Miten paha asia olisi jos miehesi (stressaantuneena) sanoisi lapsellenne "Sä et sit osaa mitään, idiootti!"?

[kertokaapa]

Lapsesi olisi esim. pyytänyt apua jossain.

Miten suhtautuisit mieheesi tuon jälkeen?

 

[Echo]

Riippuu stressaantuneisuuden laadusta. Äärimmilleen vietynä voisi tuon sanoakin, mutta muutoin juttelee todella leppoisasti ja kunnioittavasti lapsille.

 

[En tykkäisi]

Olisi mulle iso asia. Keskustelun paikka. Anteeksi saisi pyytää lapselta. Ongelma vaan on että sanottua ei saa pois, se jää lapsen mieleen. En tiedä miten voisin kunnioittaa miestäni tuon jälkeen. Onneksi ei ole ollut sellaista ongelmaa.

 

[Vastataanpa]

Riippuu aika paljon siitä, mitä sen jälkeen kävi. Kyllähän sitä suurisuiselta voi (joskus) sammakko suusta pudota, mutta sitä pitää osata pyytää sitten anteeksi. Lapseltakin.

 

["nnn"]

Tosi paha. Puolustaisin lastani ja juttelisin mieheni kanssa vakavasti. Jos sama alkaisi toistua, niin pitäisi vakavasti miettiä onko minulla ja lapsilla parempi ilman miestä.

 

["sipsi"]

Empä tykkäsi yhtään...

Saattaisin sanoa jopa, että sinulta onneksi ei ole osannut tuollaisia käytöstapoja periä.

Oikeasti keskustelisin pitkään ja hartaasti, miten lapselle puhutaan. Ja anteeksi saisi tosiaan lapseltya pyytää. Idiootiksi ei nimitellä lasta, ja sillä selvä. Mielestäni tuollalailla sanova aikuinen saisi katsoa peiliin.

 

[Ciervo]

Ei kai tuota pitäisi jäädä erityisesti mietiskelemään tai suhtautumisen muuttua.

Pahastihan tuo on sanottu, mutta jokainen voi turhautuessaan möläyttää jotain typerää - jopa omalle lapselleen.
Asiasta pitää vain keskustella ja pyytää anteeksi. Kertoa lapselle, että äiti/isi teki väärin.

 

[leijona76]

Kyllä se ois keskustelun paikka ja sais pyytää anteeksi lapselta moista typeryyttä. Ja tilanteessa puolustaisin lasta.

 

[Anteeksipyynnölläkö korjaa]

Kuulin toissapäivänä ilmastointiputken kautta kun naapurin isä huusi noin 4-vuotiaalle pojalleen, siinä lensi kyllä kaikki kirosanat vi*ut, perke*eet, saa*anat, ja kaikki. Mulle tuli itku kun kuuntelin sitä huutoa.

Minusta lapselle ei saa puhua noin. Ja jos mies sanoisi lasta idiootiksi, ja ettei osaa mitään, niin kyllähän se kertoo miehestä... Stressiäkin voi käsitellä monella tavoin. Tuollaiset isät aiheuttavat henkistä vahinkoa lapselleen.

Hämmästelen palstamammojen suvaitsevaisuutta miten törkeitä asioita miehenne saa sanoa lapselle ja pistätte pelkän stressin piikkiin. Tuollaiset sanomiset jää kuitenkin lapsen mieleen, anteeksi pyytelemisestä huolimatta.

 

[Hmph]

Muistan kuinka oman isäni yksittäinen "ei saa olla niin avuton!"- puuskahdus kun en osannut jotain tehdä, tuntui pahalta ja muistan sen tunteen vielä lähes 30v myöhemminkin. Vaikka siinä ei idiootiksi haukuttukaan. Mun vanhemmat eivät ikinä puhuneet meille lapsille tai toisilleen epäkunnioittavasti, eikä meillä todellakaan nimitelty toisia vaikka kuinka suututti. Sen takia minusta kuulostaa todella erikoiselta ja ikävältä tapa millä monet puhuvat toisilleen esim puhelimessa. Enkä voisi kuvitella että mieheni puhuisi noin lapsille vaikka kuinka stressaisi, mutta jos sanoisi niin varmasti pyytäisi anteeksi. Koska tuo pyytä lapsilta anteeksi vähemmästäkin.

 

[leijona76]

Eikä meillä stressinkään varjolla saa toisille puhua miten vaan ja mitä vaan. Jos lipsahtaa, sitä ei todellakaan vaa ohiteta ressin nojalla.

 

["Mie"]

Olisi melkein avioeron miettimisen paikka. Meillä erityislapsi, jolla huono itsetunto muutenkin ja joutuu tekemään paljon töitä esim. läksyjen kanssa pärjätäkseen. Onneksi mieheni ei toivottavasti koskaan sano tuolla lailla lapsellemme, jos häntä yhtään tunnen, on kannustava, auttavainen sekä omaa lehmän hermot .

 

[Pin]

Menisin heti väliin kysymään, mitä ihmettä hän oikein sanoi juuri ja fiksu mieheni tajuaisi varmasti pyytää heti anteeksi ja puhuisi lapsen kanssa.
Olisi kyllä aika outo tilanne jos lapsi kävisi ihan vaan kysymässä jotain isältään ja isä tiuskasisi noin, en voi kuvitella tuollaista tilannetta ollenkaan.

Sensijaan jotain pitkään kestänyttä kiukuttelua ja vänkäämistä, muutenkin väsyttäisi ja sitten lapsi vielä kaataisi mansikat sohvalle litistäen ne siihen, voisinkin kuvitella että voisi pahimmillaan huutaa jotain tuollaista. Tai jotain "MITÄ SÄ TEIT?! Oletko ihan idiootti?!". Tietenkin tästäkin juttelisi lapsen kanssa, että tuli sanottua rumasti koska suututti niin paljon etkä sinä fiksu poika ole mikään idiootti, teit vain hölmösti ja isi suuttui. Anteeksi"

En edes pitäisi kovin pahana juttuna ja varsinkaan minkään eron arvoisena juttuna.

Mulla ainoat mieleen jääneet sanat on sellaisia mistä ei koskaan keskusteltu eikä kukaan pyytänyt anteeksi. Yksikään juttu ei ole jäänyt mieleen sillä tavalla, ettenkö olisi tajunnut sitä vain vihaisena sanotuksi. En minä lapsenakaan mikään tyhmä ollut. Näistä asioista jäi nimenomaan vaivaamaan se ärsytys, ettei kukaan myöntänyt sanoneensa väärin.

 

["sipsi"]

Juu, minäkin olen sitä mieltä, että on eri asia sanoa tekoa idioottimaiseksi kuin nimitellä lasta idiootiksi.

Joskus kun lapsi teki pienenä jotain tyhmää, ja siitä juteltiin, sanoinkin, että sinä et ole tyhmä yhtään mutta tuo teko oli kyllä tosi tyhmä. Hyvin ymmärsi.

Lapsen nimittely idiootiksi ei tee itsetunnolle hyvää mielestäni ollenkaan. Ja raivostuisin tuollaisesta kyllä omalle miehelle ihan täysillä. No, tyttö on jo niin iso, että sanoisi varmasti jo itsekin takaisin.