisia.

 

En ole ikinä moiseen suostunut, vaikka eräs 36-senttisen elimen omaava mies sitä kanssani halusikin. Toivon, että tällaiset ihmiset eheytyisivät.

Oisko numeroa tolle tyypille? :saint:

 

Olin usean vuoden ajan suhteessa varattuun. Homma toimi hyvin, vaikka toki ajoittain tuntui pahaltakin olla se numero 2. Päätin itse lopettaa suhteen, kun aloin miettiä, että lapsetkin voisivat jossain vaiheessa olla kiva juttu ja ne eivät oikein istu tuollaiseen suhteeseen. Lisäksi ystävyyteni nykyiseen mieheeni oli vähitellen muuttunut läheisemmäksi ja siinäkin mielessä ero tuntui luontevalta, vaikkakaan ei ollut mikään helppo juttu. Jos mies olisi ollut valmis jättämään vaimonsa, olisin ilman muuta valinnut hänet. En sitten tiedä, olisiko homma toiminut vai ei. Osittain uskon, että suhteemme toimivuus perustui juuri siihen, että sain olla riittävästi itsekseni ja silloin kun yhdessä oltiin, niin sitä oltiin sataprosenttisesti. Arkea ei suhteemme joutunut kohtaamaan, roihuavaa rakkautta sen sijaan riitti.

Suhteen loppumisesta on jo lähes 15 vuotta, mutta edelleen muistan suhdetta ja miestä monessa mielessä lämmöllä. Soittelemme toisillemme silloin tällöin ja aina tuntuu hyvältä jutella. Mitään juttelua enempää ei ole ollut kertaakaan eron jälkeen. Mutta jos jostain syystä sattuisimme joskus olemaan molemmat vapaita, uskoisin, että päätyisimme yrittämään yhdessä.

 

Minä tapasin kaverin kautta miehen, ensin oltiin ihan kaveripohjalla ja miehen tyttöystäväkin oli usein mukana, kun käytiin jossain porukalla. Olivat olleet yhdessä viitisen vuotta. Jossain vaiheessa mies tunnusti olevansa ihastunut minuun, ja minullakin oli samankaltaisia tunteita. Yritin olla ja tapailla muita, mutta jossain vaiheessa löysin itseni pussailemasta miehen kanssa.

Minulla oli kauheat morkkikset ja vannoin, etten enään koskaan ja ikinä tee mitään vastaavaa. Ja sama homma toistui parin viikon päästä. Jonkin aikaa sitten tapailtiin samalla kun mies seurusteli toisen kanssa ja sitten mies jätti tyttöystävänsä ja me aloimme seurustelemaan.

Suhteemme loppui monta vuotta sitten, mutta olemme yhä kavereita.

 

Kun tapasin mieheni hän oli naimisissa. Lapsia ei ollut.

Mieheni erosi, me ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja meillä on 2 lasta.
Että niin se eteni.

 

En koskaan ole halunnutkaan, että mies rakastuisi minuun niin, että haluaa enemmän ja pistää elämän uusiksi. Teen sen yleensä selväksi, mikä kyllä on aiheuttanut myös ongelmia, on hemmetin vaikeeta löytää miehiä, jotka suostuu siihen. Olen ollut siis useiden varattujen kanssa, mutten halua kuin seksisuhteen.