Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

En tiedä mitä kantaa tuo Vjgjljghgh edustaa, mutta kristinuskossa on tosiaan esiintynyt aikojen saatossa tuota lihallisten himojen kieltämistä. Minusta se ei ole hyvä asia. Jos ihminen näet kieltää kaikki tai merkittävän osan lihallisista tarpeistaan, alkaa homma "vuotamaan" jostain toisesta kohdasta. Monestihan näissä seksuaalikielteisissä liikkeissä sitten lopulta sekaannutaan täysin sopimattomiin kohteisiin sen sijaan että olisi ajoissa etsitty sovelias kohde.

Itsehän voisin taas nostaa uskonnolliseksi dogmiksi tämän Arvo Ylpön lausahduksen "kohtuus kaikessa."

En kyllä tarkoittanut, että lihallisten himot pitäisi kieltää. Me ihmiset olemme seksuaalisia olentoja ja mitään syntisiä ei ole harrastaa vaikka esiaviollista seksiä imo. Lihallisia himoja vois olla vaikka alkoholismi, jolloin ihminen on vain egoististen halujensa vietävänä. Jos ei tästä egoismista osaa/pysty/halua luopumaan, ei välttämättä voi nähdä kauneutta maailmassa ja muissa ihmisissä. Silloin myös tarve korostaa itseään muiden yli voi kasvaa, tällöin ihminen eriytyy muista, eikä Kokemäen enää ykseyttä maailmankaikkeuden ja Jumalan kanssa. Voisi sanoa, että tällainen ihminen on kääntänyt selkänsä Jumalalle

 

Lihallisilla himoilla tarkoitetaan paljon, kaikkea mikä on ihmisen "itsekkyyttä". Ja mitä tuohon tulee, että jos ihminen vaan suorittaa jotain "lakia" ei saa tehdä sitä ja tätä -juttua, niin toki se jossain vaiheessa räjähtää käsistä... Koska ihminen omissa voimissaan niistä yrittää eroon ymmärtämättä edes tarkoitusta, miksi pitäisi olla tekemättä jotain...

Sanotaan vaikka kiroilu esimerkiksi, jos siihen pyytää Jeesuksen apua, että kumpa se joskus loppuisi niin itse ja moni muukin on kokenut, että se vaan jää sen rukouksen jälkeen eikä tule enää edes mieleenkään kiroilla tuon jälkeen. Sitä vaan myöhemmin havahtuu, ettei ole edes ollut mitään tarvetta siihen, eikä ole tarvinnut yhtään pidätelläkään mitään ärräpäitä...

Ja joku voi vapautua tupakoinnistakin ihan samallalailla, tiedän naisen joka oli kauhea ketjupolttaja. Oli juuri tullut uskoon ja poltti jossain hengellisessä vkl tapahtumassa vessassa salaa... Tiesi kyllä että se oli väärin ja halusi siitä eroon, mutta koko homma tuntui mahdottomalle, että olisi pystynyt lopettamaan...
4päivää myöhemmin tuosta tapahtumasta, nainen oli havahtunut siihen, ettei ole muistanut polttaa yhtään tupakkia sen vessassa salaa polttamisen jälkeen :O Ja oli siitä itsekin tosi ihmeissään, mitään vierotus oireita ei tullut eikä edes tehnyt mieli...

Jos Jumala pääsee ihmistä oikeasti vapauttamaan näistä "kahleista", niin ne voi tapahtua ihan näin helposti ja se voima tulee Jumalalta, ei siihen ihmisen omat sinnikkyydet riitä vapautumaan noin helposti jostakin sellaisesta, missä on oikeasti ollut tosi koukussa...

 

Koomassa käynyt neurokirurgi Newsweek-lehdessä:
Sain todisteita tuonpuoleisesta

Koomassa käynyt neurokirurgi Newsweek-lehdessä: Sain todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä! | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi

 

Jumala on kutsutunut meidät VAPAUTEEN eikä orjuuteen...

 

Luitko tuon jutun? Se on vastoin kristillistä teologiaa. Ole tarkka siinä mitä väität. Itse pidän kyllä mahdollisena (en välttämättömänä) jonkinlaista kuolemanjälkeistä elämää, mutta se, että se olisi juuri helluntai-kristillisen teologian mukaista, on täysin eri väite.

mikäs tuossa sitten ontuu? pääpointti, että joku maailmallisesti fiksukin sen myöntää, että kuoleman jälkeen on jotain.

 

Todellisuus kun vaan on ihmisten tekemä, siinä on iso ero,. mihin kukin uskoo tai haluaisi uskoa.

Aika mittaa meitä ja siinä noppapelissä joku jakelee kortteja, vaikka täytys jakaa niitä mato-onkia ja MATOJA!. Aikainen lintu madon nappaa - tai menee (nopeimmat lentää) muualle

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Salainen+osakassopimus+jakaa+vallan+Terveysrahastossa/1135232639353

 

Todellisuus kun vaan on ihmisten tekemä, siinä on iso ero,. mihin kukin uskoo tai haluaisi uskoa.

Aika mittaa meitä ja siinä noppapelissä joku jakelee kortteja, vaikka täytys jakaa niitä mato-onkia ja MATOJA!. Aikainen lintu madon nappaa - tai menee (nopeimmat lentää) muualle

Salainen osakassopimus jakaa vallan Terveysrahastossa - HS.fi - Talous

"Wooret ylesastuuat/ ia Laxot alasastuuat/ siallens iongas heite pärustanut olet.

Märän sine panit/ Jota he ei ylitzekeu/ eike palaia Maata peittemen.

Sine annat Lectet Laxoissa ylescohuua/ nin ette wedhet Mäkein welitze wootauat.

Ette caiki Eleimet Metzes ioisit/ ia ette Peurat heiden ianons sammutaisit.

Heiden tykenens Taiuahan Linnut istuuat/ ia wiserteleuet Oxilla.

Sine lijotat Wooret ylheldepein/ Sine teutet Maan hedhelmelle/ iongas saatat.

Sine Rohot casuatat Caria wastoin/ Ja Jyuet Inhimisten tarpehexi/ Ettes Leiuen Maasta toottaisit.

Ja ette Winan pite Inhimisen Sydhemen ilahuttaman/ ia henen Casuons caunistuman Öliusta/ Ja Leiuen wahwistaman Inhimisen sydhende.

Ette ne HERRAN Puut Nestestä teune olisit/ Ne Cedrin Puut Libanis/ iotca hen on istuttanut.

Sielle Linnut pesiuet/ ia Haicarat hongisa asuuat.

Ne corkiat Wooret ouat Williuochtein turua/ Ja ne Kiuirauniot Canelitin. Ijlkottein.

Sine teet Cuun wootta iacaman/ Ja se Auringo tiete henen Laskons.

Sine teet Pimeydhen/ ette Öö tule/ silloin caiki Pedhot lytiuet."

 

"Wooret ylesastuuat/ ia Laxot alasastuuat/ siallens iongas heite pärustanut olet.

Märän sine panit/ Jota he ei ylitzekeu/ eike palaia Maata peittemen.

Sine annat Lectet Laxoissa ylescohuua/ nin ette wedhet Mäkein welitze wootauat.

Ette caiki Eleimet Metzes ioisit/ ia ette Peurat heiden ianons sammutaisit.

Heiden tykenens Taiuahan Linnut istuuat/ ia wiserteleuet Oxilla.

Sine lijotat Wooret ylheldepein/ Sine teutet Maan hedhelmelle/ iongas saatat.

Sine Rohot casuatat Caria wastoin/ Ja Jyuet Inhimisten tarpehexi/ Ettes Leiuen Maasta toottaisit.

Ja ette Winan pite Inhimisen Sydhemen ilahuttaman/ ia henen Casuons caunistuman Öliusta/ Ja Leiuen wahwistaman Inhimisen sydhende.

Ette ne HERRAN Puut Nestestä teune olisit/ Ne Cedrin Puut Libanis/ iotca hen on istuttanut.

Sielle Linnut pesiuet/ ia Haicarat hongisa asuuat.

Ne corkiat Wooret ouat Williuochtein turua/ Ja ne Kiuirauniot Canelitin. Ijlkottein.

Sine teet Cuun wootta iacaman/ Ja se Auringo tiete henen Laskons.

Sine teet Pimeydhen/ ette Öö tule/ silloin caiki Pedhot lytiuet."

Ihana. Mikä käännös?

 

Syvempää ymmärrystä, joskus telepatiaa. Joskus voi aistia tunnetiloja kilsojen päähän. Joskus joku vieras voi tuntua todella tutulta, ja voi tietää hänestä asioita vaikka niitä ei olisi vielä tullut esille. Ja sitä että tällaisten ihmisten lähellä on helppo ja hyvä olla. Tosin ne jotka aiheuttavat kipeitä tilanteita ja tunteita voivat olla yhtä arvokkaita ja yhtä läheisiä sielullisesti

No jos sulla on telepatiaa, niin pääsethän sä siis toisen ihmisen pään sisään?
Mulla on itse asiassa ollut välillä samaa, tiedän että jollain ihmisellä menee huonosti vaikka tämä ei olisi sitä kertonut.
Joskus jossain dokkarissa tätä selitettiin tieteellisesti jonkun atomisysteemin avulla, eli voi olla 2 eri tilassa olevaa ihmistä joiden jotkut mitkälie hiukkaset silti tapailivat toisiaan...kuulemma identtisillä kaksosilla on sen takia yhteisiä tuntemuksia vaikka olisivat toisistaan erossa. Tämä oli siis semmoinen teoria jota ei ole vahvistettu.
Mutta mä itse pitäisin tuota tavallisena vaistona. Lisäksi Jumala antaa vaiston kautta vihjeitä eri ihmisille, joskus kuulee ihmisille tulleen esim. ukkosilmalla tulleen tiettyjä selkeitä sanallisia käskyjä "mene sinnejasinne turvaan" ja tämä ihminen on käskyn toteltuaan pelastunut salamaniskulta. Luin muistaakseni näitä jo pienenä jostain Apu-tai Seura- lehdestä.

Itse odotan että milloin tiede keksii sen mekanismin, jolla Jumala siirtelee tavaroita. Monta kertaa olen etsinyt jotain esinettä moneen kertaan jostain tietystä paikasta, sitten kun olen rukoillut niin se esine on löytynyt just siitä paikasta. Raamatussa Jumala siirsi ihmisenkin, puhutaan Filippoksen matkasta (astraalilennot on asia erikseen).

Tuo että vieraasta ihmisestä tietää joskus joitain asioita, on kanssa mulle tuttua. Se on jotain hiljaista tietoa mitä itse ei edes tiedosta, jokin intuitio. Lisäksi se voi olla hyvää ihmistuntemusta: itse tunnistan pelimiehen 100 metrin päästä, tiedän että tuolla äijällä on parhaillaankin säätöä ties kenen muijan kanssa. En tiedä mistä sen vaan tiedän.
Mutta mietitäänpä: kuinka monta kertaa me ollaan oltu aavistavinamme jotain, eikä se ole toteutunut? Jos me pistettäisiin ylös kaikki pieleen menneet aavistukset niin voisi sanoa että osa on hakuammuntaakin.

 

Tuosta synnintunnosta: sitä ei ole aina kaikilla ihmisillä, ei uskovillakaan.

En tiedä että olenko narsistipsykopaatti vai mikä, mutta tunnistan itsessäni semmoisia "tunnottomia" kohtia. Ja en ole suht pitkän uskonelämäni aikana tuntenut kuin joskus semmoista monien uskoontulleiden kuvaamaa "koin jokaisen syntini polttelevan sisintäni ja koin suurta häpeää Jumalan edessä". Eikä ristintyö ole mulle koskaan auennut ja kolahtanut, kuten on auennut vaikka monille rikollisille. Ymmärrän ja pystyn selittämään sen minkä takia Jeesus kuoli ristillä ja päivittäin pyydän syntini anteeksi, mutta hyvin harvoin koen sen anteeksiantamuksen semmoisena "suuri taakka lähti harteiltani". Olen joskus haaveillut semmoisista kokemuksista.

Ehkä se että mulla oli jonkinlaista helvetinpelkoa, ajoi mut tekemään nuorena tilit selväksi Jumalan kanssa. Mutta se oli vaan semmoista tilanteen tiedostamista ja vähän itsekästä oman nahkansa pelastamista -eikös narsistit aina halua vaan että oma asema on turvattu? No, hyvä motiivi se tuokin on uskoontulolle, vaikka parempiakin on olemassa. Kuten että Jeesus on maailman mahtavin ja ihanin tyyppi ja uskossa on ihana olla.

Vielä jorisen...puhun siis synnintunnon KOKEMISESTA, kyllä mulla päivittäin omatunto toimii ja teen korjausliikkeitä vaelluksessani. Mutta mua ei yhtään hävetä jotkut tietyt synnit, esim. jos ilman pakottavaa tarvetta ajelen ylinopeutta -parannusta mä silti ajatuksissani yritän siitä tehdä, ja vaikka ei tunnu missään. Tietysti jos murhaisin jonkun ihmisen niin se ahdistaisi. Mutta olen rukoillut itselleni synnintuntoa, ja jonkin verran sitä on tullutkin. Tuntuu että se syyllisyys ja synnintunto tekee ihmisestä enemmän ihmisen, pehmeämmän ja tuntevamman. Ehkä myös paljon empaattisemman. Huomaan että synnintunnon kokemisesta on apua ihmissuhteissa, en enää ole niin huoleton kuin ennen kun jos on tullut vaikkapa miehelle sanottua tosi pahasti.

Toisilla ihmisillä on luonnostaan enemmän empatiaa, toisilla ei. Ehkä monilla nuorilla on semmoista perusepäempaattisuutta kanssa? On ollut ihanaa kun Jumala on pehmittänyt nuoruuden kovuuksista, on ihana tuntea toisen ihmisen eri fiilikset.

 

Vielä edelliseen viestiini: synnintunnon kokemisen puuttuminen ei ole este uskoontulolle (itse olen siitä elävä esimerkki). Jumala ei odota meiltä mitään kokemuksia. Eli ratkaisuja Jumalan puoleen voi tehdä monen muunkin asian kautta.

 

[QUOTE="vieras";27858072]Miten kun lesbo- tai homopari saa lapsen, eli jumala on heille tämän suuren lahjan suonut esim keinohedelmöityksen avulla, niin miksi useille uskoville on hankala hyväksyä näitä perheitä? Onko jumala tehnyt virheen antaessaan lapsen tällaiseen perheeseen vai ovatko paheksuvat ja tuomitsevat uskovaiset väärässä?[/QUOTE]

Olisiko uskovilla tähän vastausta?

 

[QUOTE="vieras";27862730]Olisiko uskovilla tähän vastausta?[/QUOTE]

usea uskova ajattelee homoseksuaalisuutta ihmisen "pahana tapana", ei uskovalla mitään ole niitä itse ihmisiä vastaan vaan sitä "pahaa tapaa" vastaan. Jumala rakastaa jokaista ihmistä, myös ei-uskovaistakin, Hänelläkään ei ole näitä itse ihmisiä vastaan mitään mutta tuota tekoa vastaan kyllä...

Jeesus sanoi:
»Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.»

Matt. 5:43-48.

Tuo kohta on hyvä tähän, eli uskon että jos Jumala sallii sateet ja auringon paisteet ei-uskossakin oleville, niin uskon että Hän sallii homoparienkin saavan lapsia.
Muutenkin tuo koko jae on hyvä pohtia syvällisemmin, uskovan ei pitäisi tuomita ketään, sekin sanotaan raamatussa...

 

Aika mahtavaa lukea, että kuuluisan Korn-yhtyeen kitaristikin on ollut uskossa jo kauan! Ja lueskelin tuohon aiheeseen liittyen että Sklipknotinkin yhtyeestä olisi pari miestä tullut uskoon! miettii millasissa yhtyeissä kumminkin ovat olleet... Ja löysin jopa tuon Kornin kitaristin todistuksenkin, kohdasta 17:00 alkaa suurinpiirtein

TV7

 

Vähän vanha löytö uskovaisiin puhujiin liittyen, vuosia ollut mulla unholassa, mut tällä viikolla löysin uudestaan, eli Pasi Turunen. Hänellä on kiva blogi:

USKON PUOLESTA

Turunenhan oli ainakin vuosia sitten Kuvan ja Sanan listoilla joka on yhteydessä Patmos ry: hyn, jos ei ole vieläkin. Patmoksen nykytilasta en tiedä, monet sen yhden päähenkilön puheet on olleet aika värikkäitä ja yliampuvia. Mutta heidän tekemänsä humanitäärinen- ja lähetystyö oli ainakin joskus 10-15 vuotta sitten kivan tehokasta ja vilpitöntä, ja he raportoivat Suomeen mihin rahat olivat menneet.
Mutta se siis Patmoksesta, en tiedä mikä heidän on nykytilanne.

Turusella on mun mielestä hyvä ote raamatuntutkimukseen, maltillinen ja kriittinenkin. Mutta tietysti, kaikki pitää myös jokaisen lukijan arvioida. -Katsoin että oli jo vuosi sitten teilannut mayojen ennustaman maailmanlopun. Hyvä.

 

Aika mahtavaa lukea, että kuuluisan Korn-yhtyeen kitaristikin on ollut uskossa jo kauan! Ja lueskelin tuohon aiheeseen liittyen että Sklipknotinkin yhtyeestä olisi pari miestä tullut uskoon! miettii millasissa yhtyeissä kumminkin ovat olleet... Ja löysin jopa tuon Kornin kitaristin todistuksenkin, kohdasta 17:00 alkaa suurinpiirtein

TV7

Jumala tekee ihmeitä.

 

Oleko Echo täyttynyt Pyhällä Hengellä?

 

Oleko Echo täyttynyt Pyhällä Hengellä?

Juu. Kuinni?

 

Ei kun tuli vaan mieleen.

 

Ei kun tuli vaan mieleen.

Ok!

 

Tuosta synnintunnosta: sitä ei ole aina kaikilla ihmisillä, ei uskovillakaan.

En tiedä että olenko narsistipsykopaatti vai mikä, mutta tunnistan itsessäni semmoisia "tunnottomia" kohtia. Ja en ole suht pitkän uskonelämäni aikana tuntenut kuin joskus semmoista monien uskoontulleiden kuvaamaa "koin jokaisen syntini polttelevan sisintäni ja koin suurta häpeää Jumalan edessä". Eikä ristintyö ole mulle koskaan auennut ja kolahtanut, kuten on auennut vaikka monille rikollisille. Ymmärrän ja pystyn selittämään sen minkä takia Jeesus kuoli ristillä ja päivittäin pyydän syntini anteeksi, mutta hyvin harvoin koen sen anteeksiantamuksen semmoisena "suuri taakka lähti harteiltani". Olen joskus haaveillut semmoisista kokemuksista.

Ehkä se että mulla oli jonkinlaista helvetinpelkoa, ajoi mut tekemään nuorena tilit selväksi Jumalan kanssa. Mutta se oli vaan semmoista tilanteen tiedostamista ja vähän itsekästä oman nahkansa pelastamista -eikös narsistit aina halua vaan että oma asema on turvattu? No, hyvä motiivi se tuokin on uskoontulolle, vaikka parempiakin on olemassa. Kuten että Jeesus on maailman mahtavin ja ihanin tyyppi ja uskossa on ihana olla.

Vielä jorisen...puhun siis synnintunnon KOKEMISESTA, kyllä mulla päivittäin omatunto toimii ja teen korjausliikkeitä vaelluksessani. Mutta mua ei yhtään hävetä jotkut tietyt synnit, esim. jos ilman pakottavaa tarvetta ajelen ylinopeutta -parannusta mä silti ajatuksissani yritän siitä tehdä, ja vaikka ei tunnu missään. Tietysti jos murhaisin jonkun ihmisen niin se ahdistaisi. Mutta olen rukoillut itselleni synnintuntoa, ja jonkin verran sitä on tullutkin. Tuntuu että se syyllisyys ja synnintunto tekee ihmisestä enemmän ihmisen, pehmeämmän ja tuntevamman. Ehkä myös paljon empaattisemman. Huomaan että synnintunnon kokemisesta on apua ihmissuhteissa, en enää ole niin huoleton kuin ennen kun jos on tullut vaikkapa miehelle sanottua tosi pahasti.

Toisilla ihmisillä on luonnostaan enemmän empatiaa, toisilla ei. Ehkä monilla nuorilla on semmoista perusepäempaattisuutta kanssa? On ollut ihanaa kun Jumala on pehmittänyt nuoruuden kovuuksista, on ihana tuntea toisen ihmisen eri fiilikset.

mmh, ymmärrän mitä haet takaa... Minäkin elin suht puhtoista elämää ennen uskoon tuloa, niin ei minullekaan tullut sellaista "eräänä aamuna heräsin tunsin valtavan lämmön ja läheisyyden, kuin kivi olisi vieritetty pois harteilta" -tunnetilaa. Nuo jutut minun mielestä näkyy ja saattaa olla voimakkaita vaikka esim narkomaaneilla tai muista riippuvuksista kärsineillä. Niissä se selkeä ero entiseen ja nykyiseenkin elämään alkaa useimmiten heti näkyä.
Kyllä mä Herraa päivittäin kiitän siitä, että on vapauttanut mut sellaisista asioista, mitä en enää halua tehdä mutta ruumiillisesti kokemus ei ole ollut mitenkään päätä huimaava
Mutta itse olen nyt oivaltanut, että jos jotain asiaa murehtii että se on väärin, niin ei se yksinään murehteminen auta mitään... Vaikka en kamalaa synnintuntoa tuntisikaan jostain, kun vien sen asian rukouksessa Jeesukselle, että auttaa ja ottaa sen synnin minulta pois, niin heti seuraavana päivänä huomaan päässeeni asiassa eteenpäin ja hoksaan ettei se synti olekaan enää minussa niin "kiinni" kuin ennen...
onko sulle tullut tämmösiä?
Mutta voin hyvin kuvitella että kauan uskossa olleella on varmaan niitä alku innostuksen/uudistumisen tunteita ikävä jotka on kokenut ensimmäisinä vuosina uskossa ollessa

 

mmh, ymmärrän mitä haet takaa... Minäkin elin suht puhtoista elämää ennen uskoon tuloa, niin ei minullekaan tullut sellaista "eräänä aamuna heräsin tunsin valtavan lämmön ja läheisyyden, kuin kivi olisi vieritetty pois harteilta" -tunnetilaa. Nuo jutut minun mielestä näkyy ja saattaa olla voimakkaita vaikka esim narkomaaneilla tai muista riippuvuksista kärsineillä. Niissä se selkeä ero entiseen ja nykyiseenkin elämään alkaa useimmiten heti näkyä.
Kyllä mä Herraa päivittäin kiitän siitä, että on vapauttanut mut sellaisista asioista, mitä en enää halua tehdä mutta ruumiillisesti kokemus ei ole ollut mitenkään päätä huimaava
Mutta itse olen nyt oivaltanut, että jos jotain asiaa murehtii että se on väärin, niin ei se yksinään murehteminen auta mitään... Vaikka en kamalaa synnintuntoa tuntisikaan jostain, kun vien sen asian rukouksessa Jeesukselle, että auttaa ja ottaa sen synnin minulta pois, niin heti seuraavana päivänä huomaan päässeeni asiassa eteenpäin ja hoksaan ettei se synti olekaan enää minussa niin "kiinni" kuin ennen...
onko sulle tullut tämmösiä?
Mutta voin hyvin kuvitella että kauan uskossa olleella on varmaan niitä alku innostuksen/uudistumisen tunteita ikävä jotka on kokenut ensimmäisinä vuosina uskossa ollessa

Niin, ehkä semmoista tosi risaista ja repivää elämää eläneet kokevat sen syyllisyyden ja ristintyön ja armon voimakkaimmin, en tiedä. Olen miettinyt että onkohan se sitä mistä Jeesus sanoi "se joka on saanut anteeksi paljon, rakastaa paljon".
Mutta toisaalta, vaikka olisi elänyt nuhteetonta elämää ennen niin syntielämää se on silti, koska synti on ero Jumalasta ja taviksillakin semmoista Jumalan luota pois pysyttelemistä. Itse olin nuorena aika perinteinen tapaus eli päällepäin kunnollinen perhetyttö joka vanhemmilta salassa biletti minkä kerkesi ja etsi kuumeisesti poikakaveria. Mutta päällepäin nuhteettomilla voi olla semmoista vääränlaista itsetyytyväisyyttä ja ylpeyttä enemmän kuin resuisempaa elämää viettäneillä, ja ne voi olla yhtä pahoja syntejä kuin jokin esim. rikollinen toiminta.

Kyllä se rukous auttaa synnin voittamiseen. Vaikka jollain lailla tää add sotkee kanssa, olen joskus miettinyt sitäkin että onkohan neurologisesti terveemmillä uskovilla helpompaa se syntitottumuksista irrottautuminen. Käytöskin olisi ehkä korrektimpaa. No, add:n elämä ei ole ainakaan tylsää, varsinkaan uskovan add:n.

 

Kuten että Jeesus on maailman mahtavin ja ihanin tyyppi ja uskossa on ihana olla.

Tuo on kova pala monelle uskovaisen naisen miehelle. Hänen naisellaan on suhde aikaa sitten eläneeseen mieheen, joka oli täydellinen. Hän jää auttamatta toiseksi vertailussa, eikä hän ikinä voi nousta naisensa silmissä yhtä hienoksi tapaukseksi. Nainen sen tietää: "Jeesus ei piereskele eikä kaiva nenäänsä."

 

Kannattaa muistuttaa, että Jeesus oli 150 cm hippiäinen, jos tuosta on vaivaksi asti

ai ihan pituuskin on jostain selvitetty?

 

Niin, ehkä semmoista tosi risaista ja repivää elämää eläneet kokevat sen syyllisyyden ja ristintyön ja armon voimakkaimmin, en tiedä. Olen miettinyt että onkohan se sitä mistä Jeesus sanoi "se joka on saanut anteeksi paljon, rakastaa paljon".
Mutta toisaalta, vaikka olisi elänyt nuhteetonta elämää ennen niin syntielämää se on silti, koska synti on ero Jumalasta ja taviksillakin semmoista Jumalan luota pois pysyttelemistä. Itse olin nuorena aika perinteinen tapaus eli päällepäin kunnollinen perhetyttö joka vanhemmilta salassa biletti minkä kerkesi ja etsi kuumeisesti poikakaveria. Mutta päällepäin nuhteettomilla voi olla semmoista vääränlaista itsetyytyväisyyttä ja ylpeyttä enemmän kuin resuisempaa elämää viettäneillä, ja ne voi olla yhtä pahoja syntejä kuin jokin esim. rikollinen toiminta.

Kyllä se rukous auttaa synnin voittamiseen. Vaikka jollain lailla tää add sotkee kanssa, olen joskus miettinyt sitäkin että onkohan neurologisesti terveemmillä uskovilla helpompaa se syntitottumuksista irrottautuminen. Käytöskin olisi ehkä korrektimpaa. No, add:n elämä ei ole ainakaan tylsää, varsinkaan uskovan add:n.

Jep, tuo on kyllä totta. Jos meinaat sitä että add:sta tulee niitä hetken mielijohteita ja on sellanen vähän tuuliviirimäinen... Välillä jaksaa olla tosi "valppaana" ja keskittyä ja välillä taas se keskittymiskyky on sitä "ei nyt jaksais keskittyä" Mikä vaikuttaa myös vaikka just raamatun lukemiseen ja kaikkeen tuohon muuhunkin hengelliseen elämään... Olen noista ajatellut, että onneksi Jumala on armollinen ja tietää meidän heikkoudet