olisi kysymys palstan pakanoille, agnostikoille ja ateisteille.

Pistäisin opettajan lujille ja vähintään lukemaan tämän kirjan:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510368962&lang=fi

 

Pistäisin opettajan lujille ja vähintään lukemaan tämän kirjan:
Mitä varhaiset kristityt uskoivat - Heikki Räisänen - Kirja (9789510368961) | Adlibris kirjakauppa - Pohjolan suurin kirjakauppa

Tämän kirjan, Heikki Räisäsen tutkimukset ym:
Kristinusko oli moninainen jo alussa - Kirjat - Turun Sanomat

 

14-vuotias haluaa uskontotunneille... ihan siksi, ettei tarvitsisi menna kahdeksaksi kouluun. Olen luvannut keskustella aiheesta syksylla, jos lukujarjestys on jalleen samanlainen tai jollemme asu lahempana koulua.

Eli en kiella, mutta en kannustakaan. 10-vuotiasta olen muistuttanut, ettei hanen ole tarpeen poistua luokasta virsia laulettaessa tms, voi olla lasna, mutta ei ole pakko osallistua aktiivisesti, ellei halua.

 

"vieras", kysyit miksi haluamme että lapsi kuuluu kirkkoon... No ei välttämättä halutakaan mutta en toisaalta näe syytä miksi lapsen pitäisi erota, kun on kerran menty kastamaan. Siis kun eihän se vaikuta hänen elämäänsä millään tavalla... Paitsi tosiaan sillä ettei pääse et tunneille! Senkin vasta tajusin tänään kun kirjoitin ketjuun oon ajatellut et hän tekee sit isona ratkaisun haluaako kuulua vaiko ei, niinku pienempi tekee että liittyykö vai ei...

Olisin todella ihmeissäni jos meidän lapsista tulisi uskovaisia. Ei uskota miehen kanssa kumpikaan mihinkään, ei mitään vakaumusta...

 

Luulen että ala-asteiässä päätämme vanhempien diktaattorioikeuksin että lapset käyvät et:n tunneilla, yläasteella voidaan asiasta kollektiivisesti keskustella jos se ajankohtaiseksi tulee. Syynä lähinnä opetuksen monipuolisuus ev.lut. uskonnontunteihin verrattuna.

Lapset eivät vähemmän rakkaiksi kävisi vaikka tulisivat uskoon (mihin tahansa uskoon), mutta pakko sanoa rehellisesti että kyllä varmaan aika hiton monta kertaa miettisin että mitenköhän tässä näin kävi.. Sitten varmasti pomppaisin kovastikin kirkuen tekemään asialle jotain jos kysessä olisi johonkin vaarallisempaan lahkoon hurahtaminen tmv., mikä nyt Suomessa on onneksi käsittääkseni aika harvinaista..?

 

Jos elämänkatsomustiedon tunneille osallistuminen onnistuu suht. ongelmitta, haluaisimme lapsemme siihen osallistuvan. Vielä ei ole ajankohtaista pariin vuoteen. En koe kovin pahana asiana sitäkään, jos lapsi uskonnon tunneille osallistuu. Minä opetan uskontoa alakoulussa ja isällään on pätevyys opettaa sekä uskontoa että elämänkatsomustietoa, joten käsittelemme näitä asioita varmasti myös kotona.

Jos lapsi tulee uskoon, se on hänen oma asiansa.

 

En minäkään, omassa koulussani et:n vaikutus oli aivan päinvastainen

Ihan sama täällä! Todellakin. Mutta se käsitys silmätikusta lienee useammin niiden käsitys jotka itse ovat olleet ussan tunnilla.

 

[QUOTE="vieras";27926290]ET-tunneilla saavat puolueetonta tietoa eri uskonnoista ja verailevat eri uskontojen kirkoissa (viimeksi kävivät synagogassa). Uskonnonopetuksen tarjonta on huomattavasti suppeampi koska keskittyy luterilaiseen perusoppiin.[/QUOTE]

Itse pidän vielä tärkeämpänä sitä, että ET-tunneilla opiskellaan etiikkaa ja filosofiaa.

 

olin kauhean uskovainen naapurintädin myötävaikutuksesta tuossa 7-vuotiaana ja vähän yli. Vanhemmat naureskeli asialle ja kielsi ehdottomasti kaikennäköisen lähetyssaarnaamisen, ja tauti meni vuodessa luullakseni pysyvästi ohi.

Jotenkin olen sitäkin mieltä, että ihmisen on hyvä tietää miltä uskominen tuntuu. Joten altistukoon jos haluaa, ja kaikenlaista on uskonnoista lähin etunenässä syytä tietää. Mutta kyllähän sitä silti on taipuvainen unohtamaan, että jokaisen on kokeiltava suunnilleen kaikki itse.

Vaan kyllähän se sitten risoo kun pojasta tietysti kapinallisena tulee liperinliehuttaja. No tulkoon, mutta tekopyhästä lätinästä ja teeskentelevästä pehmeydestä huomautan hävyttömästi heti.

 

Saisi mennä mille tunnille haluaa, tosin luulen että miehelläni saattaisi olla asiaan jyrkempi mielipide (hänellä oli nuorempana aikuisena uskovaisuusvaihe, jolloin näki kirkkonsa uskovaisten läpimädän moraalin ym ja on nykyään todella uskontovastainen...)
Jos lapsi tulisi uskoon, olisin vähän ihmeissäni, sillä kuvittelisin että oma maailmankäsitykseni tulee olemaan vahvasti läsnä lastenkin elämässä... Mutta pitäisin sitä kehitysvaiheena, ja jollei nyt mitään kamalan umpimielistä saarnaajaa tulisi, keskustelisin mielelläni katsomuksista, kunnoittaen hänen käsityksiään. Jos tulisi umpimielinen saarnaaja, keskustelu käsittelisi varmaankin pääosin niitä asenteita...

 

Eiköhän tuo et-tunneille mene sitten.

 

Kukaan ei ole muuten vieläkään suvainnut valistaa minua, voiko lapset mennä et-opetukseen jos lähivanhempi on lutku?

 

Peruskoulussa ET-tunnit ja sitten lukiossa voisi valita itse.

 

Kukaan ei ole muuten vieläkään suvainnut valistaa minua, voiko lapset mennä et-opetukseen jos lähivanhempi on lutku?

Ei voi.

 

hauska termi toi lutku

ei mulla muuta

 

Itse en edes ymmärrä, miksi on parempi juttu vältellä olemasta silmätikku kuin olla oma itsensä?

En minä ainakaan halua lasten oppivan, että omat ajatukset ja periaatteet pitää kätkeä toisilta, jos ne poikkeavat valtavirrasta. Hitsin huonoa kasvatusta sellainen, että opetetaan olemaan laumaeläin vain siksi, että voisi olla hajuton ja mauton.

 

Itse en edes ymmärrä, miksi on parempi juttu vältellä olemasta silmätikku kuin olla oma itsensä?

En minä ainakaan halua lasten oppivan, että omat ajatukset ja periaatteet pitää kätkeä toisilta, jos ne poikkeavat valtavirrasta. Hitsin huonoa kasvatusta sellainen, että opetetaan olemaan laumaeläin vain siksi, että voisi olla hajuton ja mauton.

Peesi tälle.

 

Ala-asteikäisen en antaisi vielä osallistua tunnustukselliseen uskonnonopetukseen (jotkut erityistilaisuudet on ok), koska syynä ei olisi oma ajattelu ja usko, vaan se, että saa olla samalla tunnilla kaverin kanssa tms. johon ei mielestäni kannata omaa elämänkatsomustaan perustaa. Yläasteikäisenä saisi päättää jo itse. Näistä asioista mielellään puhuttaisiin kotona kuitenkin ajoissa, jotta lapsi ajattelisi mieluusti syvällisemmin asioita eikä haluaisi liittyä kirkkoon esim. vain rippileirin takia.

Henkilökohtainen usko on nimenomaan henkilökohtainen ja lapsellani on yhtälailla oikeus siihen. Yrittäisin kyllä keskustella asiasta ja mahdollisesti laittaa joitain kapuloita rattaisiin jos lapseni olisi liittymässä johonkin selkeään lahkoon tai uskontoon, jossa häntä alistetaan.

 

Ei voi.

Onko tämä varma? Itselläni on ihan epävarma muistikuva parinkymmenen vuoden takaa että vanhempien luvalla pääsi moiseen. (Joka tuntuu ihan pikkuisen oudolta siltikin, siis että tarvitaan lupa moiseen.)

 

En tiedä mikä olen, en vissiin mikään otsikon tyypeistä, mutta en uskovainenkaan.

Lapsoseni käy kaikilla tavistunneilla koulussa.

 

Onko tämä varma? Itselläni on ihan epävarma muistikuva parinkymmenen vuoden takaa että vanhempien luvalla pääsi moiseen. (Joka tuntuu ihan pikkuisen oudolta siltikin, siis että tarvitaan lupa moiseen.)

Ainakaan muutama vuosi sitten ei päässyt. Uskontokuntaan kuulumaton kyllä saa valita.

 

Onko tämä varma? Itselläni on ihan epävarma muistikuva parinkymmenen vuoden takaa että vanhempien luvalla pääsi moiseen. (Joka tuntuu ihan pikkuisen oudolta siltikin, siis että tarvitaan lupa moiseen.)

Kirkkokuntiin kuulumattoman vanhemman lapsi saa osallistua joko et- tai uskonnonopetukseen, jos kyseessa on rekisteroity uskonnollinen yhteiso ja sen jasenia on kunnan alueella vahintaan 3 ja heidan huoltajansa vaativat ko. uskonnon mukaista opetusta, se on jarjestettava. Huoltajan paatoksella voi osallistua lahinna omaa uskontoa vastaavaan opetuksenn, jos omaa ei ole tarjolla. Kirkkoon kuuluvan lapsen on osallistuttava uskonnon opetukseen.

 

Ainakaan muutama vuosi sitten ei päässyt. Uskontokuntaan kuulumaton kyllä saa valita.

Jahas, olisikohan se sitten aika oikeasti erota kirkosta kun asia tulee ajankohtaiseksi. Vähän tuntuu oudolta tämmöinen touhu.

 

Annan sitten aikanaan osallistua (nyt 2,5 vee). Mielestäni uskontojen tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Saa sitten itse päättää aikanaan uskonasioista ja siitä haluaako kuulua kirkkoon (on kastettu) vai ei.

 

Anteeks mutta miten lapsi voi tulla uskoon?uskoo kai ny lapset vaikka menninkäisiin jos tarpeeksi aivopestään.
mun mielestä lapsi ei kykyne ymmärtämään uskonasioita samalla tavalla kuin aikuinen.
meillä ei kuuluta kirkkoon ja tuskin mennään ees uskonnontunneille.
Luulen että et tunnit on paljon kattavammat/monipuolisemmat kuin yksipuolinen jumalasta ja jeesuksesta puhuminen