Muutto yksin USA:han - huono äiti

[Endless Sacrifice]

Ihan ot: Minne olette muuttamassa?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878766]Ap:lla selvästikin on eskä kykyä, että kiinnostusta hoitaa lapsia. Hän tekee oikeasti järkevän päätöksen. Hänen päätöksensä on tehty lasten etua ajatellen, sinun päätöksesi äidin etua ajatellen. Ap:n lapsilla on selvästi isä, joka on ihan yhtä tärkeä vanhempi. Sinulla ilmeisesti ei ole. Sinun tilanteesi olisikin siis ihan eri, ei kannata verrata sitä ap:n tilanteeseen. Jos oma mies ei ole osallistua isä, sitä voi olla vaikea kuvitella, mutta jotkut isät ihan oikeast ovat täysin tasavertoisia vanhempia.

Kukaan ei varmasti voi vannoa, etteikö järjestely vaikuttaisi lasten psyykeeseen, mutta epätodennäköistä se kyllä on. Aivan kuten sinäkään et voi vannoa, että muutto äidin mukana ei vaikuttaisi lasten psyykeeseen.[/QUOTE]

Emme tiedä onko ap:n lapsilla paljon omistautuva isä. Voi olla että isä ei ole hoitanut lapsia päivääkään, mutta nyt joutuu koska äiti ei kykene.
En vaan voi ymmärtää tällaisen äidin tunnemaailmaa, joka kykenee jättämään pienet lapsensa pitkäksi ajaksi. Mitkä ovat prioriteetit elämässä? Ura? Raha? Mikä?
En ymmärrä mikä asia kiilaa omien lasten edelle?
Kylmää ja tunteetonta suhtautumista asioihin/tilanteisiin ja ennen kaikkea omiin lapsiin.

 

["vieras"]

:O

APUA! Miehet, akkia barrikadeille!

Anarkofeministina en voi uskoa tallaista suhtautumista. Mies ei ole mitaan? Pelottavaa...

Oletko koskaan kuullut sarkasmista?
Ei tietenkään 3-tai 5-vuotiaat voi asua yksin, kun taas 17-vuotias hyvinkin voi.
Liian vaikea ymmärtää? Ei nyt liittynyt millään tapaa tähän ap;n tarinaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878782]Emme tiedä onko ap:n lapsilla paljon omistautuva isä. Voi olla että isä ei ole hoitanut lapsia päivääkään, mutta nyt joutuu koska äiti ei kykene.
En vaan voi ymmärtää tällaisen äidin tunnemaailmaa, joka kykenee jättämään pienet lapsensa pitkäksi ajaksi. Mitkä ovat prioriteetit elämässä? Ura? Raha? Mikä?
En ymmärrä mikä asia kiilaa omien lasten edelle?
Kylmää ja tunteetonta suhtautumista asioihin/tilanteisiin ja ennen kaikkea omiin lapsiin.[/QUOTE]

Edelleenkin ap ajattelee tässä vain lasten parasta. Mutta ei sitä noin kapeakatseinen ihminen tule varmasti ikinä ymmärtään, joten paras jättää tämä jankkaaminen tähän.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878786]Oletko koskaan kuullut sarkasmista?
Ei tietenkään 3-tai 5-vuotiaat voi asua yksin, kun taas 17-vuotias hyvinkin voi.
Liian vaikea ymmärtää? Ei nyt liittynyt millään tapaa tähän ap;n tarinaan.[/QUOTE]

Mut kun ei tarvi 3-vuotiaan eikä 17-vuotiaankaan asua yksin kun niillä on isä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878782]Emme tiedä onko ap:n lapsilla paljon omistautuva isä. Voi olla että isä ei ole hoitanut lapsia päivääkään, mutta nyt joutuu koska äiti ei kykene.
En vaan voi ymmärtää tällaisen äidin tunnemaailmaa, joka kykenee jättämään pienet lapsensa pitkäksi ajaksi. Mitkä ovat prioriteetit elämässä? Ura? Raha? Mikä?
En ymmärrä mikä asia kiilaa omien lasten edelle?
Kylmää ja tunteetonta suhtautumista asioihin/tilanteisiin ja ennen kaikkea omiin lapsiin.[/QUOTE]

No nyt on aika opetella, elämässä kun saattaa sattua mitä tahansa. Isä on vanhempi lapsilleen siinä missä äitikin.

Kiitä ap:tä ja muita kaltaisiaan, he mahdollistavat omalta osaltaan sinullekin sen Pyhän Äidin paikan siellä kotona lasten kanssa ilman nälkäkuoleman uhkaa.

 

[Morrigan]

[QUOTE="vieras";27878786]Oletko koskaan kuullut sarkasmista?
Ei tietenkään 3-tai 5-vuotiaat voi asua yksin, kun taas 17-vuotias hyvinkin voi.
Liian vaikea ymmärtää? Ei nyt liittynyt millään tapaa tähän ap;n tarinaan.[/QUOTE]

Ei toiminut, jos oli sarkasmiksi tarkoitettu. Sori.

Pointtini on yha kuitenkin se, etta kumpi tahansa vanhemmista voi olla ensisijainen huoltaja ja turva. Miehillakin on oikeus olla hoivaa antava osapuoli, vanhemmuus ei ole sukupuolisidonnaista, ei edes sidoksissa biologiseen suhteeseen.

 

[Tsuh]

En jaksa kaikkia kommentteja täältä lukea, mutta ap:lle

HURJASTI ONNEA mahtavasta työtarjouksesta ja aivan todella upeaa että miehesikin saa järjestettyä hommansa Jenkkilään! Elä oikeesti välitä yhtään mitään mistään kateellisista sukulaisten kommenteista (sitähän tuo on, ei mitään muuta). Tai täällä joidenkin palstalaisten vastaavista voivotteluista. Kyllä lapset parjää muutaman kuukauden Oman isänsä kanssa, oikeesti...

Itselläni on kolmas ulkomaankomennus menossa ja tiedän että sen kodin löytämiseen ja laittamiseen ym normaalin elämän järjestelyyn menee monta kuukautta, jopa vuosi jos firma ei auta ja joutuu kaiken hoitamaan yksin. Lapsillasi on todellakin parempi tutussa ympäristössä ja sitten tulevat valmiiseen (tai melkein) ympäristöön jossa sulla on jo kuviot selvillä. Oikeesti paras mahdollinen ratkaisu.

Ja perheellesi, etenkin lapsillesi mahtava ja avartava kokemus -antaa aivan loistavia eväitä elämään- joita suurin osa ihmisistä tulee teiltä kadehtimaan (kuten täältä sen huomaat jo...). Siinä ei kuule parin kuukauden ero lapsistasi ole heillekään myöhemmin mikään varsinainen uhraus kun tuollaiseen seikkailuun pääsevät mukaan

 

[Tsuh]

[QUOTE="vieras";27878782]Emme tiedä onko ap:n lapsilla paljon omistautuva isä. Voi olla että isä ei ole hoitanut lapsia päivääkään, mutta nyt joutuu koska äiti ei kykene.
En vaan voi ymmärtää tällaisen äidin tunnemaailmaa, joka kykenee jättämään pienet lapsensa pitkäksi ajaksi. Mitkä ovat prioriteetit elämässä? Ura? Raha? Mikä?
En ymmärrä mikä asia kiilaa omien lasten edelle?
Kylmää ja tunteetonta suhtautumista asioihin/tilanteisiin ja ennen kaikkea omiin lapsiin.[/QUOTE]

Huh huh.
Sulla taitaa olla aika suppea ajatusmaailma.

 

[ei]

En jaksa kaikkia kommentteja täältä lukea, mutta ap:lle

HURJASTI ONNEA mahtavasta työtarjouksesta ja aivan todella upeaa että miehesikin saa järjestettyä hommansa Jenkkilään! Elä oikeesti välitä yhtään mitään mistään kateellisista sukulaisten kommenteista (sitähän tuo on, ei mitään muuta). Tai täällä joidenkin palstalaisten vastaavista voivotteluista. Kyllä lapset parjää muutaman kuukauden Oman isänsä kanssa, oikeesti...

Itselläni on kolmas ulkomaankomennus menossa ja tiedän että sen kodin löytämiseen ja laittamiseen ym normaalin elämän järjestelyyn menee monta kuukautta, jopa vuosi jos firma ei auta ja joutuu kaiken hoitamaan yksin. Lapsillasi on todellakin parempi tutussa ympäristössä ja sitten tulevat valmiiseen (tai melkein) ympäristöön jossa sulla on jo kuviot selvillä. Oikeesti paras mahdollinen ratkaisu.

Ja perheellesi, etenkin lapsillesi mahtava ja avartava kokemus -antaa aivan loistavia eväitä elämään- joita suurin osa ihmisistä tulee teiltä kadehtimaan (kuten täältä sen huomaat jo...). Siinä ei kuule parin kuukauden ero lapsistasi ole heillekään myöhemmin mikään varsinainen uhraus kun tuollaiseen seikkailuun pääsevät mukaan

USA oli joskus 80- 90-luvulla vielä suuri ja ihmeellinen onnela, minne pääsemisestä joku oli varmasti kateellinen, mutta nykyisin??? Tuskin kateudesta täällä on kyse. USA:ssa on kaikki hankalaa: mm. terveydenhoito on ihan hanurista. Sattuu yksi tuttu asumaan siellä ja hän tarvitsisi polvileikkauksen, mutta eipä vakuutuksistaan huolimatta sitä saa. Suomessa olisi leikattu aikapäiviä sitten! Eipä muuta kuin jokainen asia on hoidettava oven eteen ajamalla ja mm. tuolista nouseminen tuottaa tolkutonto tuskaa. Voi kävellä muutaman metrin ja sitten on pakko pysähtyä. Portaita ei ollenkaan. Vakuutusyhtiöt oikein palkkaavat porukkaa keksimään syitä, miksi juuri sinun sairaudenhoitoasi ei voida korvata (tyyliin haa, sinulla oli keuhkoputkentulehdus vuonna 2000). Kateellinen? En todellakaan

 

[---]

USA oli joskus 80- 90-luvulla vielä suuri ja ihmeellinen onnela, minne pääsemisestä joku oli varmasti kateellinen, mutta nykyisin??? Tuskin kateudesta täällä on kyse. USA:ssa on kaikki hankalaa: mm. terveydenhoito on ihan hanurista. Sattuu yksi tuttu asumaan siellä ja hän tarvitsisi polvileikkauksen, mutta eipä vakuutuksistaan huolimatta sitä saa. Suomessa olisi leikattu aikapäiviä sitten! Eipä muuta kuin jokainen asia on hoidettava oven eteen ajamalla ja mm. tuolista nouseminen tuottaa tolkutonto tuskaa. Voi kävellä muutaman metrin ja sitten on pakko pysähtyä. Portaita ei ollenkaan. Vakuutusyhtiöt oikein palkkaavat porukkaa keksimään syitä, miksi juuri sinun sairaudenhoitoasi ei voida korvata (tyyliin haa, sinulla oli keuhkoputkentulehdus vuonna 2000). Kateellinen? En todellakaan

Niin, joka maassa on jotakin vikaa. Kiinassa rikotaan ihmisoikeuksia ja eräässä Afrikan maassa, jossa olen asunut, silvotaan tyttölapsia. Silti jokainen ulkomaanrupeamani on minulle jotakin opettanut, enkä yhtäkään vaihtaisi pois.

Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse elää samanlaista elämää. Voi myös asustella Suomessa ja odotella, josko se polvi posahtaisi.

 

[ei]

Niin, joka maassa on jotakin vikaa. Kiinassa rikotaan ihmisoikeuksia ja eräässä Afrikan maassa, jossa olen asunut, silvotaan tyttölapsia. Silti jokainen ulkomaanrupeamani on minulle jotakin opettanut, enkä yhtäkään vaihtaisi pois.

Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse elää samanlaista elämää. Voi myös asustella Suomessa ja odotella, josko se polvi posahtaisi.

Itse kyllä pidin siellä päin maailmaa mm. Kanadasta, joten en ole ollut vain Suomessa odottelemassa polven posahtamista En vaan ikinä haluaisi asumaan USA:an ja ajattelin sen kertoa, koska aiempien mielipiteideni vuoksi mm. minun ajateltiin olevan kateellinen. Ei ihmiset aina kateellisuuttaan suutaan aukaise ja ap:han halusi tietää, mitä mieltä muuutosta ollaan. Edelleen: en lähtisi minnekään, jos noin kauan pitäisi olla noin pienistä lapsista erossa, eikä varmasti lähtisi miehenikään. Yrittäisin järjestää vaikka millä muulla tavalla asiaa, esim. lentäisin välillä Suomeen tai mies ja lapset lentäisi USA:an (mikä edellyttäisi jommalta kummalta palkattomia päiviä) tai otettaisiin joku sukulainen sinne joksikin aikaa lasten kanssa käymään jne.

 

["Tiia"]

samalla lailla niitä miehiä lähtee ulkomaille töihin ilman lapsia ja heitä ei yhtään paheksuta! Nykyään pystyy hyvin pitämään yhteyttä tietokoneenkin avulla yms. Lähdet vaan jos siltä tuntuu,kyllä ne lapset jonku kuukauden ilman äitiä pärjää.

 

[Big Bang Theory]

Sukulaisille ei kuulu pätkääkään teidän perheen päätökset. On ymmärrettävää, etä uusi työ vie varmasti alussa paljon aikaa, joten lapsilla paljon parempi olla kotona suomessa isänsä kanssa. Miten tämä voi olla jollekin vaikea ymmärtää?

 

[Jellybeany]

Teette juuri niinkuin teidän perheelle on parhaaksi, eikä se kuulu muille pätkääkään. Näin sen ainakin pitäisi mennä.

Meillä on paljon pienemmästä asiasta kyse. Käyn 1-2krt viikossa toisessa kaupungissa valmennuskurssilla ja sukulaisten mielestä olen itsekäs kun en käytä sitä aikaa kodista ja perheestä huolehtimiseen. Vaikka itse kuinka tietää tekevänsä parhaansa perheensä eteen, niin kyllä se ulkopuolisten syyllistäminen silti johonkin arkaan paikkaan osuu.

 

["vieras"]

Mä olen pohtinut paljon samoja asioita, mullekin olisi uran kannalta hyvä pyrkiä vuodeksi tai pariksi USA:han töihin, mutta kollegojen puheista olen ymmärtänyt, että perheen mukaan ottaminen on käytännössä mahdotonta, jos puoliso ei satu myös saamaan työtä samoilta seuduilta. Olen ajatellut ja miehen kanssa puhunut, että korkeintaan vuodeksi voisin lähteä yksin sitten, kun lapset ovat kouluikäisiä tai lähellä kouluikää. Näin on moni tuttukin tehnyt, sekä miehiä että naisia joukossa.
Ymmärrän hyvin päätöksenne, ap. Ei 5kk NIIIIN pitkä aika ole. Kaikki menee varmasti hyvin.

 

[Tsuh]

USA oli joskus 80- 90-luvulla vielä suuri ja ihmeellinen onnela, minne pääsemisestä joku oli varmasti kateellinen, mutta nykyisin??? Tuskin kateudesta täällä on kyse. USA:ssa on kaikki hankalaa: mm. terveydenhoito on ihan hanurista. Sattuu yksi tuttu asumaan siellä ja hän tarvitsisi polvileikkauksen, mutta eipä vakuutuksistaan huolimatta sitä saa. Suomessa olisi leikattu aikapäiviä sitten! Eipä muuta kuin jokainen asia on hoidettava oven eteen ajamalla ja mm. tuolista nouseminen tuottaa tolkutonto tuskaa. Voi kävellä muutaman metrin ja sitten on pakko pysähtyä. Portaita ei ollenkaan. Vakuutusyhtiöt oikein palkkaavat porukkaa keksimään syitä, miksi juuri sinun sairaudenhoitoasi ei voida korvata (tyyliin haa, sinulla oli keuhkoputkentulehdus vuonna 2000). Kateellinen? En todellakaan

No et varmaan ikinä ole asunut ulkomailla?
Kyllä nämä ulkomaankomennukset ovat aika uskomattomia kokemuksia joista jää todella paljon avartamaan koko perheen maailmankatsomusta. Oli ne sitten jenkkilässä, Afrikassa, Aasiassa tai Euroopassa.....

Olen lähtenyt Suomesta 12 vuotta sitten ekalle komennukselleni. Ja ei, asiat eivät ole muualla järjestelmällisesti paremmin kuin Suomessa. Mutta useat asiat ovat. Toiset eivät. Mutta ainakaan itse en ole tulossa takaisin muutamaan vuoteen, sen verran ollaan tästä saatu koko porukka irti.

Mutta niin, jos siellä Suomessa elämänsä viettää samoissa kuvioissa lapsuudesta vanhuudenkotiin, niin voikin asiasta ihan sitten kuvitella mitä siihen omaan maailmankuvaansa sopii

 

[expa-ap]

Onpas, tänne tullut paljon kommenttia, arvatenkin puolesta ja vastaan, palailen vastaamaan muutamiin asioihin kun vaan ehdin

 

["vieras"]

Sukulaisille ei kuulu pätkääkään teidän perheen päätökset. On ymmärrettävää, etä uusi työ vie varmasti alussa paljon aikaa, joten lapsilla paljon parempi olla kotona suomessa isänsä kanssa. Miten tämä voi olla jollekin vaikea ymmärtää?

Minä olen ihan samaa mieltä. Minusta ap ja miehensä miettimä ratkaisu on hyvä. Ja kyllähän ap varmaan pääsee käymään välillä Suomessa tai mies lapsineen ap:n luona.

 

["vieras"]

Hieno tilaisuus ap:lle ja perheellensä. Mutta itse en ikimaailmassa olisi lapsistani erossa viittä kuukautta. Eikö miehellä todellakaan ole mahdollisuutta tulla lasten kanssa käymään tuona aikana? Jotenkin hankala uskoa, että hänellä ei olisi ainuttakaan lomapäivää tuohon käyttää.. Tuohon aikaan osuu väkisinkin joulu/pääsiäinen/kesä jolloin luulisi vapaita olevan. Tai isovanhempi matkustaisi lasten kanssa sinua katsomaan ja samalla voisivat vähän tutustua tulevaan kotiinsa etukäteen? 3v on aika pieni vielä ymmärtämään ajankulua, 5kk on todella pitkä aika tuon ikäiselle eikä 5-vuotiaskaan kovin iso vielä ole.

 

[Voih]

Isä lähtee ulkomaille 5kk työkomennukselle ja ottaa lapset mukaansa, koska ei voi olla näistä erossa. Äiti jää Suomeen tekemään töitä. Kuulostaako näinpäin ajateltuna järkevältä?

Meillä molemmat vanhemmat ovat ihan yhtä tärkeitä lapsille. Ei sillä ole eroa, kumpi olisi sen 5kk poissa. Raskasta se olisi ja ikävä olisi, mutta ihan sama se on kumpi vanhemmista olisi pois. Järkevämpi lasten on olla tutuissa ympyröissä muuten.

Ulkomaille muutosta minulla ei ole kokemusta, mutta kielenoppimisesta on sen verran, ettei lapsetkaan kieltä ihan hetkessä opi. Oma lapseni on käynyt englanninkielistä tarhaa ja kyllä se oli kova paikka, kun ei ymmärtänytkään kieltä eikä se kieli ihan hetkessä tuosta noin vain myöskään tarttunut.

 

[expa-ap]

Kiitos kommenteistanne, niin niistä kannustavista kuin ihmettelevistä ja paheksuvistakin. Kaikkia mielipiteet antavat omanlaistaan perspektiiviä asiaan, onhan kyse sentään lasten hyvinvoinnista ja minunkin on hyvä pohtia erilaista tilanteita.

Aloituksessa kertomaani ratkaisuun olemme mieheni kanssa päätyneet lukuisten vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen, uskokaa tai älkää. On mielestämme paljon vähemmän lapsia kuormattavaa jäädä hetkeksi vielä elämään Suomeen sellaista arkea, josta yksi tekijä muuttuu, kuin lähteä kanssani Yhdysvaltoihin elämään arkea, jossa vain yksi tekijä säilyy. Lisäksi työni tulee olemaan hyvin hektistä alkuun ja lisäksi työssäni joudun matkustamaan jonkin verran - en halua esimerkiksi, että vieras ihminen nukuttaa lapset heille vieraassa ympäristössä kun vaihtoehtokin on.

Joku/jotkut taisivat kritisoida ylipäänsä lähtöämme ja sitä, kuinka ura menee lasten edelle. Viimeiseen voi jokainen äiti miettiä, löytääkö elämästään mitään lapsiaan tärkeämpää. Toivon, että ei, mutta uskon myös, että välillä on tehtävä myös radikaaleja ratkaisuja lasten parhaan eteen. Seuraava voi olla hieman kaukana lähtökohtaisesta ongelmastani, mutta haluan kuitenkin kertoa näkökantani tähänkin asiaan. Nykymaailma on äärimmäisen kansainvälinen ja esimerkiksi hyvä kielitaito on avainasemassa työmarkkinoilla, kuten myös käytännön kokemus vieraista maista ja kulttuureista. Mielestäni jokaisen vanhemman on parhaansa mukaan tarjottava lapselleen hyvät edellytykset elämään ja näen, että tämä on tilaisuus, jota emme olisi voineet niin mieheni ja minun, mutta etenkin lapsiemme vuoksi hylätä. He tulevat oppimaan vieraan kielen, näkevät muutakin maailmaan kuin oman kotikaupunkinsa ja Kanarian saaret (näin kärjistetysti), ynnä muuta. Jos minulla on tarjota alku lasteni mahdolliselle tulevalle elämässään menestymiselle, miksen sitä tekisi? Toki he tulevat itse tekemään omat valintansa, mutta haluan, että omilla valinnoilla en tulisi ainakaan sulkeneeksi heiltä ovia, päinvastoin.

Tulemme varmasti näkemään tuon viiden kuukauden aikana, jos vain koemme sen lapsille hyödylliseksi. Etenkin omana pelkonani on se, tuntuuko lapsista mahdollisesti uudelleen hylätyksi tulleilta, kun loman jälkeen äitiä ei taas ole hetkeen. Tähän toivoisinkin mielipiteitä asiasta paremmin tietäviltä! Tulemme varmaan arvoimaan tätä vasta, kun alun pahimmasta ikävästä on molemmin puolin päästy yli.

Jotakin varmasti jäi, johon olisin halunnut tuoda näkökantaani paremmin esille, mutta tässä hieman mietintöjäni

 

["vieras"]

Mulla kävi kyllä sama mielessä, että oisko siitä tapaamisesta enemmän hyötyä vai haittaa. Kun on juuri tottunut elämään ilman äitiä, yhtäkkiä äiti tulekein viikoksi käymään ja lähtee taas pois ja taas pitää totutella siihen, että äiti ei olekaan siinä.

 

[Big Bang Theory]

te olette ajatelleet erittäin järkevästi! Lapset tulevat olemaan varmasti kiitollisia valinnoistanne, vaikka yksi 5kk voi olla kaikille myös raskas. Kuitenkin hyvin lyhyt aika verrattuna koko elämään. Nykyään on kuitenkin skypet ja lentäenkin pääsee suhteellisen nopeasti kumpaankin maahan jos järjetön ikävä tulee. Lapsille on kuitenkin paras olla se 5kk isänsä kanssa minun mielestäni. Minun lähipiirissä on useita miehiä, jotka ovat esim. öljynporauslautoilla töissä toisella puolella maailmaa ja näkevät perhettään lomillaa ( joita on parin kuukauden välein ) ei heitä kukaan kritisoi. Onnea ap:lle ja koko perheelle hienosta tilaisuudesta!

 

["vieras"]

Exäni äiti oli ruotsissa töissä vuoden kun ex oli 4 vuotias. Aikuisena hänellä on ollut paljon ongelmia elämässään ja suhteissaan, ei esim. uskalla sitoutua ja on toistuvasti masennukseen taipuvainen. Ja nämä ongelmat todistettavasti, koska tuo ero vaikutti perusluottamukseen. Vaikka isovanhemmat häntä silloin hoitivatkin.

Kyllä äiti on tuossa iässä sen verran tärkeä, että en missään nimessä vaarantaisi lasten kehitystä olemalla erossa noinkin monta kuukautta kuin ap. Mutta kukin tyylillään, jos työ on tärkeämpi niin sitten on. Ja en tod. ole kateellinen. Itsellänikin olisi ollut töitä muutaman kk. jenkeissä ja vuoden kiinassa. Menen sitten kun lapset on kasvaneet.