Meillä ei ole mieheni kanssa yhteisiä tuttuja

[näin siis meillä]

Otsikossapa mieltäni painavasta asiasta jo raportoinkin. Tilanne on siis se, että meillä ei ole mieheni kanssa sellaisia tuttuja, joiden luona lähdettäisiin yhdessä käymään. Itse olen melko vasta muuttanut tänne ja olen itselleni hankkinut lähinnä naispuolisia kavereita muutaman.

En ole jotenkin edes tajunnut, että mies haluaisi nimenomaan yhteisiä tuttuja. Meillä on suhdekin nyt vähän karikolla. Miestä painaa juuri se, että meillä ei ole sellaista yhteistä tekemistä, jossa Me -henkisyys kasvaisi. Hän tuntee, että olisimme erakkoja, koska meitä ei kutsuta minnekään illanistujaisiin tai vastaaviin.

Onko muilla tällaista ongelmaa? Mitähän tässä sitten pitäisi tehdä? Mies sanoo, että ei halua ikimaailmassa netin kautta alkaa hommata tuttuja sillä se olisi noloa. No minun mielestäni se ei olisi lainkaan noloa.

 

[kahvikirahvi]

Meilläkään ei ollut miehen kanssa yhteisiä kavereita tai tuttuja kun alettiin seurustelemaan, mutta kyllä tässä vuosien aikana on ehtinyt molemmat toistensa kavereihin tutustua.

Kutsukaa vaikka molempien kavereita teille istumaan iltaa niin pääsette tutustumaan toistenne ystäviin.

 

[astrolabe]

Eikö se yhteinen juttu voi olla muutakin kuin yhteiset ystävät? En edes ymmärrä miten me-henkeä voisi kehittää sosiaalisesti aktivoitumalla muiden parien sekaan. Mie lähtisin ennemmin keilaamaan tai pelaamaan sulkkista, biljardikin menettelisi päiväsaikaan.

 

[ap.]

Olisiko ihan tuulesta temmattu ajatus se, että tekisin nettiin jonkinsortin ilmoituksen meistä ? Voisinpa itse vaikka ensin tutustua siihen kauniimpaa osapuoleen ja ilmoittaa miehelleni, että nyt lähdemme ystäväni luo kyläilemään tai että he tulevat meille.

 

[kahvikirahvi]

Eikö se yhteinen juttu voi olla muutakin kuin yhteiset ystävät? En edes ymmärrä miten me-henkeä voisi kehittää sosiaalisesti aktivoitumalla muiden parien sekaan. Mie lähtisin ennemmin keilaamaan tai pelaamaan sulkkista, biljardikin menettelisi päiväsaikaan.

"En ole jotenkin edes tajunnut, että mies haluaisi nimenomaan yhteisiä tuttuja. "
Jos miehestä olisi mukava tavata yhteisiä tuttuja, niin eikös se ratkeaisi tutustumalla miehen kaveriin/tutustuttamalla miestä omiin?

Ja ap.lle, jos pyydätte ensin vaikka teille illanistujaisiin väkeä, ja onkin mukavaa niin ehkä teitäkin kutsutaan sitten yhdessä jonnekin. Luulen ma.

 

[ap.]

Eikö se yhteinen juttu voi olla muutakin kuin yhteiset ystävät? En edes ymmärrä miten me-henkeä voisi kehittää sosiaalisesti aktivoitumalla muiden parien sekaan. Mie lähtisin ennemmin keilaamaan tai pelaamaan sulkkista, biljardikin menettelisi päiväsaikaan.

Nokun me teemme kaikki yhteiset juttumme KAHDESTAAN. Mies haluaa vaihtelua ja ymmärrän häntä ainakin osittain.

 

["vieras"]

Olisiko ihan tuulesta temmattu ajatus se, että tekisin nettiin jonkinsortin ilmoituksen meistä ? Voisinpa itse vaikka ensin tutustua siihen kauniimpaa osapuoleen ja ilmoittaa miehelleni, että nyt lähdemme ystäväni luo kyläilemään tai että he tulevat meille.

Noissa on se vaara, että ymmärretään haettavan seuraa seksin merkeissä. Tietysti riippuu siitäkin, minne sitä ilmoitusta laittaa, mutta usein pariskuntien haut menee tähän kategoriaan, niitä on sielläkin, missä näennäisesti haetaan seuraa vaikka keilaamiseen.

 

[ap.]

"En ole jotenkin edes tajunnut, että mies haluaisi nimenomaan yhteisiä tuttuja. "
Jos miehestä olisi mukava tavata yhteisiä tuttuja, niin eikös se ratkeaisi tutustumalla miehen kaveriin/tutustuttamalla miestä omiin?

Ja ap.lle, jos pyydätte ensin vaikka teille illanistujaisiin väkeä, ja onkin mukavaa niin ehkä teitäkin kutsutaan sitten yhdessä jonnekin. Luulen ma.

Olemme me käyneetkin mieheni tuttavien luona. Ongelma on vain se, että minä en oikein tule heidän kanssaan toimeen. Tai jotenkin aistin sen, että en olisi kovin tervetullut.

En tiedä mikä minuun no mennyt kyläpaikoissa, mutta en ole kokenut itseäni kovin luontevaksi sielä . Tuntuu jotenkin siltä, että en osaa puhua niistä asioista joista nämä mieheni kaverit usein keskustelevat. Eikä meitä enää kutsuta illanistujaisiin. Minä kai olen pilannut tahtomattani omalla käytökselläni nämä vierailut. Olen toki kutsunut nämä samaiset ihmiset meillekin käymään, mutta heillä ei ole kiinnostusta tulla meille. Minä olen kutsunut ja mies on kutsunut toistamiseen, mutta ei sitten.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27892990]Noissa on se vaara, että ymmärretään haettavan seuraa seksin merkeissä. Tietysti riippuu siitäkin, minne sitä ilmoitusta laittaa, mutta usein pariskuntien haut menee tähän kategoriaan, niitä on sielläkin, missä näennäisesti haetaan seuraa vaikka keilaamiseen.[/QUOTE]

Aijaa, tästä en ole tiennytkään. Joo, en minä ihan tuolle linjalle lähtisi.

 

[kahvikirahvi]

Olemme me käyneetkin mieheni tuttavien luona. Ongelma on vain se, että minä en oikein tule heidän kanssaan toimeen. Tai jotenkin aistin sen, että en olisi kovin tervetullut.

En tiedä mikä minuun no mennyt kyläpaikoissa, mutta en ole kokenut itseäni kovin luontevaksi sielä . Tuntuu jotenkin siltä, että en osaa puhua niistä asioista joista nämä mieheni kaverit usein keskustelevat. Eikä meitä enää kutsuta illanistujaisiin. Minä kai olen pilannut tahtomattani omalla käytökselläni nämä vierailut. Olen toki kutsunut nämä samaiset ihmiset meillekin käymään, mutta heillä ei ole kiinnostusta tulla meille. Minä olen kutsunut ja mies on kutsunut toistamiseen, mutta ei sitten.

Onko sulla sitten tuttavapariskuntia/muita kavereita keiden luona voisitte kyläillä? Tuleeko mies sun ystävien kanssa toimeen?

 

["vieras"]

Ei ole meilläkään yhteisiä tuttuja, mutta ei se kumpaakaan meistä haittaa. Miksi tollaisesta täytyy tehdä niin iso asia?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27893041]Ei ole meilläkään yhteisiä tuttuja, mutta ei se kumpaakaan meistä haittaa. Miksi tollaisesta täytyy tehdä niin iso asia?[/QUOTE]

Mies kokee, että olisimme ulkopuolisia. Ja minä taas osaltani haluaisin tehdä jotain sen eteen, että mies ei kokisi näin.

 

[Keittiönoita]

Entäs sukulaiset? Mä ymmärrän tuon "erakkotuntemuksen", koska itse olen tottunut viettämään melko säännöllisesti aikaa isommalla porukalla. Eli juuri noita illanistujaisia ja porukalla juhlimista. On mukavaa kutsua ihmisiä kylään ja vastaavasti kyläillä muiden luona.

 

[ap.]

Onko sulla sitten tuttavapariskuntia/muita kavereita keiden luona voisitte kyläillä? Tuleeko mies sun ystävien kanssa toimeen?

Mies ei ole kertaakaan minun kavereitani täällä uudella paikkakunnalla nähnyt. Ehkä teenkin niin, että saatan nämä ystäväni hänen tietoisuuten. Ja yhdellä ystäväläni on puoliso. Heillä tosin on jo lapsi, mutta eihän se este ole.

 

[ap.]

Entäs sukulaiset? Mä ymmärrän tuon "erakkotuntemuksen", koska itse olen tottunut viettämään melko säännöllisesti aikaa isommalla porukalla. Eli juuri noita illanistujaisia ja porukalla juhlimista. On mukavaa kutsua ihmisiä kylään ja vastaavasti kyläillä muiden luona.

Tuota miehenikin haluaisi.

On täällä heidän veljensä, mutta meitä ei kutsuta sinne kuin pelkästään lapsenvahdiksi. Hänen äitinsä luona olemme 400 kilometrin päässä käyneetkin =)

 

[Keittiönoita]

Tuota miehenikin haluaisi.

On täällä heidän veljensä, mutta meitä ei kutsuta sinne kuin pelkästään lapsenvahdiksi. Hänen äitinsä luona olemme 400 kilometrin päässä käyneetkin =)

Entä sinun sukulaiset? Kuinka usein kutsutte miehen veljeä kylään? Jos hänellä on lapsia, voisitteko järjestää vaikka ensi kuussa laskiaisriehan koko veljen perheelle? Porukalla pulkkamäkeen ja sitten teille syömään? Lapsiperheissä täytyy usein mennä lasten ehdoilla, mutta yhdessä voi olla päiväsaikaankin.

Ulkopuolisuuden tunne taitaa olla yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta yhtä kurjaa se varmasti miehen mielestäkin on, jos ystävät järjestävät juhlia ja illanistujaisia, mutta miestä ei enää kutsuta. Täällä palstallakin aika ajoin kirjoitellaan siitä, miten pahalta tuntuu, kun esim Facebookin kautta selviää kavereilla olleen juhlat, mutta itseä ei olekaan enää kutsuttu. Jää ulkopuoliseksi.

 

[Nenja]

Me käytiin alussa kun tavattiin, tapaamassa miehen ystäviä yhdessä ravintolaissa, heillä, meillä ym. Samoin mun kavereiden kanssa. Nopeasti niistä tulikin sitten yhteisiä tuttavia.

 

[Peyote]

Miksi sinä et tutustu miehen ystäviin ja toisinpäin?

 

["nuuh"]

Ensiksi ostettava samanlaiset tuulipuvut. Sitten yhteiselle sauvakävelylenkille jossa varmasti löytyy samanhenkisiä pariskunteja. Siitä se sitten lähtee. Niin ja kannattaa hommata mökki, sinne kuulemma tulee paljon vieraita jopa kutsumattomia ja ilman tuliaisia.

 

[Keittiönoita]

Miksi sinä et tutustu miehen ystäviin ja toisinpäin?

Viestissä #8 ap jo kertoi. Mä voin kuvitella, että jos on ne potentiaaliset kaverisuhteet menny kössimään, niin on hyvin vaikeaa yrittää enää sen jälkeen luoda niitä suhteita uudelleen.

 

[Peyote]

Viestissä #8 ap jo kertoi. Mä voin kuvitella, että jos on ne potentiaaliset kaverisuhteet menny kössimään, niin on hyvin vaikeaa yrittää enää sen jälkeen luoda niitä suhteita uudelleen.

Niin joo. Mitähän ihmettä siellä on tapahtunut sitten? Jos mieskin sanoo että hänestä tuntuu kuin olisivat erakkoja joita ei kutsuta mihinkään.

 

[ap.]

Viestissä #8 ap jo kertoi. Mä voin kuvitella, että jos on ne potentiaaliset kaverisuhteet menny kössimään, niin on hyvin vaikeaa yrittää enää sen jälkeen luoda niitä suhteita uudelleen.

Osuit naulankantaan! =)

Ei sielä oikeastaan mitään hirveää ole ees tapahtunut. Minä vain olen ollut vähän hiljaisemmanpuoleinen enkä ole osallistunut kai riittävästi keskusteluun ja olen jäänyt vähän ulkopuoliseksi. Olen kuitenkin kohteliaana aina ollut ja en ihan mykkäkään. Pois lähtiessä olen kiitellyt isäntää ja emäntää mukavasta illasta ja sitä rataa.

 

[Peyote]

Hm. Outoa sitten jos eivät enää kutsu jos tekin olette heitä kutsuneet.

 

[ap.]

Entä sinun sukulaiset? Kuinka usein kutsutte miehen veljeä kylään? Jos hänellä on lapsia, voisitteko järjestää vaikka ensi kuussa laskiaisriehan koko veljen perheelle? Porukalla pulkkamäkeen ja sitten teille syömään? Lapsiperheissä täytyy usein mennä lasten ehdoilla, mutta yhdessä voi olla päiväsaikaankin.

Ulkopuolisuuden tunne taitaa olla yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta yhtä kurjaa se varmasti miehen mielestäkin on, jos ystävät järjestävät juhlia ja illanistujaisia, mutta miestä ei enää kutsuta. Täällä palstallakin aika ajoin kirjoitellaan siitä, miten pahalta tuntuu, kun esim Facebookin kautta selviää kavereilla olleen juhlat, mutta itseä ei olekaan enää kutsuttu. Jää ulkopuoliseksi.

Omat sukulaiseni asuvat toisessa päässä Suomea, ihan kirjaimellisesti.

Miehen veljellä on tosiaan 5 pientä lasta, joten ymmärrän sen etteivät onnessaan aina olekana lähdössä kylästelemään. Tuo laskiaisrieha voisi kuulostaa hyvältä. Tosin vähän pelkään, että joudumme lapsenvahdiksi sitten useammin.

 

[Keittiönoita]

Osuit naulankantaan! =)

Ei sielä oikeastaan mitään hirveää ole ees tapahtunut. Minä vain olen ollut vähän hiljaisemmanpuoleinen enkä ole osallistunut kai riittävästi keskusteluun ja olen jäänyt vähän ulkopuoliseksi. Olen kuitenkin kohteliaana aina ollut ja en ihan mykkäkään. Pois lähtiessä olen kiitellyt isäntää ja emäntää mukavasta illasta ja sitä rataa.

No tuo on kyllä aika kummallinen syy hylätä ystävänsä. Siis että ystävän puoliso on hiljainen ja "epäkiinnostava". Tapaako miehesi kavereitaan ilman sinua? Jos tapaa, niin mun mielestä hänen kannattaisi ottaa asia puheeksi. Siis sanoa, että vaikka sinä oletkin hiljaisemmanpuoleinen, niin hänestä olisi silti mukavaa viettää aikaa porukalla. Mä ajattelin, että sä olet laukonut jotain valittuja totuuksia näille miehesi kavereille ja siksi olette jääneet ulkopuolisiksi